Raskauden keskeytys Downin syndrooman vuoksi

Kyllähän suomessa tehdään abortteja paljon heppoisemmistakin syistä, kuin downin takia. Onko sitten oikein abortoida lapsi, vaikkapa siksi, että äidin opiskelut kesken tai että ajankohta ei ole sopiva??? Ei nekään mun mielestä ole mitään kovin päteviä perusteluja. En ketään lähde tuomitsemaan. Mielestäni jokaisella lapsella niin down kuin terveilläkin on oikeus elämään. Aborttia tulee käyttää vain ääritapauksissa (lapsi kuolemansairas (menehtyisi heti syntymään), äiti vakavasti sairas tai raiskauksesta seurannut raskautuminen). Mutta kuten sanoin en kuitenkaan voi ruveta ihmisiä tuomitsemaan.

Vaan vois monne sosiaalisinkin syin abortoidun lapsen elämä olla kaikkea muuta ku elämisen arvosta, jos niiden äidit pakotettas synnyttään.

Puhun lähinnä ideaalitilanteesta, jossa ihmiset rakastaisivat lapsiaan niin paljon, että haluaisivat heistä huolehtia. Itse tulin raskaaksi opiskeluaikana. Se ei estänyt minua synnyttämästä ja huolehtimasta hänestä. Kukaanhan ei pysty etukäteen päättämään miten jonkun lapsen elämä menisi ja millaista hänellä olisi. Jos ihmiseltä kysytään aikuisena, että olisitko halunnut syntyä, niin kuinkahan moni vastaa että :"en olisi". Me molemmat olemme saaneet elämän. Mikä oikeus olisi meillä sitten päättää muiden elämä?

 

jos sikiöseulontoja ei saisi tehdä ollenkaan. Pian tämä maailma menee siihen, että valitaan geenit ja seulotaan sikiöt jotka SAAVAT syntyä ja ne huonommat abortoidaan. Tällaista on täydellisyyteen tavoitteleva maailma.

Höpöhöpö =) Kyllä nykyisin jo erittäin tiukasti valvotaan, mitä saadaan siködiagnostiikalla tehdä ja mitä ei.

 

Miksi Down-lapsista sanotaan aina että he ovat maailman ihanimpia ja päivänsäteitä ja aina iloisella päällä yms? Onko se vain muiden tapa kehua lasta ja taas vanhempien tapa koittaa perustella itselleen kuinka ihana lapsi hän on vaikka onkin vammainen?

Tää on muuten jännä ilmiö koska itse seurasin nuorena naapurissa asuvaa vanhaa äitiä ja hänen Down-tytärtään ja olivat aina kiukkuisia toisilleen. Kävivät joka päivä kävelyllä kylillä, mutta milloin äiti viuhtoi kiukkuisena edellä, milloin tytär. Tai muuten vaan tiuskivat toisilleen matkalla...

Mä luulen, että ne on vauvoina ja pikkulapsina iloisiaja aurinkoisia, mut vanhemmiten muuttuvat jopa agressiivisiksi; ja vaikuttaahan siihen sen vanhemman jaksaminenkin. Varmasti on rankkaa, kun kehitys jää jollekin tietylle tasolle, eikä toivoa paremmasta ole.

Mutta niinhän kaikki lapset ovat! Ehkä down-lapset eivät ole sitten niin ujoja kun jotkut lapset ja uskaltavat tämän aurinkoisuutensa näyttää myös vieraille.

 

Olisi varmasti rankkaa hoitaa millään lailla sairasta lasta. Mutta itselleni on täysin mahdoton ajatus, että minä kestäisin katsella lapseni jatkuvia fyysisiä kärsimyksiä. Miksi aina vaan jankutetaan siitä, jaksaako hoitaa sairasta lasta vai ei? Minä en vain kestäisi sitä, että lapseni joutuu jatkuvasti kärsimään.

Vastineita tähän? Eikä muka kukaan muu ajattele, miten kauheaa olisi nähdä oman lapsen kärsivän?

Kyllä se on mulle paha. Kuten alkupäässä kirjoitin, mulla on jo sairas lapsi ja sääli on hirvittävä, kun mietin miten toinen tuskin koskaan saa puolisoa, oppii ajamaan autoa yms.

