Rahako tekisi onnelliseksi?
- Viestiketjun aloittaja KoleaQ
- Ensimmäinen viesti
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No tuo on minustakin melko mustavalkoinen näkemys asiasta. Ja oikeastaan voin ajatellakin sen olevan sellaisen ihmisen suusta, jolla on rahaa.
Terveyttä saa tiettyyn pisteeseen asti, mutta kun ajatellaan suurempaa kuvaa, niin ei se katso rahan perään. Koska terveydestään huolehtimen vaatii fyysisiä ponnistuksia (kuntoilla voi ilman kuntosaleja tai monen tonnin kotilaitteita) ja henkisiä (terveellisesti voi syödä, vaikka ei omistakaan rahoja älyttömiä määriä) Kaikkein vakavammit sairaudet eivät kuitenkaan ohita rahamiehiä sen kummemmin kuin köyhempääkään.
Minä oon viimesen kahden vuoden aikana asunut 3 erillä alueella, jossa oli halpoja vuokrataloja, joita ainoastaan yhdessä on huono asua. Muuten olen viihtynyt, joten prosentuaalisestihan tuo tekee yli 65% mahdollisuuden asua hyvin, vaikka ei omistakaan paljon rahaa. Toki en kiistä, että varakkaalla se on luultavasti 99% mahdollisuus siihen hyvään asuntoon. Mutta ero ei kuitenkaan ole aivan älytön.
Ne ihmiset jotka olen kohdanneet huonoina asiakaspalvelijoina, ovat olleet yksittäisiä henkilöitä, eivät edusta mitään tiettyä ketjua. Lisäksi myös se, että tarviiko sitä luksuspalvelua onneen, vai riittääkö se pelkkä hymy, tämä on varmasti asennekysymys asiakkaalta.
Ulkonäköä tietenkin voi ostaa rahalla, mutta sekin on sitten mielipidekysymys, että kenen mielestä näyttää hyvältä. Joku voi näyttää jopa karmivammalta, kun se köyhempi. Yleensä se ulkonäkö on luonnonlahja, johon ei raha taaskaan vaikuta, oma taidokkuus on myös osana siihen, että kuinka hyvin saa siitä omasta kauneudestaan esille.
Harrastukset, virikkeet kaikki nämä, niitä saa rahalla. Mutta se taas ei myöskään ole automaatio, että köyhä ei voisi harrastaa tai hankkia virikkeitä, se on edelleenkin asennekysymys, että mistä nauttii, vai nauttiiko.
Koulutus taas suomessa on ilmainen, joten siihen kelpaa ainoastaan raha siinä mielessä, että esim. voi palkata itselleen yksityisopettajan valmentamaan, että pääsee juuri niistä pääsykokeista läpi, mutta tämähän on vain helpompi tie, kunnianhimoinen ja lahjakas voi suomessa kouluttautua niin korkealle kuin pystyy, se että opiskelijana ei sitten ole rahaa, niin on taas asennekysymys, että miten sen ottaa.
Valinnanmahdollisuuksia yleisesti tietenkin on vähemmän, mutta ei se valintojenmahdollisuus ole olematon kuitenkaan. Joten se on edelleen asennekysymys, että kuinka sen ottaa, jos ei saakaan sitä hurjan kallista, vaan tyytyy vähempään.
Sosiaalinen status on myös pitkälti riippuvainen siitä, että miksi kouluttautuu, joten siinä kyse taas ei ole rahasta, vaan siitä työstä mitä tekee.
Välillisesti raha toki tuo onnen monelle, mutta nuo seikat eivät kuitenkaan ole sellaisia tuossa viestissä, jotta ne olisivat sellaisia, että nämä saa ainoastaan hyvinä, rahoilla.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Ishtar:Alkuperäinen kirjoittaja bad virgin:Alkuperäinen kirjoittaja Ishtar:
Ei se työterveyshuolto mullekkaan ilmaista ole
Ai? Riippuu sitten varmaan työpaikasta.
tää on kyllä persiistä kun yhä useempi firma lopettaa ton työterveyshuollon ja ihan palkatta joudut istua tuntikausia tk päivystyksessä
Alkuperäinen kirjoittaja Ishtar:Alkuperäinen kirjoittaja bad virgin:Alkuperäinen kirjoittaja Ishtar:
Ei se työterveyshuolto mullekkaan ilmaista ole
Ai? Riippuu sitten varmaan työpaikasta.
