Riitaa avioehdosta

[No da]

Avaa silmäsi ja tunnusta se tosiseikka, että yhä harvempi avioliitto kestää läpi elämän. Näin tuleva miehesikin on tehnyt. Teidän voi hyvin kestää, jos jaksatte ja viitsitte huolehtia toisistanne ja liitostanne, mutta avioehto on tässä tapauksessa ainoa vaihtoehto, koska toinen osapuoli on rikkaampi/varakkaampi kuin toinen.

Mitä sinulle on väliä onko teillä avioehto vai ei, jos kuitenkin olet päättänyt sitoutua tähän mieheen loppuelämäksesi? Olisit iloinen, ettei sinun tarvitse miettiä näitä taloudellisia erosotkuja sitten joskus, kun tai - ok - jos eroatte!

Keinotekoista toisen sitomisyritystä on avioehdon vastustaminen.

Sattumalta törmäsin tähän, kun lueskelin ketjuja. Näin se mieli muuttuu.

 

[No da]

Niin ja vielä pitikin kertoa, että minä VAADIn miestäni tekemään kanssani avioehdon, koska hän on huomattavasti rikkaampi kuin minä. En aio kantaa syyllisyyttä siitä, että eroan ja saan hänen omaisuuttaan erossa. Ainahan voin kieltäytyä, mutta ihminen on aika raadollinen enkä luota edes itseeni ja hyvyyteeni niin paljon. Henkivakuutukset meillä sensijaan on kunnolliset ja avioehdossa ehto, että perin hänet normaalin kaavan mukaan, jos hän kuolee.

DDDD

 

[Samaa mieltä kanssasi]

Ne virheet, joita itse olen elämäni aikana tehnyt, ovat liittyneet juuri siihen, että en ole kuunnellut itseäni, vaan olen joustanut. Tehnyt toisen mukaan. Yhdessä asiassa en joustanut: avioehdossa. Ja nyt useampia vuosia myöhemmin on aivan varma, että juuri tässä tein oikein. Tunnen itseni ja luonteeni, mutta toisesta ei voi mennä takuuseen. Mieheni suostui helpolla siihen ettei avioehtoa tule. Jos ei olisi suostunut, niin avioliittoa ei olisi minun puoleltani tullut.

Sanon sinulle yhden asian. Olen tästä lähes varma. Pidä kiinni omasta näkemyksestäsi. Tämä on sinun elämäsi ja jos tässä asiassa ette ole yhtä mieltä, niin huonolta näyttää. Jos mies haluaa juuri sinut, niin hän suostuu ehtoihisi. Jos ei suostu, älä mene naimisiin. On aivan varma, että tätä ratkaisua et tule katumaan.

Älä mene hänen kanssaan naimisiin, jos avioehto on hänelle niin tärkeä. On varma nakki, että tulet katumaan, jos suostut. Naisen asema on aina heikompi ja se joka lähtee avioliitosta kerran, lähtee toisenkin kerran. Sinun ei kannata tehdä itseäsi vastaan. Ei sinun tarvitse perustella kenellekään, miksi et halua avioehtoa. Sinä et halua ja sillä siisti. Jos se ei sovi miehelle ja suvullensa, niin suksikoon suohon.

PS Vaikuttaa muuten siltä, että sinulla on vaatimaton omaisuus ja miehellä taas ei. Avioliittoon vihittävillä kaikki omaisuus on yhteistä. Miehesi ajattelu korostuu avioliitossanne, ja tulet olemaan onneton, jos petätä itseäsi tässä asiassa. Älä anna periksi! Sitä et varmasti tule katumaan, mutta sitä tulet katumaan, jos annat miehelle ja suvullensa periksi. Jos sinulla olisi enemmän tai huomattava omaisuus, niin mies ei olisi vaatimassa avioehtoa. Tämä kertoo jo hänen asenteestaan ja siitä minkälainen yhteisestä elämästänne tulee. Voi olla, että on parempi, että jätä koko miehen. No, se että pidät kantasi, karsii jyvät akanoista.

 

[wanha ketju]

Eiköhän tuo aloittajan avioehtoasia ole jo alta hoidettu 4 vuoden aikana?

 

[hmmmmmm]

Niin ja vielä pitikin kertoa, että minä VAADIn miestäni tekemään kanssani avioehdon, koska hän on huomattavasti rikkaampi kuin minä. En aio kantaa syyllisyyttä siitä, että eroan ja saan hänen omaisuuttaan erossa. Ainahan voin kieltäytyä, mutta ihminen on aika raadollinen enkä luota edes itseeni ja hyvyyteeni niin paljon. Henkivakuutukset meillä sensijaan on kunnolliset ja avioehdossa ehto, että perin hänet normaalin kaavan mukaan, jos hän kuolee.

Alkuperäinen kirjoittaja Wiltsu
Miksi parisuhdepalstalla keskustellaan - tai keskustelut päätyy - useimmiten materiaaliin? Kuka ansaitsee ja miten paljon. Kuka saa eron tullessa ja mitä. Minkä arvoinen panostus on materiassa määriteltynä ollut.

Mitä väliä rahalla tai omaisuudella on? Mitä väliä sillä on verrattuna rakkauteen? Tai ylipäätään. Miksi kellekään on tärkeää materia? Suomessa.

Jos keskityttäis vaan rakastamiseen. Miettimättä yhtään materiaa.

Rakastaisit vaan. Etkä miettis mitään avioehtoja. Kaikki se materia jää kuitenkin jälkeesi. Rakastaisit vaan.