Luulen, että jokainen keskytyspäätökseen päätyvä kantaa lapsensa tuskan enemmin kuin näkisi oman lapsensa kärsivän. Enemmin itse kuin pieni viaton lapsi.

Kuten eräs on sanonut, ennemmin vihaan itseäni lopun elämää kuin antaisin oman lapseni kärsiä kipuja ja elää lyhyen elämänsä toivottomassa tilanteessa.

 

Kyllähän suomessa tehdään abortteja paljon heppoisemmistakin syistä, kuin downin takia. Onko sitten oikein abortoida lapsi, vaikkapa siksi, että äidin opiskelut kesken tai että ajankohta ei ole sopiva??? Ei nekään mun mielestä ole mitään kovin päteviä perusteluja. En ketään lähde tuomitsemaan. Mielestäni jokaisella lapsella niin down kuin terveilläkin on oikeus elämään. Aborttia tulee käyttää vain ääritapauksissa (lapsi kuolemansairas (menehtyisi heti syntymään), äiti vakavasti sairas tai raiskauksesta seurannut raskautuminen). Mutta kuten sanoin en kuitenkaan voi ruveta ihmisiä tuomitsemaan.

Vaan vois monne sosiaalisinkin syin abortoidun lapsen elämä olla kaikkea muuta ku elämisen arvosta, jos niiden äidit pakotettas synnyttään.

Puhun lähinnä ideaalitilanteesta, jossa ihmiset rakastaisivat lapsiaan niin paljon, että haluaisivat heistä huolehtia. Itse tulin raskaaksi opiskeluaikana. Se ei estänyt minua synnyttämästä ja huolehtimasta hänestä. Kukaanhan ei pysty etukäteen päättämään miten jonkun lapsen elämä menisi ja millaista hänellä olisi. Jos ihmiseltä kysytään aikuisena, että olisitko halunnut syntyä, niin kuinkahan moni vastaa että :"en olisi". Me molemmat olemme saaneet elämän. Mikä oikeus olisi meillä sitten päättää muiden elämä?

Mutta kun maailma ei ole ideaali eikä elämä aina reilua. Mä taas luulen, että löytys montakin, joilla on ollut paska elämä ihan alusta asti tai myöhemmin, jotka olisivat mieluummin jättäneet syntymättä.

 

jos sikiöseulontoja ei saisi tehdä ollenkaan. Pian tämä maailma menee siihen, että valitaan geenit ja seulotaan sikiöt jotka SAAVAT syntyä ja ne huonommat abortoidaan. Tällaista on täydellisyyteen tavoitteleva maailma.

Joo kyllä kyllä. Sehän vähentäisikin inhimillisen kärsimyksen määrää, kun mm. anenkefalia-vauvat jäisivät raskauden aikana huomiotta. Papukaijamerkki sulle.

 

Olisi varmasti rankkaa hoitaa millään lailla sairasta lasta. Mutta itselleni on täysin mahdoton ajatus, että minä kestäisin katsella lapseni jatkuvia fyysisiä kärsimyksiä. Miksi aina vaan jankutetaan siitä, jaksaako hoitaa sairasta lasta vai ei? Minä en vain kestäisi sitä, että lapseni joutuu jatkuvasti kärsimään.

Vastineita tähän? Eikä muka kukaan muu ajattele, miten kauheaa olisi nähdä oman lapsen kärsivän?

Kyllä se on mulle paha. Kuten alkupäässä kirjoitin, mulla on jo sairas lapsi ja sääli on hirvittävä, kun mietin miten toinen tuskin koskaan saa puolisoa, oppii ajamaan autoa yms.

Luulen, että jokainen keskytyspäätökseen päätyvä kantaa lapsensa tuskan enemmin kuin näkisi oman lapsensa kärsivän. Enemmin itse kuin pieni viaton lapsi.

Kuten eräs on sanonut, ennemmin vihaan itseäni lopun elämää kuin antaisin oman lapseni kärsiä kipuja ja elää lyhyen elämänsä toivottomassa tilanteessa.

Hyvin sanottu nöttiäinen.

