Raskausmyrkytys ja sektio

Makaan nyt sairaalassa myrkytyksen takia ja edessä on sektio. viikkoja nyt 32+3. Jos teillä on ollut myrkytys ja sektio niin kaipaisin teidän kokemuksia miten tilanne on edennyt ja mennyt. Olen huolissani.
 
tannn
itsellä ei ole kokemusta mutta uskotaan ja toivotaan että kaikki menee hyvin ja että saat ihanan oman pikkusen vauvan terveenä maailmaan. Varmaankin vauva joutuu keskolaan kun on niin aikaset viikot mutta olet siellä hyvissä käsissä . luota työntekijöihin ja pyydä niiltä tietoa. Voimia ja onnea edessä olevaan koitokseen. Itellä oli sektio viikoilla 40+0, ja parantuminen kesti kauan. Haava oli kauan kipeä ja aristava mutta nyt kun aikaa on 5kk kakikki on jo melkein ennallaan. kaikki menee varmasti hyvin! :flower: :hug:
 
Hei, Minulla oli raskausmyrkytys ja makoilin viikolta 29 tuonne viikolle 33+3, jolloin tehtiin kiireellinen sektio. Myrkytys hitaasti eteni lievästä keskivaikeaan ja lisäksi tuli rh-immunisaatio. Näiden molmepien vuoksi päädyttiin tuohon sektioon sitten loppujen lopuksi yks kaks yllättäen, eli pe-aamulla ilmoitettiin, ettei kannata riskeerata sektioon joutumista viikonloppuna, vaan mielummin, kun on täysi miehitys sekä leikkurissa että lastenklinikalla.

Alku oli vaikeaa, pieni oli vain 1575g, ja intuboitiin jo leikkaussalissa. Loppujen lopuksi oli vain 10h hengityskoneessa ja 10h cpapissa, sen jälkeen pärjäsi ilman lisähappea. Vietti ekan viikon sinivalossa ja koko ajan oli lämpöpöydällä, ei siis tarvinnut keskoskaappia. Kolmisen viikkoa oli nenämahaletku ja 3,5viikkoa kokonaisuudessaan sairaalassa.
Syömään oppi pullosta, mutta imuteho ei riittänyt rinnalle missään vaiheessa. Nyt on kaikki ihan hyvin ja reilun vuoden ikäinen touhutäti tuossa mennä tohisee.

Itselle oli kova paikka päästä yli siitä, että raskaus päättyi niin pian, että jouduttiin tekemään sektio ja että imetys ei onnistunut. Mutta aika parantaa sekä sen sektiohaavan, että myös henkisen puolen. Nyt osaan olla iloinen ja onnellinen pikkuisestani. Ja kiitollinen siitä, että täällä Suomessa hoito pelaa, sekä ennen, että jälkeen syntymän.

 
Kiitoksia paljon vastauksistanne,olivat rohkaisevia :)
Kyllähän tämä tilanne on jotenki niin kaamea ku eka raskaus meni ihan hyvin ja normaalisti. Poika nyt 2v4kk. Tämä pikkuinen olisi tyttö :heart:
Pitääpäs lukea tuolta svulta tietoa minkä laitoit tessak. Hienosti on sinukin pikkuneiti sitten selvinnyt vaikka noin pikkunen syntyessään :)

Lisää kokemuksia saa kirjotella,luen mielelläni.
 
Meille syntyi kaksoset tasan rv 35+0, synnytys käynnistettiin minun raskausmyrkytyksen vuoksi. Alatiesynnytys.
En siis joutunut kokemaan leikkauksen tuomia omia juttuja, enkä siitä tiedä mitään, mutta sen tiedän, että jos nyt vauvasi saat noilla viikoilla, on hän varmastikin hetken aikaa sairaalassa. Meillä raskausmyrkytys oli vaikuttanut varsinkin B-vauvan painoon, hän painoi syntyessään vain 1740 g.

Myös minulle oli suuri järkytys se, että yhtäkkiä vauvat olivatkin kesken kaiken maailmassa, jossain muualla, kun minun vieressä ja imetys ei minulla onnistunut myöskään. Raskausmyrkytys ei tuottanut minulle mitään oireita, "jäin kiinni" neuvolan normitarkastuksessa virtsasta. Mutta teholle jouduin heti salista. Ja tässä ollaan - terveenä ja onnellisena vauvojen kanssa kesää kotona viettämässä.

