Toggle sidebar

Rakennettiin unelmatalo ennen lapsia, ei varaa jäädä kotiin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nulll
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
mä olisin halunnut ison ja hienon talon mutta sitä enemmän halusin kasvattaa lapset kotona niin pitkään kuin mahdollista niin rakennettiin 113m2 talo ja kyllä tännekin ihan mahtuu..eikä ole niin paljon siivottavaakaan:D
 
Alkuperäinen kirjoittaja rivariasuja:
Kertokaa nyt te, joiden mielestä se hieno lukaali ja mönkijä menevät arvoasteikossa lapsen edun edelle (varsinkin kun kyseessä on niiiin lyhyt aika aikuisen elämästä mutta niin merkittävä aika pienen lapsen elämästä, ensivuodet!) että mitä hittoa niillä mönkijöillä, leikkimökeillä ym. peleillä ja vehkeillä tekee, kun ei niillä kukaan ikinä ehdi leikkimään? Eikö se kuitenkin ole niin, että keskimäärin pari-kolme tuntia illasta on yhteistä hereilläoloaikaa jos on pienestä oravanpyörässä olevasta lapsesta kyse? Onko se sitä laatuaikaa? :D En kysy kettuillen, vaan ihan aidosti ihmettelen.
Click to expand...

Meillä nyt ei ole mitään mönkijöitä mutta kaunis, uusi talo hyvällä alueella. Teille jotka olettavat automaattisesti että lapsen kanssa vietetään vähemmän aikaa niin väittäisin että ainakin meidän perheessä ollaan lasten kanssa keskimääräistä enemmän.

Ei hyvä tulotaso/ kallis asuntolaina aina tarkoita ylipitkiä päiviä. Kyllä, minäkin palasin töihin lapsen ollessa 1v3kk mutta edelleen teen n.6h päivää. Eli lapsi viim. kolmelta kotiin. Me ainakin nautimme suunnattomasti kodistamme ja lapsistamme.
 
Meillä on lasten kaveripiirissä paljon unelmakodin omistavia tuolla uudella asuinalueella. Kummasti vain viihtyvät meillä koulun jälkeen nekin lapset. On kiva että on aikuinen läsnä eikä yksin kalseassa kodissa. Parhaat ovat seitsemään asti illalla meillä, kun kotona ei ole ketään sitä unelmakotia jakamassa.

Vaikka meillä vaan tällainen vanhana ostettu seitkytlukuinen talonrutjake.
 
[QUOTE="vieras";24946107]Meillä on lasten kaveripiirissä paljon unelmakodin omistavia tuolla uudella asuinalueella. Kummasti vain viihtyvät meillä koulun jälkeen nekin lapset. On kiva että on aikuinen läsnä eikä yksin kalseassa kodissa. Parhaat ovat seitsemään asti illalla meillä, kun kotona ei ole ketään sitä unelmakotia jakamassa.

Vaikka meillä vaan tällainen vanhana ostettu seitkytlukuinen talonrutjake.[/QUOTE]

Ainahan ne unelmakotien lapset ovat niita onnettomia, taman palstan mukaan ;). Mita pienempi ja vanhempi koti, sen onnellisimpia lapsia, ja viela parempi jos perhe joutuu kituuttamaan rahojen kanssa.
 
Myös elämisen ulkoiset puitteet ovat tärkeitä. Jos perheellä on raha-asiat kunnossa ja elämä on sen suhteen stressintöntä, se heijastuu myös lapsiin. Jos sen sijaan rahasta on tiukkaa, niin se kyllä lisää koko perheen stressitasoa. Varakkaasta perheestä tulevat lapset ovat varmaan keskimäärin paremmalla itsetunnolla varustettuja kuin köyhistä perheistä tulevat. Omasta lapsuudestani muistan että varakkaammista perheistä tulevat lapset olivat jotenkin arvoasteikossa korkeammalla, ja varmasti heijastuu myös itsetuntoon ja menestymiseen tulevaisuudessa.