 

jos sikiöseulontoja ei saisi tehdä ollenkaan. Pian tämä maailma menee siihen, että valitaan geenit ja seulotaan sikiöt jotka SAAVAT syntyä ja ne huonommat abortoidaan. Tällaista on täydellisyyteen tavoitteleva maailma.

Joo kyllä kyllä. Sehän vähentäisikin inhimillisen kärsimyksen määrää, kun mm. anenkefalia-vauvat jäisivät raskauden aikana huomiotta. Papukaijamerkki sulle.

Puhumattakaan esim. sydänviosta ja kun vauva syntyy niin tarvittava tieto-taito onkin satojen kilsojen päässä ja vauva menehtyy koska ei osattu varautua tähän.

Seulat on vatsassa kasvavan vauvan etu.

 

Miksi Down-lapsista sanotaan aina että he ovat maailman ihanimpia ja päivänsäteitä ja aina iloisella päällä yms? Onko se vain muiden tapa kehua lasta ja taas vanhempien tapa koittaa perustella itselleen kuinka ihana lapsi hän on vaikka onkin vammainen?

Tää on muuten jännä ilmiö koska itse seurasin nuorena naapurissa asuvaa vanhaa äitiä ja hänen Down-tytärtään ja olivat aina kiukkuisia toisilleen. Kävivät joka päivä kävelyllä kylillä, mutta milloin äiti viuhtoi kiukkuisena edellä, milloin tytär. Tai muuten vaan tiuskivat toisilleen matkalla...

Mä luulen, että ne on vauvoina ja pikkulapsina iloisiaja aurinkoisia, mut vanhemmiten muuttuvat jopa agressiivisiksi; ja vaikuttaahan siihen sen vanhemman jaksaminenkin. Varmasti on rankkaa, kun kehitys jää jollekin tietylle tasolle, eikä toivoa paremmasta ole.

Mutta niinhän kaikki lapset ovat! Ehkä down-lapset eivät ole sitten niin ujoja kun jotkut lapset ja uskaltavat tämän aurinkoisuutensa näyttää myös vieraille.

On on =) Mutta terveiden lasten henkinen kehitys menee koko ajan eteenpäin.

 

Joo kyllä kyllä. Sehän vähentäisikin inhimillisen kärsimyksen määrää, kun mm. anenkefalia-vauvat jäisivät raskauden aikana huomiotta. Papukaijamerkki sulle.

Minkälainen tuollainen vauva on? Miten jäis raskauden aikana huomiotta?
En siis oikeesti tiedä mitä tarkoittaa :ashamed: .

 

Olen huomenna menossa keskytykseen, syystä että mulla on jo sairas esikoinen, olen 40 v enkä tiedä miten vaikea tapaus on tulossa. Onko minusta 25 v "lapsen" hoitajaksi vielä eläkkeellä?

Helppoa ei todellakaan ole leikkiä Jumalaa, ei todellakaan ja toivon vaan että ratkaisuni on oikea.
Helppoa se on kritisoida jos ei ole saman tilanteen edessä.

Helpottaa hieman se tieto että vain 1/3 näkee yksivuotispäivänsä, 40% sairastaa sydäntään + kaikki leukemiat yms jotka on suurentunut riski. Ja tuosta määrästä vain murto-osa on lieviä tapauksia.

Ymmärrän että tuollainen ajatus helpottaa mutta kukkua se silti on. =) Todellakaan 2/3 syntyneistä down-lapsista ei kuole ennen 1v syntymäpäiväänsä, aivan järjetön väite. Ymmärrän ettei kaikki halua pitää down-lasta (tai ylipäätänsä mitään lasta), mutta sitä en ymmärrä että halutaan perustella aborttia tuollaisilla höpinöillä.

 

jos sikiöseulontoja ei saisi tehdä ollenkaan. Pian tämä maailma menee siihen, että valitaan geenit ja seulotaan sikiöt jotka SAAVAT syntyä ja ne huonommat abortoidaan. Tällaista on täydellisyyteen tavoitteleva maailma.

Joo kyllä kyllä. Sehän vähentäisikin inhimillisen kärsimyksen määrää, kun mm. anenkefalia-vauvat jäisivät raskauden aikana huomiotta. Papukaijamerkki sulle.