Nyt vauvat ovat 6kk ja kaikki hyvin. A-poika painaa jo n.8 kg ja B-tyttö 8.5 g, eli on ottanut kiinni ja mennyt ohikin... :heart:

Meillä vauvat eivät tarvinneet mitään muuta sairaalassa, kun kasvuaikaa, toivottavasti myös sinä olet saanut keuhkojenkypsytys-piikit!!!!!

Kumpa voisin kertoa vielä enemmänkin, mutta mitään en oikein muista noista ajoista!

Tsemppiä!!!!

Yhden vauvan kanssa selviää vaikka olisi miljoona sektiohaavaa yms. muita juttuja, kaikki menee varmasti hyvin!
 
hempukka123 Kiitos kovasti vastauksestasi. Kyllähän nuo ovat säikähdyttäviä juttuja tollaset kun yhtäkkiä joutoo sairaalaan ja tällanen myrkytys päälle :/
Kiva kuulla sun tarina,että kaikki menny hyvin ja nyt pikkuset voi hyvin :)
ovat antaneet 2 kortisonipiikkiä vauvan keuhkojen kypsyttämiseksi.
 
Osui silmään tämä ketju, joten kerrompa meidän tarinan. Olen kahden ihanan pikkukeskostytön äiti.

Esikko on syntynyt rv 32+0, 1380g/42cm. Hänet leikattiin suunnitellusti sektiolla. Kasvu alkoi hidastua radikaalisti ja istukan toiminnassa todettiin ongelmia. Minulla alkoi myös verenpaineet nousta, vaikka varsinaisesti raskausmyrkytys ei ehtinytkään iskeä (oli mahdollisesti alkamassa). Viikon verran makasin sairaalassa ennen tuota suunniteltua sektiota ja saimme käydä tutustumassa mm. vastasyntyneiden teho-osastoon. Se helpotti aika paljon, kun näki etukäteen hieman mitä tuleman pitää. Ei sitten säikähtänyt laitteiden ja piuhojen määrää kun eka kerran lapsen näki keskoskaapissa. Tyttö syntyi ja kiljui heti niin maar kovaa että ei epäilystäkään keuhkojen kehityksestä ollut. Apgar-pisteet olivat 8/8, mikä on jo tosi hyvä keskoselle.

Kuopuksemme sen sijaan syntyi rv 29+2, 1360g/39cm. Ja se oli täysin "tyylipuhtaan" raskausmyrkytyksen syytä. Veranpaine alko kohota hyvin nopeasti rv28 tienoilla ja kun synnytysvastaanottoon meni paineet oli jo 210/125, proteiinit kahdella plussalla. Päätä särki ihan järjettömästi ja mikään ei pysynyt sisällä. Menin osastolle sisään torstaina, perjantaina olin jo turvonnut kuin pallokala. Sain heti kortisonipiikit ja lastenlääkärit "pyysivät" muutamaa päivää ennen sektiota jos mun tila vaan sen kestää. Sain paljon erillaisia verenpainetta alentavia lääkkeitä, suoraan suoneen. Sunnuntaina sitten alkoi tapahtua, lapsivedet meni ja istukka alkoi irota. Jouduin kiireelliseen sektioon (puudutuksessa). Neiti syntyi maailmaan apgar pisteillä 6/8, eli hengitti jo siinä vaiheessa itse. Varmuuden vuoksi lastenteholla oli kuitenkin päivän nasaalissa.

Meillä on ollut kamalasti onnea matkassa molemmilla lapsilla. Kumpikin hengittänyt heti itse ja oikeastaan vaan kasvaneet keskolassa, muita ongelmia ei ollut. Sinulla on jo hyvät viikot kuitenkin menossa. Esikoisen aikaan kun sektiota suunniteltiin, lastenlääkäri totesi minulle että rv 32 katsotaan jo turvalliseksi. Lapsen menehtyminen "pienuuteen" on jo äärimmäisen epätodennäköistä, jos lapsi on vaan perusterve. Esikko vietti sairaalassa 4 viikkoa, kuopus 5 viikkoa (saimme hänet aikaisemmin kotiin koska meillä oli ns. kokemusta keskosvauvan hoidosta).

