Raskausmasennus

Löytyisiköhän täältä muita joiden odotusaika onkin ollut melko synkkää? Nyt menossa rv 12+6 ja ajatukset on melko kamalia. Alun onni ja ilo muuttuikin ahdistukseksi, paniikiksi, unettomuudeksi yms. Lapsi on toivottu ja pitkään yritettiin, ennen kuin plussa tuli. Apua olen hakenut neuvolasta ja mt-puolelta. Kaipaisin vertaistukea, onko joku muu kokenut samaa?
 
vierailija
Täällä yksi! Vauvani on jo syntynyt mutta raskausaika on tuoreena mielessä. Olin koko raskauden enemmän tai vähemmän ahdistunut. Välillä niin kovasti että jouduin olemaan sairauslomalla töistä. Taustalla minullakin monen vuoden raskausyritys/lapsettomuus ja useita keskenmenoja, mistä ahdistus nousi. Pelkäsin todella paljon raskauden menettämistä. Tiettyjen etappien ylitys (esim. nt-ultra, rakenneultra, rv jolloin syntyessään sikiö voi säilyä hengissä jne) auttoi hieman mutta minulla ahdistus jatkui valitettavastui tavalla tai toisella ihan synnytykseen saakka (näin ei tietysti ole kaikilla!). Aluksi olin aika katkera siitä että en pystynyt "täysillä" nauttimaan raskaudesta jota oli niin pitkään toivottu ja odotettu. Jossain vaiheessa kuitenkin pystyin hyväksymään että näin tämä nyt kohdallani menee, raskauteeni kuuluu pelkoa ja hankalia tunteita ymmärrettävistä syistä. Se auttoi kun ei kokenut enää painetta nauttia koko ajan vaan yritti hyväksyä kaikki tunteet. Koin raskausajan tosi raskaana henkisesti. Onneksi sain keskusteluapua ja läheisiltä tukea.

Paljon voimia sinulle, et ole kokemuksesi kanssa yksin. Kaikille raskaus ei ole vain onnea ja iloa, ja se on ihan ok vaikka tietenkin kurjaa. Hyvä että olet hakenut apua ja tukea itsellesi, se on todella tärkeää.
 
Täällä yksi! Vauvani on jo syntynyt mutta raskausaika on tuoreena mielessä. Olin koko raskauden enemmän tai vähemmän ahdistunut. Välillä niin kovasti että jouduin olemaan sairauslomalla töistä. Taustalla minullakin monen vuoden raskausyritys/lapsettomuus ja useita keskenmenoja, mistä ahdistus nousi. Pelkäsin todella paljon raskauden menettämistä. Tiettyjen etappien ylitys (esim. nt-ultra, rakenneultra, rv jolloin syntyessään sikiö voi säilyä hengissä jne) auttoi hieman mutta minulla ahdistus jatkui valitettavastui tavalla tai toisella ihan synnytykseen saakka (näin ei tietysti ole kaikilla!). Aluksi olin aika katkera siitä että en pystynyt "täysillä" nauttimaan raskaudesta jota oli niin pitkään toivottu ja odotettu. Jossain vaiheessa kuitenkin pystyin hyväksymään että näin tämä nyt kohdallani menee, raskauteeni kuuluu pelkoa ja hankalia tunteita ymmärrettävistä syistä. Se auttoi kun ei kokenut enää painetta nauttia koko ajan vaan yritti hyväksyä kaikki tunteet. Koin raskausajan tosi raskaana henkisesti. Onneksi sain keskusteluapua ja läheisiltä tukea.

