He ehkä olivat täysi-ikäisiä ja tiesivät, mitä tekivät.
Mutta entäs sinä itse? Aikuisen ja kypsän ihmisen tuntee mm siitä, että hän osaa laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja osaa tien, mitä pitkin päästään yli tuollaisista. Olen tuota miettinyt pitkin matkaa, luettuani sinun kirjoituksiasi jo ennen rekkautumistasi.
Tuo katkeruus ja toisaalta epäluulo syö jaksamista, uskot sen tai et.
Noihin aikoihin, kun aloit kertoa maalaiselämästä, luulin jo, että alat päästä jyvälle siitä, mitä elämä on ja mikä siinä on oleellista.
Se, että jauhat tuota samaa levyä ketjusta toiseen ja viikko toisensa jälkeen antaa kuvan, että se aika odottelee sinua vielä melko kaukana.
Vanha sanonta, ei oo yhden syy, jos kaksi tappelee, pitää kyllä sinunkin kohdalla paikkansa. Jos menet heti alkuunsa uhittelemaan paremmillesi, voit olla varma, ettei sitä katsota hyvällä. Yks lysti, olitko oikeassa vai et.
Opiskeluaika on melko rajoitettu ajallisesti ja sen verran pitäisi jokaisen ymmärtää, että se on vain osa elämää, ei sen kannata koko loppuelämää antaa pilata.
En välitä pätkääkään, onko jutuissasi totta edes siteeksi, mutta kun ihminen vuodesta toiseen ilmaisee itseään noin negatiivisesti, on se jo sinänsä huolestuttavaa.
Ja vielä yksi asia, hae apua ammattilaisilta, täällä saat vain lisää sitä pahaa mieltä.