Tilava ja viihtyisä koti on myös tärkeä, ahtaassa ja tavarapaljoudesta sekaisessa asunnossa on koko perheen ikävä asua, tuntuu että seinät kaatuvat päälle eikä kellään ole omaa rauhaa.

Näin ollen sanoisin että riittävä materiaalinen taso on tärkeätä myös lasten hyvinvoinnin kannalta, ja jos sen saadakseen täytyy lapset viedä aikaisin hoitoon niin sittenpähän täytyy. Jos ei täydy niin hieno homma kaikkien kannalta.
 
^ Minusta jos jossakin tingitään, on se asunnon koko. Jos mitoittaa lainat liian tiukalle, ei se auta vaikka ulospäin näyttää kulissi kauniilta ja kukat hoidetaan - velkataakka jos painaa talon sisällä ei sitä mikään avaruus korvaa.

Lapsen näkökulmasta se ei vähennä stressiä, vaikka ympärillä on hieno(ja) talo(ja), jos kuuntelee kuitenkin vanhempien rahariitoja. Se, ettei ole varaa jäädä lapsen kanssa kotiin on myös lapselle viesti, että hän on taloudellinen taakka perheelle.
 
[QUOTE="vieras";24946164]Ilmankos sinusta on tullut noin pisteliäs, kun ei ole vanhemmat opettaneet käytöstapoja.[/QUOTE]

Palstalla taytyy olla pistelias, se on palstan tyyli. Muuten osaan kylla hienosti kayttaytya :).
 
Jotenkin todella ällöttävä tämä ketju, tulen surulliseksi. Materia, hieno iso talo, tavarat, ne ne tekevät lapset onnelliseksi. Vaikka sitten velaksi, ei se mitään vaikka pitää olla kellonympäöri töissä ja viikot läpeensä, kunhan vaan rahaa tulee sen verran että saa isot lainat maksetuksi. Sitäkö se onni on ja onnellinen elämä?
 
[QUOTE="jaahas";24946229]Jotenkin todella ällöttävä tämä ketju, tulen surulliseksi. Materia, hieno iso talo, tavarat, ne ne tekevät lapset onnelliseksi. Vaikka sitten velaksi, ei se mitään vaikka pitää olla kellonympäöri töissä ja viikot läpeensä, kunhan vaan rahaa tulee sen verran että saa isot lainat maksetuksi. Sitäkö se onni on ja onnellinen elämä?[/QUOTE]

Sitako se onni on etta asutaan koko perhe 75m2 kolmiossa, kituutetaan vahalla rahalla vuosikausia ja naiden valintojen seurauksena koko elama on yhta taistelua seuraavaan palkkapaivaan asti, elakkeellakaan ei ole varaa nautiskella?

Luulen etta onnellisia lapsia kasvaa molemmissa tilanteissa, unelmakodeissa ja kolmioissa, mutta myos onnettomia. Ihan turhaa vaittelya.
 
Juu meillä on "unelmakoti". Ainakin meidän mielestä. 120neliöön tesän reunassa, oma tontti 20ha... Ja juu meillä on ´kaksi autoa, meillä on mänkijä ja kaiken huipuksi vielä traktorikaivinkone.

Meidän lasten leikkikenttä ei ole käpyinen sisäpiha samoinen "virike" laitteineen. Meillä on metsää ja pelto, puumajoja ja pieni lampikin tuolla palstan toisella reunalla. Niin ja juuri valmistunut laavu pellon reunassa.

Tästä luksuksesta joudumme maksamaan sen verran että ei ollut varaa olla kotona vuosikausia, lähdin töihin kun nuorempi oli 1v11kk ja vanhempi 3v. Meillä ei kumpikaan tee täyttä työviikkoa vaan 30h normaalisti. Joten hoitopäiviä lapsille tulee 3-4 vko. Useimmiten 3.