Tai vaikeasti sydänsairaat kuolisivat pian syntymän jälkeen, kun vikaa ei ole huomattu ajoissa ja siihen osattu varautua.

 

Joo kyllä kyllä. Sehän vähentäisikin inhimillisen kärsimyksen määrää, kun mm. anenkefalia-vauvat jäisivät raskauden aikana huomiotta. Papukaijamerkki sulle.

Minkälainen tuollainen vauva on? Miten jäis raskauden aikana huomiotta?
En siis oikeesti tiedä mitä tarkoittaa :ashamed: .

Anenkefalia = aivottomuus = ei elinmahdollisuutta

 

Itse en down-lasta abortoisi jos siis lapsella ei todettaisi ultrissa mitään niin vakavaa vammaa ettei tällä olisi selviämismahdollisuuksia. Tuollaisessa tapauksessa kyllä abortoisin myös kromosomeiltaan terveenkin lapsen. :/

Mutta tietty minulle tuo on helppo päätös, sillä tiedän down-lapsen olevaan vähintään yhtä rakas ja suuri ylpeydenaihe kuin terveenkin lapsen. Ja samalla, terveet kromosomitkaan ei takaa minulle tervettä ja normaalisti kehittyvää lasta, joten miksi turhaan kiusata itseään noilla.

 

Joo kyllä kyllä. Sehän vähentäisikin inhimillisen kärsimyksen määrää, kun mm. anenkefalia-vauvat jäisivät raskauden aikana huomiotta. Papukaijamerkki sulle.

Minkälainen tuollainen vauva on? Miten jäis raskauden aikana huomiotta?
En siis oikeesti tiedä mitä tarkoittaa :ashamed: .

Puuttuu aivot ja koko päälaki.

 

Ymmärrän että tuollainen ajatus helpottaa mutta kukkua se silti on. =) Todellakaan 2/3 syntyneistä down-lapsista ei kuole ennen 1v syntymäpäiväänsä, aivan järjetön väite. Ymmärrän ettei kaikki halua pitää down-lasta (tai ylipäätänsä mitään lasta), mutta sitä en ymmärrä että halutaan perustella aborttia tuollaisilla höpinöillä.

Kyllä siitä on ihan tieteellistä faktaa.

 

Ymmärrän että tuollainen ajatus helpottaa mutta kukkua se silti on. =) Todellakaan 2/3 syntyneistä down-lapsista ei kuole ennen 1v syntymäpäiväänsä, aivan järjetön väite. Ymmärrän ettei kaikki halua pitää down-lasta (tai ylipäätänsä mitään lasta), mutta sitä en ymmärrä että halutaan perustella aborttia tuollaisilla höpinöillä.

Kyllä siitä on ihan tieteellistä faktaa.

Jaa että down-lapsilla lapsikuolleisuus ensimmäisen elinvuoden aikana on 2/3...?

 

Minä kuukuin esikoisen kohdalla riskiryhmään, jäin siis kiinni seulonnoissa. Takana keskenmeno ja alkuraskauden verenvuodot ja sitten vielä tuo huoli. Kävin punktiossa ja päätin, että jos on elinkelpoinen, ei siis sellaista syndromaa johon menehtyy aina, saa syntyä. Tulos oli terve lapsi.
Muiden kohdalla en seulojakaan halunnut. Silti en ketään tuomitse, jokainen päättää itse.
Mutta joidenkin kommentit siitä, että halutaan ( ja voidaan valita???) terveitä lapsia... No joo, voi yrittää. Minäkin luulin 10 vuotta, että minulla on kolme tervettä lasta. No nyt onkin sydänsairautta, epilepsiaa, astmaa. Muitakaa, että mikään testi ei takaa etteikö jotain voisi mennä pieleen. Minulla on hienot, reippaat, liikunnalliset lapset, omilla rajoituksillaan. Toki eihän heidän sairaudet ole verrattavissa downiin tms mutta koskaan ei elämää voi millään testeillä "määrätä", muistakaa se.

