L
lakinainen
Vieras
Ensinnäkin: psykologi ei ole lääkäri, joten ei voi tehdä diagnoosia. Toisekseen virheelliset tiedot kyllä kumotaan, jos niitä on papereissa.
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Ensinnäkin: psykologi ei ole lääkäri, joten ei voi tehdä diagnoosia. Toisekseen virheelliset tiedot kyllä kumotaan, jos niitä on papereissa.
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;27066673:Yksi ongelma on se, että tarjottu apu on kovin kaavamaista.
"Järeämmät toimenpiteet" = huostaanotto...
Esim. neuvolassa on syytä pitää suunsa supussa vaikka olisikin väsynyt tai masentunut. Ilmoittavat sossuun ja ne tekevät sitten huostaanoton. Sen sijaan jos jotain lasta tiedetään hakattavan ja kidutettavan ja on olemassa oikea uhka - mitään ei tehdä. Ei auteta millään tavalla - ei edes huostaanotolla.
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;27066673:Yksi ongelma on se, että tarjottu apu on kovin kaavamaista. Aina ei ole kyse "ongelmaperheistä" tai edes "tuen tarpeesta". Osalle perheitä paras ja sopivin apu olisi esimerkiksi jokin tietty PALVELU, jonka he voisivat TILATA - eli ei niin, että he ovat tuettavia ja autettavia kohteita, vaan voivat itse myös määrittää sen, mitä tarvitsevat ja tilata sen palveluna, ei tukitoimina. Tällaisia tilanteita olisivat esim. synnytyksen jälkeinen uupumus/väsymys, perheen sairastelusta tms johtuva käytännön avuntarve (kuten ostokset, lasten vieminen puistoon, siivousapu...).
Jo se, että nykyisin kaikki apu ilmeisesti on saatavilla vain lastensuojelun kautta vääristää tilannetta jo mielikuvienkin tasolla. Tarvitseeko lapsi tosiaan erityistä SUOJELUA, jos kyse on vain siitä, että koliikkivauvan kanssa valvonut äiti haluaisi nukkua joka päivä pari tuntia, tai jos vanhempien sairauden vuoksi perhettä auttaisi se, jos joku voisi hoitaa kauppa-asiat, lasten päiväkotiin viemiset ja ehkä illalla ulkoilut?
Lastensuojelusta kun ei tiedetä juuri mitään, niin monille se tarkoittaa samaa kuin huostaanotto. Huostaanotto on vain yksi pieni osa koko lastensuojelua.
Mieletön ammattitaito sinulla, kun pystyt olemaan noin vakuuttunut, ettei ap:n perheessä ole minkäänlaista tuen tarvetta.
Ja nämä sosiaalityöntekijät sitten... ammattitaidottomia suurin osa? Mikähän olisi mielestäsi se taho, jonka pitäisi arvioida perheet, jos kerran sosiaalityöntekijät eivät sitä osaa tehdä?
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;27066673:Yksi ongelma on se, että tarjottu apu on kovin kaavamaista. Aina ei ole kyse "ongelmaperheistä" tai edes "tuen tarpeesta". Osalle perheitä paras ja sopivin apu olisi esimerkiksi jokin tietty PALVELU, jonka he voisivat TILATA - eli ei niin, että he ovat tuettavia ja autettavia kohteita, vaan voivat itse myös määrittää sen, mitä tarvitsevat ja tilata sen palveluna, ei tukitoimina. Tällaisia tilanteita olisivat esim. synnytyksen jälkeinen uupumus/väsymys, perheen sairastelusta tms johtuva käytännön avuntarve (kuten ostokset, lasten vieminen puistoon, siivousapu...).
Jo se, että nykyisin kaikki apu ilmeisesti on saatavilla vain lastensuojelun kautta vääristää tilannetta jo mielikuvienkin tasolla. Tarvitseeko lapsi tosiaan erityistä SUOJELUA, jos kyse on vain siitä, että koliikkivauvan kanssa valvonut äiti haluaisi nukkua joka päivä pari tuntia, tai jos vanhempien sairauden vuoksi perhettä auttaisi se, jos joku voisi hoitaa kauppa-asiat, lasten päiväkotiin viemiset ja ehkä illalla ulkoilut?
lastensuojelun rinnalla voisi olla vaikka perheapu. Sieltä saisi sitä tilapäistä apua siivouksen, lasten ulkoiluun tms. mitä pehe itse kokisi tarvitsevansa jossain poikkeuksellisessa elämäntilanteessaan.
Lastensuojelu olisi sitten puhtaasti sitä valvontaa ja "kyttäämistä" niissä tapauksissa kuin järeämpää suojelua tarvittaisiin.
Alkuperäinen kirjoittaja hoitaja ja äiti;27066444:Luuletteko oikeasti että terveyden- ja sosiaalihuollon työntekijöillä on joku erityinen aisti tai laite jolla voivat nähdä kaikkien ihmisten ja perheiden joukosta juuri ne oikeat apua tarvitsevat samantien vähän jututtamalla????
Homma toimii niin, että jos halutaan lastensuojeluun tehokkuutta ja löytää ne todelliset ongelma perheet TAI jopa ehkäistä suurempien ongelmien kehittymistä, tulee väistämättä myös hutilyöntejä. Eli silloin otetaan herkemmin ihmisiä tuen piiriin ja sieltä sitten karsiutuu pois ne jotka tukea ei tarvitse.
Harvemmin masentunut itse kääntyy ajoissa hakemaan apua tai vielä pahemmissa tapauksissa (tiedätte kyllä milaisissa) ongelmia piilotellaan viimeiseen asti. Aina valitettavasti apua ei ole saanut vaikka sitä on pyydetty ja se on toki aivan kamala juttu, mutta jos me halutaan toimiva lastensuojelu niin siihen kuuluu juurikin näin toimiminen: nopea reakointi pieniinkin epäilyksiin ja tuen tarjoaminen. Toinen kokee tuen tarjoamisen sitten mukavana ja toinen hyökkäyksenä ja leimaamisena.
Lastensuojelusta pitäisi saada pelottavuuden leima pois, en tiedä miten, jotta ihmiset uskaltaisivat kertoa reilusti tilanteestaan. Eihän se kivalta tunnu kertoa naapurille, että tännän en pääse puistoon kun tulevat lastensuojelusta käymään kahvilla...
Ikävää kun joku kokee vaikka neuvolatädin jaksamisen kyselyt ahdistavina. Kertokaa millä ihmeellä sen tädin pitäisi sitten saada selville ketkä sitä tukea oikeasti tarvitsee. Miltä tuntuu siitä tädistä kun se saa tietää myöhemmin, että äiti on vaikka surmannut lapsensa, eikä hän ole käynnillä kysellyt jaksamista vaikka äiti sanoi olevansa väsynyt?
Halutaan, että lastensuojelu toimii, mutta sitten ei kuitenkaan haluta..??
Psykologia kun ei ole mitään eksaktiatiedettä jossa voidaan ottaa verikoe ja sanoa, että nyt on paha anemia. Kaikki lähtee puhumisesta ja havainnoista, heti ei ole helppoa tehdä oikeita diagnooseja tilanteista.