Poikaa pistettiin tänään sitten "vaan" 9x..Epäonnistunut kanyylin laitto.

Niin se on sitä epämiellyttävää inhimillisyyttä, että vaikka viereisessä huoneessa yritetään pelastaa kuolevaa, toisen huoneen parempiosainen ei välitä kuin siitä, että hänen odotusaikansa pitenee.

 

Siis hä??? Että NEKROgrafia? Nefrografia vähän kyllä eri juttu? Anteeksi...

 

Niin se on sitä epämiellyttävää inhimillisyyttä, että vaikka viereisessä huoneessa yritetään pelastaa kuolevaa, toisen huoneen parempiosainen ei välitä kuin siitä, että hänen odotusaikansa pitenee.

Tämä on inhottava totuus. Kun sairastaa, se oma napa on kaikkein tärkein ja muista viis. Ja se tosiaan on inhimmillistä. Ja vaikka se meitä hoitohenkilökuntaa ihmetyttääkin ja joskus varmasti raivostuttaakin, niin mehän emme sitä potilaille näytä. Yritämme vain selittää, että nyt on näin, että naapurihuoneessa on kiireellisempi tapaus joka pitää hoitaa ensin. Sen vuoksi vuoronne nyt hieman viivästyy.

 

Vammalan aluesairaalassa hälytettiin myös tk väki ja ambulassikuskit kun piti saada mulle yöllä kiireellä tippa. kätilö onnistui vaikka yhtään suonta ei todellakaan näkynyt.

 

Piti vielä kommentoida tähän viestiketjuun.

Tänään tutkailin tuota poikaa, niin pistojälkiä onkin 12. Toisessa kämmenselässä peräti 5. Mustelmat on muistona myös eilisestä

Ja kirjoittelijoille sanon, että en siis varsinaisesti ihmettele, etteivät onnistuneet. Ymmärän kyllä, jos kanyyli ei mene, niin ei mene.
Lähinnä ihmettelen siis, että miksi yritettiin noin kauan. Ajallisesti meni siis tunti, pitkä aika pienelle, jota väkisin piti paikoillaan pitää. Kyse kun ei ollut mistään vakavasta vaivasta tai mitenkään kiirrellisestä tutkimuksesta (ei ainakaan mun käsittääkseni). Anestesialääkäri lopetti pistämisen 3 yrityksen jälkeen, kun kysyi, että miksi lasta tutkitaan ja ilmoitin syyn. Sanoi, ettei pistä enää ja ilmoittaa asian munuaislääkärille.

Edelleen siis ihmettelen, että miksi ei kyynertaipeen suonta kokeiltu? Kun siitä saatiin edellisellä kerralla. Nyt ei kirstyssidettä kokeiltu kuin kerran kevyesti ja toiseen käteen ei ollenkaan. Silmämääräisesti vaan sanottiin, ettei näy suonta. Ei näkynyt viimeksikään, vaan kiristysside vedettiin tosi tiukalle, että suoni nousi näkyviin.
Sanottiin vaan, ettei turhaa viitsi ronkkia, kun ei näy. Toisessa taipeessa oli kuitenkin puudutus, niin eikö olisi ollut ihan sama sitä ronkkia kuin pistää 7x puuduttamattomaan kohtaan?

Lääkärikuntaa en kuitenkaan varsinaisesti moiti, kaikki olivat ystävällisiä ja asiallisia ja anestesialääkäri aidosti pahoillaan.

 

Emla kuulemma vielä supistaa verisuonia. Jos pystyy ilman Emlaa olemaan, niin kannattee yrittää. Älä anna montaa yritystä.

 

En lukenut nyt koko ketjua, mutta miksei kanyylia laitettu otsasuoneen?
Niin meidän pojalla on lukuisat kerrat tehty, kun ei löydy käsivarsista tai kämmenselästä suonia.

 

Emla kuulemma vielä supistaa verisuonia. Jos pystyy ilman Emlaa olemaan, niin kannattee yrittää. Älä anna montaa yritystä.

Siis emlat ei ollut kuin oikean käden kämmenselässä ja kyynertaipeessa.

Pistettiin ilman emlaa toiseen käteen, ranteisiin ja jalkoihin.

 

En lukenut nyt koko ketjua, mutta miksei kanyylia laitettu otsasuoneen?
Niin meidän pojalla on lukuisat kerrat tehty, kun ei löydy käsivarsista tai kämmenselästä suonia.

Ei kuulemma saa laittaa, kun laitetaan varjoainetta.

