raivostuttava anoppi

[täällä anoppi jo rauhoittunut]

Meillä anoppi muuttui täysin poikamme syntyessä. Hänestä tuli lastamme kohtaan ylisuojeleva (ei saanut viedä muualle kun heille), tiesi kaiken paremmin kun minä (vaatteet on huonot, kiristää, sormet on kylmät, varpaat on kylmät jne) ja kaikista pahin, en saanut itse hoitaa vastasyntynyttäni heillä käydessä . Välit kiristyivät mun ja miehen välillä, kun kotona itkeskelin enkä halunnut anoppilaan käymään. Asuvat edelleen harmittavan lähellä ja kohta muutetaan 500 m päähän heistä. Ristiäiset oli kamalat, anoppi kiukutteli mun vanhemmille eikä päästänyt äitiäni mun luokseni, kun olin imettämässä. Vieraat hämmästelivät myöhemmin anopin käytöstä ja lähtivät juhlista melkein heti kahvin jälkeen. Hiukan kiukutti. Nykyään anoppi on rauhoittunut kun pojalla ikää 1,5 v. ja mä pidän tarvittaessa etäisyyttä, niin etten käy heillä jopa kuukauteen. Oon myös opetellut sanomaan hänelle ystävällisesti mutta todella vahvasti oman mielipiteeni ja päätökseni lapsen asioista.

Ap:lle, ei kannata haastaa riitaa mutta vahva kannattaa olla. Ja jos mä olisin sinä, niin ottaisin kyllä puheeksi ristiäisten tapahtumat jollain tavalla esim. sanomalla "minä haluan, että lapseni ruokailuhetki rauhoitetaan. Häntä ei viedä mun sylistä mihinkään". Jos ei usko, niin sanoisin vahvemmin niin kauan, että uskoo. Ja jos vie väkisin sylistä niin minä hakisin pois ja sanoisin meillä oli ruokailu kesken.

 

[vieras (ed kerran 19:58)]

Ei yrittänyt riistää vauvaa sylistäni enää tuon jälkeen imetystilanteissa. Lähestyi kyllä muutaman kerran kädet ojossa, mutta jatkossa riitti, että sanoin, että nyt on aika imettää. Jaksoi kyllä valittaa imettämisestäni. Hänen mielestään olisi ollut parempi siirtyä nopeasti pulloruokintaan!

Suosittelen siis, että te muutkin asetatte rajat anopillenne. Meillä oli vauvan kanssa niin tiukka symbioosi ja imetyshormonitkin olivat pehmittäneet päätäni, että hyvä vaan kun anoppi uskoi puhettani. Muuten olisikin tullut ilmiriita ja mieheni olisi ollut helisemässä anoppini ja minun vaatimusten välissä. Olisi varmaan puolustanut minua...

 

[Hippu]

Voi tavaton-tee ystävällisesti mutta tiukasti kantasi selväksi.

 

[jokuraja]

kiitoksia teille kaikille näkökulmista ja tuesta

 

[pieras]

Mun pitäisi olla kai kiitollinen, ettei anoppia ole kiinnostanut meidän lapsi...

 

[jokuraja]

no se on toinenn ääripää

 

[sadenarkomaani]

Jo on anoppi !!! Painajaismainen! Mä olisin tyrkänny tisin suuhun tos tilantees, ei kai kukaan tuu siitä repimään?! Enpä tarjoaisi vauvaa anopin syliin vähään aikaan!!!

 

[minddu]

Jestas jos mun anoppi olis tullu lasta sylistä repimään niin olishan siitä sota syttyny. Varmaan ekana miehen ja äitinsä välille. Meillä mies uskaltaa ja sanoo joskus jopa mitättömistä asioista vastaan äidilleen. Kyllä ne äiti ja isä päättää omin lapsiinsa kohdistuvat asiat itse pikkupiirtoja myöten, vinkkejä saa muut antaa mutta määräillä ei.