Paljon voimia sinulle, et ole kokemuksesi kanssa yksin. Kaikille raskaus ei ole vain onnea ja iloa, ja se on ihan ok vaikka tietenkin kurjaa. Hyvä että olet hakenut apua ja tukea itsellesi, se on todella tärkeää.
Tuhannet kiitokset vastauksestasi ❤
Kärsin niin paljon negatiivisista ajatuksista, joita mieli vaan syöttää. Pahimmilla hetkillä ajatukset on niin kauheita, että niistä tulee aivan kauhea häpeä ettei minun saisi sellaisia ajatella, koska tätä vauvaa me niin toivottiin. Mutta paremmalla hetkellä pystyn ajattelemaan kuitenkin jotenkin positiivisesti.

Eilen kävimme nt-ultrassa ja sitä etappia pelkäsin suuresti, että onko vauvalla kaikki hyvin, koska minulla on kuitenkin lääkitys käytössä. Pelkäsin myös omaa reaktiotani, että saanko tilanteessa jonkin pakokauhun että en halua tätä!. Vauvalla oli kuitenkin kaikki hyvin ja oma rekatio oli onni, että näin oli. Itku kyllä tuli sen jälkeen, kun sieltä lähdettiin. Päällimmäisenä oli tunne, että olen nyt jo ihan paska äiti, kun joudun syömään lääkkeitä tai saan niin paljon ahdistuskohtauksia.

Ja tuo katkeruus on niin tuttua! Voi miksi pitää näistä tunteista kärsiä ja koska nämä helpottaa
 
vierailija
Löytyisiköhän täältä muita joiden odotusaika onkin ollut melko synkkää? Nyt menossa rv 12+6 ja ajatukset on melko kamalia. Alun onni ja ilo muuttuikin ahdistukseksi, paniikiksi, unettomuudeksi yms. Lapsi on toivottu ja pitkään yritettiin, ennen kuin plussa tuli. Apua olen hakenut neuvolasta ja mt-puolelta. Kaipaisin vertaistukea, onko joku muu kokenut samaa?
Hei, täällä myös masennusoireilua 18 raskausviikolla mennään ja niin kovin haluaisi tuntea onnea ja iloa mutta pääosin tuntee surua, ahdistusta, pelkoa siitä miten tulen pärjäämään ahdistukseni kanssa kun siinä on vielä vauvakin 😔
Meilläkin takana reilu pari vuotta yritystä ja nyt kun onnistuttiin, niin tuntee itsensä kiittämättömäksi kun ei olekkaan onnellinen vaikka luuli tätä aina halunneensa. Tai tiesikin tätä aina halunneensa mutta nyt vain ahdistaa pääosin kaikki😔
 
Hei, täällä myös masennusoireilua 18 raskausviikolla mennään ja niin kovin haluaisi tuntea onnea ja iloa mutta pääosin tuntee surua, ahdistusta, pelkoa siitä miten tulen pärjäämään ahdistukseni kanssa kun siinä on vielä vauvakin
Meilläkin takana reilu pari vuotta yritystä ja nyt kun onnistuttiin, niin tuntee itsensä kiittämättömäksi kun ei olekkaan onnellinen vaikka luuli tätä aina halunneensa. Tai tiesikin tätä aina halunneensa mutta nyt vain ahdistaa pääosin kaikki
Heippa!
Olen pahoillani, että sinulla on myös ollut vaikeaa <3 Suosittelen lämpimästi ottamaan yhteyttä neuvolaan, he varmasti auttavat ja keksivät apukeinoja.

Mulla on vointi ollut aivan pohjamudissa nyt useamman päivän ja mieleen alkoi tulla jo niin ahdistavia ajatuksia, että otin yhteyttä neuvolaan ja sieltä varattiin lääkäriaika. Lääkäri konsultoi psykiatria ja nyt katsottiin parhaimmaksi osastojakso ja lääkityksen tarkistus. Ensin ajattelin tämän olevan maailmanloppu ja hirveä häpeä, mutta mieheni sanoi, että olen rohkea kun uskalsin puhua suoraan asioista ja otan avun vastaan. Tärkeintähän on, että äiti voi hyvin, niin silloin pikkuinenkin siellä vatsassa voi hyvin.

