Mielenkiintoinen keskustelu, jossa monessa vastauksessa ei oikeastaan puhuta rahasta vaan taustalla olevista arvoista.
Jätin liki 5000 euron kuukausipalkan ja eläkeviran (jos sellaisia nyt enää on?) vapaaehtoisesti vähän yli vuosi sitten ja siirryin yrittäjäksi, palkka nyt 1300. Tuolla palkalla ja lapsilisillä (2 lasta, iät 2 ja 4) maksetaan yhtiövastike, asuntolainanlyhennykset ja kaikki eläminen ja oleminen. Minkä lisäksi nappaan entisen elämän säästöistä satasen tai kaksi, kun pakko on. Totuttelen yhäkin tähän raha- ja elämäntilanteeseen, jossa hyviä puolia on paljon: verkkaiset aamut, lapsilla runsaasti "kotipäiviä" päikkäristä, silloin kun äidillä ei ole niin paljon töitä yms. Entinen työ ei olisi moisia sallinut, vaan olisin mennyt tukka putkella (ja todennäköisesti uupunut totaalisesti jossain kohtaa?). Kaipaan toki palkkaani ja sen suomaa aineellista turvaa (ja työterveydenhuoltoa!
) Mutta en kadu ratkaisuani, päinvastoin.
Minulla oli varaa tehdä tällainen down-shiftaus-tempaus - monella ei ole. Me toki asumme ahtaasti kerrostalossa keskustassa (aiemmin omasta halusta, nyt varmaan pakostakin?), auto on vanha rotisko ja ulkomaanmatkat (joita teemme!) lennellään halpalentoyhtiöllä ja majoitus on huoneistoissa, joissa kokkaillaan itse. Kyse valinnoista, omasta hyvinvoinnista, lasten hyvinvoinnista ja arvoista. Kukin taaplaa tyylillään, ihmettelen vain niitä, joilla on "varaa" ja pokkaa arvostella muiden neukkuasumista, valmismatkoja ja ulkonasyömisiä - ABC:llä on oikein hyvää ruokaa