Meillä ainakin joka palkasta menee tietty prosentti sinne,näin varmaan tehdään muuallakin..
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Ishtar:
No tuskin se talo olisi ihanalla paikalla jos siihen ei olisi pankista haettu rahaa pitkää senttiä??? Heillä nyt sattuu olemaan pankin rahat käytössä, ja ellei he pysty sitä maksamaan niin seuraava asunto ei olekaan niin ihanalla paikalla!
Mä olen onnellinen vaikka ei meillä rahaa liiaksi ole. Laskut saa maksettua ja ruoat ostettua. Joskus saattaa jäädä vähän ylimääräistä joskus ei. Raha helpottaa elämää joillakin osin, mutta ei se mua ainakaan onnellisemmaksi tee. Olen tyytyväinen ja onnellinen miehestäni ja kahdesta ihanaisesta lapsesta. Ei siihen rahaa tarvi. :heart:
K
Kateellinen =)
Vieras
Olen sitä mieltä että ainakin meidän perheemme raha tekisi erittäin onnelliseksi..
Olemme molemmat työssä käyviä ns.köyhyysrajan kulkijoita..
Neljä lasta, Isä ja minä Äiti.
Joudun laskemaan joka ikisen pennin, taloudellisen tilanteen ollessa erittäin huono... Ihmettelen kaiken maailman hinnan nousuja. Rikkaat tai ihmiset joilla ei ole velkaa ilmeisesti näin paljoa kuin meillä eivät voi huonosti kun esim. maito litra hinta bongahtaa 79 sentistä 97 senttiin..tai makaroni pussi 30 sentistä 50 senttiin.. Meillä maksetaan laskut ensin ja sitten vasta syödään =( Eli ruokin perheeni 6 hlöä 12 eurolla päivä. Siinä jos missä tarvitaan taikuruutta loihtia ruokaa suur perheelle.. Jos tosiaan olisi rahaa niin ettei tarvitsisi aina soittaa laskuttajille että antakaa maksu aikaa seuraavaan tiliin ja tai jopa vasta seuraavaan tiliin ja ruokaa ei tarvitsisi tosiaan loihtia.. (meillä todellakaan ei syödä ruokaympyrän mukaisesti niin että jokainen saisi hedelmiä ja kasviksia sen puoli kiloa päivässä, tuo rahahan 12 e menisi suoraan pelkästään niihin. ) Vaan onneksi isommat lapset (3 koululaista) saavat sentään koulussa tukevan ruoan... Perheen nuorimmainen onneksi on suuri puuron ystävä, ja se kuuluukin joka päiväiseen ruokaan, koko perheellä. Puuro ainekset, makaronit, näkkärit ja jauhot onneksi saan haettua ilmaiseksi adventtiseurakunnan jakopäivänä ... Mikä oli hirmu nöyryytys alkuun mennä hakemaan säkkejä (jos joku tuttu vaikka näkee) vaan nykyään olen jo niin katkeroitunut, ettei elämäni mennytkään niin kuin nuorena suunnittelin ja haaveilin, etten jaksa välittää jos joku katsoo kieroon.. Pulloja viedään kauppaan jos joku on sattunut meille niitä jättämään (itse ei raaskita ostaa edes limuja..maksavat liikaa...) ja tulee niitä poimittua jos jossain näkee..
