Psykologi tilasi sossut lapsivuodeosastolle

[lakinainen]

Ensinnäkin: psykologi ei ole lääkäri, joten ei voi tehdä diagnoosia. Toisekseen virheelliset tiedot kyllä kumotaan, jos niitä on papereissa.

 

[sama on]

Ensinnäkin: psykologi ei ole lääkäri, joten ei voi tehdä diagnoosia. Toisekseen virheelliset tiedot kyllä kumotaan, jos niitä on papereissa.

Ensinäkin oli kyse sossusta eikä psykologista. Psykologi tuskin kirjottaisi mihinkään, että "asiakkaalla on vakava masennus" jos sitä ei olisi missään tutkittu tai diagnosoitu. Valitettavasti vain sellaisen kirjoittaessaan sossun dg. on totta...

 

[pööö]

Yksi ongelma on se, että tarjottu apu on kovin kaavamaista.

Virallisen avun on jossakin määrin oltava kaavamaista. Ammattiapu ei perustu siihen "musta tuntuu", vaan tietyt kriteerit ja ohjeistus toimia on oltava. Voi tietenkin olla että joissakin toimintamalleissa ja esim. ennaltaehkäisyssä olisi kehitettävää. Tähän ainakin Jari Sinkkonen viitasi Ylen haastattelussa. Lastenpsykiatri: Lasten huono kohtelu on todellisuutta Suomessa | Yle Uutiset | yle.fi

 

[misStar]

"Järeämmät toimenpiteet" = huostaanotto...

Esim. neuvolassa on syytä pitää suunsa supussa vaikka olisikin väsynyt tai masentunut. Ilmoittavat sossuun ja ne tekevät sitten huostaanoton. Sen sijaan jos jotain lasta tiedetään hakattavan ja kidutettavan ja on olemassa oikea uhka - mitään ei tehdä. Ei auteta millään tavalla - ei edes huostaanotolla.

Ei helvetti teidän kanssa...

 

["vieras"]

Synnärin vosut uhkaili tuttua sossulla koska tällä ei ollut miestä synnytyksen aikaan, eli jos et anna pimpsaa tasaseen tahtiin joudut sossun syyniin.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

[QUOTE="vieras";27067003]Synnärin vosut uhkaili tuttua sossulla koska tällä ei ollut miestä synnytyksen aikaan, eli jos et anna pimpsaa tasaseen tahtiin joudut sossun syyniin.[/QUOTE]

Kenenkään seksielämä tai sen puute ei johda minkäänlaiseen syyniin, tiedät sen kyllä itsekin. Etkä varmastikaan ole kovin objektiivinen kertomaan tuttusi asioista. Taustalla on aina jotain muuta, kuin pelkkä miehen puute. Ei ole ollenkaan harvinaista, että nainen saa lapsen yksin. Kukaan kätilö ei siitä niin kovin säikähdä, että tuollaisen takia sossuun ottaisi yhteyttä. Kannattaa ensin tarkistaa "tietonsa" ennen kuin alkaa niitä täällä jakamaan totuutena.

 

[misStar]

Yksi ongelma on se, että tarjottu apu on kovin kaavamaista. Aina ei ole kyse "ongelmaperheistä" tai edes "tuen tarpeesta". Osalle perheitä paras ja sopivin apu olisi esimerkiksi jokin tietty PALVELU, jonka he voisivat TILATA - eli ei niin, että he ovat tuettavia ja autettavia kohteita, vaan voivat itse myös määrittää sen, mitä tarvitsevat ja tilata sen palveluna, ei tukitoimina. Tällaisia tilanteita olisivat esim. synnytyksen jälkeinen uupumus/väsymys, perheen sairastelusta tms johtuva käytännön avuntarve (kuten ostokset, lasten vieminen puistoon, siivousapu...).

Jo se, että nykyisin kaikki apu ilmeisesti on saatavilla vain lastensuojelun kautta vääristää tilannetta jo mielikuvienkin tasolla. Tarvitseeko lapsi tosiaan erityistä SUOJELUA, jos kyse on vain siitä, että koliikkivauvan kanssa valvonut äiti haluaisi nukkua joka päivä pari tuntia, tai jos vanhempien sairauden vuoksi perhettä auttaisi se, jos joku voisi hoitaa kauppa-asiat, lasten päiväkotiin viemiset ja ehkä illalla ulkoilut?