Luulen tietäväni miltä sinusta tuntuu nyt siellä sairaalassa. Kaikki on tullut niin salakavalasti eteen. Itse koitin vältää liian tiedon ahmimista, koska minua se ahdisti...Mutta siinä mielessä kaikki on tietenkin yksilöitä. Ajattelin että otan selvää sitten jos on tarves. Keskola-aika on raskas, imetys ei onnistunut minulta kummallakaan lapsella. Esikolle tein kaikkeni, pumppasin yötä päivää mutta maito ei vaan koskaan noussut kunnolla, ei edes herutuslääkkeillä (matkapahoinvointi lääke jonka sivuvaikutus on maidon heruminen, keskolan lääkäri määräs sitä mulle). Olisi tarvinnut oikeaa stimulaatiota vauvalta, mutta oli liian heiveröinen imemään. Kuopukselle en voinnut edes yrittää pumpata maitoa, koska sain niin vahvan lääkityksen verenpaineeseen (joka oli korkealla vielä pitkään synnytyksen jälkeen). Lääkärit näin suosittelivat, koska äidin terveys kuitenkin menee imetyksen ohi, korkea verenpaine voi tappaa hoitamattomana. Kummatkin tytöt ovatkin juonneet erityisesti pienille keskosille tarkoitettua korviketta (apteekista).

Tekstiä tulis vaikka kuinka paljon. Koita jaksaa mennä päivä kerrallaan eteenpäin ja itselle armollisesti. Muista levätä sektion jälkeen, vaikka vauvan luokse hinku onkin kova. Kuten sanoin, se sairaalassa oloaika vie veronsa, ja jos sinulla on jo muita lapsia on se vielä enemmän sellaista taiteilua kodin ja sairaalan välillä. Älä vaadi itseltä liikaa, jos joskus et jaksa lasta mennä katsomaan niin sitten ei. Mut kerran hoitaja kirjaimellisesti ajoi pois osastolta, koska meinasin nukahtaa pystyy siihen keskoskaapin ääreen. Koin kovaa painetta siitä että lapsen luona on oltava mahdollisimman paljon, ja unohdin oman vointini kokonaan. Leikkaus on kuitenkin rankka koko kropalle, sillekin on suotava lepoa.

Tässä romaani...
 
Lisää romaania vielä...

Eli kun kirjoitin että sektion on raskas jo sinällää sinun kropalle, niin raskausmyrkytys on myös. Mulla kesti yli kolme kuukautta ennen kuin pissa oli "proteiinivapaa", ja verenpaineetkin pysyi korkealla suhteellisen pitkään. Muista siis se oma lepokin, vaikka se on vaikeaa kun lapsen luona haluaisi olla mahdollisimman paljon. Huolehdi siis itsestäsikin vaikka tiedän että se lapsi on huolenaihe ja asia joka ajaa kaiken muun ohi mitä suurimmassa määrin.
 
Mulla on ollut verenpainetauti parikymppisestä saakka (kiva "perintö" äidin suvusta, en ole lihava, en tupakoi, liikun, syön terveellisesti...mut mikään muu ei tehoa kuin lääkeet). Eli verenpaine lääkitys oli päällä, molempien raskauksien ajan. Mut tuo raskausmyrkytys nosti paineet ihan omiin sfääreihin. Toki riski saada raskausmyrkytys on suurempi kun on tollanen perussairaus.

Lääkitys jäi tietty edelleen päälle, mutta pienempänä kuin ennen raskautta. Sitä lääkäritkin hieman kummastelee, mutta hyvä näin. Nyt pärjää hyvin,hyvin pienellä annoksella =) Jotain hyvääkin siis.
 