Tuo kiittämättömyyden tunne on niin tuttua, pitkään tätä pientä haluttiin ja nyt en koekaan onnea ja iloa, vaan jokainen päivä on älytön selviämistaistelu. Pahimmilla hetkillä olen jopa katunut tätä raskautta, mutta kun sieltä pohjalta pääsee hiukan kapuamaan ylös, niin tajuaa että en minä tätä raskautta kadu, vaan tätä olotilaani.
 
vierailija
Heippa!
Olen pahoillani, että sinulla on myös ollut vaikeaa <3 Suosittelen lämpimästi ottamaan yhteyttä neuvolaan, he varmasti auttavat ja keksivät apukeinoja.

Mulla on vointi ollut aivan pohjamudissa nyt useamman päivän ja mieleen alkoi tulla jo niin ahdistavia ajatuksia, että otin yhteyttä neuvolaan ja sieltä varattiin lääkäriaika. Lääkäri konsultoi psykiatria ja nyt katsottiin parhaimmaksi osastojakso ja lääkityksen tarkistus. Ensin ajattelin tämän olevan maailmanloppu ja hirveä häpeä, mutta mieheni sanoi, että olen rohkea kun uskalsin puhua suoraan asioista ja otan avun vastaan. Tärkeintähän on, että äiti voi hyvin, niin silloin pikkuinenkin siellä vatsassa voi hyvin.

Tuo kiittämättömyyden tunne on niin tuttua, pitkään tätä pientä haluttiin ja nyt en koekaan onnea ja iloa, vaan jokainen päivä on älytön selviämistaistelu. Pahimmilla hetkillä olen jopa katunut tätä raskautta, mutta kun sieltä pohjalta pääsee hiukan kapuamaan ylös, niin tajuaa että en minä tätä raskautta kadu, vaan tätä olotilaani.
Hei,
kyllä juu olen puhunut asiasta neuvolassa ja siellä otettiin kyllä asia vakavasti. Lääkäriaika on tulossa. Olen saanut keskusteluapuakin mutta silti päivät ovat ajoittain yhtä ahdistusta.
Ja lääkitykseen en ole turvautunut enää ollenkaan, aiemmin pahimpiin ahdistushetkiin käytin rauhoittavia. Nyt pelottaa sen vauvan takia niitäkin käyttää. Muukin lääkitys on käytännössä purettu. Herään öisin sellaiseen ahdistuksen huoliympyrään ja on hyvin vaikea nukahtaa uudestaan. Paljon itken surua ja pelkoa ja ahdistusta ja sitä etten osaa nauttia yhtään enkä välillä tosiaan minäkään halua tätä elämänmuutosta.
Haluaisin uskoa että jokainen kyynel tekee minua paremmaksi äidiksi kun itken jotain surun kaltaista. Ahdistuksesta nyt ei ole mitään hyvää eikä mitään kasvattavaa, sitä pitäisi saada varmaan jollain mielekkäällä tekemisellä hallintaan.

Olen sinusta ylpeä että olet ottanut yhteyttä ja saanut tarvitsemaasi apua. Ei se ole maailmanloppu tosiaan, ehkä ennemmin paremman elämän alku. Ajatukset voivat tehdä elämästä todellista helvettiä eikä niiden keskelle kannata jäädä liian pitkäksi aikaa mikäli niitä ei saa hallintaan. Nyt pääset keskittymään lepoon ja itsesi hoitamiseen. Pääset puhumaan ja itkemään pahaa oloasi. Teit juuri oikein ja jo tämä osoittaa että sinusta tulee hyvä äiti❤.
 
