Raamatusta kysymys...

Vanhan testamentin teksteihin suhtaudun monelta osin niin, että ne ovat vertauskuvallisia, kuten luomiskertomuksemmekin, en näe syytä pohtia sisarusavioliittoja ja sitä miten ihmiskunta lisääntyi. Samankaltaisia luomiskertomuksia maailman synnystä, hyvästä ja pahasta on erilaisia monissa uskonnoissa, juutalaisten ja kristittyjen uskonto ei sis ole mikään ainutlaatuinen. Raamatun on kuitenkin koonnut ja kirjoittanut ihmiset, se ei ole vain ilmestynyt, vaikka Mooses toki jostain sai sitten ne 10 käskyä, mutten aio tuosta väitellä miten asia on. Raamattu myös on osa historiankirjoitusta, toki ymmärtääksemme sen ajan kulttuuria ja käytäntöä pitää tutustua historiaan enemmänkin kuin vain raamattua lukemalla. Käsitys puolisoista ja avioliitoista kun vaihtelee eri aikakausina. Tosin Marian ja Joosefin liiton voidaan olettaa olleen juutalaisen käytännön mukainen. Jeesuksen liitto taasen pysyttelee edelleenkin myyttinä, tosin itse uskon hänellä olleen vaimon siinä missä muillakin. Tuon ajan historiankirjoitus kun ei kuvaa naisia juurikaan, heitä ei varmaan laskettu edes väestölaskentaan samoin kuin nykyään, eli pitää ottaa huomioon, että myös raamattu on jättänyt näitä asioita pois. Ja kaikkein tärkein asia joka raamatussa pitää ottaa huomioon on se, että evankeliumeja oli alkukirkon aikaan useita muitakin kuin nykyisessä Uudessa Testamentissa on, kirkolliskokoushan se meni ja päätti mitkä valitaan ja ihmisiä ne olivat jotka siitä päättivät! Tämä ei tee silti uskosta ja uskonnosta yhtään sen vähäisempää, mutta sanasta sanaan uskomista ja kirjaimellista ohjeiden tottelua en vaan koe koskaan omaksi, minä suhtaudun uskontoon enemmänkin filosofisesti!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Vanhan testamentin teksteihin suhtaudun monelta osin niin, että ne ovat vertauskuvallisia, kuten luomiskertomuksemmekin, en näe syytä pohtia sisarusavioliittoja ja sitä miten ihmiskunta lisääntyi. Samankaltaisia luomiskertomuskia maailman synnystä, hyvästä ja pahasta on erilaisia monissa uskonnoissa, juutalaisten ja kristittyjen uskonto ei sis ole mikään ainutlaatuinen. Raamatun on kuitenkin koonnut ja kirjoittanut ihmiset, se ei ole vain ilmestynyt, vaikka Mooses toki jostain sai sitten ne 10 käskyä, mutten aio tuosta väitellä miten asia on. Raamattu toki myös on osa historiankirjoitusta, toki ymmärtääksemme sen ajan kulttuuria ja käytäntöä pitää tutustua historiaan enemmänkin kuin vain raamattua lukemalla. Käsitys puolisoista ja avioliitoista kun vaihtelee eri aikakausina. Tosin Marian ja Joosefin liiton voidaan olettaa olleen juutalaisen käytännön mukainen. Jeesuksen liitto taasen pysyttelee edelleenkin myyttinä, tosin itse uskon hänellä olleen vaimon siinä missä muillakin. Tuon ajan historiankirjoitus kun ei kuvaa naisia juurikaan, heitä ei varmaan laskettu edes väestölaskentaan samoin kuin nykyään, eli pitää ottaa huomioon, että myös raamattu on jättänyt näitä asioita pois. Ja kaikkein tärkein asia joka raamatussa pitää ottaa huomioon on se, että evankeliumeja oli alkukirkon aikaan useita muitakin kuin nykyisessä Uudessa Testamentissa on, kirkolliskokoushan se meni ja päätti mitkä valitaan ja ihmisiä ne olivat jotka siitä päättivät! Tämä ei tee silti uskosta ja uskonnosta yhtään sen vähäisempää, mutta sanasta sanaan uskomista ja kirjaimellista ohjeiden tottelua en vaan koe koskaan omaksi, minä suhtaudun uskontoon enemmänkin filosofisesti!

Amen
 
Alkuperäinen kirjoittaja katrinainen:
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja katrinainen:
Alkuperäinen kirjoittaja katrinainen:
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Eiköhän raamattu ole täynnä noita kohtia, minkä tulkintan jää aukkoja.
Siksi mä en sitä nykyään luekkan, kun itämainen filosofia on paljon yksinketrtasempaa ja tajuttavampaa ja vähemm'n tulkittavisa ja helpommin mun elämään sovellettavissa =)

Mitä itämaista filosofiaa luet? Mielenkiintoista ja innostavaa. Erityisesti itse pidän zen-buddhalaisuudesta. Mutta joo, mielestäni Raamattu on aina mielenkiintoinen keskustelukohde.

Muo kiehtoo erityisesti theravada-budhalaisuuden filosofisuus, se ettei se oikeastan ole uskonto vaan elämänfilosofia, mitä noudattaessan voi harrastaa vaikka hindulaisia palvontamenoja, jos ne tuntu omimmilta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
minä suhtaudun uskontoon enemmänkin filosofisesti!