Vaatteet ovat melkein kaikki saatuja tai kirpputorilta ostettuja euron takkeja yms. Harmittaa lasten puolesta että elämämme kääntyi tällaiseksi vaan koskaan ei tiedä milloin tipahtaa korkeimmalta oksalta..tosin meidän oksamme katkesi kymmenen vuotta sitten ja tähän on jo aika tottunut....mutta elämän ilo on aika lailla mennyttä... Koskaan ei voi tehdä mitään ylimääräistä.. Ja sossusta ei saa rahaa myöskään koska mieheni yksityisyrittäjyys tulot katsotaan niin oudosti kieroon, että muka kuukaudessa jää rahaa enemmän kuin "laki sallii"....ja autoja saati niiden vakuutusmaksuja ei hyväksytä .... Ja me asumme 20 km.keskustasta maaseudulla taajaman ulkopuolella. Linja auto menee tosin kyllä mutta sekin vain aamuisin ja iltapäivisin.. Joten auto on pakollinen meidän perheellämme. Olemme purreet hammasta yhteen (hammashoitoihinkaan ei ole varaa, saati että sinne pääsisi, hoitaja pulan takia =) ...niin...) ja yritämme sinnitellä veloistamme hitaasti mutta varmasti.. Aina yritän lohdutella miestäni, että kyllä me tästä vielä joskus noustaan ja aurinko alkaa paistamaan risukasaankin... Tuo Oulun tapaus jossa myös taloudellinen tilanne oli kääntynyt huonoon suuntaan, hirvittää, että miten ihmisen psyykkeelle käy kun kauan on ns.syrjäytyneessä asemassa.. Ihan lähimmät ystävämme tietävät kuinka huonosti asiamme ovat, mutta puolitutut ja työkaverit eivät tästä tiedä. On aika rankkaa esittää että kaikki on hyvin.. Ai te kävitte leffassa ? Kiva, koko perhekö ? Aijaa, oikun mukavaa, ja sitten kävitte vielä syömässäkin koko perheen kera ... Ai kun mukavaa.. Tällaisia keskusteluja kuuntelen katkeroitunein sydämin, kun tiedän, ettei meidän perheellämme tällaista luksusta tule olemaan muutamiin vuosiin vielä.. Vanhin lapsistakin taitaa olla jo muuttanut siinä vaiheessa pois kotoa.. Joten sanon , että kyllä meidän perheemme raha toisi onnellisuutta, turvallisuuden tunnetta, ei olisi unettomia öitä karhukirjeiden takia ja sen miten selvitä seuraavaan tilipäivään, voisi tosiaan sanoa lapsille, että lähdetäämpäs leffaan ja sen jälkeen syömään.. Onneksi olen kuitenkin pessimistisyydestäni huolimatta sitä mieltä, että tämä oma elämäni on kuin elokuvaa, ja tässä on oltava HAPPY ENDING =)
Voimia kaikille samassa tilanteessa painiville, onhan teitä ??? Onhan ?
Olemme molemmat työssä käyviä ns.köyhyysrajan kulkijoita..
Neljä lasta, Isä ja minä Äiti.
Joudun laskemaan joka ikisen pennin, taloudellisen tilanteen ollessa erittäin huono... Ihmettelen kaiken maailman hinnan nousuja. Rikkaat tai ihmiset joilla ei ole velkaa ilmeisesti näin paljoa kuin meillä eivät voi huonosti kun esim. maito litra hinta bongahtaa 79 sentistä 97 senttiin..tai makaroni pussi 30 sentistä 50 senttiin.. Meillä maksetaan laskut ensin ja sitten vasta syödään =( Eli ruokin perheeni 6 hlöä 12 eurolla päivä. Siinä jos missä tarvitaan taikuruutta loihtia ruokaa suur perheelle.. Jos tosiaan olisi rahaa niin ettei tarvitsisi aina soittaa laskuttajille että antakaa maksu aikaa seuraavaan tiliin ja tai jopa vasta seuraavaan tiliin ja ruokaa ei tarvitsisi tosiaan loihtia.. (meillä todellakaan ei syödä ruokaympyrän mukaisesti niin että jokainen saisi hedelmiä ja kasviksia sen puoli kiloa päivässä, tuo rahahan 12 e menisi suoraan pelkästään niihin. ) Vaan onneksi isommat lapset (3 koululaista) saavat sentään koulussa tukevan ruoan... Perheen nuorimmainen onneksi on suuri puuron ystävä, ja se kuuluukin joka päiväiseen ruokaan, koko perheellä. Puuro ainekset, makaronit, näkkärit ja jauhot onneksi saan haettua ilmaiseksi adventtiseurakunnan jakopäivänä ... Mikä oli hirmu nöyryytys alkuun mennä hakemaan säkkejä (jos joku tuttu vaikka näkee) vaan nykyään olen jo niin katkeroitunut, ettei elämäni mennytkään niin kuin nuorena suunnittelin ja haaveilin, etten jaksa välittää jos joku katsoo kieroon.. Pulloja viedään kauppaan jos joku on sattunut meille niitä jättämään (itse ei raaskita ostaa edes limuja..maksavat liikaa...) ja tulee niitä poimittua jos jossain näkee..
