Pahalta tuntuu lukea mitä kirjoitatte miehenne lapsista!!! Ainakin minusta tuntuisi jos mieheni kirjottaisi niin minun lapsista! Minä ainakin rakastan mieheni lasta kuin omianikin samanlailla. Saatika miltähän lapsen äidistä tuntuisi jos tietäisi kuinka välittävään ympäristöön lapsi tulee...ns. riiviö tulee pilaamaan viikonloppumme... Empä toivoisi lapseni menevän moiseen paikkaan. Kyllä ne lapset vaistoaa jos jokin mättää tai niistä ei pidetä.
\
Tunteitaan on pakko päästä purkamaan ja käsittelemään johonkin, siihen tälläiset palstat on hyviä. Parempi täällä kuin että ne patoutuu sisälle, silloin ne lapset kyllä vaistoaa että kaikki ei ole hyvin. Ja eipä nämä kirjoitukset varmaan siitä miehestä pahalta tunnu kun hän ei niitä ole näkemässä. :xmas:
Mun mielestä ei ole mitään pahaa niin kauan kuin nämä kirjoitukset pysyy kirjoituksina. Parempi mielestäni käydä läpi niitä tuntemuksia täällä muiden samankaltaisten kanssa, kun ymmärrettävistä syistä on vähän paha lähteä sille miehelle kertomaan, miltä itsestä välillä tuntuu, hän kun tietenkin rakastaa omia lapsiaan sillä tavalla kuin minä rakastan omaani. En usko että rakastat muita lapsia kuin omiasi, väitänpä että se ei ole kertakaikkiaan mahdollista. Miehesi lapsilla on oma äiti joka rakastaa lapsiaan äidinrakkaudella. Voit toki rakastaa miehesi lapsia, mutta se on erilaista rakkautta, lähimmäisenrakkautta. Ethän rakasta miestäsikään samalla tavalla kuin lapsia, eikö niin?Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2005 klo 16:24 tuulia kirjoitti:
Tunteitaan on pakko päästä purkamaan ja käsittelemään johonkin, siihen tälläiset palstat on hyviä. Parempi täällä kuin että ne patoutuu sisälle, silloin ne lapset kyllä vaistoaa että kaikki ei ole hyvin. Ja eipä nämä kirjoitukset varmaan siitä miehestä pahalta tunnu kun hän ei niitä ole näkemässä. :xmas:
Jaa...seon sinun mielipiteesi. Mutta siltikin voin sanoa,että rakastan mieheni lasta yhtä paljon kuin omiani!!! MITÄ PAHAA SIINÄ ON JOS EI OLE VAIN LÄHIMMÄISRAKKAUTTA MITÄ LASTA KOHTAAN TUNTEE!?!? Lapsi asuu luonamme ja olen tullut hänen elämäänsä,kun hän oli vauva. Nyt syksyllä tuleva koululainen. Lapsen äiti ei tunne äidin rakkautta lastaan kohtaan ja tämän hän on itse sanonut minulle,kun olemme asioista keskustelleet!! Hän vasta tutustuu lapseensa..nyt,kun lapsi on 7v. Ja kun lapsi menee silloin tällöin äitinsä luokse tämä äiti soittaa ja kysyy minulta tämän lapsen tapoja ja tottumuksia. Ja kun lapsi on äitinsä luona lapsi soitaa minulle sieltä,kun hänellä on ikävä minua ja isäänsä. Ja lapsen äitikin ymmärtää tämän,kun ei ole antanut tätä äidinrakkautta lapselleen ja ei ole ollut hänen elämässä aina. Minusta et voi sanoa kuinka paljon rakastan mieheni lasta ja kuinka paljon en!! Tietysti rakastan miestäni ja lapsiani eritavalla,mutta silti KAIKKIA YHTÄ PALJON!!! Enkä sano että täällä siitä "puhuminen" olisi pahasta. Vaan sitä,että en haluaisi että minun lastani mieheni haukkuisi selän takana. Näin minä rakastan meillä lapsia ja sille en mitään voi USKOT TAI ET,MUTTA MINÄ TIEDÄN MITÄ TÄTÄ LASTA KOHTAAN TUNNEN JA SE KAI ON PÄÄASIA!!!
Toki saat rakastaa miehesi lapsia niin paljon kuin haluat, kyllä maailmaan rakkautta mahtuu =)
Jos olet ollut lapsen kanssa vauvasta asti ja hän pitää sinua äitinään enemmän kuin biologista äitiään, on asetelma ihan toinen. Eihän lapsi silloin periaatteessa edes ole teidän perheessänne vain miehen lapsi.
Mutta ennenkuin taas ihmettelet miten joku voi täällä "puhua pahaa miehensä lapsista seläntakana", koitapa hetkeksi asettua sellaisen uusperheenäidin osaan, jolla ei ennestään itsellään ollut lapsia. Sinkku, joka rakastui mieheen jolla ennestään oli vaikkapa 4-ja 5-vuotiaat lapset. Jotka asuvat vuoroviikoin isänsä ja äitinsä luona. Niinä viikkoina kun lapset eivät ole isän luona, isä on reissutyössä.
Lapsilla on mustasukkainen äiti, miehen ex, joka on sekä mustasukkainen lapsistaan että vielä siitä että mies on löytänyt uuden onnen ennen häntä.
