Poikaa pistettiin tänään sitten "vaan" 9x..Epäonnistunut kanyylin laitto.

Siis ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on terveyskeskuksissa samoin kuin esim. neuvolassa törmännyt niin epäpätevään porukkaan, että en ihmettele yhtään.
Uskomatonta, että tuollaisen takia toimenpide joudutaan perumaan kokonaan.

 

Olis vissiin pitänyt pistää itse! Kyse vaan nyt siitä, että samalle lapselle tehty tuo 3kk iässä, yhtä huonosti näkyi suonet silloin. Nyt ei edes laitettu kiristysidettä katsokseen tarkemmin kyynervarren suonta, johon siis edellisellä kerralla saatiin kanyyli mahtumaan.

Ihmisen keho muuttuu, joten on aivan sama, vaikka 3 kk iässä olisikin onnistunut! Ei se ole tae siitä, että jatkossakin onnistuu. Outo aloitus joka tapauksessa.

 

Vanhemmilla on ehkä enemmän kokemusta.
Uusille opetettu et aikusille isot neulat ja pienille pienet,vanhemmat käyttää aikusillekin pienii jos niikseen sattuu.
Näin siis täällä meillä

Mä otan näytteitä työkseni, eikä meillä ainakaan ole aikuisille ja lapsille eri neuloja. Ihan samat ne on, toiset neulat on vaan lyhkäisempiä kuin toiset. Mutta olen siis ottanut vastasyntyneeltäkin näytteitä ihan samankokoisella neulalla, millä aikuiselta.

Aina ei ole helppoa. Emla tosiaan voi hävittää suonia, mutta sitä pitäisi ensin pitää paikallaan tunti, sitten pyyhkiä rasva pois ja odottaa 15 minuuttia, ennen kuin näyte otetaan. Puudutus säilyy, mutta suoni tuntuu paremmin.

Potilaan tila ratkaisee myös. Jos on huonokuntoinen, kuivunut, kylmettynyt potilas, ei ne suonetkaan ole kuin tarjottimella. Senkin olen nähnyt, että potilas pelkää niin paljon, että suonet katoavat näkyvistä ja tuntuvista.

Silti tuntuu aika paljolta, että 9 kertaa koitetaan kanyylin laittoa ennen kuin luovutetaan. Toivottavasti ensi kerralla onnistuu helpommin!

 

Ihmisen keho muuttuu, joten on aivan sama, vaikka 3 kk iässä olisikin onnistunut! Ei se ole tae siitä, että jatkossakin onnistuu. Outo aloitus joka tapauksessa.

Nykypäivänä ihan aiheellinen aloitus...

 

Ihmisen keho muuttuu, joten on aivan sama, vaikka 3 kk iässä olisikin onnistunut! Ei se ole tae siitä, että jatkossakin onnistuu. Outo aloitus joka tapauksessa.

Mitä outoa on ihmetellä terveydenhoitohenkilökunnan surkeaa ammattiosaamista, jos selkeästi käytännössä ovat osoittaneet, että eivät osaa hommaansa. On totta, että toisilta (esim. monilta vanhuksilta) suonen löytyminen on työn ja tuskan takana, mutta kyllähän sen osaava ammattilainen sieltä löytää.

 

Mitä outoa on ihmetellä terveydenhoitohenkilökunnan surkeaa ammattiosaamista, jos selkeästi käytännössä ovat osoittaneet, että eivät osaa hommaansa. On totta, että toisilta (esim. monilta vanhuksilta) suonen löytyminen on työn ja tuskan takana, mutta kyllähän sen osaava ammattilainen sieltä löytää.

jospas hyvät palstarouvat sitten alkavat hyviksi anestesialääkäreiksi, sairaanhoitajiksi ja labratyöntekijöiksi niin saadaan pätevää väkeä sinne terveydenhoitoon.

 

Mitä outoa on ihmetellä terveydenhoitohenkilökunnan surkeaa ammattiosaamista, jos selkeästi käytännössä ovat osoittaneet, että eivät osaa hommaansa. On totta, että toisilta (esim. monilta vanhuksilta) suonen löytyminen on työn ja tuskan takana, mutta kyllähän sen osaava ammattilainen sieltä löytää.