Vaatteet ovat melkein kaikki saatuja tai kirpputorilta ostettuja euron takkeja yms. Harmittaa lasten puolesta että elämämme kääntyi tällaiseksi vaan koskaan ei tiedä milloin tipahtaa korkeimmalta oksalta..tosin meidän oksamme katkesi kymmenen vuotta sitten ja tähän on jo aika tottunut....mutta elämän ilo on aika lailla mennyttä... Koskaan ei voi tehdä mitään ylimääräistä.. Ja sossusta ei saa rahaa myöskään koska mieheni yksityisyrittäjyys tulot katsotaan niin oudosti kieroon, että muka kuukaudessa jää rahaa enemmän kuin "laki sallii"....ja autoja saati niiden vakuutusmaksuja ei hyväksytä .... Ja me asumme 20 km.keskustasta maaseudulla taajaman ulkopuolella. Linja auto menee tosin kyllä mutta sekin vain aamuisin ja iltapäivisin.. Joten auto on pakollinen meidän perheellämme. Olemme purreet hammasta yhteen (hammashoitoihinkaan ei ole varaa, saati että sinne pääsisi, hoitaja pulan takia =) ...niin...) ja yritämme sinnitellä veloistamme hitaasti mutta varmasti.. Aina yritän lohdutella miestäni, että kyllä me tästä vielä joskus noustaan ja aurinko alkaa paistamaan risukasaankin... Tuo Oulun tapaus jossa myös taloudellinen tilanne oli kääntynyt huonoon suuntaan, hirvittää, että miten ihmisen psyykkeelle käy kun kauan on ns.syrjäytyneessä asemassa.. Ihan lähimmät ystävämme tietävät kuinka huonosti asiamme ovat, mutta puolitutut ja työkaverit eivät tästä tiedä. On aika rankkaa esittää että kaikki on hyvin.. Ai te kävitte leffassa ? Kiva, koko perhekö ? Aijaa, oikun mukavaa, ja sitten kävitte vielä syömässäkin koko perheen kera ... Ai kun mukavaa.. Tällaisia keskusteluja kuuntelen katkeroitunein sydämin, kun tiedän, ettei meidän perheellämme tällaista luksusta tule olemaan muutamiin vuosiin vielä.. Vanhin lapsistakin taitaa olla jo muuttanut siinä vaiheessa pois kotoa.. Joten sanon , että kyllä meidän perheemme raha toisi onnellisuutta, turvallisuuden tunnetta, ei olisi unettomia öitä karhukirjeiden takia ja sen miten selvitä seuraavaan tilipäivään, voisi tosiaan sanoa lapsille, että lähdetäämpäs leffaan ja sen jälkeen syömään.. Onneksi olen kuitenkin pessimistisyydestäni huolimatta sitä mieltä, että tämä oma elämäni on kuin elokuvaa, ja tässä on oltava HAPPY ENDING =)
Voimia kaikille samassa tilanteessa painiville, onhan teitä ??? Onhan ?
