Rakennettiin unelmatalo ennen lapsia, ei varaa jäädä kotiin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nulll
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
no meillä edullinen asuntolaina (no vanha miljoona markkaa), mutta näille leveysasteille sellanen että sillä sai kerrostalokolmion.
ollaan maksettu lainaa ja minä kotona ollut vuosia.
toivottavasti myös lapset ovat hyötyneet kotihoidosta. olen aina muistanut papin sanat jotka sanoi pienimmän ristiäisten aikaan, että teen arvokasta työtä, vähän siitä maksetaan, mutta se on sijoitusta tulevaisuuteen kun lapset hoidetaan kotona. olen pitänyt hänen sanojani päässäni aika-ajoin.
 
Jokainen valitsee arvojensa mukaan, ei sen kummempaa :) Me valittiin mukava asunto mukavalta alueelta, mutta kuitenkin kohtuullinen laina joka on taannut meille ns. pitkän kotihoidon ja myöhemminkin osa-aikaisen työn ja osa-aikaisen hoidon.
 
Ja jälleen kerran täällä vain se yksi ainoa totuus siitä että äiti ei rakasta lastaan jos ei hoida häntä kolmevuotiaaksi asti kotona.

Meitä ihmisiä on erilaisia, työpaikkoja on erilaisia, ammatteja ja tulotasoja on erilaisia.

Avotakkakodissa voi olla ihan yhtä lämmin tunnelma kuin pienessä vuokra-asunnossa. Kotona voi olla riitaisaa, ja äiti väsynyt ja kiukkuinen vaikka olisi kotiäidistä kyse. Kaikki eivät ole pullantuoksuisia kotiäitejä, vaikka haluaisivatkin.

Ei kannata tuomita toisen elämää omista lähtökohdistaan, kun et ole elänyt hänen kengissään.
 
Kumpaa luulisit ap oikeasti että lapset arvostaa enemmän? Hienoa taloa sitten joskus, vai hyvää ja kiireetöntä lapsuutta?
Kuten joku jo sanoi, ne on arvokysymyksiä; ja mun arvoasteikolla kotiäitiys oli ainut oikea valinta. Ja mun korviin kuulostaa pinnalliselta, mutta kukin tyylillään


Mun mielestä hieno talo, iso asuntolaina ja lapset hoitoon nuorina ei välttämättä tarkoita, että lasten elämä olisi kiireistä ja pahaa. Uskon, että isot lainat, työelämän ja ajan lasten kanssa saa järjestymään. Yhtä hyvin, kuin pikkukämppä ja pitkät hoitovapaat voivat myös olla kiireisiä, eikä äidillä ole aikaa/jaksamista lasten kanssa. Elämä ei ole niin mustavalkoista.
 
No mä en ole koskaan asunut vuokralla, meillä on rakennettu ensimmäinen omakotitalo reilu 20-kymppisinä. Taloa laajennettiin kun oltiin 30-kymppisinä. Lapset hoidettiin kuitenkin kotona.
 
Kertokaa nyt te, joiden mielestä se hieno lukaali ja mönkijä menevät arvoasteikossa lapsen edun edelle (varsinkin kun kyseessä on niiiin lyhyt aika aikuisen elämästä mutta niin merkittävä aika pienen lapsen elämästä, ensivuodet!) että mitä hittoa niillä mönkijöillä, leikkimökeillä ym. peleillä ja vehkeillä tekee, kun ei niillä kukaan ikinä ehdi leikkimään? Eikö se kuitenkin ole niin, että keskimäärin pari-kolme tuntia illasta on yhteistä hereilläoloaikaa jos on pienestä oravanpyörässä olevasta lapsesta kyse? Onko se sitä laatuaikaa? :D En kysy kettuillen, vaan ihan aidosti ihmettelen.
 
Arvovalintakysymyksiä. Meillä menee lasten pitkä kotihoito tällähetkellä kaiken muun edelle. Perus ok-talossa tällä hetkellä asutaan, muutama kymmenentuhatta lainaa jäljellä eli ei olla pakkoraossa lainan kanssa. Kun lapset on isompia, maksellaan lainat pois ja katsotaan mitä sitten tehdään. Tämä on meidän perheen arvojärjestys.
 
Niin ja kannattaako ihan oikeasti vetää sitä talouttaan niin tiukoille, että lainanmaksuun tarvitaan pakosti kahden ihmisen palkka? Onko se 200 neliöinen lukaali oikeasti niin must juttu? Mitä jos toinen sairastuu, loukkaantuu onnettomuudessa, jää työttömäksi jne. ja täytyy muuttaa sinne "ahtaisiin" neliöihin? Eikö lapset enää kehtaa kutsua kavereita kylään?
 