Ja entäpä lapset, koska he näkevät isäänsä vain jokatoinen viikko, ovat hekin kovin mustasukkaisia isästään ja se purkautuu inhottavana käytöksenä isän uutta kumppania kohtaan.
Kyllä siinä on uusperheen äidillä kuule kestämistä kerrakseen ja tunteet jotain ihan muuta kun rakkautta puolin ja toisin.
Siksipä on mielestäni kertakaikkiaan huojentavaa tällaisella palstalla purkaa niitä tuntoja, miehen kanssa niistä jutuista tulee vain riitaa..
Jos nyt hetken mietit asiaa tästä näkökulmasta, et varmaan enää ihmettele miksi kirjoitellaan mitä kirjoitellaan..?
Jos olet ollut lapsen kanssa vauvasta asti ja hän pitää sinua äitinään enemmän kuin biologista äitiään, on asetelma ihan toinen. Eihän lapsi silloin periaatteessa edes ole teidän perheessänne vain miehen lapsi.
Mutta ennenkuin taas ihmettelet miten joku voi täällä "puhua pahaa miehensä lapsista seläntakana", koitapa hetkeksi asettua sellaisen uusperheenäidin osaan, jolla ei ennestään itsellään ollut lapsia. Sinkku, joka rakastui mieheen jolla ennestään oli vaikkapa 4-ja 5-vuotiaat lapset. Jotka asuvat vuoroviikoin isänsä ja äitinsä luona. Niinä viikkoina kun lapset eivät ole isän luona, isä on reissutyössä.
Lapsilla on mustasukkainen äiti, miehen ex, joka on sekä mustasukkainen lapsistaan että vielä siitä että mies on löytänyt uuden onnen ennen häntä.
Ja entäpä lapset, koska he näkevät isäänsä vain jokatoinen viikko, ovat hekin kovin mustasukkaisia isästään ja se purkautuu inhottavana käytöksenä isän uutta kumppania kohtaan.
Kyllä siinä on uusperheen äidillä kuule kestämistä kerrakseen ja tunteet jotain ihan muuta kun rakkautta puolin ja toisin.
Siksipä on mielestäni kertakaikkiaan huojentavaa tällaisella palstalla purkaa niitä tuntoja, miehen kanssa niistä jutuista tulee vain riitaa..
Jos nyt hetken mietit asiaa tästä näkökulmasta, et varmaan enää ihmettele miksi kirjoitellaan mitä kirjoitellaan..?
viikonloppuäitipuoli
Samaa mieltä kuin edellinen. Näitä negatiivisia uusperheen äidin tuntoja kun ei kovin usein pääse purkamaan, niin hyvä että edes täällä! Aina pitää näyttää, että hyvin menee. Vaikka miehelle voi puhua, niin ei sentään kaikkea. Ja kun ei ole ystäviä vastaavassa tilanteessa, niin eivät hekään täysin ymmärrä. Helposti tulee palautetta, että no mitäs menit yhteen sellaisen miehen kanssa, jolla on lapsi. Eikä aina ole helppoa myöntää itselleenkään omia kaikkein ikävimpiä tunteitaan... varsinkin kun yrittää suojella lasta niiltä.
Mutta ehkä tämä vähän lohduttaa: mahdollisen yhteisen lapsen myötä tilanne helpottuu, kun miehen lapsista tulee rakkaita sisaruksia omalle lapselle ja päinvastoin - niin ainakin meillä.
Mutta ehkä tämä vähän lohduttaa: mahdollisen yhteisen lapsen myötä tilanne helpottuu, kun miehen lapsista tulee rakkaita sisaruksia omalle lapselle ja päinvastoin - niin ainakin meillä.
\
Totta puhut!! Ja on meilläkin ollut erimielisyyksiä miehen lapsen kasvatuksesta,kun aina ei kaikki ole mennyt hyvin. Mutta minä olen kyllä aina sanonut miehelleni suoraan mitä olen tilanteesta ajatellut...olen kyllä aina ollut aika suora sanainen ja sen on miehenikin huomannut ja sanonutkin. Minulla kuuluu myös ystäviini uusperheen äiti ja sijaisperheen äiti keiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia. Mutta kun sanoit,että sinkun elämään tulee mies ja lapset. Näin myös minulle kävi vuosia sitten,kun olin nuori opiskelija ja silloinkin miehen lapsi oli aivan ihana(hänen äiti sairaaloisen mustasukkainen). Ja tämä mies reissuhommissa. Hänen isänsä kanssa sukset jatkuvasti ristiin meni. Meillä on myös yhteinen lapsi. No tämä mies on sitten nykyään ex. ja lapseni bio.isä. Mutta tämä ex.n lapsi on nyt 10v ja edelleen soittelee minulle,kun asuu kauempana. Onhan hän lapseni velipuoli. Ehkä minulla on sitten käynyt hyvä tuuri,kun olen saanut mukavat lapset elämääni. Sain myös nykyisen miehen "mukana" mustasukkaisen ex.n,mutta hänellekkin sanoin mitä ajattelin ja nykyään asioista voi jopa keskustella hänen kanssa. Tilanne alkoi rauhoittua tai jätti meidät rauhaan mieheni ex.n puolelta,kun meille syntyi yhteinen lapsi. Mutta ei ne asiat miksikään muutu jos ei niistä puhu. MUKAVAA KESÄN ODOTUSTA TEILLE!!!
