Raivon partaalla

[Anonymous79]

Ollaan oltu kimpassa kolmisen vuotta, asuntovelkaa ja häät edessä. Koko parisuhteen ajan olen pitänyt riitelyämme ja miehen "keskustelutaitoja" kovin ongelmallisena. Riidellessä mies nimittäin ei koskaan pysy paikallaan vaan lähtee kesken keskustelun/huutamisen vessaan/tupakille/viemään roskia/puhelimeen jne. Olen ihan rikki tästä, hän viestittää käytöksellään ettei kiinnosta ja tämä onkin johtanut siihen, että useimmat riidat on lakaistu maton alle ja ne on helppo (tietysti minun toimesta) vetää sieltä esiin taas uuden riidan tullessa. Eilisiltana meni sitten aivan yli. Alkuillasta riideltiin jonkin pienen, arkipäiväisen asian vuoksi. Hän lähti yhtäkkiä autolla pihasta. Soitan perään, hän on matkalla vanhempien luo 300km päähän! Vaikka illaksi meille oli sovittu menoa ja täksi päiväksi samoin on sovittu menoa. Puhuttiin puhelimessa pääsemättä mihinkään yhteisymmärrykseen, minä tietysti superkiukkuisena. Myöhemmin illalla koittaessani soittaa, mies ei vastaa puhelimeen! Tunnin päästä laitoin tekstiviestiä, että oletko kunnossa, siihen hän tekstarilla vastasi "kunnossa ollaan" eikä muuta. Ei soittanut eikä vastannut, kun yötä myöten koitin soittaa. Olen aivan raivoissani!!!! Minut on kasvatettu niin, että asiat selvitetään puhumalla ja mahdollisimman pian, ainakaan yötä ei oteta vastaan riidellen. Tämän olen tehnyt miehellekin selväksi seurusteluaikanamme ja siitä on yhdessä sovittu. Nyt aamullakaan ei vielä ole vastannut puhelimeen tai laittanut viestiä. Eilisillan tärkeä meno piti peruuttaa, tänään minulla lippu Lohjan festivaaleille, miehen lippu piti ostaa portilta sinne mennessä.
Onko kenelläkään ideoita kiukun hallintaan? Olen niin suuttunut, että vaan itkettää.

 

[sivupersoona.]

Muuten kumman siinä riidassa pitäisi voittaa, vai miten sen ongelman pitäisi ratketa, ettei se mene sinne maton alle?

 

[voisit mennä]

Yksin sinne festareille ja rauhoitu.Teidän pitää selvästikkin keskustella jossain vaiheessa miehenne kanssa, ehkä olisi viisaampaa käydä tuo juttutuokio ennen häitä?

 

[Anonymous79]

...oli näitä tavallisia tyyppiä "mikset koskana vie roskia", eikä se mua kamalasti vaivaa ku siinä ei ollu mitään ihmeempää. Miehen reagointi ja tapa hoitaa riitatilanteet tällä kertaa lähtemällä noin kauas yöksi pois ja se ettei hän vastaa puhelimeen ja sotkee ennalta suunnitellut yhteiset jutut raivostuttaa tässä eniten. Maton alle lakaisemisella en niinkään tarkoittanut näitä arkiriitoja vaan sitä, että se tapa millä ne hoidetaan ja miten ne paisuvat näin älyttömän isoiksi on vaiettu ongelma. Riidat sovitaan ja samalla puhutaan, että näin ei päästetä käymään uudestaan vaan jatkossa istutaan alas ja puhutaan asiat selviksi yhdessä eikä lähdetä mihinkään pois. Aina se kuitenkin menee tähän. Yhteistä aikaa meillä on tosi harvoin molempien epäsäännöllisten työaikojen takia ja siksi tää tappelu ja vapaa-ajalla erossa olo käy vielä lisää hermojen päälle. Eikä asiaa helpota yhtään, että mies palasi polttareistaan muutama viikko sitten kaula syötynä. Joku vieras nainen oli kuulemma tullut ja purrut kaulaan yhtäkkisesti baarissa, ei siinä kertoman mukaan muuta. Luottamus on hiukan kärsinyt tässä kesän aikana, vaikka keväällä meni vielä niin hienosti :-(

 

[sivupersoona.]

