Psykologi tilasi sossut lapsivuodeosastolle

[Aurinkoisia ajatuksia]

Entäs sitten kun ne teidän joidenkin mainitsemat "oikeat tapaukset" myös vastustaa puuttumista? Sanovat, että kaikki on hyvin, emme kaipaa minkäänlaista apua.

Jos perheessä on todellinen lastensuojelutarve, niin aika usein vanhemmat vastustavat puuttumista ja silloin he todella tekevät kaikkensa, että heidät jätettäisiin rauhaan.

 

["vieras"]

Entäs sitten kun ne teidän joidenkin mainitsemat "oikeat tapaukset" myös vastustaa puuttumista? Sanovat, että kaikki on hyvin, emme kaipaa minkäänlaista apua.

Jos perheessä on todellinen lastensuojelutarve, niin aika usein vanhemmat vastustavat puuttumista ja silloin he todella tekevät kaikkensa, että heidät jätettäisiin rauhaan.

Jos näkyy todellinen tarve puuttumiselle, niin siinä ei vastustamiset auta.

 

["vieras"]

No onhan se nyt vähän erikoista, että keskustelukumppani ei ollenkaan ota katsekontaktia. Mihinkäs se ap sitten katseli? Seinään, lattiaan, kattoon ...? Ja ilmeisesti vuorovaikutuksessa on ollut jotain erikoista myös ennenmmin kun kerran kätilöille oli syntynyt huoli ap:n voinnista... Missäs vauvan isä oli, töissäkö koko ajan?? Ehkä monesta "pikkujutust"a on tosiaan se huoli herännyt ja pakkohan niiden kätilöiden on silloin puuttua asiaan.

En usko, että ilman mitään syytä tilaillaan paikalle psykologia ja sosiaalityöntekijöitä.

 

[Millenia]

No kyllä minäkin vetäisin ananaksen nenään, jos minut jonkun synnärikokemuksen perusteella leimattaisiin "masennusäidiksi" ja sovitaan tapaamisesta, jossa "kartoitetaan avuntarve" niinkuin nämä masennus ja avuntarve olisivat joitakin itsestäänselviä asioita. En loukkaantuisi, jos tilanteestani kyseltäisiin ja juteltaisiin.

Neuvolan tarkastuskäyntikihän on parin viikon sisään synnytyksestä, voisi siellä ensin hoitaja vilkaista sitä kodin tilannetta, ennenkuin sosiaalitoimisto sinne säntää sen takia kun toinen vaikuttaa vaisulta ja ei katso silmiin.

Enkä todellakaan ymmärrä miksi ihmiset jaksoivat jauhaa tuosta pikkusiskoasiasta niinkuin mitkäkin paviaanit. Itse ainakin tajusin heti että nyt oli mennyt pikku- ja iso- sekaisin, mitä kyllä sattuu varsinkin silloin kun isosisaruksetkin on vielä ihan "pikkuisia".

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

[QUOTE="vieras";27064660]Jos näkyy todellinen tarve puuttumiselle, niin siinä ei vastustamiset auta.[/QUOTE]

No ei todella auta, ei. Kysyin sitä vaan siksi, koska ihmettelit (olitko sinä vai joku muu "vieras") että miksi ap:tä ei uskottu, vaikka hän sanoi, ettei ole masentunut. Mitä jos ap:n tilanteessa on todellinen tarve? Joku saattaa vastustaa puuttumista myös siksi, ettei itse näe omaa tilannettaan. Silloinhan siihen on puututtava, halusi ihminen sitä tai ei. Eikö näin ole?

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";27064066]Tuskin se nyt ainoa syy oli kuitenkaan, jospa se oli vaan ainut ääneen sanottu syy.[/QUOTE]

Kuulostaa ihan tyypilliseltä, koneisto lähtee pyörimään täydellä teholla jonkun väärinkäsityksen takia ja sitä voi olla vaikeaa jälkikäteen oikaista. Ottakaa yhteyttä juristiin.

 

[Millenia]

No ei todella auta, ei. Kysyin sitä vaan siksi, koska ihmettelit (olitko sinä vai joku muu "vieras") että miksi ap:tä ei uskottu, vaikka hän sanoi, ettei ole masentunut. Mitä jos ap:n tilanteessa on todellinen tarve? Joku saattaa vastustaa puuttumista myös siksi, ettei itse näe omaa tilannettaan. Silloinhan siihen on puututtava, halusi ihminen sitä tai ei. Eikö näin ole?