 

Yhden sikiön olisi voinut deletoida lääkkeellisesti, kaksi olisi vaatinut kaavinnan. Ja kyllä se kynnys silloin muutenkin nousi. Onneksi en kaavintaan mennyt, ihanat kaksoset saatiin. Ihana, terve nelikko, kelpaa kulkea kylillä.

Nyt piti harmaantua, kun saatat tunnistaa, mutta sorry nyt, itse en ehkä kylillä niin kauhean rinta rottingilla kulkisi nelikon ja miehes kanssa.... You know what I mean...

 

Ymmärrän että tuollainen ajatus helpottaa mutta kukkua se silti on. =) Todellakaan 2/3 syntyneistä down-lapsista ei kuole ennen 1v syntymäpäiväänsä, aivan järjetön väite. Ymmärrän ettei kaikki halua pitää down-lasta (tai ylipäätänsä mitään lasta), mutta sitä en ymmärrä että halutaan perustella aborttia tuollaisilla höpinöillä.

Kyllä siitä on ihan tieteellistä faktaa.

Jaa että down-lapsilla lapsikuolleisuus ensimmäisen elinvuoden aikana on 2/3...?

Ei vaan että 1/3 näkee sen 1 v päivänsä. Mieti itse mistä se luku koostuu...

 

Minä kuukuin esikoisen kohdalla riskiryhmään, jäin siis kiinni seulonnoissa. Takana keskenmeno ja alkuraskauden verenvuodot ja sitten vielä tuo huoli. Kävin punktiossa ja päätin, että jos on elinkelpoinen, ei siis sellaista syndromaa johon menehtyy aina, saa syntyä. Tulos oli terve lapsi.
Muiden kohdalla en seulojakaan halunnut. Silti en ketään tuomitse, jokainen päättää itse.
Mutta joidenkin kommentit siitä, että halutaan ( ja voidaan valita???) terveitä lapsia... No joo, voi yrittää. Minäkin luulin 10 vuotta, että minulla on kolme tervettä lasta. No nyt onkin sydänsairautta, epilepsiaa, astmaa. Muitakaa, että mikään testi ei takaa etteikö jotain voisi mennä pieleen. Minulla on hienot, reippaat, liikunnalliset lapset, omilla rajoituksillaan. Toki eihän heidän sairaudet ole verrattavissa downiin tms mutta koskaan ei elämää voi millään testeillä "määrätä", muistakaa se.

Riskiä saa kai silti yrittää pienentää

 

Ymmärrän että tuollainen ajatus helpottaa mutta kukkua se silti on. =) Todellakaan 2/3 syntyneistä down-lapsista ei kuole ennen 1v syntymäpäiväänsä, aivan järjetön väite. Ymmärrän ettei kaikki halua pitää down-lasta (tai ylipäätänsä mitään lasta), mutta sitä en ymmärrä että halutaan perustella aborttia tuollaisilla höpinöillä.

Kyllä siitä on ihan tieteellistä faktaa.

Jaa että down-lapsilla lapsikuolleisuus ensimmäisen elinvuoden aikana on 2/3...?

Ei vaan että 1/3 näkee sen 1 v päivänsä. Mieti itse mistä se luku koostuu...

Lisään että keskeytykset ei kuulu lukuun

 

Kyllähän suomessa tehdään abortteja paljon heppoisemmistakin syistä, kuin downin takia. Onko sitten oikein abortoida lapsi, vaikkapa siksi, että äidin opiskelut kesken tai että ajankohta ei ole sopiva??? Ei nekään mun mielestä ole mitään kovin päteviä perusteluja. En ketään lähde tuomitsemaan. Mielestäni jokaisella lapsella niin down kuin terveilläkin on oikeus elämään. Aborttia tulee käyttää vain ääritapauksissa (lapsi kuolemansairas (menehtyisi heti syntymään), äiti vakavasti sairas tai raiskauksesta seurannut raskautuminen). Mutta kuten sanoin en kuitenkaan voi ruveta ihmisiä tuomitsemaan.

Vaan vois monne sosiaalisinkin syin abortoidun lapsen elämä olla kaikkea muuta ku elämisen arvosta, jos niiden äidit pakotettas synnyttään.