No mä kyllä väitän että meidän lapset asuu ihan laadukkaassa, hyvässä ja turvallisessa kodissa vaikka me vanhemmat ei ollakkaan niin tyhmiä että oltaisiin otettu liian suuri laina. :D
 
Mun mielestä hulppealla kodilla ei ole mitään arvoa jos siellä ei ole aikaa olla. Siksi asun mielummin tulotason mukaan perusrivarissa, lähellä kaikkea, sellaisen lainan kanssa, että on lapset voineet olla ihan pieninä kotona ja senkin jälkeen paljon kotona.
 
Moniko teistä on ajatellut, että toiset haluaa panostaa lastensa asumisen laatuun ja muuten voisi ollakin kotona, mutta isot lainat painaa niskassa??

No me rakennettiin unelmatalomme, mutta siitä huolimatta hoidin lapset kotona lähes 3-vuotiaaksi ja laina maksettu siitä huolimatta. Ja ihan keskituloisia olemme.

Mielestäni on älytöntä lähteä rakentamaan kallista "unelmataloa" ja sen vuoksi joutua laittamaan lapset pieninä hoitoon, jotta on varaa maksaa lainan. Kyllä lapset ovat onnellisia vaikka vähän pienemmässäkin kopperossa, ei ne niitä neliöitä ja hienoja tapetteja/huonekaluja osaa arvostaa vaan vanhempiensa läsnäoloa (ja pieni äitinsä hoitoa, ei päiväkodin vilskettä). Sitä paitsi lainanmaksua pystyy monesti siirtämään halutessaan. (Me emme siirtäneet emmekä halunneet).
 
Hmm, se on kyllä totta, että jos on niin paljon lainaa, että kummankin on pakko olla koko ajan töissä, niin on vedetty talous aika tiukille. Siitä oli juuri artikkeli kuinka nykyään nuoret parit ottavat yhä suurempia lainoja omakotitaloja varten, jopa ensiasunnon kohdalla, ja kuinka niiden kanssa kriisin tullen voi joutua vaikeuksiin. Kestääkö talous toisen työttömyyden, sairauden, laman, hurjan koronnousun..?

Mä en ole yleensä mikään nipo näissä asioissa, mutta totta se taitaa olla, että ihmiset ottavat silmiään räpäyttämättä nykyään kovia lainoja, joka vaativat paljon maksukykyä. Tuli myös mieleen, että me ollaan aina laskettu niin, että pitää olla rahaa myös lähteä vaikka reissuun säännöllisesti. Samoin me suunnitellaan puolen vuoden tai vuoden irtiottoa Aasiaan muutaman vuoden päähän. Me halutaan että tällaiset jutut on yhä mahdollisia, vaikka on asuntolainaa. Siksi tuo iso laina ja unelmatalo kuulostaa ehkä hieman kahleeltakin mulle..

Mutta kuten sanottu, ihmiset on erilaisia..
 
ovat niin erilaisia. joillakin se on hieno ja kallis talo. toisilla taas lasten kiireetön lapsuus. wanha wiisaus: ei ole tärkeää miltä koti näyttää vaan miltä siellä tuntuu.
 
Meillä on talo missä meillä on hyvä olla. Ei oo uus mutta tämä on meidän koti. Ja saadaan rempattua tätä kaikkien toiveiden mukaan. En ees jostain syystä haluais semmoista mahottoman hienoa kämppää. jossa saa varjella kaikkea ja pelätä että kuka piirtää seinään ja kuka naarmuttaa lattiaa. Unelma on punainen tupa ja perunamaa ja pullantuoksuinen koti. talon väri tosin menee hiukan pieleen nyt. Saadaan kaikki mitä halutaan kun vaan säästetään. Voidaan halutessamme ostaa lapsille vaikka 5 mönkijää, mutta ei osteta, moponsakin saavat ostaa itse tulevaisuudessa. Tykkään siitä että asioiden eteen joutuu tehdä töitä näin niitä osaa arvostaa.

Mites ap tekee sitten kun alkaa ahdistamaan laina ja haluaa töistä vaikka vuoden vapaan? Ei onnistu kun joutuu lainaa maksamaan ja on pakko käydä töissä. Sit iskee ketutus ja ahdistus ja mies ei tykkää ja sit menee parisuhde solmuun ja lapset nauttii kun niillä on hieno talo jossain järven rannalla.
 