No tää on ihan totta, että on ihan typerää, että nykyään (ainakin meidän kaupungissa) kaikki apu tulee ls:n kautta.

Meillä alkoi käymään perhetyöntekijät mun vaikean raskauden ja väsymyksen takia. Mutta myös sen takia me ollaan nykyään lastensuojelun asiakkaita, koska ilman sitä ei apua voi saada.
Mua ei ls:n asiakkuus häiritse. Mulla on pelkkää hyvää sanottavaa siitä mutta onhan se sellanen asia, mistä ei kenellekkään tutuille halua puhua. Tuntuu, että kaikki heti ajattelis että meidän perheessä on jotain "vikaa".

Vaikka olo tässä ihan viimeisinä viikkoina on helpottanut niin ls halusi silti jatkaa perhetyötä... Ne soittelee mulle viikoittain ja voin aina itse sanoa tarvinko niitä vai en. Ja ihan kivahan se on, että sitten voivat välillä tulla viemään vaikka esikoista ulos ja itse jään vauvan kanssa nukkumaan

Niin, ja tukiperhettäkin meille EHDOTETTIIN, sanoin ihan hölmistyneenä, että onhan mun mies viikonloppusin kotona, että eikö se ois vähän hölmöä lähettää lapsi silloin johonkin... Siihen sanoivat, että heidän vaan kuuluu tarjota meille erilaisia vaihtoehtoja.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

Ihmiset tietävät niin kovin vähän lastensuojelusta. Sinänsä se saattaa olla sanana huono, mutta niin on moni muukin sana, esimerkkinä vaikka "päiväkoti". Siitäkin sanasta voi saada ihan muunlaisen käsityksen, mutta tuskin kukaan saa, koska päiväkoti on kaikille ainakin pääpiirteittäin niin tuttu asia. Lastensuojelusta kun ei tiedetä juuri mitään, niin monille se tarkoittaa samaa kuin huostaanotto. Huostaanotto on vain yksi pieni osa koko lastensuojelua.

 

[lol]

Lastensuojelusta kun ei tiedetä juuri mitään, niin monille se tarkoittaa samaa kuin huostaanotto. Huostaanotto on vain yksi pieni osa koko lastensuojelua.

Juuri niin. Huostaanotto toki on se raflaavin osa prosessia, mutta sisältää se monenlaista muutakin nöyryyttävää

 

["Mörkö"]

Mieletön ammattitaito sinulla, kun pystyt olemaan noin vakuuttunut, ettei ap:n perheessä ole minkäänlaista tuen tarvetta.

Ja nämä sosiaalityöntekijät sitten... ammattitaidottomia suurin osa? Mikähän olisi mielestäsi se taho, jonka pitäisi arvioida perheet, jos kerran sosiaalityöntekijät eivät sitä osaa tehdä?

Mieletön ammattitaito myös sulla kun pystyt arvioimaan että ap. tarvitsee "apua"!!

Mä luulen myös että suurin osa niistä perheistä jotka oikeesti apua tarvis ja haluais ei sitä koskaan saa...

 

["..."]

[QUOTE="wtf";27061375]ai että oikein _kuulustelut_ . Vai ihan normia jutustelua ja kuulumisten kysymistä? Ihan normi
kyssäreitähän noi on; kuinka olet jaksanut, saatko nukuttua, autteleeko mies yms. Tsiisus!

Kaikesta te jaksattekin vetää tavaraa neniinne! Jos kaikki on kerran ok, niin ei ole mitään,
_ei mitään_ hätää. Taitaa nämä tyypit, joilla on jotain salattavaa, olla näitä jotka skitsoontuu
näistä lastensuojeluasioista.[/QUOTE]

Olitko sinä siellä paikalla kun kuvittelet tietäväsi asin paremmin kui itse paikalla olleet?

Osaan kyllä erottaa normaalin jutustelun ja hysteerisen kyselyn ja kyttäämisen.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

[QUOTE="Mörkö";27067347]Mieletön ammattitaito myös sulla kun pystyt arvioimaan että ap. tarvitsee "apua"!!