 

[vieras]

Olenko ainoa, jonka mielestä tuo ei kuulostanut kovin pahalta? Mummot nyt hössöttä lastenlastensa kanssa. Eihän se niin kauheaa ole, vaikka lapsi kävisi mummon kanssa hakemassa sen ristin ja söisi vasta sitten. En minä ainakaan jaksa turhista riidellä. Tuo nyt ei kuitenkaan oikeasti vahingoita lasta millään tavalla, että se syöminen siirtyy muutaman minuutin. Voihan se äitiä hieman harmittaa, kun on jo valmistautunut syöttämään, mutta lieneekö tuo kuitenkaan niin iso asia, että kannattaisi vihotella. Huonot välit appivanhempiin kiristävät myös puolisoiden väliä ja tuollainen suvun ja perheen kanssa riidoissa olo on paljon
vahingollisempaa lapselle kuin se, että mummo silloin tällöin hössöttää lapsen kanssa.

*avaan sateenvarjon, kun uskallan puolustaa anoppia ja olla teidän kanssanne eri mieltä.*

mitäs kun on niitäkin lapsia (kuten omani molemmat), että jos tuossa kohtaa viedään tissiltä niin se raivari on jo sitten vauvalla niin suuri että syömisestä ei enää tule yhtään mitään?

 

[Harmailija]

Meillä anoppi poltti tupakkaa liesituulettimen alla ja lapsi sylissä!!!!!!!!

 

[lapsettaako täällä joitakin?]

No joku tolkku sentään, ehdotatte täälä että lyö anoppia etc... eiköhän kannata pysyä aikuismaisina. Ymmärrän ap suuttumuksesi, mutta ei se vauva siinä nyt monta minuuttia joutunut rintaa odottamaan, kun risti laitettiin kaulaan. Muumeli taisi vain tosiaan olla vähän ylikierroksilla suurena päivänä.
Mieti etukäteen, miten reagoit seuraavan kerran vastaavassa tilanteessa. Ja se reaktio saisi olla aikuismainen, jotta sillä olisi jotain tuloksia. samalle tasolle ei kannata laskeutua, vaan sanoa ihan lempeästi, että hei mummo, katopas nyt tätä lasta, tämä tarvitsee nyt sitä tai tätä, ja kun se on sen saanut, tehdään kuten ehdotit. Hyvällä pääsee aina parempiin tuloksiin.
Et mahda sille mitään, millaiset sukulaiset miehelläsi on. He ovat kuitenkin myös sinun lapsesi sukua, ja kannattaa pitää niitä suhteita yllä väliin vaikka vastentahtoisestikin. Minä olen saanut oman reviirini säilymään juuri tällä "etukäteissuunnittelulla" - yhden kerran olen voinut lamaantua, mutta en toista kertaa.

 

[Pia]

Kukaan ei ottaisi minulta vauvaa tuollaisessa tilanteessa. Anopin loukkaantumisen uhallakin kertoisin asiallisen tiukasti, että miten meidän perheessä ei toimita/ toimitaan. Jos et heti laita anopillesi kampoihin, olet vielä pahemmassa pulassa hetken kuluttua, kun hän kävelee ylitsesi kaikessa. Omassa äidissäni on tuota samaa. Välillä hän on puhelinmykkäkoulussa muutaman viikon ( ei haittaa), mutta leppyy sitten. Muutenhan hän ei olisi lastenlastensa kanssa tekemisissä.

 

[mie]

Kyllä minä olisin jo korahtanu, että on perkele kumma kun ei ison akan päähän normaali puhe mene jakeluun. Se lapsi ja helevetin äkkiä takain. sulla ei ole sitten niin minkäälaista sanavaltaa tähän lapseen! Voi juma mua rupes kyllä niin korpeemaan sun puolestas! Mahtaa teille tulla ongelmia tulevaisuudesta lapsen kasvatuksen suhteen jos nyt jo annat kävellä ylittes!

 

[vieras]

Minullakin kaamea anoppi, joka kilahti kun sai ensimmäisen lapsenlapsensa. Meillä minä oli aina se jossa vikaa, anopissa ei koskaan. Ja hän myös vain otti vauvan ja saattoi jopa kysyä minulta, että: "ottaisitko sinä tämän nyt?" mutta itse ei voinut koskaan kysyä lupaa! YM ym ym
Voisin kertoa tässä koko joukon kauheita anoppitarinoita, mutta siihen menisi koko loppu päivä. Meillä tilanne laukesi kun sanoin suoraan mitä anopistani ajattelin, ei ole sen jälkeen yhteydessä oltu eikä ole lapsenlapsiaan nähnyt, vaikka toinenkin on meille tullut! Eikä kyllä harmita yhtään!