Mulle ei todellakaan tullut mieleen että muuttaisimme muualle lasten vuoksi. Miksi? Me voimme täällä maaseudun rauhassa tarjota lapselle paljon kaikkea, myös yhdessä oloa. Meidän perheen harrastukset on yhteiset, pääsääntöisesti kodin ja metsän ylläpitoon liittyvää. Aikuiselle ehkä työtä, mutta lapsille mukavaa yhdessä oloa - kun asioita voidaan touhuta yhdessä. Jos mieli tekee paistamaan makkaraa metsää, menemme omalle laavulle.

Päivähoidossa lapset saa remuta kiipeilytelineissä ja muissa. Kotona meno on ihan toista, mielikuvituksen varaista.

Anteeksi vaan, mutta elämän laadullakin on lapselle merkitys ei kirjaimelliselle "jonkun tutkimus tuloksen seurannalla"
 
Mekin rakensimme unelmatalomme ennen lasten syntymää, reilu parikymppisinä. Tosin, lainanotossa pysyi järki päässä ja "unelmatalosta" tuli sellainen, mihin oli varaa. Lainaa otimme aika pitkälti ainoastaan itse rakentamiseen (suunnilleen yhtä iso talo kun ap:lla, pk-seudulla), satsasimme edullisiin asumiskustannuksiin (hyvät eristeet, maalämpö jne). Talolainarahoilla ei ostettu uutta olohuonesisustusta ja menty autokaupoille. Vanha Seati toimi hyvin ja mummilta peritty sohva on ihanan huoleton lapsiperheessä, kuvaputkitelkkarikin ajaa asiansa :). Nämä taas säästivät meidä kymmenien tuhansien lainoilta.....
Esikoinen syntyi, kun olimme asunneet talossa kuukauden. Toinen syntyi reilut puolitoistavuotta myöhemmin. Pojat olivat kotihoidossa, kunnes kuopus oli reilut parivuotias. Olimme miehen kanssa vuorotellen hoitovapaalla, vaikka minun liksani onkin surkeempi kun miehen. Väliin mahtui vielä miehen työttömyys ja oman firman aloituksesta johtuvat taloudelliset paineet. Nyt olen taas kotiäiti, kolmonen täytti juuri vuoden. Kotona olen vielä ainakin vuoden, ehkä kaksikin. Talolaina on lyhentynyt koko ajan suunnitelman mukaan. Luojan kiitos, että noissa meidän unelmissa oli järki mukana!
 
[QUOTE="jaahas";24946229]Jotenkin todella ällöttävä tämä ketju, tulen surulliseksi. Materia, hieno iso talo, tavarat, ne ne tekevät lapset onnelliseksi. Vaikka sitten velaksi, ei se mitään vaikka pitää olla kellonympäöri töissä ja viikot läpeensä, kunhan vaan rahaa tulee sen verran että saa isot lainat maksetuksi. Sitäkö se onni on ja onnellinen elämä?[/QUOTE]

No monessa taloudessa, jossa se äiti on piiiiitkään kotona tuo tilanne on ihan totta - siis läpi kellon työskentely. Meinaan perheen isälle. Äiti ja lapset saavat kyllä nauttia rauhasta - mutta isä painaa persesuoli pitkällä. Ja lopuksi se äiti kotona itkee kun isä ei ole ikinä kotona. Ja lapsetkin häntä kaipaa.

Ja nämä perhekuviot ei suinkaan tapahdu luksuslukaaleissa, vaan ihan normi rivari ja kerrostalokodeissakin. Ei nekään ihan ilmaisia ole, ja jos isän tulot ei ole kuin keskitasoa niin tiukaa tekee selviäminen.

