En miettis hetkeäkään, aborttiin menisin. Elämä menis aivan liian hankalaksi, enkä downin kanssa kehtaisi minnekään mennä, saati kenellekään sanoa, jos mulla sellainen olisi. Kai se on hienoa, että on ihmisiä, jotka jaksavat ja haluavat. Ja jotka pitävät downia vain pienenä "luojan luomana virheenä" ja miettivät, että sille on joku jalompi tarkoitus. Mutta niin, itse tiedän, etten voisi rakastaa down-lasta samalla tavalla kuin normaaleja lapsiani, enkä haluaisikaan.
Mutta niin, miehän oon niin kamala, että abortoisin terveenkin sikiön.
Mutta niin, miehän oon niin kamala, että abortoisin terveenkin sikiön.