Mä luulen myös että suurin osa niistä perheistä jotka oikeesti apua tarvis ja haluais ei sitä koskaan saa...[/QUOTE]

Luettuasi tarkemmin, huomaat etten missään kohtaa väittänyt pystyväni arvioimaan. Ne sosiaalityöntekijät, jotka tekevät työtä ap:n perheen kanssa ovat niitä, jotka arvioivat tilanteen.

On otettava huomioon, että on paljon perheitä, jotka tarvitsee apua, mutta eivät halua sitä. Sen takia on olemassa laaja moniammatillinen verkosto, joka arvioi, onko perheellä tuentarvetta vai ei. Sitä arviointia en minä pysty tekemään sen paremmin kuin sinäkään!

 

[Kotiapu takaisin]

Yksi ongelma on se, että tarjottu apu on kovin kaavamaista. Aina ei ole kyse "ongelmaperheistä" tai edes "tuen tarpeesta". Osalle perheitä paras ja sopivin apu olisi esimerkiksi jokin tietty PALVELU, jonka he voisivat TILATA - eli ei niin, että he ovat tuettavia ja autettavia kohteita, vaan voivat itse myös määrittää sen, mitä tarvitsevat ja tilata sen palveluna, ei tukitoimina. Tällaisia tilanteita olisivat esim. synnytyksen jälkeinen uupumus/väsymys, perheen sairastelusta tms johtuva käytännön avuntarve (kuten ostokset, lasten vieminen puistoon, siivousapu...).

Jo se, että nykyisin kaikki apu ilmeisesti on saatavilla vain lastensuojelun kautta vääristää tilannetta jo mielikuvienkin tasolla. Tarvitseeko lapsi tosiaan erityistä SUOJELUA, jos kyse on vain siitä, että koliikkivauvan kanssa valvonut äiti haluaisi nukkua joka päivä pari tuntia, tai jos vanhempien sairauden vuoksi perhettä auttaisi se, jos joku voisi hoitaa kauppa-asiat, lasten päiväkotiin viemiset ja ehkä illalla ulkoilut?

Tämä on täysin totta. Yksi suurimmista virheistä joitaa tällä saralla on tehty on kotiavun lopettaminen. Käsittääkseni missään ei enää nykyisin saa tavallista kodinhoitoapua (jos ei maksa yksityiselle kodinhoitofirmalle) vaan tarjottu apu on juuri näitä perhetyöntekijän käyntejä, jotka saatetaan kokea kyttäämisenä. ¨

Ja se että ihmiset nähdään avun kohteina eikä autonomisina, omista asioistaan päättämään kykenevinä kansalaisina, on omiaan tekemään systeemistä epätasa-arvoisen: nythän ne, joilla on rahaa, voivat ihan itse ilman mitään lastensuojeluviranomaista palkata itselleen tarvittavan kotiavun, kun taas köyhempien täytyy kirjautua lastensuojelun asiakkaaksi (joka on edelleen leimaavaa ja saattaa vaikeuttaa viranomaiskontakteja jatkossa) saadakseen mitään apua.

 

[Kotiapu takaisin]

lastensuojelun rinnalla voisi olla vaikka perheapu. Sieltä saisi sitä tilapäistä apua siivouksen, lasten ulkoiluun tms. mitä pehe itse kokisi tarvitsevansa jossain poikkeuksellisessa elämäntilanteessaan.

Lastensuojelu olisi sitten puhtaasti sitä valvontaa ja "kyttäämistä" niissä tapauksissa kuin järeämpää suojelua tarvittaisiin.

Kannatan!

Ja "systeemin" kannattaisi muuten miettiä, minkä takia sanalla "lastensuojelu" on niin pelottava kaiku. Monesti tälläkin palstalla tämäntyyppisissä keskusteluissa monet kehuvat lastensuojelua ja sanovat, ettei se ole mikään pelottava mörkö, mutta lastensuojelulla on ihan ilmiselvä "brändiongelma", joka estää monia ihmisiä hakemasta apua.

