puolison lapset

[jaanuska]

Moi!

AApua.... kuinka kauan nää kestää nää puolison ed. avioliiton lasten ongelmat???? Ollaan oltu yksissä jo 15 vuotta ja tuntuu ettei yhteistä säveltä vaan löydy? En rikkonut mieheni eka liittoa, vaimo oli hänet jättänyt toisen miehen takia, lapset tietää tään mutta silti oon koko ajan saanut olla se pahis. On välillä oltu vuosia erillään kun aina kärjistyy tilanteet mutta nyt taas yritetään mutta mä en kestä mua haukutaan koko ajan. Teenpä mitä vaan niin aina on arvosteltavaa!!! Oon käynyt mielenterveysneuvolassakin tän takia, yrittänyt keshittää ja kasvattaa itseäni, tutkailla tapojani mutta oonko se minä ainoa jonka tässä täytyy kasvattaa itseäni? Miehen lapset on kuitenki jo yli 30 vuotiaita!!!
Taitaa olla parempi pysyä edelleenkin erillään. Mutta mies tahtoo ""perheyhteyttä"", lasten lapset tykkäävät minusta ja minä heistä, oikea mummo ei ole mustasukkainen mutta nää lapset kuittailee mulle koko ajan.
Jätänkö tuommoisen miehen joka ei saa heitä ns. kuriin. Hän ei ole kuulevinaan!! Muutaman kerran olen kyllä ihan suuttunut ja sanonut että mitä tuokin nyt taas tarkoitti, minulle ei puhu kukaan tuolla tavalla, se auttaa kerraksi mutta jatkuu taas. Mielenterveys on koetuksella, todella. Mitähän tekis?

 

[en tiedä...]

Minulla ei ole todellakaan kokemusta tuollaisesta, mutta itseni tuntien ottaisin todennäköisesti hirveät pultit sekä miehelle että lapsille. Luultavasti yhdessä ja erikseen. Sanoisin tasan tarkkaan mitä ajattelen heistä ja heidän käytöksestään ja vähän vielä ilkeämmin kuin oikeasti edes ajattelisin. Olen nimittäin erittäin tempperamenttinen ja suuttuessani on kyllä oksat pois. Ehkä miehen lapset vihaisivat minua entistä enemmän, mutta ainakin olisin saanut sanottua sanottavani. Ehkä mieskin ottaisi minusta eron, mutta olen melkein sitä mieltä, että sekin olisi sen arvoista, ettei ylitseni käveltäisi kuin olisin pelkkä kynnysmatto, jos niinkään arvokas. Jos puhuminen ei auta, on otettava käyttöön kovemmat konstit. Tai heitettävä koko mies elämästään, jos hänen lapsensa tekevät hallaa noin paljon. Oma mielenterveys on kyllä tärkein, kun lapset tosiaan ovat jo aikuisia.

ps. Ei ehkä järkevän aikuisen käytöstä olisi tuo mitä minä tekisin. Ehkä olet ap viisaampi, mutta itseään on puolustettava, kukaan muu kun sitä ei tee. Mihin tahansa ei tarvitse suostua!

 

[Siri]

Alat sanomaan takaisin, miksikään kynnysmatoksi ei kannata ryhtyä. Se tie ei lopu koskaan.
Miehen tehtävä ei ole enää pistää näitä ihmisiä kuriin, ovat jo aikuisia ja vastuussa itse omista sanoistaan.

Toinen vaihtoehto on, että et enää suostu tapaamaan heitä. Vietät miehen kanssa aikaa muuten, mutta annat hänen tavata lapsiaan yksin. Ja kerrot suoraan hänelle, miksi näin teet.

Sinulla on täysi oikeus pitää huolta omasta hyvinvoinnistasi, ei ole mitään syytä antaa toisten jatkuvasti satuttaa itseään.

 

[Tuittu]

Oletko koskaan yrittänyt puhua jonkun lapsista kanssa kahden kesken, ja kysynyt, onko heidän mielestään sinussa jokin vialla, kun tunnet koko ajan olevasi heidän arvostelunsa ja kuittailujensa kohteena?

Ensin kannattaa aina käyttää tätä konstia. Tosin luulisin, että olet jo niin tehnytkin, olettehan olleet noin kauan yhdessä.

Ei ole osasi helppo. Aikuiset lapset - ei luulisi heidänkään noin lapsellisia olevan, mutta tiedän, että kyllä voivat olla. Tunnen yhden aika lailla vastavan tapauksen.

Luulisi lasten olevan tyytyväisiä, että isällä on joku, jonka kanssa on hyvä olla, eikä tarvitse pelkästään heidän varassaan olla.

Ei kai sitten auta muu kuin heittäytyä yhtä hankalaksi itsekin. Aikuisten lasten edessä ei tarvitse nöyristellä, vaan on oikeus ottaa se oma paikkansa vaikka väkisin. Joka kerta, kun joku haukku tulee, pitää lyödä nyrkki pöytään, noin kuvaannollisesti. Asia on aina selvitettävä heti samantien.