Vaikka varsinainen tarve olisikin, niin mielestäni sossut ovat lähteneet vähän turhan päällekäyvällä asenteella. Niin se ihminen yleensä puolustautuu jos joku toinen hyökkää. Mielestäni on myös ihan ymmärrettävää, että kaikki ihmiset eivät halua vieraita kotiinsa tai selvittää yksityisasioitaan heidän kanssaan.

 

["vieras"]

Koomista ajatella, että sitten on huolestuttavaa, jos pahastuu aiheettomasta puuttumisesta. Oudompaa olisi, että ihminen olisi niin tuuliajolla, että kun hänelle esitetään jotakin mikä ei ole totta, niin hän vaan hymistelisi, että no tulkaa vaan katsomaan. Normaali ihminen kokisi sen holhoamisena ja vääryytenä, vaikka kuinka hyvä olisi tarkoitus.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

Vaikka varsinainen tarve olisikin, niin mielestäni sossut ovat lähteneet vähän turhan päällekäyvällä asenteella. Niin se ihminen yleensä puolustautuu jos joku toinen hyökkää. Mielestäni on myös ihan ymmärrettävää, että kaikki ihmiset eivät halua vieraita kotiinsa tai selvittää yksityisasioitaan heidän kanssaan.

Meidän täällä palstalla on vaikea tietää, ovatko sossut olleet päällekäyviä. Ihmiset tulkitsevat toisia aika usein väärin varsinkin tilanteissa, jotka ovat itselle epämiellyttäviä.

Mutta aivan totta on, että jos on epäily lastensuojelutarpeesta, niin harvoin ihminen haluaa siihen liittyviä yksityisasioitaan selvittää. Ne vain on asioita, jotka on tehtävä. Ja toisekseen, on ihan asiakkaan itsensä kannalta kaikin puolin mukavampi, jos hän pystyy hoitamaan asiat yhteistyössä sosiaalipuolen kanssa. Jos mitään todellista syytä huoleen ei koskaan ole ollut, niin se selviää helpoiten ja nopeiten yhteistyöllä eikä vastustamisella.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

[QUOTE="vieras";27064804]Koomista ajatella, että sitten on huolestuttavaa, jos pahastuu aiheettomasta puuttumisesta. Oudompaa olisi, että ihminen olisi niin tuuliajolla, että kun hänelle esitetään jotakin mikä ei ole totta, niin hän vaan hymistelisi, että no tulkaa vaan katsomaan. Normaali ihminen kokisi sen holhoamisena ja vääryytenä, vaikka kuinka hyvä olisi tarkoitus.[/QUOTE]

Minustakin se on koomista. En tosin ole huomannut, että täällä sellaista on väitettykään.

 

[luv]

Ymmärrän kyllä, että olet harmistunut. Tarvitset pesimärauhaa että saat tutustutta uuteen vauvaasi. Millä perusteella kätilö teki lastensuojeluilmoituksen? Siis epäilee masennusta? Mutta ei hätää, vaikka ymmärrän että koet epämukavana tilanteen, niin heidän työtä on vain varmistua että äidin tunteesi heräävät ja jaksat olla vauvan kanssa johdonmukaisesti ja jatkuvasti..ja jos tarvitset lepoa tms., niin he auttavat siinäkin. Toivottavasti nämä tunkeutujat ovat hienotunteisia ja kunnioittavia.

 

["huhhuh"]

[QUOTE="vieras";27064066]Tuskin se nyt ainoa syy oli kuitenkaan, jospa se oli vaan ainut ääneen sanottu syy.[/QUOTE]

En tunne psykologiaa sen syvällisemmin, mutta minusta se ei saisi olla edes osasyy. Ujot ihmiset eivät katso silmiin. Jos tuntee keskustelukumppanin tai tilanteen jostain syystä epämiellyttävänä, ei välttämättä katso silmiin. Jos tuntuu, että se toinen kyttää ja tarkkailee. Joistakin silmiin katsominen saattaa tuntua tunkeilevalta ja epäkohteliaalta, vaikkei olisikaan mitään salattavaa.

 

[just]

[QUOTE="huhhuh";27064859]En tunne psykologiaa sen syvällisemmin, mutta minusta se ei saisi olla edes osasyy. Ujot ihmiset eivät katso silmiin. Jos tuntee keskustelukumppanin tai tilanteen jostain syystä epämiellyttävänä, ei välttämättä katso silmiin. Jos tuntuu, että se toinen kyttää ja tarkkailee. Joistakin silmiin katsominen saattaa tuntua tunkeilevalta ja epäkohteliaalta, vaikkei olisikaan mitään salattavaa.[/QUOTE]

Näin! Että metsään mennään taas tässäkin tapauksessa jonka ap kertoi.