vierailija
Minulla on myös ollut raskausmasennusta, hormoniperäistä luulisin. Jokaisessa raskaudessa ensimmäinen merkki on alakulo, josta tiedän että raskaana taas ollaan. Muistelisin, että joskus rv. 20+ olo parani jonkin verran ja huononi uudelleen loppuraskaudessa. Synnytyksen jälkeen kaikki helpotti ja olin oma, iloinen itseni (pientä asiaankuuluvaa herkistymistä lukuunottamatta). :)
En muistele lämmöllä raskausaikaa ja harmittaa kovasti etten siitä voinut nauttia. :(
 
vierailija
Minulla on myös ollut raskausmasennusta, hormoniperäistä luulisin. Jokaisessa raskaudessa ensimmäinen merkki on alakulo, josta tiedän että raskaana taas ollaan. Muistelisin, että joskus rv. 20+ olo parani jonkin verran ja huononi uudelleen loppuraskaudessa. Synnytyksen jälkeen kaikki helpotti ja olin oma, iloinen itseni (pientä asiaankuuluvaa herkistymistä lukuunottamatta).
En muistele lämmöllä raskausaikaa ja harmittaa kovasti etten siitä voinut nauttia.
Ihana kuulla että kun raskaus on ohi helpotti❤. Sepä se juuri luo ahdistusta lisää kun on syyllinen olo siitä ettei nauti raskaudesta. Jos vain voisi itsekin hyväksyä että minunkin kohdallani nyt vain näin on niin ehkä se helpottaisi. Mut sitä kun etukäteen on joskus ajatellut kuinka ihanaa on sitten valmistella kaikkea ja laittaa vauvaa varten ja haaveilla mitä perhe-elämä voikaan olla, odotukset ovat sitten korkealla. Nyt vaan ei jaksa innostua mistään kun ahdistaa niin valtavasti.
 
Hei,
kyllä juu olen puhunut asiasta neuvolassa ja siellä otettiin kyllä asia vakavasti. Lääkäriaika on tulossa. Olen saanut keskusteluapuakin mutta silti päivät ovat ajoittain yhtä ahdistusta.
Ja lääkitykseen en ole turvautunut enää ollenkaan, aiemmin pahimpiin ahdistushetkiin käytin rauhoittavia. Nyt pelottaa sen vauvan takia niitäkin käyttää. Muukin lääkitys on käytännössä purettu. Herään öisin sellaiseen ahdistuksen huoliympyrään ja on hyvin vaikea nukahtaa uudestaan. Paljon itken surua ja pelkoa ja ahdistusta ja sitä etten osaa nauttia yhtään enkä välillä tosiaan minäkään halua tätä elämänmuutosta.
Haluaisin uskoa että jokainen kyynel tekee minua paremmaksi äidiksi kun itken jotain surun kaltaista. Ahdistuksesta nyt ei ole mitään hyvää eikä mitään kasvattavaa, sitä pitäisi saada varmaan jollain mielekkäällä tekemisellä hallintaan.

Olen sinusta ylpeä että olet ottanut yhteyttä ja saanut tarvitsemaasi apua. Ei se ole maailmanloppu tosiaan, ehkä ennemmin paremman elämän alku. Ajatukset voivat tehdä elämästä todellista helvettiä eikä niiden keskelle kannata jäädä liian pitkäksi aikaa mikäli niitä ei saa hallintaan. Nyt pääset keskittymään lepoon ja itsesi hoitamiseen. Pääset puhumaan ja itkemään pahaa oloasi. Teit juuri oikein ja jo tämä osoittaa että sinusta tulee hyvä äiti.
Hieno, että olet hakenut apua ❤
Kannustan itse lääkitykseen, jos se vain helpottaa oloasi. Vaikka itsekin koen siitä huonommuutta, että lääkkeitä syön, mutta nykyään on lääkkeitä mitkä on todettu aivan turvallisiksi koko raskauden ajan ja tätä yritän myös itse itselleni hokea. Ja ehdottoman tärkeää kyllä on, että jollekin pääsee purkamaan niitä ajatuksia ja ahdistusta.