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2005 klo 20:08 Tantu kirjoitti:
Totta puhut!! Ja on meilläkin ollut erimielisyyksiä miehen lapsen kasvatuksesta,kun aina ei kaikki ole mennyt hyvin. Mutta minä olen kyllä aina sanonut miehelleni suoraan mitä olen tilanteesta ajatellut...olen kyllä aina ollut aika suora sanainen ja sen on miehenikin huomannut ja sanonutkin. Minulla kuuluu myös ystäviini uusperheen äiti ja sijaisperheen äiti keiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia. Mutta kun sanoit,että sinkun elämään tulee mies ja lapset. Näin myös minulle kävi vuosia sitten,kun olin nuori opiskelija ja silloinkin miehen lapsi oli aivan ihana(hänen äiti sairaaloisen mustasukkainen). Ja tämä mies reissuhommissa. Hänen isänsä kanssa sukset jatkuvasti ristiin meni. Meillä on myös yhteinen lapsi. No tämä mies on sitten nykyään ex. ja lapseni bio.isä. Mutta tämä ex.n lapsi on nyt 10v ja edelleen soittelee minulle,kun asuu kauempana. Onhan hän lapseni velipuoli. Ehkä minulla on sitten käynyt hyvä tuuri,kun olen saanut mukavat lapset elämääni. Sain myös nykyisen miehen "mukana" mustasukkaisen ex.n,mutta hänellekkin sanoin mitä ajattelin ja nykyään asioista voi jopa keskustella hänen kanssa. Tilanne alkoi rauhoittua tai jätti meidät rauhaan mieheni ex.n puolelta,kun meille syntyi yhteinen lapsi. Mutta ei ne asiat miksikään muutu jos ei niistä puhu. MUKAVAA KESÄN ODOTUSTA TEILLE!!!
hei vaan,kaikki jotka puhuu tosta exien lasten rakastamisesta... On vaan aika hullua tommonen keskustelu,mun mielestä!!Täytys aina miettiä mihin sen pienen päänsä pistää jos ei hermo kestä "vieraita" LAPSIA!!ITSELLLÄ 2 LASTA aiemmasta liitosta samoin kuin miehelläni 1 ja tähän asti pärjätty hyvin!isommat muksut on ottanu 2 pientä sisarrusta hyvin vastaan jotka meidän yhteísiä!!!! :heart: :heart: Kukaan ei saa ertyiskohtelua,kaikki saman arvoisi ja samat säänöt!!PS:jokaisen on vaan hyväksyttävä toisen menneisyys ja osattava myös kunnioittaaa sitä!
Toisen menneisyyden hyväksymisellä ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa rakastaako jonkun toisen lapsia \|O
anne-68
Mulle on aivan sama kuka lapsen on synnyttänyt,pystyn kyllä rakastamaan muitakin kuin vain omiani.Eihän se rakkaus hetkessä synny niinkuin omaa kohtaan,mutta jos lapsen kanssa aikaa tarpeeksi viettää ja häneen tutustuu,miksei häneen voisi myös "rakastua"?Toinen juttu on sit jos lapsi on tosi vaikea eikä anna mahdollisuutta itseään rakastaa,niin eikai väkisin sitä voi tehdä.Lapsihan ei vanhempiaan valitse,eikä mielestäni hänen "tyhmä" äitinsä ole lapsen vika.
äiti66
En rakasta enkä edes voi kunnolla sietää toista miehen lasta. Toinen on ihan ok ja tullaan juttuun, mutta tyttö!!!! Voiko olla itsekkäämpää tyttölasta kuin tämä! "Iskä mä tartten sitä ja mä tartten tätä, so what jos noitten tulee paha mieli kunhan mä vaan saan !!!!!!!!!" YÖK!!! Meidän uusperheessä on sun mun ja yhteinen.Ja tämä tyttö vielä asuu meillä, on vaan joka toinen vkonloppu pois. Toinen lapsista käy meillä vaan joka toinen vkonloppu ja on tosiaan ihan mukava. Ottaa muut lapset huomioon jne.
ööööööööööö
\
On siis vaikeampi rakastaa lasta, jota ei tunne, kuin lasta, johon on luonut kontaktia jo vauvaiästä alkaen! Myös arjen vastuu; siis lapsesta huolehtiminen ylipäätään, vastuun ja oikeuksien saaminen luo kiintymystä.
Lapsilla on tietyt tavat siellä äiti-kodissa ja ne voivat olla kovinkin erilaiset kuin isän kodissa, ja siinä tulee ensimmäiset yhteentörmäykset. Hienoa sanoa, että aikaa kaikille ja meidän kodissa on meidän säännöt, jos lapset ei piittaa siitä tai lasten lähiäiti mainipuloi lapset äitipuolta vastaan.
Uusperheessä vastuu lapsista on lähihuoltajalla, ei sillä äitipuolella. Toki puolison lapsesta huoleditaan, ruokaa pöytään ja muuta normaalia, mutta oikeuksia ei ole. Miksi pitäisi kantaa ne velvollisuudetkaan?
Harvemmin miehen exän ja nyxän välillä olisi semmoinen suhde, että voitaisi asiallisesti keskustella lapseen liittyvistä asioista. Jos edes vanhemmat keskenään voivat keskustella eron jälkeen asiallisesti lapsiinsa liittyvistä asioista, niin sekin on jo enemmän kuin hienoa!