 

[Mörköäiti]

Minua jäi kiinnostamaan pari asiaa... jos halusivat selvityksen taloudellisesta tilanteesta, niin olisiko ollut jotenkin raskauttavaa, jos olisi käynyt vaikka ilmi, että kyse on esim. opiskelijapariskunnasta, jolla on kohtalaisen pienet tulot?

Ja toisaalta mitä asioita jollain arviokäynnillä sitten katsotaan? Siis oletan, että on kyse kotikäynnistä. Mitkä asiat siellä vasta synnyttäneen kotona sitten antaisivat aiheen jatkotoimille?

 

[just]

Ja toisaalta mitä asioita jollain arviokäynnillä sitten katsotaan? Siis oletan, että on kyse kotikäynnistä. Mitkä asiat siellä vasta synnyttäneen kotona sitten antaisivat aiheen jatkotoimille?

Tuohon on vaikea sanoa, koska mikä tahansa asia voi aiheuttaa jatkotoimenpiteitä. Se riippuu vain ja ainoastaan sosiaalityöntekijän omista tulkinnoista ja mitä hän mistäkin ajattelee, epäilee, näkee, kokee, kuulee, haistaa... He voivat sitten kotikäynnin päätteeksi kirjoitella papereihinsa mitä haluavat omista ajatuksistaan ja tulkinnoistaan lähtien.

Ja mikä mukavinta. Ne dokumentit tulevat seuraamaan perhettä hamaan hautaan saakka!

Että kyllä siinä on syytäkin vedellä ananaksia nenään mikäli aivan aiheettomasti sossut tungetaan elämään!

Olisin suonut ap:lle ihanan pesärauhan uuden tulokkaansa kanssa mutta nyt hän sen sijaan joutuu stressaamaan ylimääräisestä. On aika katkeraa ajatella että toiset saavat nauttia vauvoistaan ja toisille sitten huonolla tuurilla nalli napsahtaa ja joutuvatkin yllättävän ulkopuolisen uhkan alaiseksi. Epäreilua. Perheet eivät ole tasa-arvoisia.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

Tuohon on vaikea sanoa, koska mikä tahansa asia voi aiheuttaa jatkotoimenpiteitä. Se riippuu vain ja ainoastaan sosiaalityöntekijän omista tulkinnoista ja mitä hän mistäkin ajattelee, epäilee, näkee, kokee, kuulee, haistaa... He voivat sitten kotikäynnin päätteeksi kirjoitella papereihinsa mitä haluavat omista ajatuksistaan ja tulkinnoistaan lähtien.

Ja mikä mukavinta. Ne dokumentit tulevat seuraamaan perhettä hamaan hautaan saakka!

Että kyllä siinä on syytäkin vedellä ananaksia nenään mikäli aivan aiheettomasti sossut tungetaan elämään!

Olisin suonut ap:lle ihanan pesärauhan uuden tulokkaansa kanssa mutta nyt hän sen sijaan joutuu stressaamaan ylimääräisestä. On aika katkeraa ajatella että toiset saavat nauttia vauvoistaan ja toisille sitten huonolla tuurilla nalli napsahtaa ja joutuvatkin yllättävän ulkopuolisen uhkan alaiseksi. Epäreilua. Perheet eivät ole tasa-arvoisia.

Mieletön ammattitaito sinulla, kun pystyt olemaan noin vakuuttunut, ettei ap:n perheessä ole minkäänlaista tuen tarvetta.

Ja nämä sosiaalityöntekijät sitten... ammattitaidottomia suurin osa? Mikähän olisi mielestäsi se taho, jonka pitäisi arvioida perheet, jos kerran sosiaalityöntekijät eivät sitä osaa tehdä?

 

[nupo]

[QUOTE="wtf";27061375]ai että oikein _kuulustelut_ . Vai ihan normia jutustelua ja kuulumisten kysymistä? Ihan normi
kyssäreitähän noi on; kuinka olet jaksanut, saatko nukuttua, autteleeko mies yms. Tsiisus!

Kaikesta te jaksattekin vetää tavaraa neniinne! Jos kaikki on kerran ok, niin ei ole mitään,
_ei mitään_ hätää. Taitaa nämä tyypit, joilla on jotain salattavaa, olla näitä jotka skitsoontuu
näistä lastensuojeluasioista.[/QUOTE]

"Järeämmät toimenpiteet" = huostaanotto...