 

["Hellin"]

Olen varma, ettei ap kerro ihan kaikkea. Kätilöilä on lapsivuodeosastolla hyvin tarkka silmä, mikä on tavanomaista herkistymistä ja mikä on varsinaista mielen masennusta. Arvion potilaan psyykesta tekee psykiatri (siis lääkäri), ei psykologi. En ymmärrä vastahakoisuutta. Jos apua arviodaan ammattilaisten taholta tarvitsevan, en tajua miksi sitä ei voi ottaa vastaan. Henkilö itse ei hormoonihöyryissään ole välttämättä paras asiantuntija arvioimaan omaa depressiivityyttään/ahdistuneisuuttaan/sensitiivisyttään tarpeeksi objektiivisesti.

Ap, kerro lisää taustastasi ja perheestäsi! Millainen oli raskausaika? Oletko aikaisemmin sairastanut mielenterveydenhäiriöitä? Ehkä puolisosi on? Onko sinulla sairauksia? Käytätkö lääkkeitä? Onko sinulla traumaattinen elämänhistoria?

 

[jesh]

Luuletteko oikeasti että terveyden- ja sosiaalihuollon työntekijöillä on joku erityinen aisti tai laite jolla voivat nähdä kaikkien ihmisten ja perheiden joukosta juuri ne oikeat apua tarvitsevat samantien vähän jututtamalla????
Homma toimii niin, että jos halutaan lastensuojeluun tehokkuutta ja löytää ne todelliset ongelma perheet TAI jopa ehkäistä suurempien ongelmien kehittymistä, tulee väistämättä myös hutilyöntejä. Eli silloin otetaan herkemmin ihmisiä tuen piiriin ja sieltä sitten karsiutuu pois ne jotka tukea ei tarvitse.

Harvemmin masentunut itse kääntyy ajoissa hakemaan apua tai vielä pahemmissa tapauksissa (tiedätte kyllä milaisissa) ongelmia piilotellaan viimeiseen asti. Aina valitettavasti apua ei ole saanut vaikka sitä on pyydetty ja se on toki aivan kamala juttu, mutta jos me halutaan toimiva lastensuojelu niin siihen kuuluu juurikin näin toimiminen: nopea reakointi pieniinkin epäilyksiin ja tuen tarjoaminen. Toinen kokee tuen tarjoamisen sitten mukavana ja toinen hyökkäyksenä ja leimaamisena.

Lastensuojelusta pitäisi saada pelottavuuden leima pois, en tiedä miten, jotta ihmiset uskaltaisivat kertoa reilusti tilanteestaan. Eihän se kivalta tunnu kertoa naapurille, että tännän en pääse puistoon kun tulevat lastensuojelusta käymään kahvilla...

Ikävää kun joku kokee vaikka neuvolatädin jaksamisen kyselyt ahdistavina. Kertokaa millä ihmeellä sen tädin pitäisi sitten saada selville ketkä sitä tukea oikeasti tarvitsee. Miltä tuntuu siitä tädistä kun se saa tietää myöhemmin, että äiti on vaikka surmannut lapsensa, eikä hän ole käynnillä kysellyt jaksamista vaikka äiti sanoi olevansa väsynyt?

Halutaan, että lastensuojelu toimii, mutta sitten ei kuitenkaan haluta..??
Psykologia kun ei ole mitään eksaktiatiedettä jossa voidaan ottaa verikoe ja sanoa, että nyt on paha anemia. Kaikki lähtee puhumisesta ja havainnoista, heti ei ole helppoa tehdä oikeita diagnooseja tilanteista.

NIIN samaa mieltä.

Kun multa kyselläänjaksamisesta neuvolassa, oletan että se kuuluu ihan jokaisen äidin kanssa käydä läpi. Enpä koe tuota ahdistavaksi ja rehellisesti olen vastannut mikä vaivaa ja mikä ei.
Ei sielt laitokselta nyt aivan vahingossa psykologille joudu.
Itse ajattelisin tuossa tilanteessa niin,että hienoa että systeemi toimii, vaikka jus mun kohdalal olisivatkin menneet harhaan. Ehkä jos saavat vain vittuilua osakseen se nimenomaan nostaa epäilyksiä sisitä, että kaikki ei ole kohdallaan?

