Ratkaisu lapsen uniongelmiin

["maria"]

Ekaluokkalaisemme on kärsinyt oniongelmista noin vuoden ajan. Aiemmin nukkui hyvin ja omassa huoneessaan. Pikkuhiljaa ollaan ajuduttu perhepetiin. Lapsi kokee suurta turvattomuutta ja on erittäin pelokas. Iltoihin ja öihin liittyy kova jännitys. Mitään suurta ja merkittävää ei ole tapahtunut, mikä tätä selittäisi.

Nyt ollaan käyty perheneuvolassa muutama kerta ja saatiin lastenpsykiatrilta ohjeet. Jaan ne nyt kaikkien kanssa niin ratkeaa tämä ongelma kertaheitolla kaikilta muiltakin.

Lapsen tulee oppia sietämään omaa ahditustaan, ei siihen kuole. Vanhempien tulee oppia sietämään lapsen ja sitä kautta mahdollisesti tulevaa omaa ahdistustaan.

Näin ison lapsen tulee nukkua omassa sängyssä, omassa huoneessaan. Jos lapsi tulee sieltä itse illalla tai yöllä pois niin osaa hän itse sinne mennä takaisinkin, ei tarvitse viedä eikä peitellä. Jos lasta ei nukuta, hän voi laittaa valot ja vaikka lukea. Jos uni ei tule ensimmäisenä yönä, ei se haittaa mitään. Jos uni ei tule toisenakaan yönä, niin kolmantena tulee ihan varmasti.

Tällä tavoin toimien te ette aiheuta lapsellenne mitään traumoja. Lapsen kehitykselle paljon vahingollisempaa on se että hän nukkuu vanhempiensa kanssa samassa sängyssä.

Että tällaista apua oli tarjolla lapsen uniongelmien kanssa painivalle perheelle!

 

["jossu"]

näin meillä on toimittukin ei olla koululaisia eikä vähän pienempiäkään otettu vanhempien huoneeseen nukkuun, vaikka olisi vähän joku "ahdistanutkin". juteltu, mikä painaa mieltä, mikä pelottaa yössä ja siitä, että oikeasti ei ole mitään hätää ja isä ja äiti ovat ihan lähellä nukkumassa. ja jos ei illalla millään uni tule, on laitettu lukuvalo päälle taas ja käsketty lukea vielä vähän aikaa kirjaa...

 

[Deleted member 70007]

Ohhoh.
Onhan tuo aika hurjaa.
Meil on kans ollu vähän vaikeuksia, meillä on ollut niin, että kun tulee mun luo ja sanoo, että äiti, mä tuun tänne, sanon siihen vaan, et nyt on yö, nyt nukutaan, mars omaan petiin. Hän osaa kyllä mennä sinne ihan omin pikku jaloin, ja ton kolmasluokkalaisen kanssa olen sitä mieltä että häneltä tosissaan aion vaatia yöunia. Vauvakin tulossa eli hän tietää itse että odotan häneltä yörauhaa, tietää sen itsekin. Ennen kävi sillon tällön meiän luona nukkumassa mutta ei käy enää.
En oo koskaan nauttinut perhepedistä, joten pienempänä sänky oli meidän sängyn vieressä. Joskus taas kun halusi, niin levitin meidän sängyn viereen patjan.

Mut jos perhepeti sopii teille vanhemmille, mikäpäs siinä. Ei se kyllä traumoja auiheuta.

 

[Squawe]

Minulla ja sisaruksillani oli omat sängyt vanhempien huoneessa ja kaikki me saimme nukkua siellä niin pitkään kuin halusimme. Oltiinkin sitten jokainen varmaan jo täytetty 10, kun siirryttiin jokainen omaan tahtiin omiin huoneisiin. Omalla kohdalla täytyy sanoa, että meillä se ainakin toimi. Turvallisuudentunne oli taattu.

Omien lasten kohdalla olen ollut tosi tyytyväinen perhepetiin ratkaisuna. Toki asia on helppo järjestää, kun ei ole parisuhdetta ja lapset alle kouluikäisiä.

Mukava kuulla ammatti-ihmisen näkökulmat perusteluineen asiasta. Meillä olen huomannut aivan toimivaksi toisenlaiset ratkaisut. Toivottavasti saatte avun, koska sen tiedän, että kunnon yöunet ovat kaikille tarpeen jo arjen sujumisen kannalta.

 

["alma"]

Ei tuo valitettavasti kaikilla toimi.

Itselläni on harmittavan pitkä historia uniongelmien kanssa, nykyään osaan nukkua ihan hyvin, mutta melkein lukioikäiseksi asti nukuin todella huonosti. Meillä kotona oli juuri noin, että lapset nukkuvat omissa sängyissään, joskus harvoin saatiin nukkua samassa huoneessa vanhempien kanssa (just tyyliin kipeänä tai jos isä oli työmatkalla tms). Tiedän, että yöt samassa talossa minun kanssani ovat olleet kaikille yhtä pelleilyä, mutta ahdistuin aina valtavasti nukkumaanmenosta ja valehtelematta olen nukkunut suuren osan elämääni kolmen neljän tunnin yöunilla. Voi sitä pelon, itkun ja ahdistuksen määrää, mitä unihistoriaani liittyy. Kunnolla sain nukuttua ainoastaan niin, että joku toinen oli samassa huoneessa.

Nykyisestä nukkumisestani saan kiittää pikkusiskoani, kompromissiratkaisuna uniongelmiini sain yläasteen ja lukion välisenä kesänä nukkua yöt siskoni huoneessa. Kiitos sen aiheuttaman turvallisuudentunteen tajusin, ettei yössä ole mitään pelättävää Ei aina se kylmin ratkaisu ole paras, näin oli ainakin minun kohdallani.