Ja kuten täälläkin on saanut lukea, monet viikonloppuisät hemmottelevat ja passaavat ( ikävissään ja omantunnontuskissaan kun niin harvoin näkevät lastaan?) lapsiaan tapaamisten aikana. Lähilasten asema ja vierailevien tähtösten oikeudet saattavat mennä pahasti törmäyskurssille..
Uusperheessä asetelma on toisinpäin: Lapsen äiti on ollut lapsen elämässä siitä asti kun lapsi oli vauva. Lapsi on jo tietyn ikäinen, oppinut kotonaan tietyille tavoille ja tottumuksille kun uusperheen äiti = isän uusi kumppani tulee mukaan miehen ja lapsen elämään ja tutustuminen alkaa vasta sitten.Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2005 klo 19:36 tuulia kirjoitti:
On siis vaikeampi rakastaa lasta, jota ei tunne, kuin lasta, johon on luonut kontaktia jo vauvaiästä alkaen! Myös arjen vastuu; siis lapsesta huolehtiminen ylipäätään, vastuun ja oikeuksien saaminen luo kiintymystä.
Lapsilla on tietyt tavat siellä äiti-kodissa ja ne voivat olla kovinkin erilaiset kuin isän kodissa, ja siinä tulee ensimmäiset yhteentörmäykset. Hienoa sanoa, että aikaa kaikille ja meidän kodissa on meidän säännöt, jos lapset ei piittaa siitä tai lasten lähiäiti mainipuloi lapset äitipuolta vastaan.
Uusperheessä vastuu lapsista on lähihuoltajalla, ei sillä äitipuolella. Toki puolison lapsesta huoleditaan, ruokaa pöytään ja muuta normaalia, mutta oikeuksia ei ole. Miksi pitäisi kantaa ne velvollisuudetkaan?
Harvemmin miehen exän ja nyxän välillä olisi semmoinen suhde, että voitaisi asiallisesti keskustella lapseen liittyvistä asioista. Jos edes vanhemmat keskenään voivat keskustella eron jälkeen asiallisesti lapsiinsa liittyvistä asioista, niin sekin on jo enemmän kuin hienoa!
Ja kuten täälläkin on saanut lukea, monet viikonloppuisät hemmottelevat ja passaavat ( ikävissään ja omantunnontuskissaan kun niin harvoin näkevät lastaan?) lapsiaan tapaamisten aikana. Lähilasten asema ja vierailevien tähtösten oikeudet saattavat mennä pahasti törmäyskurssille..
\[quote="19.05.2005 klo 15:57 ööööööööööö kirjoitti]
Uusperheessä asetelma on toisinpäin: Lapsen äiti on ollut lapsen elämässä siitä asti kun lapsi oli vauva. Lapsi on jo tietyn ikäinen, oppinut kotonaan tietyille tavoille ja tottumuksille kun uusperheen äiti = isän uusi kumppani tulee mukaan miehen ja lapsen elämään ja tutustuminen alkaa vasta sitten.
On siis vaikeampi rakastaa lasta, jota ei tunne, kuin lasta, johon on luonut kontaktia jo vauvaiästä alkaen! Myös arjen vastuu; siis lapsesta huolehtiminen ylipäätään, vastuun ja oikeuksien saaminen luo kiintymystä.
Lapsilla on tietyt tavat siellä äiti-kodissa ja ne voivat olla kovinkin erilaiset kuin isän kodissa, ja siinä tulee ensimmäiset yhteentörmäykset. Hienoa sanoa, että aikaa kaikille ja meidän kodissa on meidän säännöt, jos lapset ei piittaa siitä tai lasten lähiäiti mainipuloi lapset äitipuolta vastaan.
Uusperheessä vastuu lapsista on lähihuoltajalla, ei sillä äitipuolella. Toki puolison lapsesta huoleditaan, ruokaa pöytään ja muuta normaalia, mutta oikeuksia ei ole. Miksi pitäisi kantaa ne velvollisuudetkaan?
Harvemmin miehen exän ja nyxän välillä olisi semmoinen suhde, että voitaisi asiallisesti keskustella lapseen liittyvistä asioista. Jos edes vanhemmat keskenään voivat keskustella eron jälkeen asiallisesti lapsiinsa liittyvistä asioista, niin sekin on jo enemmän kuin hienoa!
Ja kuten täälläkin on saanut lukea, monet viikonloppuisät hemmottelevat ja passaavat ( ikävissään ja omantunnontuskissaan kun niin harvoin näkevät lastaan?) lapsiaan tapaamisten aikana. Lähilasten asema ja vierailevien tähtösten oikeudet saattavat mennä pahasti törmäyskurssille..
[/quote]
En ymmärtänyt,kun sanoit,että uusperheessä on asetelma toisinpäin!?!?
Me olemme uusperhe!!!
Meillä vastuun kantaa kaikista lapsista minä ja mieheni.Mieheni ex,kun ei pysty kantamaan vastuuta lapsen asioista. Kannan vastuuta myös mieheni lapsesta, enkä vain "huolehdi hänelle ruokaa pöytään" ja hoidan hänen päivittäisiä asioita,vien päivittäin eskariin ja haen,käytän fysioterapiassa,R-opetuksessa,neuvolassa,ostan hänelle kaikki vaatteet ja tavarat niinkuin muillekkin lapsilleni. Mies ei noista vaate jutuista niin ymmärrä.