rahalla saa lapset ja itsensä nopeasti hyviin lääkäreihin,ei kamalan pitkiä jonotuksia esim vaikka lapsen korvien putkituksiin-
kun rahaa millä maksaa laskut niin ei paineita niistä
voidaan suunnitella matkoja,
omaa aikaa on kun sen järjestää oli rahaa tai ei
mutta jos pariskunta tappelee taloudellisesta tilanteesta huolimatta niin siihen ei raha auta,paitsi sillein että toinen voi mennä vaikka hotelliin jos tulee tukalaa,ja siihenkin tarvitaa rahaa
kun rahaa millä maksaa laskut niin ei paineita niistä
voidaan suunnitella matkoja,
omaa aikaa on kun sen järjestää oli rahaa tai ei
mutta jos pariskunta tappelee taloudellisesta tilanteesta huolimatta niin siihen ei raha auta,paitsi sillein että toinen voi mennä vaikka hotelliin jos tulee tukalaa,ja siihenkin tarvitaa rahaa
V
vieras
Vieras
Veisi se stressiä pois. Ei kyllä nyt enää mitään stressiä saako maksettua laskut kun osa-aikaiseksi lähdin.
Mä en oo ikinä saanu rahasta mitään onnellisuus piikkejä muuta kuin sen että saa ne laskut maksettua ja ruokaa päytään.
Meillä se onni tulee ihan jostain muualta ku rahasta.
Mä en oo ikinä saanu rahasta mitään onnellisuus piikkejä muuta kuin sen että saa ne laskut maksettua ja ruokaa päytään.
Meillä se onni tulee ihan jostain muualta ku rahasta.
Alkuperäinen kirjoittaja Ishtar:
Kyllä rahalla omaa aikaa saa! Se on varma. Mä olen sitä mieltä, että kyllä raha helpottaa elämää.
E
eri mieltä
Vieras
Raha aiheuttaa suurimman osan ristiriidoista parisuhteessa. Olen elänyt opiskelijana pihin pienipalkkaisen miehen kanssa. Ja kunnon ammatissa työskentelevänä kohtuullista palkkaa nauttivana suuripalkkaisen miehen kanssa. Nyt on kivempaa. Ei tarvitse tapella siitä, kuka maksoi yhtiövastikkeen viimeksi. Nyt on hauskaa hetken mielijohteesta hypätä lentokoneeseen ja viettää viikonloppu Pariisissa 5 tähden hotellissa hemmoteltavana. Ei tarvitse pahemmin katsoa, mitä kaupasta ostaa. Rahattomuus stressaa aivan hirveästi. Onnea raha ei voi parisuhteeseen tuoda, sen tuovat ihmiset itse. Mutta onnen voi köyhyys hälventää, kun ei rahahuolilta jaksa nauttia elämästä.
K
Kultainen keskitie
Vieras
Ei raha onnea sinällään tuo, mutta vähentää stressiä ja helpottaa elämää kun ei tarvitse joka senttiä laskea. Siitä olen samaa mieltä kuin edellä, että kun on paremmat tulot, on mahdollista elää paremmalla alueella ja asumisen laatu on kaiken kaikkiaan usein korkeampi. Parempituloset ovat usein myös korkeasti koulutettuja, joten yhteys terveyteen ja hyviin elintapoihin löytyy lähinnä sitä kautta - ei mielestäni suoraan käytettävissä olevan rahan kautta. Valistus on mennyt perille, on varaa ostaa laadukasta ruokaa ja ehkä löytyy enemmän intoa, kiinnostusta ja rohkeutta uusia asioita kohtaan esim. harrastusten muodossa. Myös päihteiden käyttö ja esim. tupakointi on vähäisempää mitä korkeampi sosioekonominen tausta.
Tosin jos uhraukset ovat liian suuria rahan saamiseksi, se ei todellakaan tee onnelliseksi. Eli että pitää paiskia pitkää päivää, uhrata vapaa-aikaa ja yhteistä perheaikaa työlle, lomat palavat jne. Kultainen keskitie tässäkin toimii..
Tosin jos uhraukset ovat liian suuria rahan saamiseksi, se ei todellakaan tee onnelliseksi. Eli että pitää paiskia pitkää päivää, uhrata vapaa-aikaa ja yhteistä perheaikaa työlle, lomat palavat jne. Kultainen keskitie tässäkin toimii..
K
kateellinen
Vieras
Ja siitä ei pois pääse..
Muutama lasku ensin jäänyt maksamatta, kun rahat eivät riittäneet kuin pakollisiin..