Mä hiukan aiheesta poiketen kysyn kun varmaan tiedätte noista rr nousuista.
Eli jos on alkujaan matala rr,aina ollut,myös edellisissä raskauksissa(100/50) niin jos lukemat yht`äkkiä raskausaikana nousee tyyliin 132/80 niin eikö silloin ole kohonnut rr?
Vaikkei siis muuten olekkaan hälyyttävät arvot,mutta joku yksikkö määrä muistaakseni oli jonka saa nousta ja sen jälkeen puhutaan kohonneesta rr:sta?????
 
minulla ei ole ollut ikinä mitään ongelmia verenpaineiden kanssa ennen raskautta. ne olivat rv 34+ viikoille "mallimitoissa", kunnes sitten kohosivat jotain 150/100 lukemiin...olen normipainoinen ja liikuin koko raskauden+katsoin mitä söin.

ihanan tuttua lukea jenni30 sun juttuja, tai siis ei mitenkään ihanaa, mutta niin hienosti vauvat sulla selviytyneet!!!!

mulla on kyseessä clomiraskaus, pco-tyyppiset munasarjat, monikko-odotus ja ensisynnyttäjä - siinä tooosi monta syytä raskausmyrkytyksen puhkeamiseen. ja nykyäänhän miehen osuutta tähän tutkitaan.
 
Jäi siis kertomatta tärkein juttu, eli tytöt on nyt molemmat vilkaita ja kovasti liikkuvia taaperoita (2v3kk ja 1v5kk). Keskoisuus on vaan muisto, kaikki erikoisseurannat on lopetettu jo ajat sitten. Koossa kirivät "ikätoverinsa" kiinni vuodessa. Sanoivat silloin keskolassa että nuo pienet on usein mielettömiä sisupusseja - ja se pitää todellakin paikkansa. Edelleenkin :LOL: Toki tulevasta ei viel' tiedä, keskosillahan saatta joitain ongelmia ilmetä myöhemmin - mutta voihan niitä yhtälailla täysaikaisillekin tulla. Mietin sitten jos niin käy...Nyt nautin vauhdista ja vaarallisista tilanteista :LOL: :heart:

Kiva Hempukka että teidän kaksosprinsessatkin voi hyvin. Toivottavasti nämä tarinat tuovat Sirrille hieman lohtua muuten niin kurjaan tilanteeseen.
 
Jenni30v Kiitos ihanasta,rohkaisevasta romaanistasi :) Ihana lukea noita selviytymistarinoita ja niistä saa kyllä voimaa itsellekkin,ehti tuli taas parempi olo kun luin juttusi,kiitos kovasti :) Tiedän,että olen hyvissä käsissä ja otan sun neuvot sektion jälkeiseen elämään nyt vakavasti,että tosiaan lepään enkä vain rasita itseä liikaa vaikka sitä vauvaa tulee olemaan kova ikävä kun se tänne jää,kotona on 2v4kk poika odottamassa myös :)

En minäkään sillai tietoa halua etukäteen kaivella mutta muiden kokemuksia on kiva lukea,miten ovat selvinneet tällasesta.

 
hei, Minulla oli verenpaineet olleet koholla muutama vuosi aikaisemmin, mutta korjautuivat elintapojen muutoksella niin, etten tarvinnut enää lääkitystä pitkiin aikoihin.

Tuohon Hempukan kommenttiin, että yhden vauvan kanssa pärjää vaikka kuinka monen sektiohaavan kanssa, niin ei se nyt ihan niinkään ole. Sektiosta paraneminen on todella yksilöllistä ja se on suuri leikkaus joka pitää ottaa ihan tosissaan. Siis alavatsa leikataan ja revitään auki kohtuun saakka. Jotkut ovat onnekkaita ja paranevat pian, toisilla voi kestää pitkään, ennenkuin mikään normaali toiminta on kivutonta.
Minulla meni taju monta kertaa, kun yritin eka kertaa ylös sairaalasängystä. Vain ajatus siitä, että pieni oli teholla ja sinne oli päästävä, auttoi jatkamaan yritystä. Ja viimein, 1,5 vuorokautta pienen syntymästä pääsin pyörätuolilla pikaiselle ensivisiitille. Se pienen näkeminen olikin sitten hieno palkinto, vaikka sydäntä särkevää oli pieni sinne jättää. Hyvässä hoidossa oli kuitenkin.