Jos nyt lähdetään liikkeellä noista pienistä erimielisyyksistä. Rauhallisesti puhuen ne erimielisyydet pitäisi pystyä hoitamaan. Ensinnäkin millä äänensävyllä nuo tavallisen tyyppiset, "mikset koskana vie roskia", esitetään on myös huomioitava. Varsinkin, jos ne aina esitetään tuossa muodossa, mikset koskaan kiljahduksen säestyksellä, niin niistä kasaantuu isompi ongelma. Vaikkapa parikymmentä tuontyyppistä asiaa, niin ei ole ihme, jos mies välillä ulos tuulettuman. Nyt hän vaan lähti tavallista kauemmaksi. Muuten voisko nuo kusymykset olla muodossa, minä tykkäisin kovasti, jos veisit joskus roskat. Vaikka pikkuisen halauksen ja suukon saattelemana.
Tuo polttari juttu on kyllä tyhmää. Eikö muka miehen voimat riitä pitämään yhtä naista erossa itsestä. Tuosta syystä ymmärrän tunteenne kuohunnan. Teillä on jopa harkinnan paikka jatkatteko tuon miehen kassa tai ette. Koska tuo kertoo miehen heikosta luonteesta. Saattaahan hän jatkossakin sortua kaikenlaiseen naisseuraan.

 

[Tota tota...]

Et muuten sitten PÄTKÄÄKÄÄN saa uskoa tuota stooria, että muka joku vieras nainen baarissa pääsi vahingossa puraisemaan!

Sellaista ei yksinkertaisesti tapahdu. Mieti omilla aivoillasi. Haluaisitko sinä kenties joskus baarissa ihan vaan huviksesi puraista jotain vierasta miestä kaulasta niin, että sinne tulee jäljet? Ja luuletko, että se voisi onnistua? Ihan oikeesti?

Olet mennyt tosi halpaan. Sinuahan saa näköjään kusettaa ihan helposti. Oletko varma, että mies todellakin lähti 300 kilometrin päähän vanhemmilleen? Mieti nyt vähän.

 

[Anonymous79]

Pohjimmiltaan ihan kiltti mies se on ja kotiseutu harrastusten takia tärkee, siks uskon että se sinne on lähteny. Juntiks sitä voi kyllä sanoa (ei tie mitään nykypäivän musiikista, leffoista ym puheenaiheista) eikä se oikeen osaa näitä tunnepuolen hommia lainkaan. Kasvanu veljesperheen iltatähtenä, äiti ei mikään turhan naisellinen oo ja tän taki oon miettiny et se ei oikein klaaraa näitä puhumis- ja tunnejuttuja.
Polttarijuttu selitettiin niin, että baariss joku nainen tuli känniseen poikaporukkaan juttelemaan ja siitä yhtäkkiä puras kaulaan josta sitte jäi selvä punanen jälki. Oli kuulemma koittanu viel suudella, mutta siihen hän oli sitten ymmärtäny kääntää päänsä pois. Kävin nää asiat läpi sillo muutama viikko sitten eestaas ja itkin ja mietin ja sovittiinkin, mut en kyllä millään pysty (ainakaan näin nopeeta) unohtamaan, taustallahan se koko ajan väijyy. Ja asiaa oli poikien kanssa kuulemma mietitty että kertoako vai ei ja kerrontaan päädyttiin.
Nyt aamusta oon soittanu edelleen monta kertaa, mutta ei se koskaan vastaa. Tuli yks viesti "ootko jo valmis pyytää anteeks" tarkottaen sitä pientä riitaa. Vastasin siihen että soita ja tilanne on nyt hiukan komplisoituneempi ku eilen. Ei vastausta. Raivo vaan kasvaa.

