Puolison työuupumisesta/masennuksesta

[ap]

Onko muita kohtalotovereita, joiden puoliso on uupunut? Miten tässä pitäisi itsellä menetellä?
Mulla on itselläänkin ollut todella rankat ajat (en viitsi alkaa erittelemään mitä), ja nyt mies uupui. Ollut pitkään sairaslomalla, mä kotona hoidan lapsikatrastamme ja yritän pitää oman pääni kasassa. Olen itsekin henkisesti väsynyt tähän, katsoa päivät vierestä kun mies tuijottaa tyhjyyteen, täytyy hoitaa koti ja kaikki. EN JAKSA ENÄÄ ITSEKÄÄN! Mitä teen???

 

[vieras]

lapset vaikka mummolaan hoitoon ja molemmat työterveyteen/terveyskeskukseen apua hakemaan!

 

[on..]

Meillä vaan minulla itselläni on se pahemmin. TAi ehkä molemmilla. Rohkaise vaihtamaan työtä ja pyydä ulkopuolista apua, se ei ole häpeä. Mutta älä luovuta, älä aja romahtamispisteessä olevaa sille tielle, että kaikki menee. Monet työt vie tekijänsä loppuunpalamiseen ja syyllistäminen kotona voi sitten viedä muunkin elämästä. Lasten hoitaminen yksin on raskasta. Mutta minä ainakin maksan veroja sen takia että tukea tarvitsevat saa tukea ja haluaisin, että sitä käytetään silloin kun tarvitaan.

 

[Lilith Le Mort]

Minä sairastan tuota. Siinä on kyllä aika paljon kestämistä. Pitäisi olla koko ajan potkimassa perseelle yms. Mun mies ei noteeraa pahemmin.

 

[ap]

lapset vaikka mummolaan hoitoon ja molemmat työterveyteen/terveyskeskukseen apua hakemaan!

Kuinka helppoa se onkaan sanoa.
Mies edelleen on sairaslomalla. Käy puhumassa. Mulla tää itse tilanne vaivaa. Mun ongelmiin ei ole apua.
Meillä ei ole mummoloita minne voi nakata lapsia.

 

[ap]

Meillä vaan minulla itselläni on se pahemmin. TAi ehkä molemmilla. Rohkaise vaihtamaan työtä ja pyydä ulkopuolista apua, se ei ole häpeä. Mutta älä luovuta, älä aja romahtamispisteessä olevaa sille tielle, että kaikki menee. Monet työt vie tekijänsä loppuunpalamiseen ja syyllistäminen kotona voi sitten viedä muunkin elämästä. Lasten hoitaminen yksin on raskasta. Mutta minä ainakin maksan veroja sen takia että tukea tarvitsevat saa tukea ja haluaisin, että sitä käytetään silloin kun tarvitaan.

Olen syyllistynyt tuohon, syyllistämiseen. Tuntuu pahalle. Mutta kun on itsekin väsynyt tähän, niin ei aina mieti mitä sanoo.
Tuntuu etten saa kotona mitään aikaiseksi kun on normaali päivärytmi mennyt sen jälkeen kun mies jäänyt kotiin. En osaa enää rytmittää päivää niinkuin yksin lasten kanssa. Oli ruoka aina valmiina kun mies tuli kotiin, säännölliset ulkoilut ja välipalat. Nyt mies jää makaamaan sänkyyn joka aamu ja jo se yksistään ärsyttää. Niin vittumainen tilanne täällä etten haluaisi kenellekään.

 

[Kikka]

Meillä oli sama tilanne joku aika sitten,joten minä tiedän mitä se on.Tee vain se mikä on pikipakko tehdä,ja yritä levätä välillä,aina kun pystyt.Minä meinasin uupua myös,mutta jotenkin sain voimia,ja jaksoin..Se on raskasta,yritä sinnitellä se tulee menemään parempaan suuntaan..sinulle paljon voimia,ja jaksamista!

 

[ap]

Meillä oli sama tilanne joku aika sitten,joten minä tiedän mitä se on.Tee vain se mikä on pikipakko tehdä,ja yritä levätä välillä,aina kun pystyt.Minä meinasin uupua myös,mutta jotenkin sain voimia,ja jaksoin..Se on raskasta,yritä sinnitellä se tulee menemään parempaan suuntaan..sinulle paljon voimia,ja jaksamista!

Kiitos! Sekin auttaa kun joku muukin tietää miltä tää tuntuu.