 

[Huh huh]

Tulepas nyt Wiltsu kertomaan mikä kanta on tällähetkellä totta

 

[ja toiste päin]

nikille "pidä kantasi"
homma toimii toisinkin päin. Jos ei avioehtoa, ei avioliittoakaan..

Itse olin avioon mennessäni ns. piilovarakas, mieheni ei.
Olen oman omaisuuteni tienannut todella kovalla työllä. Aloittanut nollasta ja kasvattanut omaisuuttani täysin itse. Olen yksi niistä jotka tienasivat jonkun verran Nokian osakkeilla. Perin lisäksi vanhemmiltani pienen maatilan ja kesäpaikan Saimaalta. Nämä maat olivat olleet isälläni yli 60 vuotta ja sitä ennen hänen suvullaan yli 200 vuotta. Rakennuksilla on historiallista arvoakin.

Miehelläni ei ollut mitään muuta omaisuutta kuin kaksio pääkaupunkiseudulla ja palkkatulot.

Mieheni kosiessa 10 kk seurustelun jälkeen, vastasin kyllä, mutta, mutta anteeks kauheesti, haluaisin avioehdon kun mulla on nämä maajutut (perintöhommat olivat sillä hetkellä vielä kesken). Isäni kuolemasta oli vajaa 3 kk.

Mieheni sanoi heti, että älä nyt murehdi, tietysti tehdään avioehto, sehän on tosi hyvä asia... sopiiko vihkipäiväksi 30.6.1988. Se oli sillä selvä. Otin kopiot papereista, käytiin juristin luona parin päivän päästä ja hän teki homman. Häät oli 30.6.1988.
Jos mieheni ei olisi suostunut avioehtoon, emme olisi menneet avioon ainakaan silloin.

Yhdessä olemme olleet siitä saakka. Lapsia on 4.
Kertaakaan ei ole tarvinnut raha-asioista riidellä. Eikä siitä mitäkin kumpikin omistaa tai ei omista.
Eikä olla oikeastaan riidelty mistään muustakaan. Ollaan niinkuin vakka ja kansi.

Minun omaisuuteni arvo on kasvanut ja jakaantuu lapsillemme, sitten aikanaan.
Mieheni omaisuuden arvo on kasvanut moninkertaiseksi vihkimispäivästä. Hänenkin omaisuus jakaantuu lapsillemme, sitten aikanaan.
Kumpikin tulisi toimeen omillaan avioerotilanteessa paremmin kuin hyvin. Eli ei se avioehto ole vaikuttanut siihenkään millään tapaa.

Jos ihminen ei oikeasti välitä vähääkään toisen rahoista ja omaisuudesta, niin avioehto on tosi helppo allekirjoittaa. Mieheni on juuri tällainen ihminen. Ei miettinyt sekuntiakaan.

Jos ihminen on perusluonteeltaan ahne, niin ymmärrän erittäin hyvin, että avioehto mietityttää ja ahdistaa ja tuntuu epäluottamuksen osoitukselta.

 

[noolle]

Tulepas nyt Wiltsu kertomaan mikä kanta on tällähetkellä totta

Onko sun elämän tehtävä roikkua ween perskarvoissa kiinni?

Et varmaan ymmärrä, mutta suurin osa ihmisistä kasvaa, kehittyy, tarkistaa ajatuksiaan, on avoin uusille mielipiteille ja tarkentaa omiaan jos saa hyvän pointin. Olisi kauheaa, jos läpi vuosien olisi samassa umpiossa eikä antaisi itselleen, eikä ajatuksilleen mahdollisuutta kehittyä.

Ehdottomuus, periksiantamattomuus, katkeruus... mitä sinä niillä olet saavuttanut? Vastaus: tympeitä, perustelemattomia (et osaa perustella, kuten tuolla toisessa ketjussa huomasimme) heittoja ellit-palstoille. Nehän eivät vie mitään keskustejuja eteenpäin. Antavat vain sinusta sitkeän, neuvostoaikaisen äijänkäppänän kuvan.

 

[mustavalko]

Onko sun elämän tehtävä roikkua ween perskarvoissa kiinni?

Et varmaan ymmärrä, mutta suurin osa ihmisistä kasvaa, kehittyy, tarkistaa ajatuksiaan, on avoin uusille mielipiteille ja tarkentaa omiaan jos saa hyvän pointin. Olisi kauheaa, jos läpi vuosien olisi samassa umpiossa eikä antaisi itselleen, eikä ajatuksilleen mahdollisuutta kehittyä.

Ehdottomuus, periksiantamattomuus, katkeruus... mitä sinä niillä olet saavuttanut? Vastaus: tympeitä, perustelemattomia (et osaa perustella, kuten tuolla toisessa ketjussa huomasimme) heittoja ellit-palstoille. Nehän eivät vie mitään keskustejuja eteenpäin. Antavat vain sinusta sitkeän, neuvostoaikaisen äijänkäppänän kuvan.

Onhan joku elli liekö no, joopajoo vai kuka lie roikkunut vuosikausia minunkin perävilloissa.

Mielipiteeni ovat tasaantuneet ellien hyvässä seurassa.
En seuraa yksittäisen ellin elämänkulkua. Mutta melko helppo on arvata mitä mieltä kukin elli on esim. pressan valinnasta. Niin hyvin jo olen oppinut tuntemaan nimimerkkien arvomaailman.

 

[soile]

Avioehdon pitäisi olla pakollinen kaikille naimisiinmenijöille, niin ei tulisi näitä riitoja. Jos kerran aiot olla naimisissa koko ikäsi, eihän sillä paperilla ole mitään merkitystä.