No tätä taisin tuossa yllä koitaa sanoa, ja juuri tämän takia pidän itämaisesta filosofiasta, koska siinä ei ole kyse niinkään uskonnosta, vaan elämänarvoista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
minä suhtaudun uskontoon enemmänkin filosofisesti!


No tätä taisin tuossa yllä koitaa sanoa, ja juuri tämän takia pidän itämaisesta filosofiasta, koska siinä ei ole kyse niinkään uskonnosta, vaan elämänarvoista.

Mutta toki minulle on tärkeää myös tuo historia, äitini aina opetti että pitää oppia ihmiskunnan historiaa ymmärtääkseen omaansa paremmin. ja tätä kauttahan sitten päästään filosofiaan ja elämänviisauteen ja jos se ei ole uskontoa niin mikä sitten on?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
minä suhtaudun uskontoon enemmänkin filosofisesti!


No tätä taisin tuossa yllä koitaa sanoa, ja juuri tämän takia pidän itämaisesta filosofiasta, koska siinä ei ole kyse niinkään uskonnosta, vaan elämänarvoista.

Mutta toki minulle on tärkeää myös tuo historia, äitini aina opetti että pitää oppia ihmiskunnan historiaa ymmärtääkseen omaansa paremmin. ja tätä kauttahan sitten päästään filosofiaan ja elämänviisauteen ja jos se ei ole uskontoa niin mikä sitten on?


Siis mä olen vääntäny tätä yhdelle kaverille rautalangasta, että ymmärtääkseen tätä aikaa ja nykyisyyttä, pitäis osata historin perusteet ja historia on looginen jatkumo, ei mitään sekavia yksittäisiä vuosilukuja. Se kun jaksaa aina valittaa, miten turhaa ja tyhmää historia oppiaineena koulussa oli!
Kai se onkin vaikeeta, jos sitä koittaa opiskella opimalla päivämääriä ulkoa, mutta kun koittaa käsittää mistä tapahtumasta seurasi mitä, niin sehän on yhtä lakien mukaista kun matematiikka.

Muoks. monelle uskonto on vaan synonyymi joilekin tietyille säänöllisesti jatkuville ritualeille ilman että niiden siältöä on edes tullu mietittyä :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
minä suhtaudun uskontoon enemmänkin filosofisesti!


No tätä taisin tuossa yllä koitaa sanoa, ja juuri tämän takia pidän itämaisesta filosofiasta, koska siinä ei ole kyse niinkään uskonnosta, vaan elämänarvoista.

Mutta toki minulle on tärkeää myös tuo historia, äitini aina opetti että pitää oppia ihmiskunnan historiaa ymmärtääkseen omaansa paremmin. ja tätä kauttahan sitten päästään filosofiaan ja elämänviisauteen ja jos se ei ole uskontoa niin mikä sitten on?


Siis mä olen vääntäny tätä yhdelle kaverille rautalangasta, että ymmärtääkseen tätä aikaa ja nykyisyyttä, pitäis osata historin perusteet ja historia on looginen jatkumo, ei mitään sekavia yksittäisiä vuosilukuja. Se kun jaksaa aina valittaa, miten turhaa ja tyhmää historia oppiaineena koulussa oli!
Kai se onkin vaikeeta, jos sitä koittaa opiskella opimalla päivämääriä ulkoa, mutta kun koittaa käsittää mistä tapahtumasta seurasi mitä, niin sehän on yhtä lakien mukaista kun matematiikka.

Historia valitettavasti pilataan kun sitä aletaan opettaa kouluaineena! Olen ollut itsekin hyvin, hyvin ahdistunut aikoinaan historiasta kouluaineena, vaikka olen ihan taaperosta asti ollut kiinnostunut historiasta. Harrastin historiaa jo ennen kouluikää ja olin varsin tyrmistynyt kun huomasin että koulun historia on hiukan sellaista hyppelyä vuosiluvusta toiseen sekä sirpaleisen tiedon opiskelua. Olen peräänkuuluttanut jo pitkään koulukirjaa historiasta joka olis toteutettu niin, että sen jokaisen aiheen vieressä kulkis jatkumona asioita mitä muualla tapahtui samaan aikaan ja mihin asioihin joku asia liittyi ja mistä sai alkunsa.. Täytynee joskus varmaan itse tehdä sellainen koulukirja! Pidinkin siksi uskonnonhistoriasta enemmän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Kiitos, asiapitoisesta ketjusta... Herätti taas paljon ajatuksia, on sitten, mitä huomenna töissä pohtia :D :D :D

Saako kysyä, että mitä ja miten te asiaa töissä pohditte ja missä sä olitkaan töissä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Kiitos, asiapitoisesta ketjusta... Herätti taas paljon ajatuksia, on sitten, mitä huomenna töissä pohtia :D :D :D

Saako kysyä, että mitä ja miten te asiaa töissä pohditte ja missä sä olitkaan töissä?

Ihan issekseni rupesin pohtiin asiaa :D Oon raksalla töissä.
 
Mutta eikö siihen aikaan kihlaus ollu jo niin vahva lupaus avioliitosta, että seksin harrastaminen kihlatun kanssa oli luvallista?
Älkää kysykö mistä olen moisen käsityksen saanu, mulla vaan on se käsitys, että juutalaisten keskuudessa olis ollu näin.

Niin ja eiköhän ne naimisissa ollu, mitä ikinä se siihen aikan merkitsikään, jos mitään muuta kun suullista opimusta, koska jeesuksella oli sisaruksia.
Kyllä se kerrottiin Ruotsin historisarjassa eilen kun oli yöjuoksuja
 

Yhteistyössä