Namsku, kyllä vain, on uskomatonta, miten monia niin merkittäviä ja isojakin asioita tajuaa vasta usein sitten jälkikäteen. Välillä ihan pelottaa, että miten viisaaksi sitä tulee jonkin kokemuksen jälkeen, ja sitten aukeaa lähes uusi maailma. Mutta siis kokemusten kautta tätä elämää opitaan, onneksi. =)
Mä kanssa väsyin tossa joku aika sitten siihen "olen aina iloinen ja hyväntuulinen ja asiat on hyvin" -rooliin, ja siksikin halusin alkaa puhumaan tästä lapsettomuudesta. Mietin kyllä yhä, että kenelle kerron, sillä on aika kiusallista ja ikävää huomata, että jos aloittaa kertomaan jollekin ei-niin-läheiselle, ja sitten huomaa, kuinka toinen vaivautuu ja ei tiedä miten olisi ja alkaa sitten puhumaan paniikissa jotain muuta asiaa siihen päälle. Eli ei ole ollenkaan valmis ottamaan tietoa vastaan eikä tiedä miten reagoida - ja se on kiusallista kaikille. Sitä kyllä pyrin yhä välttämään.
Mutta hyvät ystävät ja muut läheiset on eri juttu, ja olen saanut kyyneitä aikaiseksi kertomalla tilanteesta, ja se oikeasti tuntui niin hienolta, että on ihmisiä, jotka välittävät sillä tasolla. :heart: Ja jotka oikeasti haluavat tietää ja olla tukena, myös näissä vaikeissakin asioissa. Suosittelen kyllä siis jatkamaan sillä osittaisella avoimuuden tiellä, jo ihan
Namsku sun oman jaksamisen vuoksi. =)
Ja mulle kuuluu ihan ok, ja melko tyyni olen siis yhä.

Kiitos kaunis kysymästä. Tosin nyt kun ollaan siirrytty huhtikuulle ja tässä kuussa pitäisi se seuraava yrityskin taas olla, niin kyllä sitä taas on hypätty siihen vuoristorataan. Hetken onnistuin pysyttelemään siinä ihanassa ketjukarusellissa, joka pyörii tasaisesti ja jossa voi heilutella jalkoja rauhassa siellä ilmassa. =) Mutta nyt taas alkaa se epätoivon siemen tuolla kyteä, mutta koitan silti ottaa mahdollisimman rauhallisesti. Ja tää on huomattavatsi helpompaa ilman hormoneja. Ihan tosi, eli siinä mielessä luomupas on ihan hyvä vaihtoehto, jos siis nyt Monique ja sitten ovis päättävät tulla käymään ihan jopa samassa kierrossa.

Onneks on ollut muuta tekemistä, kuten keittiöremonttia ja työnhakua, joten ajatuksia on saanut myös muualle. Ja ehkä pikkasen olen onnistunut pysyttelemään täältä pinostakin pois, mutta vaan ihan pikkasen, kun onhan sitä pakko muiden kuulumisia lukea ja kommentoida. Minkäs sitä luonteelleen mahtaa niin.. B)