Itse oeln opettajan ominaisuudessa yrittänyt saada perheita tuen piiriin, ja se ei todellakaan ole aina helppoa knun lastensuojelu ei tule yhtään vastaan (eivätkä tietysti usein ne perheetkään), eivät vastaa puhelimeen, eivät vastaa viesteihin jne. Ja lopulta mitään ei tapahdu. Joten kyllä kuvittelisin, ettei ihan pienestä lastensuojelun piiriin joudu, ellei sitten sinne itse hakeudu. Ja nimenomaan, sen on tarkoitus olla vanhemman avuksi, ei mikään peikko!
Husotaanottojihin ei lastensuojelulla ole varaakaan niin usein kuin haluaisivat, joten enpä usko että se on ekana uhkana jos äiti ei katso psykologia silmiin... Ja joo, tuskin siellä epikriisissä lukee vain siitä katsekontaktista.

 

["vieras"]

[QUOTE="Hellin";27068274]Olen varma, ettei ap kerro ihan kaikkea. Kätilöilä on lapsivuodeosastolla hyvin tarkka silmä, mikä on tavanomaista herkistymistä ja mikä on varsinaista mielen masennusta. [/QUOTE]
Hauskaa. Olen ollut vuodeosastolla harjoittelussa ja siellä isolla osalla vaikutti itsellä olevan joku mielenterveysongelma. En ole tavannut missään muualla yhtä huonoa käytöstä potilaita kohtaan. Vaikea uskoa, että ainakaan tällä osastolla nainen on naiselle susi -asenteella kovin aitoja huomioita tehtäisiin synnyttäneistä.

 

["hmh"]

Kyllä siinä joku ihan syy on ollut.

Tuletteko aina niin myötätuntoiset kommentaattorit ajatelleeksi että juuri tällaisia kirjoituksia ehkä olisi voinut ehkä tuo tapetun 8-vuotiaan isä tänne kirjoitella kuin mitä aloitus on. Että turhaan meille sossut soittelee ja välillä käykin, hyviä vanhempia ollaan ja vaimokin on ihan melkein lääkäri, kyllä hän osaa meirän tytön kasvattaa...

 

[Millenia]

[QUOTE="Hellin";27068274]Olen varma, ettei ap kerro ihan kaikkea. Kätilöilä on lapsivuodeosastolla hyvin tarkka silmä, mikä on tavanomaista herkistymistä ja mikä on varsinaista mielen masennusta. Arvion potilaan psyykesta tekee psykiatri (siis lääkäri), ei psykologi. En ymmärrä vastahakoisuutta. Jos apua arviodaan ammattilaisten taholta tarvitsevan, en tajua miksi sitä ei voi ottaa vastaan. Henkilö itse ei hormoonihöyryissään ole välttämättä paras asiantuntija arvioimaan omaa depressiivityyttään/ahdistuneisuuttaan/sensitiivisyttään tarpeeksi objektiivisesti.

Ap, kerro lisää taustastasi ja perheestäsi! Millainen oli raskausaika? Oletko aikaisemmin sairastanut mielenterveydenhäiriöitä? Ehkä puolisosi on? Onko sinulla sairauksia? Käytätkö lääkkeitä? Onko sinulla traumaattinen elämänhistoria?[/QUOTE]

No minulla on kokemusta yhdestä kätilöstä, joka kauhisteli ja moitti kaikkea mitä tein. Kynnet oli liian pitkät ja olin antanut miehen hoitaa vauvaa "liikaa" (perhehuone ja kärsin verenhukasta), meinasi että tiputan vauvan kun sen makasi vieressäni sängyllä pukiessani, imettää en kuulemma osannut ollenkaan ja jonkun pitäisi tulla näyttämään miten se tehdään (itse ei tietenkään ehtinyt). Aina puhui töykeästi ja töksäytellen ja pyöritteli silmiään.

Kaikki muut kätilöt ja hoitajat olivat oikein ystävällisiä ja auttavaisia, totesivat aina että "hyvinhän tällä sujuu" ja yksikin oli ihmeissään kun tuli sitä imetystä näyttämään, että eihän tässä mitään apua tarvita.