 

[vieras minäkin]

Ja sit vielä ihmetellään mistä johtuu kun miniöillä ja anopeilla on huonot välit. Siis kyllä minusta nyt joku raja täytyy olla anopin käytöksessäkin vaikka oliskin miten höyrähtänyt ekasta lapsenlapsestaan. Siis en oikein ymmärrä niitä jotka antais kaiken periksi mummolle ettei vaan tulis riitaa, koska jos antaa pirulle pikkusormen niin kyllähän se vie sit koko kädenkin. Ts. tollanen käytös ei lopu ikinä anopin taholta jos sitä vaan myötäillään eikä ilmaista koskaan omaa tahtoa. Tsemppiä vaan ap:lle. Pistä vaan luu kurkuun anopillesi ja sano suoraan mitä ajattelet, vaikka sit välit meniskin lopullisesti. Niin ja jos mies ei uskalla asettua vaimonsa puolelle niin joutaa menemään.

 

[mursuliini]

Mulla on jo anoppi kuollut, mut kun tyttö syntyi...niin olihan niitä neuvojia rinnalla, myös yksi mieheni sisko (itse lapseton, joka oli niin kaikki tietävä ehkä omasta mielestään), anopin lisäksi.
Tuntui etten kunnolla saanut opetella vauvan hoitoa,vaan aina oli viisaampia jotain sanomas...
Jotenki en tykänny siitä kun anoppi alkoi kertomaan, minkäl. silloin oli kun hän esikoinen syntyi vuonna kuokka ja kirves...eli tosi monta vuosikymmentä sitten. :kieh:
Mua ei olis voinu vähempää kiinnostaa sodan jälkeiset vuodet suomessa. :/

 

[Ristiinkulkija]

Siis oikeesti, miten pitkä pinnasia te olette et anoppi voi kävellä lapsen kans karkuun, oikeesti? Minä en kattelis yhtäkään kertaa tuommoista mut olenkin luonteeltani karhu.

Pakko olla jos ei halua riidellä miehen kanssa. Äiti on pyhä aihe ja aina oikeassa tai minä vain liiottelen.

Näin myös meillä... :ashamed:

 

[Champion]

No joku tolkku sentään, ehdotatte täälä että lyö anoppia etc... eiköhän kannata pysyä aikuismaisina. Ymmärrän ap suuttumuksesi, mutta ei se vauva siinä nyt monta minuuttia joutunut rintaa odottamaan, kun risti laitettiin kaulaan. Muumeli taisi vain tosiaan olla vähän ylikierroksilla suurena päivänä.
Mieti etukäteen, miten reagoit seuraavan kerran vastaavassa tilanteessa. Ja se reaktio saisi olla aikuismainen, jotta sillä olisi jotain tuloksia. samalle tasolle ei kannata laskeutua, vaan sanoa ihan lempeästi, että hei mummo, katopas nyt tätä lasta, tämä tarvitsee nyt sitä tai tätä, ja kun se on sen saanut, tehdään kuten ehdotit. Hyvällä pääsee aina parempiin tuloksiin.
Et mahda sille mitään, millaiset sukulaiset miehelläsi on. He ovat kuitenkin myös sinun lapsesi sukua, ja kannattaa pitää niitä suhteita yllä väliin vaikka vastentahtoisestikin. Minä olen saanut oman reviirini säilymään juuri tällä "etukäteissuunnittelulla" - yhden kerran olen voinut lamaantua, mutta en toista kertaa.

Tästä olen samaa mieltä. Kyse on vuorovaikutuksista ja ihmissuhteista. Siinä missä anoppeja mollataan niin mitähän ne meistä ajattelee? Ehkä mekään ei olla täydellisiä. Oma anoppi ei ole täydellinen mutta silti ajoittain tarpeeksi hyvä etten viitsi vaivautua pienistä asioista sanomaan.