Puhun lähinnä ideaalitilanteesta, jossa ihmiset rakastaisivat lapsiaan niin paljon, että haluaisivat heistä huolehtia. Itse tulin raskaaksi opiskeluaikana. Se ei estänyt minua synnyttämästä ja huolehtimasta hänestä. Kukaanhan ei pysty etukäteen päättämään miten jonkun lapsen elämä menisi ja millaista hänellä olisi. Jos ihmiseltä kysytään aikuisena, että olisitko halunnut syntyä, niin kuinkahan moni vastaa että :"en olisi". Me molemmat olemme saaneet elämän. Mikä oikeus olisi meillä sitten päättää muiden elämä?

Mutta kun maailma ei ole ideaali eikä elämä aina reilua. Mä taas luulen, että löytys montakin, joilla on ollut paska elämä ihan alusta asti tai myöhemmin, jotka olisivat mieluummin jättäneet syntymättä.

Mutta mehän ei voida kuitenkaan tietää, että kuka abortoiduista lapsista olisi todellisuudessa kärsinyt ja kuka abortoitiin turhaan. Me siis (äiti) päättää itse sen, että antaako lapsen syntyä vai kuolla. Jos ajatellaan, että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka mielellään adoptoisivatkin lapsen, niin miksei näitä lapsia vois antaa adoptioon. Edes isä ei saa päättää säästetäänkö lapsen henki. Se on yhden ihmisen käsissä, äidin.

 

Miksi Down-lapsista sanotaan aina että he ovat maailman ihanimpia ja päivänsäteitä ja aina iloisella päällä yms? Onko se vain muiden tapa kehua lasta ja taas vanhempien tapa koittaa perustella itselleen kuinka ihana lapsi hän on vaikka onkin vammainen?

Tää on muuten jännä ilmiö koska itse seurasin nuorena naapurissa asuvaa vanhaa äitiä ja hänen Down-tytärtään ja olivat aina kiukkuisia toisilleen. Kävivät joka päivä kävelyllä kylillä, mutta milloin äiti viuhtoi kiukkuisena edellä, milloin tytär. Tai muuten vaan tiuskivat toisilleen matkalla...

Mä luulen, että ne on vauvoina ja pikkulapsina iloisiaja aurinkoisia, mut vanhemmiten muuttuvat jopa agressiivisiksi; ja vaikuttaahan siihen sen vanhemman jaksaminenkin. Varmasti on rankkaa, kun kehitys jää jollekin tietylle tasolle, eikä toivoa paremmasta ole.

Jotkut on jo pikkulapsina agressiivisia - ainakin se poika oli, joka oli samassa kerhossa oman poikani kanssa. Ettei vaan kukaan alkaisi väittämään, että se johtuu vanhemmista....

 

Ymmärrän että tuollainen ajatus helpottaa mutta kukkua se silti on. =) Todellakaan 2/3 syntyneistä down-lapsista ei kuole ennen 1v syntymäpäiväänsä, aivan järjetön väite. Ymmärrän ettei kaikki halua pitää down-lasta (tai ylipäätänsä mitään lasta), mutta sitä en ymmärrä että halutaan perustella aborttia tuollaisilla höpinöillä.

Kyllä siitä on ihan tieteellistä faktaa.

Jaa että down-lapsilla lapsikuolleisuus ensimmäisen elinvuoden aikana on 2/3...?

Ei vaan että 1/3 näkee sen 1 v päivänsä. Mieti itse mistä se luku koostuu...

Erikoista kun ajattelee että lapsikuolleisuus 60-70-luvuilla oli vielä sitä luokkaa että 10v ikäisistä 90% oli elossa ja luulisi lääketieteen menneen eteenpäin noistakin luvuista. Siksi tuntuu hassulta että 2000-luvulla yhtäkkiä 66% kuolisi jo alle 1v iässä.

Jos taas puhutaan jostain alkuraskauden keskenmenoista joiden syitä ei edes tiedetä niin juu, voihan olla että meidän rv12 keskenmenokin oli down-lapsi. Samoin kuin kaverin kolme keskenmenoa jne.

Faktaa on kuitenkin että suomessa hyvin harva down-lapsi kuolee ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä.