\[quote="19.05.2005 klo 15:57 ööööööööööö kirjoitti]
Uusperheessä asetelma on toisinpäin: Lapsen äiti on ollut lapsen elämässä siitä asti kun lapsi oli vauva. Lapsi on jo tietyn ikäinen, oppinut kotonaan tietyille tavoille ja tottumuksille kun uusperheen äiti = isän uusi kumppani tulee mukaan miehen ja lapsen elämään ja tutustuminen alkaa vasta sitten.
On siis vaikeampi rakastaa lasta, jota ei tunne, kuin lasta, johon on luonut kontaktia jo vauvaiästä alkaen! Myös arjen vastuu; siis lapsesta huolehtiminen ylipäätään, vastuun ja oikeuksien saaminen luo kiintymystä.
Lapsilla on tietyt tavat siellä äiti-kodissa ja ne voivat olla kovinkin erilaiset kuin isän kodissa, ja siinä tulee ensimmäiset yhteentörmäykset. Hienoa sanoa, että aikaa kaikille ja meidän kodissa on meidän säännöt, jos lapset ei piittaa siitä tai lasten lähiäiti mainipuloi lapset äitipuolta vastaan.
Uusperheessä vastuu lapsista on lähihuoltajalla, ei sillä äitipuolella. Toki puolison lapsesta huoleditaan, ruokaa pöytään ja muuta normaalia, mutta oikeuksia ei ole. Miksi pitäisi kantaa ne velvollisuudetkaan?
Harvemmin miehen exän ja nyxän välillä olisi semmoinen suhde, että voitaisi asiallisesti keskustella lapseen liittyvistä asioista. Jos edes vanhemmat keskenään voivat keskustella eron jälkeen asiallisesti lapsiinsa liittyvistä asioista, niin sekin on jo enemmän kuin hienoa!
Ja kuten täälläkin on saanut lukea, monet viikonloppuisät hemmottelevat ja passaavat ( ikävissään ja omantunnontuskissaan kun niin harvoin näkevät lastaan?) lapsiaan tapaamisten aikana. Lähilasten asema ja vierailevien tähtösten oikeudet saattavat mennä pahasti törmäyskurssille..
[/quote]
En ymmärtänyt,kun sanoit,että uusperheessä on asetelma toisinpäin!?!?
Me olemme uusperhe!!!
Meillä vastuun kantaa kaikista lapsista minä ja mieheni.Mieheni ex,kun ei pysty kantamaan vastuuta lapsen asioista. Kannan vastuuta myös mieheni lapsesta, enkä vain "huolehdi hänelle ruokaa pöytään" ja hoidan hänen päivittäisiä asioita,vien päivittäin eskariin ja haen,käytän fysioterapiassa,R-opetuksessa,neuvolassa,ostan hänelle kaikki vaatteet ja tavarat niinkuin muillekkin lapsilleni. Mies ei noista vaate jutuista niin ymmärrä.
Mies sitten ostaa suuremmat ostokset. Esim viimeksi pyörän lapselleni.
Hoidan myös keskustelut mieheni ex.n kanssa tapaamisista ja kuinka ne ovat sujuneet. Olen myös monesti hakenut lapsen näiltä tapaamisilta,kun mies on ollut töissä ja lapsen äidillä ei autoa.
Mies ei puhu ex.n kanssa.
Olemme myös sopineet,että samat säännöt ovat kotona ja tapaamisilla!! Ei liikaa hemmottelua ja passaamista,koska lapsi käyttää niitä juttuja yllättävän hyvin edukseen.
Ei meilläkään aina näin ole ollut!! On sanat lennelleet puolin ja toisin, Välillä en edes halunut nähdä mieheni ex tai hän minua. Mutta ei se lapsen oloa paranna olla kaiken sen keskellä revittävänä.
MEILLÄ ELETÄÄN NÄIN JA SE TOIMII MEILLÄ.