Esim. neuvolassa on syytä pitää suunsa supussa vaikka olisikin väsynyt tai masentunut. Ilmoittavat sossuun ja ne tekevät sitten huostaanoton. Sen sijaan jos jotain lasta tiedetään hakattavan ja kidutettavan ja on olemassa oikea uhka - mitään ei tehdä. Ei auteta millään tavalla - ei edes huostaanotolla.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

"Järeämmät toimenpiteet" = huostaanotto...

Esim. neuvolassa on syytä pitää suunsa supussa vaikka olisikin väsynyt tai masentunut. Ilmoittavat sossuun ja ne tekevät sitten huostaanoton. Sen sijaan jos jotain lasta tiedetään hakattavan ja kidutettavan ja on olemassa oikea uhka - mitään ei tehdä. Ei auteta millään tavalla - ei edes huostaanotolla.

Mulla oli esikoisen jälkeen lievä synnytyksen jälkeinen masennus ja puhuin siitä avoimesti neuvolassa ja joka puolella. Kukaan ei ottanut sossuun yhteyttä ja sain tarvitsemani avun ja tuen. Nyt kun kuopus on vauva, niin mainitsin viime neuvolakäynnilläni olevani väsynyt, koska meillä on talonrakennusprojekti menossa. Mainitsin jopa, että olemme molemmat mieheni kanssa väsyneitä. Noh, eipä ole ainakaan vielä sosiaalityöntekijät käyneet oven takana.

 

["vieras"]

Juu, meilläkin uhattiin neuvolan perhetyöntekijän kautta juurikin noilla "järeämmillä keinoilla" kun emme tunteneet tarvetta jatkaa hänen palveluksiaan. Kysyimme häneltä että mitkä ovat perusteet tälle että voimme asianajajalle kertoa niin eipä niitä kuulunut. Olemme ihan tavallinen nuori perhe, ujo olen myöskin eli en tapita ihmisiä silmiin ja ole ylisosiaalinen. Minusta tuntuu että niihin perheisiin joissa todella on päihdeongelmaa yms. ei mennä niin helposti koska se olisi liian vaikeaa sosiaalityöntekijöiden uhkailun ja pelon takia.

 

["vieras"]

Minullakin on sellainen olo, että aiheettomia käyntejä tulee juuri sellaisiin perheisiin, jossa vanhemmat ovat esim. ujoja. Kai se herättää jotenkin alentuvaa käytöstä toisissa. Tulee tarve holhota ja vastus on vähäisempää. Sitten tällaiset rehvakkaat pedofiilituomion saaneet tulevat lapsentappajat jätetään liian haasteellisina odottelemaan seuraavia kertoja.

 

["sondersson"]

Että kyllä siinä on syytäkin vedellä ananaksia nenään mikäli aivan aiheettomasti sossut tungetaan elämään!

Mistä ne sossut voi tietää millon on aiheetonta puuttua ja millon ei?

AP, treffaat vaan ne sossut ja selität miksi vaikutit masentuneelta synnärillä, eihän tuossa muuta. Asia poissa päiväjärjestyksestä.

 

["vieras"]

Ai siihen pitää joku selitys keksiä miksi on sellainen kuin on eli oma itsensä? Vai alkaako ap selittämään kuin pikkulapsi omia katseenkohdistuksiaan, että ollaan tyytyväisiä.

 

["Justiina"]

Ensinnäkään masennusdiagnoosia ei tehdä yhden keskustelun perusteella, varsinkaan synnytyksen jälkeisessä hormonihuurussa. Toisekseen, lastensuojelu ei "uhkaa" järeämmillä toimenpiteillä ennenkuin se on tehnyt lain mukaisen lastensuojelutarpeenselvityksen, joka sisältää perheen lasten ja aikuisten tapaamisia eri kokoonpanoissa ja usein kotikäynnin. Jos vanhempi kieltää tapaamassa lasta, lasta voidaan tavata myös vanhemman tahdon vastaisesti. Sen jälkeen perheelle tarjotaan avohuollon tukitoimia, joita on olemassa hyvin laaja kirjo. Järeämpiin toimenpiteisiin voidaan siirtyä, mikäli avohuollon tukitoimet eivät perheessä ole riittäviä. Avohuollon tukitoimia ei ole pakko ottaa vastaan, eikä lapsia voi huostaanottaa perheestä heppoisin perustein. Huostaanottoja tapahtuu käytännössä hyvin harvoin. Lastensuojelu ei sitäpaitsi ole mikään paha peikko, vaan tuki ja apu - useat perheet hakeutuvat itse asiakkaaksi. Eli olisko aloitus jonkun pitkästyneen kotiäidin ajankulukseen kehittelemä... Jos ei ole, niin suhtaudu avoimin mielin. Ne ovat ihmisiä, jotka perhettäsi syynäävät - kokeneita ammatti-ihmisiä nimittäin - ja asioiden oikea tila varmasti heillekin paljastuu. Sinun pitää vain kertoa siitä, koska selvännäkemisen kykyä ei yliopistossa opeteta.