Materia tuskin tekee lasta onnellisemmaksi, mutta tasapainoinen talous varmasti tekee. Meinaan se heijastuu suoraan vanhempiin ja sitä kautta lapsiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ulkonainen:
Sitako se onni on etta asutaan koko perhe 75m2 kolmiossa, kituutetaan vahalla rahalla vuosikausia ja naiden valintojen seurauksena koko elama on yhta taistelua seuraavaan palkkapaivaan asti, elakkeellakaan ei ole varaa nautiskella?

Luulen etta onnellisia lapsia kasvaa molemmissa tilanteissa, unelmakodeissa ja kolmioissa, mutta myos onnettomia. Ihan turhaa vaittelya.
Click to expand...

En ole missään sanonut että jommankummanlaisessa kasvaa onnellisia tai ei. Ainoastaan sitä kritisoin, kun monet tuntuvat olevan sitä mieltä, että kuuluu olla iso omakotitalo, kuuluu olla kaikenmoista tavaraa paljon lapsilla. Ja minkähän logiikan mukaan se että perhe asuu 75 neliön kolmiossa, tekee sen että rahaa on vähän ja elämä yhtä taistelua palkkapäivään? Eikös tällä tavalla sitä rahaa juuri säästy. Se että on isolla lainalla hankittu paljon omaisuutta, ei tarkoita että olisi paljon rahaa oikeasti käytettävissä.

Ja eihän siinä mitään, jos on oikeasti varaa, ettei tarvi ottaa liian isoja lainoja. Mutta se, että tavallaan on hirveä paine, että kaikkien täytyy asua näin ja näin oli siihen varaa tai ei. Tai oli siihen halua tai ei.

Mun mielestä vaan on surullista, jos onnellisuuden määrittelee talo ja tavarat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ulkonainen:
Joten esim. taalla Hollannissa on lahes vain ongelmaisia ihmisia? Ja monissa muissa Euroopan maissa? Eihan taalla ole mahdollista olla edes vuotta kotona!

Joten en usko ollenkaan analyysiasi.
Click to expand...

En tiedä tutkimuksesta missä on että hollantilaiset onnellisimpia. Mutta kyllä teillä on hiukan sairasyhteiskunta kun tällainen on mahdollista laillisesti, _http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Hollanti+sallii+pedofiilien+puolueen/1135220718513. Jotain vikaa siinä maassa kyllä on, sen takia sitä myös boikotoin. Vanha juttu, en ole seurannut mikä tilanne koska tekee niin pahaa, toivon todellakin että asia on muuttunut.

En tiedä muuta, mutta tämä riittää minulle.
 
[QUOTE="tuu";24946260]Juu meillä on "unelmakoti". Ainakin meidän mielestä. 120neliöön tesän reunassa, oma tontti 20ha... Ja juu meillä on ´kaksi autoa, meillä on mänkijä ja kaiken huipuksi vielä traktorikaivinkone.

Meidän lasten leikkikenttä ei ole käpyinen sisäpiha samoinen "virike" laitteineen. Meillä on metsää ja pelto, puumajoja ja pieni lampikin tuolla palstan toisella reunalla. Niin ja juuri valmistunut laavu pellon reunassa.

Tästä luksuksesta joudumme maksamaan sen verran että ei ollut varaa olla kotona vuosikausia, lähdin töihin kun nuorempi oli 1v11kk ja vanhempi 3v. Meillä ei kumpikaan tee täyttä työviikkoa vaan 30h normaalisti. Joten hoitopäiviä lapsille tulee 3-4 vko. Useimmiten 3.

Mulle ei todellakaan tullut mieleen että muuttaisimme muualle lasten vuoksi. Miksi? Me voimme täällä maaseudun rauhassa tarjota lapselle paljon kaikkea, myös yhdessä oloa. Meidän perheen harrastukset on yhteiset, pääsääntöisesti kodin ja metsän ylläpitoon liittyvää. Aikuiselle ehkä työtä, mutta lapsille mukavaa yhdessä oloa - kun asioita voidaan touhuta yhdessä. Jos mieli tekee paistamaan makkaraa metsää, menemme omalle laavulle.

