Ennenkun menee ihan sivuraiteelle, niin ap:lle sanoisin että kuuntele miltä sinusta ihan pohjimmiltasi TUNTUU. Jos poikaystäväsi elämänvalinnat ahdistavat, eivätkä sovi omiin tulevaisuudentoiveihisi lainkaan, niin tuossa vaiheessa on vielä ns. helppo erota. En tarkoita tietenkään että se olisi mukavaa tai kevyttä, mutta verrattuna esimerkiksi tilanteeseen, jossa teillä on jo paljon yhteistä omaisuutta, lapsia jne. Vaikka kuinka joku sivusta huutelisi että tuo on pinnallinen syy erota tai mitä tahansa kritiikkiä, niin jos se tuntuu itsellesi oikeasti "deal breakerilta", silloin se on täysin validi syy.
Periaatteessa ihailen downshiftausta, mutta vain jos se on aidosti ihmisen oma valinta, eikä perustu pelkkään "En halua yrittää mitään, etten vain epäonnistuisi" -pelkoon. Ymmärrän hyvin, että jos tuntuu että kyseessä on matalin aita -tyyppi, niin ei tunnu kovin turvalliselta suunnitella sellaisen kanssa tulevaisuutta. Jo lasten syntymä on niin vaativa tilanne, että tuon tyyppinen ihminen saattaa paeta kokonaan ja jättää ap:n selviämään yksin.