Lainanlyhennys, (ennen vuokrat), sähkö,vesi ja pakolliset, eli työmatka kulut ja ruoka..
Kaikki ns.pakolliset maksettiin miten pystyttiin, siinä jäi autovakuutuksia yms.alkuun rästiin..
Ja välillä saatiin niitä paikkailtua, mutta sitten jäi jotain muuta rästiin... Eli oravanpyörä oli valmis..Tähän kun lisää vielä 3 kk karenssin, kun "jouduin" ottamaan lopputilin entisestä työstäni, joka venyi rahallisesti 5 kk pituiseksi, niin ei siinä muuta tarvita, tosin tämä on vain yksi osa tätä suurta kertomustamme.. mutta tässä vähän osviittaa Sinulle LEPSA.... Tämä on niin monen vuoden kierto kulku ja kun laskuja ei saa maksettua ajallaan, korko on mieletön, siitä aiheutuvat kulut vielä mielettömämmät ja ulosotto sitäkin mielettömämpi..
Velkajärjestelyä olen kovasti tutkinut ja miettinyt ja pohtinut, vaan kun olemme kuitenkin onnekkaita siinä suhteessa että on tämä oma talo, jossa asua, vaikkakin lainalla, niin mitä jos järjestelyssä talo lähtee velkoihin... tähänkään en halua ryhtyä.. Ja olo on sen verran Down, että tässä oikeasti on ihminen jo niin väsynyt, että alkaa mielenkiinto hiipumaan näissä asioissa tyystin, ei vaan ole paukkuja enää miettiä ... Sitä on tehnyt ihan liian kauan...
Olenkohan ainoa ...tässä tilanteessa oleva.. kun ei ainakaan vielä tullut yhdentyviä kommentteja.. Mutta kyllä täältä vielä noustaan.. =)
Muutama lasku ensin jäänyt maksamatta, kun rahat eivät riittäneet kuin pakollisiin..
Lainanlyhennys, (ennen vuokrat), sähkö,vesi ja pakolliset, eli työmatka kulut ja ruoka..
Kaikki ns.pakolliset maksettiin miten pystyttiin, siinä jäi autovakuutuksia yms.alkuun rästiin..
Ja välillä saatiin niitä paikkailtua, mutta sitten jäi jotain muuta rästiin... Eli oravanpyörä oli valmis..Tähän kun lisää vielä 3 kk karenssin, kun "jouduin" ottamaan lopputilin entisestä työstäni, joka venyi rahallisesti 5 kk pituiseksi, niin ei siinä muuta tarvita, tosin tämä on vain yksi osa tätä suurta kertomustamme.. mutta tässä vähän osviittaa Sinulle LEPSA.... Tämä on niin monen vuoden kierto kulku ja kun laskuja ei saa maksettua ajallaan, korko on mieletön, siitä aiheutuvat kulut vielä mielettömämmät ja ulosotto sitäkin mielettömämpi..
Velkajärjestelyä olen kovasti tutkinut ja miettinyt ja pohtinut, vaan kun olemme kuitenkin onnekkaita siinä suhteessa että on tämä oma talo, jossa asua, vaikkakin lainalla, niin mitä jos järjestelyssä talo lähtee velkoihin... tähänkään en halua ryhtyä.. Ja olo on sen verran Down, että tässä oikeasti on ihminen jo niin väsynyt, että alkaa mielenkiinto hiipumaan näissä asioissa tyystin, ei vaan ole paukkuja enää miettiä ... Sitä on tehnyt ihan liian kauan...
Olenkohan ainoa ...tässä tilanteessa oleva.. kun ei ainakaan vielä tullut yhdentyviä kommentteja.. Mutta kyllä täältä vielä noustaan.. =)
Et sinä Kateellinen ainoana ihmisenä ole noin hankalassa tilanteessa. Jotenkin teidän pitäisi saada katkaistua tuo huono kierre. Vaikea antaa neuvoja kun en tunne teidän taloudellisen tilanteen yksityiskohtia. Toivottavasti pääsette kuiville nykyisestä tilanteestanne