 

["sasa"]

[QUOTE="huhhuh";27064859]En tunne psykologiaa sen syvällisemmin, mutta minusta se ei saisi olla edes osasyy. Ujot ihmiset eivät katso silmiin. Jos tuntee keskustelukumppanin tai tilanteen jostain syystä epämiellyttävänä, ei välttämättä katso silmiin. Jos tuntuu, että se toinen kyttää ja tarkkailee. Joistakin silmiin katsominen saattaa tuntua tunkeilevalta ja epäkohteliaalta, vaikkei olisikaan mitään salattavaa.[/QUOTE]

Kun nyt sattuu vain olemaan niin, että länsimaisissa käytöstavoissa pidetään kohteliaana katsoa keskustelukumppaniaan silmiin.

 

[Pumpe]

[QUOTE="Vieras";27061374]Pintapuolisesti? Kun mä en tunne mitään masennusta, en tosin sellaista valtaisaa onnen tunnettakaan kuin ekan lapsen kanssa. Jalat maassa -asenne on vissiin sitten vakavaa masennusta. Enkä varmaan katsellut sitä psykologia koko ajan silmiin kun oli sen verran pelottava tyyppi, jotenkin epämiellyttävän oloinen, hymy korvissa vaikka puhui vakavista asioista ja lässytteli kuin vähäjärkiselle.

Periaatteessa voisin jutella sossujen kanssa toisenkin kerran vaikka en sitä näe millään tavalla hyödyllisenä. Mutta heidän puheistaan ymmärsin että meidät on kirjattu lastensuojeluperheeksi kätilöiltä tulleen lastensuojeluilmoituksen perusteella ja tapaamisessa on tarkoitus sopia tulevasta, esimerkiksi meillä voisi alkaa käydä joku kotiapulainen tmv ja meidät haluttaisiin perheneuvolaan juttelemaan sekä mahdollisesti johonkin tukiperhekokeiluun mukaan.

Että iso pyörä tuntuu pyörivän, kuten mieheni sanoi...[/QUOTE]

On ihan normaalia, yleistäkin jopa, ettei lapseen heti tunne suunnatonta kiintymystä.
Mulle ainakin se kiintymys ja rakkaus omaan lapseen kasvoi vähitellen.
Olin esikon kohdalla hirmu huolissani, kun en ollutkaan super-rakastunut häneen heti synnytyksen jälkeen, itkin yhdelle kätilöllekkin tätä, ja hän sanoi, että oli lukenut jostain tämän johtuvan ihan primitiivisestä vaistosta olla kiintymättä lapseen, koska ennenmuinoinhan ei ollut sanottua että lapsi jäisi synnytyksen jälkeen eloon. Tällätavoin etääntymällä äiti "suojasi" tunteitaan.
Mun mielestä ihan järkevä selitys.

Ja kaikki me jotka ollaan synnytetty, tiedetään miten tunteet menee vuoristorataa jopa viikkoja, millon itkettää kun vauva on niin ihana, milloin itkettä kun pelottaa miten pärjää jne jne jne.

Lakimies, ASAP. Ja niinkuin joku jo sanoikin, pyydät jonkun ulkopuolisen psykiatrin arvioimaan "masennuksesi" vakavuus. Baby blueshan on ihan normaalitila, ja johtuu hormooneista, tosin kuin masennus, joka johtuu aivojen välittäjäaineiden epätasapainosta.

Tsiisus, mut olisi varmaan nuo sun sossut luokitellu psykopaatiksi, sen verran tunteet meni laidasta toiseen. Uskomatonta, mutta ilmeisesti tekohymy synnärillä päälle.... Huoh näitä Suomen sossuja, sillon ku ei oo hätää toimitaan "järein asein" ja kun on oikea hätä, ei tehdä mittään.