[QUOTE="alli";24943688]
Mites ap tekee sitten kun alkaa ahdistamaan laina ja haluaa töistä vaikka vuoden vapaan? Ei onnistu kun joutuu lainaa maksamaan ja on pakko käydä töissä. Sit iskee ketutus ja ahdistus ja mies ei tykkää ja sit menee parisuhde solmuun ja lapset nauttii kun niillä on hieno talo jossain järven rannalla.[/QUOTE]

Mitäs kotiäiti tekee sitten kun pää ei enää kestä kotona? Mitäs kotiäiti tekee sitten kun mies joutuu työttömäksi ja ei ole rahaa maksaa lainaa? Huoh. Jokaisen tilannetta voi jossitella ikuisuuksiin tai sitten voi vaan elää ja huolehtia noista asioita sitten jos ne kohdalle tulee.
 
Onko se mikään unelmien talo, jos se samalla torpedoi muut unelmat...
Onko oikeasti järkeä ottaa laina, jota ei pysty järjellisessä ajassa maksamaan. Olisihan mullakin ollut vaikka mitä unelmia sen talon suhteen, mutta lapsia tai ei, lainarahalla ja korkeastikoulutetun keskiarvotuloilla ei ole mitään järkeä rakentaa jotain 500000€ taloa. Unelmista voi tulla helposti helvettikin, jos ei tulevaisuutta pysty suunnittelemaan muiden, kuin pankinjohtajan tyytyväisyyden mukaan.
Kyllä järkevästi mitoitettu laina joustaa tarvittaessa. Asuntolaina ei oikeasti ole mikään este jäädä kotiin parkiksikin vuodeksi halutessaan.
Mä olen mennyt töihin, mutta syynä ei ole asuntolaina, vaan se, että tiedän, etteivät lapset mene pilalle hoidossa ja meille jää aikaa päivässä yhdessäololle enemmän kuin se pari tuntia.
 
[QUOTE="vieras";24943712]Mitäs kotiäiti tekee sitten kun pää ei enää kestä kotona? Mitäs kotiäiti tekee sitten kun mies joutuu työttömäksi ja ei ole rahaa maksaa lainaa? Huoh. Jokaisen tilannetta voi jossitella ikuisuuksiin tai sitten voi vaan elää ja huolehtia noista asioita sitten jos ne kohdalle tulee.[/QUOTE]

Äiti menee töihin tietenkin. Meillä on ainakin lainassa turva noita työttömyyksiä ja muita varten joten sekin asia on hoidossa. Mutta kyllä nyt sen verran pitäisi olla joustoa että voi halutessaan olla pois sieltä työelämästä hetken aikaa. Jos ei ole mahdollista niin kannattaa miettiä hiukan pienemmän lainan ottoa ja sitten seuraavaks tehdä se isompi talo.
 
[QUOTE="vieras";24943712]Mitäs kotiäiti tekee sitten kun pää ei enää kestä kotona? Mitäs kotiäiti tekee sitten kun mies joutuu työttömäksi ja ei ole rahaa maksaa lainaa? Huoh. Jokaisen tilannetta voi jossitella ikuisuuksiin tai sitten voi vaan elää ja huolehtia noista asioita sitten jos ne kohdalle tulee.[/QUOTE]

Kotiäiti menee töihin tietenkin ja sitten jos isä jää työttömäksi niin isästä tulee sen hetkinen koti-isä. Meillä on ainakin lainassa turva noita työttömyyksiä ja muita varten joten sekin asia on hoidossa. Mutta kyllä nyt sen verran pitäisi olla joustoa että voi halutessaan olla pois sieltä työelämästä hetken aikaa. Jos ei ole mahdollista niin kannattaa miettiä hiukan pienemmän lainan ottoa ja sitten seuraavaks tehdä se isompi talo.
 
[QUOTE="alli";24943741]Kotiäiti menee töihin tietenkin ja sitten jos isä jää työttömäksi niin isästä tulee sen hetkinen koti-isä. Meillä on ainakin lainassa turva noita työttömyyksiä ja muita varten joten sekin asia on hoidossa. Mutta kyllä nyt sen verran pitäisi olla joustoa että voi halutessaan olla pois sieltä työelämästä hetken aikaa. Jos ei ole mahdollista niin kannattaa miettiä hiukan pienemmän lainan ottoa ja sitten seuraavaks tehdä se isompi talo.[/QUOTE]

No ehkä se ap sitten vaikka myy sen talonsa. Tai ehkä ap:lla on niin ihana työ, että hän ei sieltä pois halua. Tai ehkä sinun ei tarvitse vaivata päätäsi sillä mitä ap tekee jos tapahtuu sitä ja tätä.
 
meillä 2 lasta oli pieniä kun ostettiin talo. Eipä ollut enään varaa maksaa täysiä hoitomaksuja. En voinut mennä kodin ulkopuolelle töihin. Ryhdyin tekeen töitä kotona.
 

Similar threads

Yhteistyössä