Päivähoidossa lapset saa remuta kiipeilytelineissä ja muissa. Kotona meno on ihan toista, mielikuvituksen varaista.

Anteeksi vaan, mutta elämän laadullakin on lapselle merkitys ei kirjaimelliselle "jonkun tutkimus tuloksen seurannalla"[/QUOTE]

Mutta tehän olette lapset hoitaneet kotona kuitenkin lähes kaks-vuotiaaksi vähintään. Teette lyhennettyä työviikkoa. Ei tuo kuulosta mielestäni ollenkaan siltä, että olisitte hankkineet tuloihinne nähden liian kallista.
 
Huh. Onneksi meillä ei koskaan ole ollut mitään taloudellista pakotetta laittaa lapsia pieninä hoitoon. Vuokralla ollaan asuttu tähän asti ja asutaan vielä ainakin muutama vuosi, kunnes vähintään toisella on tutkinto valmis ja vakituinen työpaikka. Meidän kohta 3-vuotias on ollut koko ikänsä kotihoidossa, mutta myös muiden kuin äidin hoidettavana, koska mä olen käynyt koko tämän ajan koulua. Opiskelu joustaa niin paljon, että olen voinut tehdä just sen verran kuin lapsen kannalta on ollut hyvä. Ei ole paineita tulojen tai työnantajan puolelta palata töihin. Nyt meillä on myös vauva, ja mä palaan kouluun ensi vuonna, kun vauva on yli 1-vuotias. Aiotaan silti hoitaa tilanne niin, että kuopus saa olla kotihoidossa ainakin 2-vuotiaaksi. Esikoinen mennee osa-aikaiseen hoitoon tai vähintään kerhoon.

Meille oli alusta asti tosi tärkeää, että lapset hoidetaan kotona, mutta koska mulla ei olisi pää kestänyt kokopäiväistä kotiäitiyttä, on ollut tosi mahtavaa että oon saanut opiskella samalla. Tulot on pienet, mutta eihän nää pikkuset mitään vielä kuluta. Kämppä on vähän ahdas, mutta eipä kaksi pientä lasta paljon tilaa vielä tarviikaan. Ulkona mahtuu kirmailemaan. Eikä lapset tuu näitä ahtaita vuokrakämppävuosia kuitenkaan muistamaan. Hankitaan ne lainat ja talot sitten, kun tulot on kohdillaan. Tämä ratkaisu on sopinut meille niin hyvin, että suosittelen kaikkia muitakin hankkimaan lapset opiskeluaikana. ;)
 
[QUOTE="Opiskelijaäiti";24946353]Huh. Onneksi meillä ei koskaan ole ollut mitään taloudellista pakotetta laittaa lapsia pieninä hoitoon. Vuokralla ollaan asuttu tähän asti ja asutaan vielä ainakin muutama vuosi, kunnes vähintään toisella on tutkinto valmis ja vakituinen työpaikka. Meidän kohta 3-vuotias on ollut koko ikänsä kotihoidossa, mutta myös muiden kuin äidin hoidettavana, koska mä olen käynyt koko tämän ajan koulua. Opiskelu joustaa niin paljon, että olen voinut tehdä just sen verran kuin lapsen kannalta on ollut hyvä. Ei ole paineita tulojen tai työnantajan puolelta palata töihin. Nyt meillä on myös vauva, ja mä palaan kouluun ensi vuonna, kun vauva on yli 1-vuotias. Aiotaan silti hoitaa tilanne niin, että kuopus saa olla kotihoidossa ainakin 2-vuotiaaksi. Esikoinen mennee osa-aikaiseen hoitoon tai vähintään kerhoon.