Tämä ikävä hoitaja ei sitten meinannut meitä päästää sairaalasta lähtemäänkään, kun mies oli suorittanut aamupesut, enkä minä. Piti olla sitten vielä pari vuorokautta lisää, että ehdin näyttää ämmälle kuinka se vauvan pylly pestään aamulla, kakkavaipan vaihtaminen ja pesu ei sitten riittänyt.

Siitä kun tuo lehmä olisi tehnyt ilmoituksen eteenpäin oman mielensä mukaisesti, kuinka minä en osallistu, en halua osallistua, en osaa tehdä mitään jne. ja sitten vielä haluan lähteä sairaalasta liian aikaisin, niin johan oltaisiin saatu soppa syntymään. Kaivellaan vielä vähän tietoja ja löydetään muutaman vuoden takainen masennus ja tieto yllätysraskaudesta... Ei ne kaikki "ammattilaiset" ole aina niin loistavia.

Ap:n reaalisesta avuntarpeesta en tiedä mitään, mutta olen taipuvainen uskomaan, että häntä on helpostikin saatettu hiillostaa liikaa. Mihin ihmeeseen niitä hemmetin tulotietoja tarvitaan? Ja miksei se neuvolan kotitarkastus riitä näin alkuun?

 

["vieras"]

työntekijät ei voi samastua toiseen? Se että suivautuun synnärillä on tunteista johtuvaa! Sillon psyykan pitäs tietää se! Tuntee herkillä! Huomaan oudon! normi henkilö avautuu kun on herkällä päällä. Se näyttää tunteensa ja se voi olla sitä vihaa, pelkoa,epävarmuutta...

 

["huoh"]

Ääliöt. Menkää mettään poikimaan yksiksenne jos ette osaa käyttäytyä ihmisten ilmoilla.

 

["vieras"]

En ota kantaa onko ap:lla avun tarvetta tai jopa lastensuojelutarvetta mutta johan se on kumma, että joidenkin yksittäisten tapamisten perusteella ja ilman tietoa perheen kotioloista aletaan tehdä lastensuojeluilmoituksia. Ei se, että jommallakummalla vanhemmalla on/olisi masennus tarkoita todellakaan automaattisesti lastensuojelun tarvetta. Tuen tarvetta voi olla mutta jokaisella aikuisella ihmisellä tulisi olla oikeus päättää kuinka paljon yhteiskunnan apua hän tarvitsee JOS ei lapsen kehitys ja hoito ole uhattuna = oikea lastensuojelutarve. Moni meistä haluaa hoitaa asiansa täysin itse ilman sossuja. Itsellä ei kokemusta sossuista, olen omin avuin selvinnyt monenlaisesta ja taatusti hyvin hoitanut lapseni.

 

[????????????]

[QUOTE="Vieras";27061243]Pikkusisko on kohta parivuotias, ihana ja helppo lapsi[/QUOTE]

No kenen pikkusisko se 2-vuotias on? Käsitin että teillä on vain kaksi lasta, 2-vuotias ja tämä vauva.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27069589]En ota kantaa onko ap:lla avun tarvetta tai jopa lastensuojelutarvetta mutta johan se on kumma, että joidenkin yksittäisten tapamisten perusteella ja ilman tietoa perheen kotioloista aletaan tehdä lastensuojeluilmoituksia. Ei se, että jommallakummalla vanhemmalla on/olisi masennus tarkoita todellakaan automaattisesti lastensuojelun tarvetta. Tuen tarvetta voi olla mutta jokaisella aikuisella ihmisellä tulisi olla oikeus päättää kuinka paljon yhteiskunnan apua hän tarvitsee JOS ei lapsen kehitys ja hoito ole uhattuna = oikea lastensuojelutarve. Moni meistä haluaa hoitaa asiansa täysin itse ilman sossuja. Itsellä ei kokemusta sossuista, olen omin avuin selvinnyt monenlaisesta ja taatusti hyvin hoitanut lapseni.[/QUOTE]

se näin kävi pitäskös meidän olla aivottomi`? Se koulu pitää lopetaa kun noin ajattelee!!!!!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27069744]se näin kävi pitäskös meidän olla aivottomi`? Se koulu pitää lopetaa kun noin ajattelee!!!!![/QUOTE]

Niin, kyllä se näin on.