Nyt olen päässyt tänne osastolle ja pieni toivonkipinä on, että tämä kääntyy vielä paremmaksi. Kovasti kyllä pelottaa täällä olla, kun on ihan vieras paikka. Mutta ainakin apu on lähellä, jos jotain tapahtuu.

Minulla on myös ollut raskausmasennusta, hormoniperäistä luulisin. Jokaisessa raskaudessa ensimmäinen merkki on alakulo, josta tiedän että raskaana taas ollaan. Muistelisin, että joskus rv. 20+ olo parani jonkin verran ja huononi uudelleen loppuraskaudessa. Synnytyksen jälkeen kaikki helpotti ja olin oma, iloinen itseni (pientä asiaankuuluvaa herkistymistä lukuunottamatta).
En muistele lämmöllä raskausaikaa ja harmittaa kovasti etten siitä voinut nauttia.
Hormoniperäistä tämä minunkin masennus on. Sitä yritän myös omaan päähäni takoa, että en voi tälle mitään, että tämä vain johtuu tästä raskaudesta ja nyt pitää vain löytää tapoja, joilla tämän kanssa elää. Pienin askelin eteenpäin.

Ihanaa kuulla, että sinulla olo helpotti ❤Tämä tuo itselleni toivoa paremmasta! Itseäni harmittaa myös ettei tämä raskaus ole yhtään mukavaa aikaa, mutta täytyy yrittää keksiä edes jotain pientä mistä nauttii, siitä en ole vielä varma että onnistuuko se.
 
vierailija
Hieno, että olet hakenut apua
Kannustan itse lääkitykseen, jos se vain helpottaa oloasi. Vaikka itsekin koen siitä huonommuutta, että lääkkeitä syön, mutta nykyään on lääkkeitä mitkä on todettu aivan turvallisiksi koko raskauden ajan ja tätä yritän myös itse itselleni hokea. Ja ehdottoman tärkeää kyllä on, että jollekin pääsee purkamaan niitä ajatuksia ja ahdistusta.

Nyt olen päässyt tänne osastolle ja pieni toivonkipinä on, että tämä kääntyy vielä paremmaksi. Kovasti kyllä pelottaa täällä olla, kun on ihan vieras paikka. Mutta ainakin apu on lähellä, jos jotain tapahtuu.



Hormoniperäistä tämä minunkin masennus on. Sitä yritän myös omaan päähäni takoa, että en voi tälle mitään, että tämä vain johtuu tästä raskaudesta ja nyt pitää vain löytää tapoja, joilla tämän kanssa elää. Pienin askelin eteenpäin.

Ihanaa kuulla, että sinulla olo helpotti Tämä tuo itselleni toivoa paremmasta! Itseäni harmittaa myös ettei tämä raskaus ole yhtään mukavaa aikaa, mutta täytyy yrittää keksiä edes jotain pientä mistä nauttii, siitä en ole vielä varma että onnistuuko se.
Kiva kuulla sinusta sieltä ❤. Ihan varmasti pelottaa uusi paikka mutta uskon vahvasti että totut paikkaan pian. Toivottavasti sieltä löytyy ihana ihminen jolle puhua ja saat turvan tunnetta vahvistettua. Usko siihen kipinään ❤🔥 ihan varmasti kaikki kääntyy paremmaksi.

Kiitos sanoistasi lääkkeiden suhteen. Se jotenkin helpottaa, uskon että lääkärissä saatetaan tätä suositellakin mutta odotan sinne asti. Haluan uskoa että kun alan tuntemaan liikkeitä niin ehkä se muuttuu sitä myöten todemmaksi ja vauva muuttuisi tärkeämmäksi. Toki en tiedä mitä ajattelen jos niin ei käy. Jotenkin pitäisi kai lakata luomasta itselleen paineita mitä pitäisi tuntea. On tämä vaan melkoista. Sitä luuli tämän olevan aivan muuta. Mutta niinhän ne kokeneet sanovat että mikäli raskaus on vaikea niin sitten vauvan kanssa kaikki tuntuu helpommalta. Tämä ajatus kyllä helpottaa, toivottavasti se on näin❤
 
Kiva kuulla sinusta sieltä . Ihan varmasti pelottaa uusi paikka mutta uskon vahvasti että totut paikkaan pian. Toivottavasti sieltä löytyy ihana ihminen jolle puhua ja saat turvan tunnetta vahvistettua. Usko siihen kipinään ‍ ihan varmasti kaikki kääntyy paremmaksi.