 

[no]

Pohjimmiltaan ihan kiltti mies se on ja kotiseutu harrastusten takia tärkee, siks uskon että se sinne on lähteny. Juntiks sitä voi kyllä sanoa (ei tie mitään nykypäivän musiikista, leffoista ym puheenaiheista) eikä se oikeen osaa näitä tunnepuolen hommia lainkaan. Kasvanu veljesperheen iltatähtenä, äiti ei mikään turhan naisellinen oo ja tän taki oon miettiny et se ei oikein klaaraa näitä puhumis- ja tunnejuttuja.
Polttarijuttu selitettiin niin, että baariss joku nainen tuli känniseen poikaporukkaan juttelemaan ja siitä yhtäkkiä puras kaulaan josta sitte jäi selvä punanen jälki. Oli kuulemma koittanu viel suudella, mutta siihen hän oli sitten ymmärtäny kääntää päänsä pois. Kävin nää asiat läpi sillo muutama viikko sitten eestaas ja itkin ja mietin ja sovittiinkin, mut en kyllä millään pysty (ainakaan näin nopeeta) unohtamaan, taustallahan se koko ajan väijyy. Ja asiaa oli poikien kanssa kuulemma mietitty että kertoako vai ei ja kerrontaan päädyttiin.
Nyt aamusta oon soittanu edelleen monta kertaa, mutta ei se koskaan vastaa. Tuli yks viesti "ootko jo valmis pyytää anteeks" tarkottaen sitä pientä riitaa. Vastasin siihen että soita ja tilanne on nyt hiukan komplisoituneempi ku eilen. Ei vastausta. Raivo vaan kasvaa.

Oletkohan ap hieman epävakaa persoona, miten ihmeessä kuvittelet eläväsi avioliitossa, jos roskapussin kantamisesta tulee tuollainen riita. Ihan oikeasti olisi hyvä, jos ette menisi naimisiin ja opettelisit kasvamaan aikuiseksi rauhalliseksi naiseksi, tai sitten otat mieheksesi tossukan, jolle voit "purkaa" sydäntäsi. Yksi ei riitele ja jos kaksi riitelee, niin sekin on taitolaji, joka kannattaisi opetella ensin.

 

[Anonymous79]

No sanos muuta. Puhumallahan tätä vois koittaa selvittää, muttaku se toinen ei vastaa. Aivan naurettavaksihan tää on paisunu, ei mitään järkee. Ja oon sitä mieltä, et puhumalla tän ois eilen saanu suht helposti ratkastua, mut sitte toinen päätti paeta paikalta ja lopettaa kommunikaation. Umpisolmu.

 

[no]

No sanos muuta. Puhumallahan tätä vois koittaa selvittää, muttaku se toinen ei vastaa. Aivan naurettavaksihan tää on paisunu, ei mitään järkee. Ja oon sitä mieltä, et puhumalla tän ois eilen saanu suht helposti ratkastua, mut sitte toinen päätti paeta paikalta ja lopettaa kommunikaation. Umpisolmu.

Et kyllä voi toistaa tuota, että puhumalla tämä selvitetään. Mitä on puhumalla selvittäminen. Mikä on puhumisen tarkoitus? Onko puhumisen tarkoitus saada oma mielipide selväksi toiselle tai jopa se on tarkoitettu noudatettavaksi. Jossakin tapauksessa puhuminen on valtaa ja vallankäyttöä ja varsinkin jos toinen tuntee olonsa epämukavaksi "nurkassa".
Puhuminen ei ole teillä ratkaisu, vaan se mistä alatte "puhumaan" ja miksi. Ettekö voisi lopettaa toistenne kiusaamisen ja keskittyä hyviin puoliinne, vai onko vaikeaa hyväksyä toista omana itsenään?

 

[Kuulostaa tutulta...]

...tää tarina. Riidat tuntuu välillä niin kaameilta ettei tosikaan ja sitte ku ne selvitetään, ni menee taas hyvin. Meillä kärpäset paisuu usein samalla tavalla. Ollaan molemmat tosi voimakastahtoisia ihmisiä, vähän niinku sukulaissieluja ajatusmaailman ja muun suhteen. Ja tunnistan itteni tosta, et itse riita jää ikäänku taka-alalle, ku ruvetaan setvimään toisen käyttäytymistä riidan aikana, sulkeutumista, tilanteesta poistumista, ohareitten tekemistä. Onhan se välillä tosi rankkaa, mutta toisaalta hauskojakin hetkiä mahtuu mukaan niin paljon etten ainakaan vielä ole vaihtoa harkinnut =) edessäs on vuoristorata, my friend!
Polttariasiasta mulla ei ole kokemuksia, toisaalta vois kuvitella et esim jätkäporukkaki voi tehdä jäynää ja laittaa jonkun daamin asialle tahallaan. Kuka tietää. Itse sä parhaiten (luultavasti) miehes tunnet ja tiedät uskoako sitä vai ei. Joskus se on vaikeeta. Tsemppiä häihin ja loppuelämälle, teillä on varmaan jo häänalusstressikin pukkaamassa päälle. Kyllä se siitä, vastoinkäymisiä tulee, mutta niistä on hyvä ottaa oppia ja jatkaa vahvempana eteenpäin.

 

[Anonymous79]

Riidellessö puhumista on se et kerrotaan miltä mikäkin juttu tuntuu ja miks on niin sanonu tai tehny. Idea kai on se, et molemmat kykenis näkemään asian toisen silmin, jotta ois helpompi ymmärtää toisen käyttäytymistä ja siinä valossa koittaa päästä yhteisymmärrykseen asioista. Kummankin kanta nyt varmaan on selvä toiselle, eihän sitä riitaa muuten ois syntyny.

 

[no]

Riidellessö puhumista on se et kerrotaan miltä mikäkin juttu tuntuu ja miks on niin sanonu tai tehny. Idea kai on se, et molemmat kykenis näkemään asian toisen silmin, jotta ois helpompi ymmärtää toisen käyttäytymistä ja siinä valossa koittaa päästä yhteisymmärrykseen asioista. Kummankin kanta nyt varmaan on selvä toiselle, eihän sitä riitaa muuten ois syntyny.

Minä olen päässyt jo tuosta vaiheesta ohi, että minun PITÄÄ tietää mitä toinen ajattelee ja miksi, ehkä kiinnostavinta on se miten hän suhtautuu minuun. Jos minä minä hyväksyn toisen ja saan vastalahjana itseni hyväksymisen, niin parisuhde on siinä. Tietysti sellainen arkinen asia kuin roskapussin kantaminen järjestyy jollakin tapaa, se vaikka kantaa nopeammin, jolla on herkempi nenä, mutta ei se niin vakava asia ole. Voihan sitä tuoda sitten roskapussiksi mustan jätesäkin ja sitten vaikka vahvempi kantaa.

Jos tilanne on se, että herraa ei näy kotona ja mikään ei liikahda koskaan, niin ei kannata alkaa kasvattamaan; potku persuuksille ison miehin äidiksi ei kannata alkaa.

 

[Vaimo täältä kaukaa]

Täällä kyllä ilmoittautuu yksi, joka on myös tottunut, että riidellään avoimesti ja sovitaan myös avoimesti. Ei miehesi tuosta muutu. Omani kanssa on oltu yhdessä n. 25 v. ja edelleen mies tekee suuttuessaan mykkäkoulun. Alkuaikoina tuo tapa sai minut RAIVOIHINI, mutta vuosien myötä olen antanut asian olla. Riippuen tapauksesta mies alkaa puhumaan päivän, parin tai viikon jälkeen. Silloin hän(kin) on valmis jopa pyytämään anteeksi. Enää en päätäni vaivaa hänen mykkäkoulustaan, puuhailen omia juttujani sinäkin aikana ihan normaalisti.

Nuorempana minulla oli aina pahamieli tuon mykkiksen aikana ja tunsin suurta syyllisyyttä. Enää en jaksa. Asiat koitetaan selvittää, kun mies palaa puhumislinjalle.

Olen silti koittanut lapsillemme opettaa, että saa riidellä ja saa kertoa avoimesti tunteistaan ja silti heitä rakastetaan. Ja juuri tuota, ettei riitaa jatkettaisi yön yli vaan anteeksi annettaisiin jo ennen sitä. Minusta se on paljon parempi tapa kuin tuo erimielisyyden pakeneminen. Ei ne erimielisyydet mihinkään pakenemalla katoa. Lisäksi jokaiseen parisuhteeseen ja muihinkin ihmissuhteisiin kuuluu erimielisyydet, jopa riidat. Ei niissä tarvitse olla voittajia tai häviäjiä, tärkeintä on, että ne voisi selivtää ja jatkaa elämää kasaamatta niitä kaikkia möykyksi sisimpään. Silloin se purkaus voi olla paljon pahempi tai sitten voi joutua ammattiauttajalle niitä purkamaan (se ei siis ole huono vaihtoehto tarvittaessa, en sitä tarkoita) .

Ymmärrän sinua alkuperäinen kirjoittaja. Et ole epävakaa, enkä saa kirjoituksestasi kuvaa, että haluat olla voittaja. Ihan normaalia tapaa hoitaa asiat etsit. Valitettavasti minun kokemukseni mukaan miehelläsi on tuo toimintapa ja se ei ainakaan meillä ole muuttunut. Kerran tein jopa joulusuunnitelmat valmiiksi sekä ilman miehen mukana oloa että hänen mukaan tulonsa kanssa ts. kaksi eri suunnitelmaa. Tiesin kyllä, että mies ihan tosissaan haluaa tulla suunnittelemaamme paikkaan ja niinhän siinä kävi, että aatonaattona sanainen arkku aukesi ja tuli kiva joulu.

Olisiko teillä kaiken kiireen lisäksi vielä vähän häästressiäkin ilmassa? En itse suosittele eroa tämmöisen takia, sillä aina puolisolla on erilaisia tapoja kuin itsellä. Aina on opittava sietämään jotakin/joitakin ärsyttäviä tapoja toisessa, molempien.

 

[no]

On ollut vaikeata käsittää, että naiselle on ihan normaalia käytöstä raivostuminen. Ilmoittaudun ihmiseksi, jolla on suuria vaikeuksia sitä ymmärtää. Asiaa helpottaa se, jos pystyy sulkemaan molemmat korvansa ja ajattelemaan positiivisesti, että kyllä hän tuosta vielä ihan normaaliksi palautuu. Ap:n mies ei ymmärrä, vaan hän kuvittelee valloillaan olevan helvetin ja pakenee.

En minä siltikään halua olla raivon kohteena, eikä kaikki naiset raivoa. ?

 

[oppia ikä kaikki]

Meidän seurustelumme alkuaikoina (24 vuotta sitten) mies pyrki pitämään mykkäkoulua riitatilanteessa, mutta eihän se minun kanssani onnistu . Mykkäkoulu on ärsyttävä tapa eikä johda muuhun kuin lisääntyneeseen ahdistukseen molemmissa riidan osapuolissa. Mies on sanonut, että ei siinä voi enää mykkäkoulua pitää kun vaimo on pitänyt luennon elämän realiteeteista . Ei mies ole vieläkään puheliaaksi muuttunut erimielisyystilanteessa, kun sanoo, että hankala enempää riidellä kun on samaa mieltä. Niinpä meillä ei enää juurikaan riidellä, erimielisyyksiä on, mutta ne ratkaistaan yleensä rauhanomaisesti. Mitä sinä haluut, mitä minä haluun? Emme käytä rumia sanoja, emmekä huku toisiamme ja ylenmääräinen raivoaminen ei ole hyvää käytöstä. Sanokaa kauniita sanoja toisillenne, rakas, kulta jne.

 

[Anonyous79]

Kiitos kannustavista sanoista kaipa tämä tästä, kulmat hioutunee sitten ajan kanssa. On vaikeeta hyväksyä se, että riitaa pitkitetään mykkäkoululla, niin että kauan sitten tehdyt suunnitelmat menee uusiksi sen takia ettei toiseen saa puheyhteyttä. Toisaalta näitä isoja riitoja ei oo kuitenkaan niin kauhean usein, että se jokapäiväistä elämää haittaisi. Onneksi

 

[Emppuu]

Ollaan oltu kimpassa kolmisen vuotta, asuntovelkaa ja häät edessä. Koko parisuhteen ajan olen pitänyt riitelyämme ja miehen "keskustelutaitoja" kovin ongelmallisena. Riidellessä mies nimittäin ei koskaan pysy paikallaan vaan lähtee kesken keskustelun/huutamisen vessaan/tupakille/viemään roskia/puhelimeen jne. Olen ihan rikki tästä, hän viestittää käytöksellään ettei kiinnosta ja tämä onkin johtanut siihen, että useimmat riidat on lakaistu maton alle ja ne on helppo (tietysti minun toimesta) vetää sieltä esiin taas uuden riidan tullessa. Eilisiltana meni sitten aivan yli. Alkuillasta riideltiin jonkin pienen, arkipäiväisen asian vuoksi. Hän lähti yhtäkkiä autolla pihasta.

Oletko koskaan miettinyt sitä, että tuo miehen poistuminen tilanteesta voi olla hänen tapansa riidellä? Hän ei ehkä pidä kiukun verbaalisesta purkamisesta ja sen vuoksi poistuu tilanteesta? Poistuminen voi olla myös tapa hallita omaa kiukkua, kun kiukku alkaa kasvamaan hallitsemattomaksi. Hän voi myös tarvita poistumisensa oman vihan tunteensa käsittelemiseksi. Olen siis sitä mieltä, ettei tilanteesta poistuminen tarkoita samaa kuin "ei kiinnosta". Riidat toki kannattaa sopia, mutta eikö joskus voisi olla parempi kummallekin, että pyydetään vain anteeksi ja jatketaan elämää eteenpäin. Tavanomaisen riidan sopiminen pitkin puhein ja selvittelyin esim. roskien viennistä voi olla toiselle osapuolelle täyttä piinaa.

 

[no]

tiedän ihmisen, joka pitää keskustelua ainoana oikeana tapana selvitä eteenpäin. Hän sanoo aina , että asiat tässä vain riitelee. kaikki on suhteellista; hänen tapauksessaan keskusteleminen on hänen tapansa hallita. hän ei tajua, että keskustelemalla hän muuttaa toisen mielipidettä tai oikeastaan parempi ilmaisu olisi painostaminen, jonka hän tulkitsee keskustelemiseksi.
jossain pitäisi hälytyskellojen soida, jos kanssakäyminen on epämiellyttävää.

 

[Tuttu tyyppi]

tiedän ihmisen, joka pitää keskustelua ainoana oikeana tapana selvitä eteenpäin. Hän sanoo aina , että asiat tässä vain riitelee. kaikki on suhteellista; hänen tapauksessaan keskusteleminen on hänen tapansa hallita. hän ei tajua, että keskustelemalla hän muuttaa toisen mielipidettä tai oikeastaan parempi ilmaisu olisi painostaminen, jonka hän tulkitsee keskustelemiseksi.
jossain pitäisi hälytyskellojen soida, jos kanssakäyminen on epämiellyttävää.

Minäkin tunnen tällaisen ihmisen. "Keskustelu", eli jankkaaminen ja painostaminen jatkuu niin kauan että toinen osapuoli myöntää hänen olevan oikeassa ja että itse on väärässä. Tällaisen ihmisen kanssa ei enää välitä mitä hän kuvittelee minun ajattelevan, vaan hänen vain antaa "olla oikeassa". Sen osaa jo nähdä kasvojen ilmeistä koska se jankkaaminen lähtee, joten usein jo alussa myöntää että "joojoo ymmärrän sä olet täysin oikeassa". Hän usein myös jankkaa jo läpikäytyjä juttuja ja ihmettelee mikseivät muut vain tajua muuttua hänen ohjeidensa mukaan.

 

[räjähtävä]

Minä en oikein ymmärrä miten ihmiset saavat riitoja aikaiseksi roskapussien viemisestä sun muusta pienestä. Ymmärrän tosin että sellaiset asiat ärsyttävät.

Itse suhteen alussa yritin juuri tuolla sokerisella tavalla jonka joku mainitsi saada miestäni tekemään tiettyjä asioita, pyysin kauniisti että voisiko hän viedä roskat/siivota yms. ja annoin suukon. Kun olimme olleet yhdessä pidempään, alkoi minua kuitenkin ärsyttää se, että asia ei muuttunut automaattiseksi vaan siitä piti sanoa joka kerta. Niinpä myös se äänensävy muuttui piikikkäämmäksi ja lausemuoto oli enemmän "kun sinäkään et koskaan voi viedä noita roskia!". Kuitenkin kun minun äänensävyni muuttuu ärtyneeksi, mies pyytää anteeksi, antaa suukon ja vie roskat. Ei siitä silloin mitään riitaa saa aikaiseksi.

Monet muutkin pienet asiat on ratkennut, kuten se klassinen "sukat lattialla". Alussa sanoin kauniisti, sitten nalkutin kun olin aikani poiminut miehen sukkia lattialta, ja lopuksi ilmoitin että jos sukat ei löydä pesukoriin, niin sitten saa kulkea sukitta. Samoin ympäriinsä lojuvien vaatteiden kanssa. Vähän joudun epäsortoa sietämään, mutta en ainakaan enää kiristele hampaita sen vuoksi että joudun siivoamaan miehen jälkiä. Ja kyllä ne vaatteet on vähitellen sinne pesukoriin alkanut ilmestyä.

Suhteen alussa myös tyypilliseen tapaan otin omalle vastuulle suurimman osan siivoamisesta (jostain luin siis että tämä on tyypillistä naisille, ja sitten myöhemmin on vaikeampi jakaa kotitöitä tasaisesti kun mies on tottunut siihen että nainen tekee kaiken). Kyllästyin kuitenkin jossain vaiheessa siihen että tein itse kaiken, ilmoitin miehelle että tästä lähtien hän hoitaa imuroinnin, ja on hän ihme kyllä ihan itse siihen imuriin tarttunut.

Meillä ei siis kauniisti pyytäminen auta, mutta ei niistä riitojakaan saada aikaiseksi. En edes muista milloin viimeksi riideltiin, mutta jos niin käy niin minä olen silloin se joka poistuu paikalta. Olen sellainen etten suutu helposti, mutta kun suutun niin sitten räjähdän ja tarvitsen aikaa rauhoittua. Minulle tosin riittää se että menen toiseen huoneeseen, ja mies ei saa seurata perässä. Kun rauhoitun niin sitten jutellaan, usein olen muutaman minuutin kuluttua valmis pyytämään anteeksi.

 

[fgyjhudtyui]

Usko pois ap, joskus on parempi lähteä pois, kun sanoa kaikki se, mikä mielessä liikkuu. Yleensä sanotaan, että pitää puhua asiat halki, mutta mielestäni kaikkea ei tarvitse/saa sanoa. Suuttuneena voi ladella sellaista tekstiä, ettei sitä voi anteeksi antaa, joten parempi olla sanomatta. Miehet ovat yleensä heikompia sanallisesti, joten kasvonsa säilyttääkseen lähtevät tilanteesta. Kannattaa miettiä, onko järkeä mennä naimisiin tämän hepun kanssa. Riita roskapussista, entäs kun tulee todellisia ongelmia?

 

[Marenki-Milli]

On vaikeeta hyväksyä se, että riitaa pitkitetään mykkäkoululla, niin että kauan sitten tehdyt suunnitelmat menee uusiksi sen takia ettei toiseen saa puheyhteyttä. T

Me suunniteltiin sitä ja tätä ja sitten SINÄ menet pilaamaan sen, kun et toimikaan käsikirjoituksessa.

Kirjastossa ei turhanpäiten ole rivimetreittäin parisuhdepsykologiaa kansantajuiseksi väännettynä. Ei ne kaikki ole samaa pyhää sanaa, mutta aikuisena, omat aivot omaavana niitä voisi käydä lueskelemassa. Jostain saattaa olla apua.

Itse olen hakenut al-anonin kautta apua siihen, että ajauduin suhteisiin päihteilijöiden kanssa. Siellä puhutaan irrottautumisesta. Se ei tarkoita välttämättä sitä, että jätä se jätkä, vaan sitä että osaa erottaa omat tunteensa toisen tunteista. Tietää, missä omat rajat kulkee.

Miehesi sabotoi siis suunnitelmanne. Ehkä niiden toteuttaminen ei ollut hänelle alunperinkään kovin tärkeää. Eikä siinä mitään, parisuhteessa tehdään kompromisseja. Mutta ehkä hän sai tyydytystä siitä, että satutti sinua juuri tähän kohtaan.

 

[erilaista ajatteluako]

Minä en katsoisi tuollaista miestä päivääkään. Erittäin lapsellista ja törkeää käytöstä viedä riitatilanteet niin pitkälle, että sovitut menot perutaan. Tässä on muutama vaihtoehto, mitkä ovat miehesi motiivt käytökselle.

a. Miehesi kostaa sinulle keskusteluyrityksesi. Hänen mielestään sinulla ei ole mitään oikeutta yrittää muuttaa hänen käyttäytymistään - oli se kuinka typerää ja epäoikeudenmukausta tahansa - joten hän kostoksi pakottaa sinut muuttamaan käyttäytymistäsi eli sabotoimalla jo sovitun käyttäytymismallin. Tämä on miehen keino alistaa sinua hänen tahtoonsa.

b. Mies ei ole alunperinkään halunnut lähteä yhteiseen rientoon. Nytkin vain sinulla oli lippu, hänellä ei. Jos hän olisi halunnut tosisaan lähteä kanssasi, myös hänellä olisi ollut lippu valmiina. Mies sitten kehitti tarkoituksella riidan, jotta voi sen varjolla lähteä tekemään omia, haluamiaan juttuja.

Joka tapauksessa miehellä on selkeä käyttäytymismalli: sinun mielipiteilläsi ja tarpeillasi ei ole merkitystä ja hän alistaa sinut omaan tahtoonsa sulkemalla sinut kokonaan pois elämästään niin kauaksi aikaa, kunnes alistut hänen tahtoonsa - ja sinun vielä pitäisi pyytää vielä anteeksi miehen harjoittamaan alistamista! No, joka kerta, kun pyydät turhaan anteeksi, myös omanarvontuntosi alenee ja miehen alistamistarve ja sinun alistumisesi toteutuu.

Törkeä äijä. Kilometritehtaalle.

Siis mitä sinä edes saat koko suhteelta, jos mies ei anna edes läheisyyttä, eikä edes arvosta sinua? En tajua.

 

[no]

Minä en katsoisi tuollaista miestä päivääkään. Erittäin lapsellista ja törkeää käytöstä viedä riitatilanteet niin pitkälle, että sovitut menot perutaan. Tässä on muutama vaihtoehto, mitkä ovat miehesi motiivt käytökselle.

a. Miehesi kostaa sinulle keskusteluyrityksesi. Hänen mielestään sinulla ei ole mitään oikeutta yrittää muuttaa hänen käyttäytymistään - oli se kuinka typerää ja epäoikeudenmukausta tahansa - joten hän kostoksi pakottaa sinut muuttamaan käyttäytymistäsi eli sabotoimalla jo sovitun käyttäytymismallin. Tämä on miehen keino alistaa sinua hänen tahtoonsa.

b. Mies ei ole alunperinkään halunnut lähteä yhteiseen rientoon. Nytkin vain sinulla oli lippu, hänellä ei. Jos hän olisi halunnut tosisaan lähteä kanssasi, myös hänellä olisi ollut lippu valmiina. Mies sitten kehitti tarkoituksella riidan, jotta voi sen varjolla lähteä tekemään omia, haluamiaan juttuja.

Joka tapauksessa miehellä on selkeä käyttäytymismalli: sinun mielipiteilläsi ja tarpeillasi ei ole merkitystä ja hän alistaa sinut omaan tahtoonsa sulkemalla sinut kokonaan pois elämästään niin kauaksi aikaa, kunnes alistut hänen tahtoonsa - ja sinun vielä pitäisi pyytää vielä anteeksi miehen harjoittamaan alistamista! No, joka kerta, kun pyydät turhaan anteeksi, myös omanarvontuntosi alenee ja miehen alistamistarve ja sinun alistumisesi toteutuu.

Törkeä äijä. Kilometritehtaalle.

Siis mitä sinä edes saat koko suhteelta, jos mies ei anna edes läheisyyttä, eikä edes arvosta sinua? En tajua.

Olipas vuodatus