Mies sitten ostaa suuremmat ostokset. Esim viimeksi pyörän lapselleni.
Hoidan myös keskustelut mieheni ex.n kanssa tapaamisista ja kuinka ne ovat sujuneet. Olen myös monesti hakenut lapsen näiltä tapaamisilta,kun mies on ollut töissä ja lapsen äidillä ei autoa.
Mies ei puhu ex.n kanssa.
Olemme myös sopineet,että samat säännöt ovat kotona ja tapaamisilla!! Ei liikaa hemmottelua ja passaamista,koska lapsi käyttää niitä juttuja yllättävän hyvin edukseen.
Ei meilläkään aina näin ole ollut!! On sanat lennelleet puolin ja toisin, Välillä en edes halunut nähdä mieheni ex tai hän minua. Mutta ei se lapsen oloa paranna olla kaiken sen keskellä revittävänä.
MEILLÄ ELETÄÄN NÄIN JA SE TOIMII MEILLÄ.
Uusperheessä asetelma on toisinpäin: Lapsen äiti on ollut lapsen elämässä siitä asti kun lapsi oli vauva. Lapsi on jo tietyn ikäinen, oppinut kotonaan tietyille tavoille ja tottumuksille kun uusperheen äiti = isän uusi kumppani tulee mukaan miehen ja lapsen elämään ja tutustuminen alkaa vasta sitten.
On siis vaikeampi rakastaa lasta, jota ei tunne, kuin lasta, johon on luonut kontaktia jo vauvaiästä alkaen! Myös arjen vastuu; siis lapsesta huolehtiminen ylipäätään, vastuun ja oikeuksien saaminen luo kiintymystä.
Lapsilla on tietyt tavat siellä äiti-kodissa ja ne voivat olla kovinkin erilaiset kuin isän kodissa, ja siinä tulee ensimmäiset yhteentörmäykset. Hienoa sanoa, että aikaa kaikille ja meidän kodissa on meidän säännöt, jos lapset ei piittaa siitä tai lasten lähiäiti mainipuloi lapset äitipuolta vastaan.
Uusperheessä vastuu lapsista on lähihuoltajalla, ei sillä äitipuolella. Toki puolison lapsesta huoleditaan, ruokaa pöytään ja muuta normaalia, mutta oikeuksia ei ole. Miksi pitäisi kantaa ne velvollisuudetkaan?
Harvemmin miehen exän ja nyxän välillä olisi semmoinen suhde, että voitaisi asiallisesti keskustella lapseen liittyvistä asioista. Jos edes vanhemmat keskenään voivat keskustella eron jälkeen asiallisesti lapsiinsa liittyvistä asioista, niin sekin on jo enemmän kuin hienoa!
Ja kuten täälläkin on saanut lukea, monet viikonloppuisät hemmottelevat ja passaavat ( ikävissään ja omantunnontuskissaan kun niin harvoin näkevät lastaan?) lapsiaan tapaamisten aikana. Lähilasten asema ja vierailevien tähtösten oikeudet saattavat mennä pahasti törmäyskurssille..
[/quote]
En ymmärtänyt,kun sanoit,että uusperheessä on asetelma toisinpäin!?!?
Me olemme uusperhe!!!
Meillä vastuun kantaa kaikista lapsista minä ja mieheni.Mieheni ex,kun ei pysty kantamaan vastuuta lapsen asioista. Kannan vastuuta myös mieheni lapsesta, enkä vain "huolehdi hänelle ruokaa pöytään" ja hoidan hänen päivittäisiä asioita,vien päivittäin eskariin ja haen,käytän fysioterapiassa,R-opetuksessa,neuvolassa,ostan hänelle kaikki vaatteet ja tavarat niinkuin muillekkin lapsilleni. Mies ei noista vaate jutuista niin ymmärrä.
Mies sitten ostaa suuremmat ostokset. Esim viimeksi pyörän lapselleni.
Hoidan myös keskustelut mieheni ex.n kanssa tapaamisista ja kuinka ne ovat sujuneet. Olen myös monesti hakenut lapsen näiltä tapaamisilta,kun mies on ollut töissä ja lapsen äidillä ei autoa.
Mies ei puhu ex.n kanssa.
Olemme myös sopineet,että samat säännöt ovat kotona ja tapaamisilla!! Ei liikaa hemmottelua ja passaamista,koska lapsi käyttää niitä juttuja yllättävän hyvin edukseen.
Ei meilläkään aina näin ole ollut!! On sanat lennelleet puolin ja toisin, Välillä en edes halunut nähdä mieheni ex tai hän minua. Mutta ei se lapsen oloa paranna olla kaiken sen keskellä revittävänä.
MEILLÄ ELETÄÄN NÄIN JA SE TOIMII MEILLÄ.
lyyli83
Taidan olla onnellisessa asemassa kun olen saanut äidinrakkautta omalta äitipuoleltani!
toivon että te äitipuolet ette näyttäisi ainakaan puolisonne lapsille noita tunteitanne!
toivon että te äitipuolet ette näyttäisi ainakaan puolisonne lapsille noita tunteitanne!
ööööö
Olisi pitänyt puhua YLEENSÄ ja NORMAALISTI mutta totta: ei ole olemassa mitään TAVALLISTA uusperhettä, vaan ne kaikki ovat erilaisia ja toimivat eri tavalla. Kaikissa uusperhekuvioissa asetelma on vähän erilainen siis.