Meille oli alusta asti tosi tärkeää, että lapset hoidetaan kotona, mutta koska mulla ei olisi pää kestänyt kokopäiväistä kotiäitiyttä, on ollut tosi mahtavaa että oon saanut opiskella samalla. Tulot on pienet, mutta eihän nää pikkuset mitään vielä kuluta. Kämppä on vähän ahdas, mutta eipä kaksi pientä lasta paljon tilaa vielä tarviikaan. Ulkona mahtuu kirmailemaan. Eikä lapset tuu näitä ahtaita vuokrakämppävuosia kuitenkaan muistamaan. Hankitaan ne lainat ja talot sitten, kun tulot on kohdillaan. Tämä ratkaisu on sopinut meille niin hyvin, että suosittelen kaikkia muitakin hankkimaan lapset opiskeluaikana. ;)[/QUOTE]

Millä te olette tuon asumisen kustantaneet jos olette opiskelleet samalla. Riittääkö osa-aikatyön palkka? Vai onko kenties yhteiskunta kun on mahdollistanut tuon, eri tukien muodossa?

Ihan vaan noin kun prassailit ettei ole tarvinnut taloudesta kantaa huolta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tuota:
En tiedä tutkimuksesta missä on että hollantilaiset onnellisimpia. Mutta kyllä teillä on hiukan sairasyhteiskunta kun tällainen on mahdollista laillisesti, _http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Hollanti+sallii+pedofiilien+puolueen/1135220718513. Jotain vikaa siinä maassa kyllä on, sen takia sitä myös boikotoin. Vanha juttu, en ole seurannut mikä tilanne koska tekee niin pahaa, toivon todellakin että asia on muuttunut.

En tiedä muuta, mutta tämä riittää minulle.
Click to expand...

Lue Unicefin tutkimus "World's happiest children". Ei tama mikaan minun yhteiskunta ole, joten en tata mitenkaan puolustele, mutta lapsien onnellisuus on ihan silminnahtavaa. Ja muutenkin taalla on oikein kiva ilmapiiri :).
 
Alkuperäinen kirjoittaja ulkonainen:
Sitako se onni on etta asutaan koko perhe 75m2 kolmiossa, kituutetaan vahalla rahalla vuosikausia ja naiden valintojen seurauksena koko elama on yhta taistelua seuraavaan palkkapaivaan asti, elakkeellakaan ei ole varaa nautiskella?

Luulen etta onnellisia lapsia kasvaa molemmissa tilanteissa, unelmakodeissa ja kolmioissa, mutta myos onnettomia. Ihan turhaa vaittelya.
Click to expand...

Sen pienen kolmion ja ison lukaalin väliin mahtuu varmaan muitakin vaihtoehtoja? Ei tarvitse ottaa silloin ylisuurta asuntolainaa.

Tuntuu, että olet jotenkin katkera siitä, että suomessa pitkä kotihoito on mahdollista. Harvemmin näkee sun kommentteja muissa ketjuissa.
Tunnut tietävän lapsen kehityksestä paremmin, kuin alan asiantuntijat :D
 
No minä olen palannut töihin heti äitriysloman jälkeen. Mutta ensin tein töitä vain miehen vapaapäivinä, ja nyt teen 18-tuntista viikkoa eli 3x6 tuntia viikossa, ja lapset ovat päiväkodissa 3 päivää viikossa 7 tuntia kerrallaan. Nuorempi on alle 3v vielä. Mielestäni niillä on ihan hauskaa siellä, ja ensimmäisten joukossa omat lapset haetaan, ainoastaan ns virikelapset aiemmin.

Meillä on paljon stressittömämpää kuin jos en kävisi töissä, ja mä en usko että tuo 21 tunnin hoitoviikko 2-vuotiastani pilaa, kun sillä on kumminkin sisaruskin samassa ryhmässä kaverinansa. "Osa perheestä" on siis näkyvillä koko päivän.
 