 

Kuule ap: Älä mene ens kerta mukaan siihen toimenpiteeseen kun lapselle laitetaan kanyyli. Se on karseaa katsottavaa ja joskus se voi jopa sujua paremmin kun siellä ei vanhempi ole mukana. Enkä usko että lapsikaan siitä kärsii jos äiti/isä ei ole siinä sillä hetkellä mukana, vaan tulee sit heti toimenpiteen jälkeen siihen.

 

Kuule ap: Älä mene ens kerta mukaan siihen toimenpiteeseen kun lapselle laitetaan kanyyli. Se on karseaa katsottavaa ja joskus se voi jopa sujua paremmin kun siellä ei vanhempi ole mukana. Enkä usko että lapsikaan siitä kärsii jos äiti/isä ei ole siinä sillä hetkellä mukana, vaan tulee sit heti toimenpiteen jälkeen siihen.

Tämän kokemuksen jälkeen mua ei saa mikään pysymään pois kyseisestä toimenpiteestä (tai muustakaan). Jos minua itseäni ahdisti kyseinen tilanne, niin uskallan väittää, että en näyttänyt sitä lapselle, en eleellä, ilmeellä tai puheella.
Olen kyllä eri mieltä siitä, että toimenpide voi sujua paremmin ilman vanhempaa. Tai tietty jos vanhempi on ihan hysteerinen, niin sitten, mutta kyllä toimenpiteet on lapselle helpompia, kun on oma tuttu ihminen turvana näyttämässä, että tässä olen ja pysyn.
Kun kyseisiä toimenpiteitä tehtiin pojalle 3-4kk iässä, ei itkenyt, mutta haki selvästi monta kertaa katseellaan tukea minusta.
Nytkin piti toisella kädellä kiinni paidasta ja veti lähemmäksi ja itku helpottui aina hetkeksi.

 

Tuosta olen Fionan kanssa samaa mieltä että lasta ei missään nimessä saa jättää "toisten armoille" vaan tuki ja turva on oltava lähellä ja jo siitäkin syystä että jos touhu menee jo "yli" niin on vanhemman velvollisuus sanoa että nyt riittää että kokeillaan toisella kerralla uudelleen =) ja muutenkin tommonen tunnin kiinnipitäminen ja pistely ei ole mistään kotosin jos kerran ei ole aivan pakko (hengen uhalla) saada sitä kanyyliä laitettua ...

 

Piti vielä kommentoida tähän viestiketjuun.

Tänään tutkailin tuota poikaa, niin pistojälkiä onkin 12. Toisessa kämmenselässä peräti 5. Mustelmat on muistona myös eilisestä

Ja kirjoittelijoille sanon, että en siis varsinaisesti ihmettele, etteivät onnistuneet. Ymmärän kyllä, jos kanyyli ei mene, niin ei mene.
Lähinnä ihmettelen siis, että miksi yritettiin noin kauan. Ajallisesti meni siis tunti, pitkä aika pienelle, jota väkisin piti paikoillaan pitää. Kyse kun ei ollut mistään vakavasta vaivasta tai mitenkään kiirrellisestä tutkimuksesta (ei ainakaan mun käsittääkseni). Anestesialääkäri lopetti pistämisen 3 yrityksen jälkeen, kun kysyi, että miksi lasta tutkitaan ja ilmoitin syyn. Sanoi, ettei pistä enää ja ilmoittaa asian munuaislääkärille.

Edelleen siis ihmettelen, että miksi ei kyynertaipeen suonta kokeiltu? Kun siitä saatiin edellisellä kerralla. Nyt ei kirstyssidettä kokeiltu kuin kerran kevyesti ja toiseen käteen ei ollenkaan. Silmämääräisesti vaan sanottiin, ettei näy suonta. Ei näkynyt viimeksikään, vaan kiristysside vedettiin tosi tiukalle, että suoni nousi näkyviin.
Sanottiin vaan, ettei turhaa viitsi ronkkia, kun ei näy. Toisessa taipeessa oli kuitenkin puudutus, niin eikö olisi ollut ihan sama sitä ronkkia kuin pistää 7x puuduttamattomaan kohtaan?

Lääkärikuntaa en kuitenkaan varsinaisesti moiti, kaikki olivat ystävällisiä ja asiallisia ja anestesialääkäri aidosti pahoillaan.

Joo, nyt ymmärsin minäkin pointtisi. Pistoksia oli kyllä liikaa. Kannattaa sanoa ensi kerralla (mikäli kyse ei siis ole hätätapauksesta), miten edellinen yritys meni. Ja kysy samalla, voiko yrittää kyynärlaskimoon. Ole läsnä huoneessa lapsesi tukena, vaikka totta onkin, että joskus pistos onnistuu helpommin silloin, kun paikalla on vain potilas.

Jaksamista teille!