Mutta YLEENSÄ siis lapsi asuu arjet äidillään ja käy tapaamisella isällään, jossa se äitipuoli myös on. YLEENSÄ äitipuolella ei ole mitään äidinrakkauden tunteita puolison viikonloppulapsia kohtaan.
Se äidinrakkaus, mistä kirjoitit, mikä teidän tapauksessa lapsen biologiselta äidiltä puuttu, on yleensä sillä lähiäidillä omaa lastaan kohtaan, mutta ei siis samalla tavalla äitipuolella tätä puolison lasta kohtaan.
Yleensä siis nimeomaan äiti luo suhteen lapseensa ihan vauvasta asti. Tutustuu lapseen, hänen peruspersoonanaan, opettaa hänelle tiettyjä tapoja ja asioita, hoitaa arjen vastuut ja velvoitteet. Rakkaus ja kiintymys, hyväksyntä ja ymmärrys lasta kohtaan kasvaa ajan myötä.
Samoinhan on, jos perhe adoptoi lapsen tai lapsi tulee perheeseen pitkäaikaiseen sijoitukseen.
Lapsella on tahollaan biologiset vanhemmat, mutta lapsesta huolehtii joku toinen aikuinen.
Äitipuoli aloittaa tutustumisen lapseen kun lapsi on tietyn ikäinen. Äitipuolella ei yleensä ole oikeutta osallistua lapsen arkeen, puuttua kouluun, vaatetukseen, harrastuksiin. Koska lapsi käy vain viikonloppuisin, koska lapsella on jo vastuunkantajina äiti ja isä, äitipuoli on tässä kuviossa aika ulkopuolinen.
Lapsi tulee tapaamiselle äitinsä kodin säännöillä ja tavoilla ja ne voivat olla kovinkin erilaiset kuin tässä viikonloppukodissa. Jos biologinen äiti ei arvosta lapsen isää tai äitipuolta, lapsi viisveisaa isäkodin säännöistä eikä välttämättä edes noteeraa äitipuolta. Tai lapsi tulee lomalle, kuin hotelliin, missä edes siisteysssännöt eivät koske häntä. Häntä palvellaan, hän on lomalla....
Näitä esimerkkejä on vaikka miten.
YLEENSÄ lapsen asioista hoitaa ja keskustelee lapsen biologiset vanhemmat keskenään ja äiti puoli sivuutetaan.
Teillä on tilanne toinen. Miehen lapsi oli aivan vauva ja sinä olet voinut luoda lapseen suhdetta ja sinulla on ollut lupa kantaa vastuuta, osallistua lapsen elämään täysipainoisesti.
Sinulla on myös keskusteleva suhde lapsen äitiin, eli vedätte yhtä köyttä lapsen parhaaksi. NÄin siis ymmärsin tästä viimeisimmästä viestistäsi.
Teidän tapauksessanne siis lapseen tutustuminen ja ihmettely on lapsen biologisella äidillä, ei sinulla. Tapaamiset ovat biologisen äidin kanssa, ja arjesta huolehdit sinä, äitipuoli. Yleensä siis asetelma on toisinpäin.
Sinulla ei ole "äitipuolen tunteita" lasta kohtaan, vaan sinulla on "äidin tunteet" lasta kohtaan.
Mutta YLEENSÄ siis lapsi asuu arjet äidillään ja käy tapaamisella isällään, jossa se äitipuoli myös on. YLEENSÄ äitipuolella ei ole mitään äidinrakkauden tunteita puolison viikonloppulapsia kohtaan.
Se äidinrakkaus, mistä kirjoitit, mikä teidän tapauksessa lapsen biologiselta äidiltä puuttu, on yleensä sillä lähiäidillä omaa lastaan kohtaan, mutta ei siis samalla tavalla äitipuolella tätä puolison lasta kohtaan.
Yleensä siis nimeomaan äiti luo suhteen lapseensa ihan vauvasta asti. Tutustuu lapseen, hänen peruspersoonanaan, opettaa hänelle tiettyjä tapoja ja asioita, hoitaa arjen vastuut ja velvoitteet. Rakkaus ja kiintymys, hyväksyntä ja ymmärrys lasta kohtaan kasvaa ajan myötä.
Samoinhan on, jos perhe adoptoi lapsen tai lapsi tulee perheeseen pitkäaikaiseen sijoitukseen.
Lapsella on tahollaan biologiset vanhemmat, mutta lapsesta huolehtii joku toinen aikuinen.
Äitipuoli aloittaa tutustumisen lapseen kun lapsi on tietyn ikäinen. Äitipuolella ei yleensä ole oikeutta osallistua lapsen arkeen, puuttua kouluun, vaatetukseen, harrastuksiin. Koska lapsi käy vain viikonloppuisin, koska lapsella on jo vastuunkantajina äiti ja isä, äitipuoli on tässä kuviossa aika ulkopuolinen.
Lapsi tulee tapaamiselle äitinsä kodin säännöillä ja tavoilla ja ne voivat olla kovinkin erilaiset kuin tässä viikonloppukodissa. Jos biologinen äiti ei arvosta lapsen isää tai äitipuolta, lapsi viisveisaa isäkodin säännöistä eikä välttämättä edes noteeraa äitipuolta. Tai lapsi tulee lomalle, kuin hotelliin, missä edes siisteysssännöt eivät koske häntä. Häntä palvellaan, hän on lomalla....