 
Sirri, käythän kertomassa kuulumisia sitten kun leikkaus on ohitse ja pieni ihminen maailmassa. Täällä jännitetään teidän puolesta :hug:

Tessak, se on totta että nuo haavat paranee hyvin yksilöllisesti. Ja riippuu vähän siitäkin miten päin viilto on tehty. Mulla tuo suunniteltu sektio tehtiin poikkiviillolla, kun ei ollut kiirus. Pikasektio tehtiinkin sitten pystyyn. Ja sen paraneminen kesti huomattavasti kauemmin, ainakin mulla. Joka tapauksessa sektiohan on yksi suurimpia vatsanalueelle tehtäviä leikkauksia. Ja vaikka sen pinnan haava paranisikin silmitellen nopeaan, muistettava että siellä on 2-3 (en nyt muista tarkkaa) tikattua haavaa vielä alla. Liikeelle ne sairaalassa kuitenkin patistaa hyvin nopeasti, jo veritulppariskin vuoksi. Mä valitettavasti sain sellaisetkin. Mutta se on aika harvinaista...mulla vaan oli huono tuuri mukana, kun jouduin makaamaan teholla pari päivää sektion jälkeen, yllättäen ilmenneen lääkeaineallergian takia (turvotti kurkun umpeen). Mutta Sirri älä missään nimessä ota painetta mun tapauksesta, mä olin hyvin poikkeustapaus koska tuo allergia ei aiemmin koskaa ole ilmennyt. Jostain syystä vaan leikkauksen aiheuttama "stressi" keholle sen ehkä laukaisi. Ei lääkäritkään sen paremmin osannut selittää
 
Jenni30v Juu,en ota paineita ku tosiaan kaikillahan se on yksilöllistä tuo paraneminen ja tulen kertomaan kuulumiset heti kun jotain tapahtuu :))

Täälä sitä vielä odotellaan ja ollaan osastolla. Huomena taas tilannetta katsellaan mutta tuskin vielä leikataan jos ei tästä muutu. Onneksi vauva SAA olla masussa vielä ja sielä kehittyä muuten vaikka ei kasvaisikaan enään.

sirri81 ja pikkunen tyttö 32+5 :)
 
Pikkunen prinsessa syntyi sektiolla 15.6 rv 33+0 , mitat 1350g 37,9cm ja kaikki meni hyvin,vauva voi mainiosti sekä äiti :) Osastolla vielä olen mutta luulempa,että pian koteudun. Vauva jääpi sinne keskolaan mutta on erittäin hyvissä käsissä :) :heart:

sirri ja pikkuneiti <3
 
Mulla myös sektio ja raskausmyrkytys takana,ja kouristus viikoilla 40+0.
Alkuraskaus meni hyvin,verenpaineen nousua alkoi tulla 27viikosta lähtien,turvotusta oli joka puolella ja päänsärkyä. Viimeisellä neuvolakäynnillä kaikki arvot olikin sitten tosi korkealla ja samantien sairaalaan,siellä käynnistettiin ja lapsivedetkin meni,kunnes kouristin(jorvissa sanottiin että 1/100 kouristaa heillä vuodessa) ja hätäsektioon mentiin.Heräämössä pari päivää ihan tokkurassa kun koko ajan tungettiin kipulääkettä,sitten tarkkailuosastolle jossa olin neljä päivää,neljän päivän ikäisenä näin pienen neitokaisen ekan kerran(tyttökin oli hoidossa,ei saanut oikein hyviä pisteitä mun nukutusaineen takia ja oli kovin tokkurainen)sieltä sitten osastolle ja siellä vietettiin 1,5viikkoa,tuli tuota sairaalassa oloa jonkin verran.Osastolla sitten otettiin joka päivä verikokeet ja tietysti pissaa piti kerätä ja kävin pääkuvauksessa ja neurologin luona.Verenpainelääkkeitä taisin muistaakseni syödä 2kk sen jälkeen ja sitä piti kovin seurata.Tapahtumasta aikaa tulee elokuussa 6vuotta,nyt odotan toista,saas nähdä miten käy,ei pitäisi stressata mutta vähän jänskättää.Sektio haava mulla parani tosi hyvin,ekan kerran nousin pystyyn tarkkailuosastolla ja siitä se lähti,pitää vaan muistaa ottaa rennosti eikä rehkiä :) Tässä kokemusta raskausmyrkytyksestä ja sektiosta,keskosuudesta ei ole kokemusta koska vauva syntyi täysiaikaisena ja normaalikokoisena.

Onnea sinne teille ja pikaista paranemista!
 

Yhteistyössä