Onpa täällä ollut kovasti keskustelua aiheesta, jonka päivällä aloitin.
Haluan korjata väärinkäsityksiä, joita tässä ketjussa on. Eli minä ap olen työssäkäyvä ihminen, joka tienaa suunnilleen tuon saman, mitä lastenhoitajat. Nimimerkkni valitsin sillä perusteella, että tuon lukemani jutun mukaanhan minä olen köyhä, köyhä, köyhä, kuten nämä lastenhoitajatkin, ja minun pitäisi itkeä, että elän mieheni rahoilla
Meidän perheessä mies tienaa hieman enemmän kuin minä, meillä on lapsia ja hyvin tullaan toimeen. Tosin kaikkea meillä ei ole varaa tehdä, ei ulkomaanmatkoja vuosittain, ei ostaa uutta autoa parin vuoden välein jne. Mutta näinhän sen asian on oltavakin, jos kaikki tienaisivat niin paljon, että voisivat tehdä mitä lystäävät, niin tämä maapallo olisi tuhoutunut aika pian.
Ja toisaalta, kuten joku ketjussa oli maininnutkin, niin palkankorotukset aiheuttaisivat vain hintojen nousemisen. Jostakin ne rahat on revittävä. Ostovoima pysyisi samana. Olisipa kiva, kun saataisiin esim. ruoanhinnasta kaikki turhat välikäsien kustannukset pois.
Niin ja jos palkkoja pitää alkaa nostamaan työn vastuullisuuden takia, niin missä menee se raja. Eikö siivoojan, joka siivoaa päiväkodin, työ olekaan enää vastuullista? Entä kouluauton kuljettajan, joka kuskaa lapsianne kouluun? Entä laitoshuoltajan, joka siivoaa sairaalassa, jossa äitisi on juuri ollut leikattavana?
Ja vielä loppukaneetti, en ole kateellinen lastenhoitajille, otsikon mukaisesti rupesi vain kyrsimään turha ruikutus, itse en ainakaan veisi lapsiani kyseiseen tarhaan hoitoon, kun koko juttu oli natinaa siitä, miten kaikki on väärin ja vanhemmat ei tiedä mitään ja palkka on paska....
Itse olen onnellinen, että saan tehdä työtä jota tykkään, vaikka palkka ei olekaan päätähuimaava. Itseasiassa laskin, että jos jäisin työttämäksi, niin käyttöön jäävä rahasumma olisi suunnilleen sama, kuin nyt jäävä, kun palkasta poistetaan hoitomaksut ja työmatkakulut. Työ vie kuitenkin voiton, ei anna sinni periksi olla kantamatta kortta yhteiseen kekoon, kun se mahdollista on.