Näitä esimerkkejä on vaikka miten.
YLEENSÄ lapsen asioista hoitaa ja keskustelee lapsen biologiset vanhemmat keskenään ja äiti puoli sivuutetaan.
Teillä on tilanne toinen. Miehen lapsi oli aivan vauva ja sinä olet voinut luoda lapseen suhdetta ja sinulla on ollut lupa kantaa vastuuta, osallistua lapsen elämään täysipainoisesti.
Sinulla on myös keskusteleva suhde lapsen äitiin, eli vedätte yhtä köyttä lapsen parhaaksi. NÄin siis ymmärsin tästä viimeisimmästä viestistäsi.
Teidän tapauksessanne siis lapseen tutustuminen ja ihmettely on lapsen biologisella äidillä, ei sinulla. Tapaamiset ovat biologisen äidin kanssa, ja arjesta huolehdit sinä, äitipuoli. Yleensä siis asetelma on toisinpäin.
Sinulla ei ole "äitipuolen tunteita" lasta kohtaan, vaan sinulla on "äidin tunteet" lasta kohtaan.
värinen
:ashamed:
Niin, en rakasta, en en ja en...
Ja kuitenkin kuinka paljon joudun olemaan ja tekemään ja huoltamaan heitä.
Ristiriitaisia tunteitahan se herättää sisällä pääkopan tämän. =)
Hyvää vkl.a
Niin, en rakasta, en en ja en...
Ja kuitenkin kuinka paljon joudun olemaan ja tekemään ja huoltamaan heitä.
Ristiriitaisia tunteitahan se herättää sisällä pääkopan tämän. =)
Hyvää vkl.a
Kareena
Eipä miehelläni oo omia lapsia edellisestä suhteista, mulla on edellisestä avoliitosta. Meillä on 2 yhteistä lasta.
Mieheni rakastaa minun kahta poikaani. Mieheni lapsen kanssa meillä on vaikeampi suhde, sillä hänen äitinsä on kuvioissa ja se kieltämättä vaikeuttaa suhteen etenemistä. Tarkoitan sitä, että kun lapsi tulee äidiltään ( asuu meillä ) niin menee noin viikko pelkästään siihen kun lapsi taas oppii käyttäytymään kunnolla. Hänen äidillään on huolettomampi kasvatustyyli.
Vaikeaa sanoa, rakastanko vai en. Syvästi kiintynyt ainakin olen.
:heart:
Vaikeaa sanoa, rakastanko vai en. Syvästi kiintynyt ainakin olen.
:heart:
Käsi sydämmelläni voin todellakin sanoa että ei en rakasta ja en koskaan tulekkaan rakastamaan.
Olemme aivan liian erilisia sillä heillä on uskonnollinen vakaamus ja äidin kasvatus tausta. Tämä uskonto on semmoinen joka nostaa suurimmaan osan suomalisten niskakarvoista pystyyn. Aivan he on JT:tä.
Minulla ja perheelläni ei ole heille mitään merkitystä olemme maallisia ja sillä selvä.
Olemme aivan liian erilisia sillä heillä on uskonnollinen vakaamus ja äidin kasvatus tausta. Tämä uskonto on semmoinen joka nostaa suurimmaan osan suomalisten niskakarvoista pystyyn. Aivan he on JT:tä.
Minulla ja perheelläni ei ole heille mitään merkitystä olemme maallisia ja sillä selvä.
\
Ehkä rakkautesi tulee sitten myöhemmin esille, toivottavasti ennenkuin jotain sattuu.
Itselläni on kaksi lasta, joita mieheni rakastaa ja myös näyttää sen heille. Miksi minä en oppisi rakastamaan hänen lastaan? Itse ainakin uskon siihen..
Et kai anna jonkun uskonnon nostaa niskavilloja pystyyn? Käsittääkseni Jehovan todistajien lapset on hyvin kasvatettu, ja heidät on opetettu arvostamaan elämää...Alkuperäinen kirjoittaja 21.05.2005 klo 11:59 Tanja72 kirjoitti:
Ehkä rakkautesi tulee sitten myöhemmin esille, toivottavasti ennenkuin jotain sattuu.
Itselläni on kaksi lasta, joita mieheni rakastaa ja myös näyttää sen heille. Miksi minä en oppisi rakastamaan hänen lastaan? Itse ainakin uskon siihen..
äitiäiti
voin sanoa suoraan etten rakasta, mutta välitän kyllä ja olen huolissani jos ovat kipeinä tai heillä on huolia ym.
\
ON vaan kurjaa odottaa ja pelätä joka kerta kun mieheni lapset meille tulevat että mitä nyt pitää selvitellä ja mihin puuttua. Tässä muutamia esimerkkejä.............. Pojat 15 ja 10 vuotiaat huutavat V****A ja S*******A ja H*****Ä pihalla niin että kitarisat vaan vilkkuu ja samassa syssyssä tulee kaikki mahdolliset sukupuoli elimet. Ei siinä mitään meillä ei näissä asioissa olla tabuiltu päinvastoin selitetty että ne on normaalia ............ Joka ikinen kerta kun lapset tulee meille sama virsi enään en jaksa. Tyty 10 kirjoittelee vihkoonsa koko vkl jotain jehven kaskuja ja pyörittelee kauhuissaan silmiä sille kun hänelle koitetaan puhua jotain.