Me asuttiin 4h+ keittiö-asunnossa, josta ostettaessa maksettiin vain 55 000 sitten rempattiin se mieleiseks. Saatiin kaksi lasta ja tehtiin päätös, et ei osteta omakotitaloo eikä rakenneta, kun lapset on pieniä. Sain olla kotona ja mies tienas. Pärjättiin ihan kivasti. Ei leveesti, mut kaikki tarpeelliinen voitiin hankkia. Kun ensimmäinen oli 5v ja toinen 3v ni jäin työttömäksi ja sain saman tien parin päivän päästä soiton haastatteluun, josta sain paikan. Olin tosi tyytyväinen, et sain olla noin kauan kotona. Meillä myös valvomista kovasti lasten kanssa, joten meillä olis menny perhe-elämä ihan pieleen, jos minä olisin vielä mennyt väsyneenä töihin.

Olin kaksi vuotta töissä ja aloimme viime keväänä rakentamaan ja jouduimme ottaa ison lainan. Nyt tekis mieli kolmatta, mutta pelkään, etten pystyisi olla kotona enää kodinhoidontuella kuten olin näiden kahden aikana, joten nyt on päätöksen paikka, että luopuako mahdollisesti omista periaatteista riskillä vaan, vai jättääkö tähän kahteen.

Mua hirviittää sivusta seuranneena se, et jotkut 10kk lapset on tosi pitkän päivän hoidossa ja pari tuntia vanhempien kanssa ja sekin aika menee monesti kotitöitten parissa.Voidaan kysyä, että miksi nykyajan nuoret ja lapset voivat huonosti? senkö takia, et vanhemmat ovat halunneet materiaa ja hienoja taloja ym. tavaraa ja sitte on pakko olla töissä ja hoitoon mukulat vaan toisten hoidettaviks? eikä vanhemmat enää jaksa olla lastensa kanssa..niin en tiedä, mutta nämä ovat valintoja.
 
[QUOTE="huu";24946531]Millä te olette tuon asumisen kustantaneet jos olette opiskelleet samalla. Riittääkö osa-aikatyön palkka? Vai onko kenties yhteiskunta kun on mahdollistanut tuon, eri tukien muodossa?

Ihan vaan noin kun prassailit ettei ole tarvinnut taloudesta kantaa huolta.[/QUOTE]

No mun mielestä se ei ole brassailua, jos sanon että tulot on pienet... On vaan osattu elää niiden mukaan. Meillä ei ole autoa, mä imetän, me käytetään kestovaippoja, ja teen melkein kaikki ruoat itse. Noilla säästää jo paljon. Toki yksi suurimmista syistä sille, miten ollaan pystytty tähän, on erittäin vahva tukiverkosto. Olis ollut elämä paljon rankempaa, jos ei olisi isovanhemmat olleet hoitoapuna sekä välillä ostaneet ruokakassia. Mitään lainoja ei silti ole tarvinnut ottaa, ei heiltä eikä pankeilta. Ollaan jopa pystytty matkustamaan ulkomailla ihan kivasti. Eihän me leveästi eletä, eikä mitään jää säästöön, mutta eipä me olla ikinä ehditty tottuakaan isoihin tuloihin, joten "tippuminen kotihoidontuelle" ei oikeastaan ollut mitään "tippumista" meidän tapauksessa.

Ja ihan on eletty osa-aikatyön tuloilla niiden tukien lisäksi, jotka oltaisiin muutenkin saatu valtiolta (opintoraha, vanhempainrahat, lapsilisät, kotihoidontuki). Sossulla ei olla koskaan käyty. Asutaan Helsingissä opiskelija-asunnossa, joten menot on pienet.

Elämä on valintoja, ja nämä valinnat on toimineet meillä. Muilla muunlaiset. Itse kokisin silti menneeni jossain vikaan, jos joutuisin laittamaan alle 1-vuotiaan kokopäivähoitoon vieraalle.
 

Similar threads

T
Öljyvärimaalauksen alkeita
Viestiä
5
Luettu
2K
Aihe vapaa
Moonbride
Moonbride

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa