En ole koskaan pitänyt lapsista enkä ymmärtänyt miksi ihmiset haluavat lapsia. Tulin raskaaksi pitkään jatkuneiden raiskausten ja eristämisen tuloksena. Halusin tehdä abortin, mutta mies uhkasi tappaa jos teen lapselle pahaa. Mies vahti jokaista liikettäni ja kaikkia kenen kanssa puhin ja mitä puhuin.
Lapsi syntyi sektiolla tammikuussa 2010. Kun lapsi parkaisi ensimmäisen kerran tajusin että elämäni on nyt totaallisesti loppu. Olen loppu elämäni olemassa vain lasta varten. Olen orja jonka on pakko pitää mikä tahansa työpaikka vain saadakseen ruokittua ja vaatetettua lapsi, jota en koskaan halunnut.
Lapsi on ollut välillä huostassa ja minä laitoshoidossa. Käyn terapiassa mutta mistään ei tunnu olevan apua. Toivon vieläkin että lapsi saisi jonkun sairaskohtauksen tai vastaavan. Tuntuu etten voi edes hengittää. Tuntuu että vasta lapsen kuoltua voisin taas elää. Tuntuu että raiskaaja on saavuttanut juuri sen mitä halusikin. Olen ikuisesti hänen vankinsa. En voi antaa lasta adoptioon, koska en usko että lasta rakastettaisiin uudessa perheessä. Myöskään vanhempani eivät koskaan antaisi minulle anteeksi jos antaisin heidän ensimmäisen lapsenlapsensa pois.
Ennen lasta omistin hevosen, josta jouduin luopumaan lapsen takia. Jouduin luopumaan kaikesta minulle tärkeästä lapsen takia. Vapaudesta, aikuisen ihmisten seurasta, parhaista ystävistäni(koira ja hevonen).
Tein jo melkein itsemurhan, mutten voinut jättää lasta tänne yksin kärsimään. Se olisi raukkamaista. Koen velvollisuudekseni hoitaa lapsen hautaan saakka. Lopettaa tämän hel**tin.
Lapsi syntyi sektiolla tammikuussa 2010. Kun lapsi parkaisi ensimmäisen kerran tajusin että elämäni on nyt totaallisesti loppu. Olen loppu elämäni olemassa vain lasta varten. Olen orja jonka on pakko pitää mikä tahansa työpaikka vain saadakseen ruokittua ja vaatetettua lapsi, jota en koskaan halunnut.
Lapsi on ollut välillä huostassa ja minä laitoshoidossa. Käyn terapiassa mutta mistään ei tunnu olevan apua. Toivon vieläkin että lapsi saisi jonkun sairaskohtauksen tai vastaavan. Tuntuu etten voi edes hengittää. Tuntuu että vasta lapsen kuoltua voisin taas elää. Tuntuu että raiskaaja on saavuttanut juuri sen mitä halusikin. Olen ikuisesti hänen vankinsa. En voi antaa lasta adoptioon, koska en usko että lasta rakastettaisiin uudessa perheessä. Myöskään vanhempani eivät koskaan antaisi minulle anteeksi jos antaisin heidän ensimmäisen lapsenlapsensa pois.
Ennen lasta omistin hevosen, josta jouduin luopumaan lapsen takia. Jouduin luopumaan kaikesta minulle tärkeästä lapsen takia. Vapaudesta, aikuisen ihmisten seurasta, parhaista ystävistäni(koira ja hevonen).
Tein jo melkein itsemurhan, mutten voinut jättää lasta tänne yksin kärsimään. Se olisi raukkamaista. Koen velvollisuudekseni hoitaa lapsen hautaan saakka. Lopettaa tämän hel**tin.