Seksi on heille suuri tabu ja emme voi puhua mieheni 15 pojalle näistä asioista vaikka hänelle siitä pitäisikin puhua sillä hän on aivan hakuteillä näistä asioista. Kamalaa katsella vierestä kuinka asiat voivatkaan saada lapsen näin sekaisin.
Tämä on vain kärjistetty esimerkki siitä mitä meillä on mutta jossain vaiheessa se pohja minunkin ymmärrykseen tulee.
Olen vaan niin loppu kaikeen yrittämiseen ja ymmärätmiseen, siksi vuodatan näin. Tiedän että lasten äiti on vastuussa siitä millaisia lapsitaan kasvattaa ja lapset ovat syyttömiä näihin asioihin mutta kun ei se äiti meillä käy vkl:sin vaan nua lapset täällä ovat ja meidän pitää yrittää vaan "ymmärtää".
Juu hyvin kasvatettuja niinhän sitä luulisi. Mutta kaskumama heilläkin on eri "alatyylejä" tai jotain en tiedä mitä. Ystäviini läheisiin semmoisiin kuuluu eräs joka on koko elämänsä kasvannut ja kuulunnut JT uskontoon. Tämä ystävä on kauhuissaan siitä miten mieheni ex kasvattaa lapsiaan ja kuinka aivipestään asioissa.Alkuperäinen kirjoittaja 21.05.2005 klo 15:46 Johanna kirjoitti:
ON vaan kurjaa odottaa ja pelätä joka kerta kun mieheni lapset meille tulevat että mitä nyt pitää selvitellä ja mihin puuttua. Tässä muutamia esimerkkejä.............. Pojat 15 ja 10 vuotiaat huutavat V****A ja S*******A ja H*****Ä pihalla niin että kitarisat vaan vilkkuu ja samassa syssyssä tulee kaikki mahdolliset sukupuoli elimet. Ei siinä mitään meillä ei näissä asioissa olla tabuiltu päinvastoin selitetty että ne on normaalia ............ Joka ikinen kerta kun lapset tulee meille sama virsi enään en jaksa. Tyty 10 kirjoittelee vihkoonsa koko vkl jotain jehven kaskuja ja pyörittelee kauhuissaan silmiä sille kun hänelle koitetaan puhua jotain.
Seksi on heille suuri tabu ja emme voi puhua mieheni 15 pojalle näistä asioista vaikka hänelle siitä pitäisikin puhua sillä hän on aivan hakuteillä näistä asioista. Kamalaa katsella vierestä kuinka asiat voivatkaan saada lapsen näin sekaisin.
Tämä on vain kärjistetty esimerkki siitä mitä meillä on mutta jossain vaiheessa se pohja minunkin ymmärrykseen tulee.
Olen vaan niin loppu kaikeen yrittämiseen ja ymmärätmiseen, siksi vuodatan näin. Tiedän että lasten äiti on vastuussa siitä millaisia lapsitaan kasvattaa ja lapset ovat syyttömiä näihin asioihin mutta kun ei se äiti meillä käy vkl:sin vaan nua lapset täällä ovat ja meidän pitää yrittää vaan "ymmärtää".
Tanja72, siinä tapauksessa varmastikin heidän äitinsä ei pysty kasvattamaan heitä oikein, ainakaan Jehovan todistajien vaatimusten mukaisesti.
Ei tietenkään ole oikein, että lapset saavat tehdä uskonnon varjolla mitä vaan. Itse kasvoin pienenä JT-perheessä, ja isä nimenomaan painotti että kaikkia ihmisiä ja heidän mielipiteitään tulee kunnioittaa, oli kyse mistä vaan. ( no, ei tietty väkivaltaa, tms..pahaa )
Jokaisen uskonto pitäisi hyväksyä, eihän se kuitenkaan tarkoita sitä että hylkää oman vakaumuksensa.
Oletko yrittänyt päästä keskusteluyhteyteen lasten äidin kanssa? Pääsisitte juttelemaan ilman syyttämistä. Voihan äidillä yksinkertaisesti olla niin vaikea elämäntilanne, että tarvitsisi apua. Kaikki eivät sitäkään myönnä.
Ja niin valitattavaa kuin onkin, aina ne omatkaan kullanmurut eivät käyttäydy toivotulla tavalla... :ashamed:
Peukut pystyyn että murrosikä menee ilman suurimpia hölmöilyjä.
Ei tietenkään ole oikein, että lapset saavat tehdä uskonnon varjolla mitä vaan. Itse kasvoin pienenä JT-perheessä, ja isä nimenomaan painotti että kaikkia ihmisiä ja heidän mielipiteitään tulee kunnioittaa, oli kyse mistä vaan. ( no, ei tietty väkivaltaa, tms..pahaa )
Jokaisen uskonto pitäisi hyväksyä, eihän se kuitenkaan tarkoita sitä että hylkää oman vakaumuksensa.
Oletko yrittänyt päästä keskusteluyhteyteen lasten äidin kanssa? Pääsisitte juttelemaan ilman syyttämistä. Voihan äidillä yksinkertaisesti olla niin vaikea elämäntilanne, että tarvitsisi apua. Kaikki eivät sitäkään myönnä.
Ja niin valitattavaa kuin onkin, aina ne omatkaan kullanmurut eivät käyttäydy toivotulla tavalla... :ashamed:
Peukut pystyyn että murrosikä menee ilman suurimpia hölmöilyjä.