Kiitos sanoistasi lääkkeiden suhteen. Se jotenkin helpottaa, uskon että lääkärissä saatetaan tätä suositellakin mutta odotan sinne asti. Haluan uskoa että kun alan tuntemaan liikkeitä niin ehkä se muuttuu sitä myöten todemmaksi ja vauva muuttuisi tärkeämmäksi. Toki en tiedä mitä ajattelen jos niin ei käy. Jotenkin pitäisi kai lakata luomasta itselleen paineita mitä pitäisi tuntea. On tämä vaan melkoista. Sitä luuli tämän olevan aivan muuta. Mutta niinhän ne kokeneet sanovat että mikäli raskaus on vaikea niin sitten vauvan kanssa kaikki tuntuu helpommalta. Tämä ajatus kyllä helpottaa, toivottavasti se on näin
Kiitos kannustavista sanoista! ❤
Odotan myös, että alan tuntemaan vauvan liikkeitä. Silloin asiasta tulisi enemmän konkreettista. Vielä vähän aikaa sitten ahdistuin suuresti, kun mietin että kohta se vauva alkaa liikkumaan ja mitä jos se tuo entistä enemmän ahdistusta. Nyt olen sen asian kanssa saanut rauhan ja tosiaan odotan sitä innolla.

Useat on sanoneet, että sillä on tarkoitus että raskaus kestää 9kk, näihin asioihin kerkeää tottumaan ja hyväksymään ne. Mutta ei tämä raskaana olo ole kyllä helppoa ja niin kuin sanoitkin että luulit tämän olevan kaikkea muuta, niin itse ajattelin ihan samaa. Olen luonut itselleni niin hirveät paineet, että millaista tämän kuuluisi olla, mutta jokaisen raskaus on juuri sen ihmisen näköinen. Ja uskon vahvasti siihen, että kun mennään vähän pidemmälle raskautta, niin nämä perhanan hormonit tasoittuvat 😅
 
vierailija
Kiitos kannustavista sanoista!
Odotan myös, että alan tuntemaan vauvan liikkeitä. Silloin asiasta tulisi enemmän konkreettista. Vielä vähän aikaa sitten ahdistuin suuresti, kun mietin että kohta se vauva alkaa liikkumaan ja mitä jos se tuo entistä enemmän ahdistusta. Nyt olen sen asian kanssa saanut rauhan ja tosiaan odotan sitä innolla.

Useat on sanoneet, että sillä on tarkoitus että raskaus kestää 9kk, näihin asioihin kerkeää tottumaan ja hyväksymään ne. Mutta ei tämä raskaana olo ole kyllä helppoa ja niin kuin sanoitkin että luulit tämän olevan kaikkea muuta, niin itse ajattelin ihan samaa. Olen luonut itselleni niin hirveät paineet, että millaista tämän kuuluisi olla, mutta jokaisen raskaus on juuri sen ihmisen näköinen. Ja uskon vahvasti siihen, että kun mennään vähän pidemmälle raskautta, niin nämä perhanan hormonit tasoittuvat
Mua vähän mietityttää kun aiemmin oon odottanut ultria innolla ja lukenut viikot aina sovelluksista mitä milloinkin tapahtuu mutta nyt nämäkin ahdistaa. Toivon todella että löytäisin onnen taas niinkuin alussa. Ymmärrän täysin tuon että vauvan liikkeistä voi myös ajatella ahdistuvansa. Mitä jos siitä ei iloitsekkaan? Jos se ei tunnukkaan miltään? Mut pitäisi varmaan ajatella että mitä sitten, sehän nyt ei tarkoita etten lastani tulisi rakastamaan sitten kun se on täällä. Juuri niinkuin sinullakin, minullakin on valtavat odotukset ja vaatimukset, ennalta määritellyt sallitut tunteet. Hetkeksi voisi pysähtyä miettimään että vaatimukset on itseä kohtaan aika kovat. Ollaanhan me aivan uudessa tilanteessa, meidän elämä tulee muuttumaan, olemme menossa kohti tuntematonta ja pelottavaa. Järjetöntähän olisi tuntea pelkkää onnea ja auvoa varsinkin kun ahdistuneena hallinnan tunne tuo turvaa. Eikä tässä ole mikään hallittavissa😅
Välillä olen toivonut että raskaus kestäisi vähintään 4 vuotta, siinä ajassa minä ehkä kerkeäisin mukaan😂
 
Mua vähän mietityttää kun aiemmin oon odottanut ultria innolla ja lukenut viikot aina sovelluksista mitä milloinkin tapahtuu mutta nyt nämäkin ahdistaa. Toivon todella että löytäisin onnen taas niinkuin alussa. Ymmärrän täysin tuon että vauvan liikkeistä voi myös ajatella ahdistuvansa. Mitä jos siitä ei iloitsekkaan? Jos se ei tunnukkaan miltään? Mut pitäisi varmaan ajatella että mitä sitten, sehän nyt ei tarkoita etten lastani tulisi rakastamaan sitten kun se on täällä. Juuri niinkuin sinullakin, minullakin on valtavat odotukset ja vaatimukset, ennalta määritellyt sallitut tunteet. Hetkeksi voisi pysähtyä miettimään että vaatimukset on itseä kohtaan aika kovat. Ollaanhan me aivan uudessa tilanteessa, meidän elämä tulee muuttumaan, olemme menossa kohti tuntematonta ja pelottavaa. Järjetöntähän olisi tuntea pelkkää onnea ja auvoa varsinkin kun ahdistuneena hallinnan tunne tuo turvaa. Eikä tässä ole mikään hallittavissa
Välillä olen toivonut että raskaus kestäisi vähintään 4 vuotta, siinä ajassa minä ehkä kerkeäisin mukaan
Mullekin on ultrat ja sovellukset tuonut välillä aika kovankin ahdistuksen. Mutta silti yritän sovellusta tutkia. Seuraavaksi meillä on rakenneultra vasta 2kk päästä. Josko mieli olisi sitä ennen hiukan tasoittunut.
Niin meillä molemmilla on iso muutos edessä, mutta kyllä me varmasti tästä tullaan selviämään ❤
Lääkäri mulle sanoi, että kaikki nämä tuntemukset on täysin normaaleja ja hän olisi huolissaan, jos mitään ei tuntisi.
Jos haluat, niin mulle voi laittaa myös yksityisviestiä ja voidaan jutella vaikka lisää? :)
 
Mullekin on ultrat ja sovellukset tuonut välillä aika kovankin ahdistuksen. Mutta silti yritän sovellusta tutkia. Seuraavaksi meillä on rakenneultra vasta 2kk päästä. Josko mieli olisi sitä ennen hiukan tasoittunut.
Niin meillä molemmilla on iso muutos edessä, mutta kyllä me varmasti tästä tullaan selviämään
Lääkäri mulle sanoi, että kaikki nämä tuntemukset on täysin normaaleja ja hän olisi huolissaan, jos mitään ei tuntisi.
Jos haluat, niin mulle voi laittaa myös yksityisviestiä ja voidaan jutella vaikka lisää?
Näin tein😊
 

Yhteistyössä