Miten niin outo aloitus!! Mun mielestä ihan aiheellinen! Sinun mielestä aiheelliset aloitukset ilmeisesti tyyliin, mitä ruokaa teit tänään tai kävitkö monta kertaa paskalla!

Ja mitä itse aloitukseen tulee, niin kurjaa lapselle tuollainen.

 

[QUOTE="just";22265523]jospas hyvät palstarouvat sitten alkavat hyviksi anestesialääkäreiksi, sairaanhoitajiksi ja labratyöntekijöiksi niin saadaan pätevää väkeä sinne terveydenhoitoon.[/QUOTE]

Ymmärrän että koet häpeää, kun ammattikuntasi on toiminut noin ala-arvoisella tavalla. Valitetta tosiasia vain on, että nykyään löytyy aivan hirvittävän epäpätevää porukkaa terveydenhoitoalalta. Esim. tuo pistäminen ja katetrin laittamin on ihan perustehtävä, joka jokaisen mainitsemistasi ammattikunnista pitäisi hallita ja jota jokainen voisi myös halutessaan enemmän harjoitella, mutta ei taida paljon ylimääräinen harjoittelu kiinnostaa.

Mitä tulee alan vaihtoon, niin voin rehellisesti sanoa, että olen nykyisessä ammatissani erittäin pätevä ja hoidan tehtäväni kiitettävästi. Toivoisin vain, että löytäisin samantasoista ammattitaitoa ja motivaatiota myös terveydenhoitoalalta, mutta taitaa olla täysin turha vaatimus.

 

Ihmisen keho muuttuu, joten on aivan sama, vaikka 3 kk iässä olisikin onnistunut! Ei se ole tae siitä, että jatkossakin onnistuu. Outo aloitus joka tapauksessa.

Outoa on lähinnä se että nykypäivän lääkärit eivät tunne olevan tehtäviensä tasalla...

Esim. yksinkertainen tapaus, liukkailla keleillä tapahtunut ranteenmurtuma (luulisi niitäkin olevan talvella odotushuone täynnä) Lääkäri huomaa röntgenkuvasta ranteen murtuneen, mutta ei määrää kipsattavaksi vaan lastan ja siteen ranteeseen, jotka laitetaan väärin. Soitan seuraavana arkipäivänä omalääkärille ja pyydän katsomaan kuvat/epikriisin ja kerroin miten ranne sidottu.

Omalääkäri soittaa takaisin ja määrää ranteen kipsattavaksi.

 

Minä jouduin työtapaturmaan kesällä ja minulle yritti kolme ihmistä laittaa kanyylia, neljäs osasi/onnistui. Jouduin olemaan 2 tuntia ilman kivunlievitystä pahan nilkkamurtuman jälkeen. Aloin jo itkua tuhertaa sen toisen tunnin puolivälissä. Ja meni kolmatta viikkoa, että ne mustelmat kummassakin kämmenselässä lähtivät pois.

Lisään, että kaksi ensimmäistä ihmistä oli ambulanssin henkilökuntaa, en tiedä heidän "titteleitään", kolmas oli lääkäri ja neljäs oli sairaanhoitaja.

 

Meillä joutui 2-viikkoinen vauva vuosi sitten päivystykseen ripuloinnin ja oksentelun takia. Päivystävä lastenlääkäri yritti 5 kertaa laittaa tippaa, päähän ja kämmenselkään. Sai kanyylin kyllä suoneen mutta suoni ei kestänyt. Viidennen kerran jälkeen tuli anestesialääkäri joka onnistui toisella yrityksellä saamaan tipan ranteen sisäpuolelle. Aikaa meni 1,5h mutta onnistui lopulta, tuskaa oli katsella sitä touhua vaikkei vauva edes jaksanut kovasti itkeä siinä vaiheessa..

 

Meillä 3kk ikäistä lasta jouduttiin pitämää väkisin kädestä n.45 minuuttia (jonka jälkeen käskin jo lopettaa) verikoetta ottaessa. Seurauksena on se, että lasta ei enää saa pitää kädestä, sillä hänelle tulee paniikki ja riuhtoo kättä pois Valitusta lähti ja paljon asiasta.

 

Oi symppaan ihan täysin. Itse olin synnytyksenkäynnistysyrityksessä viimeviikon. Maanantaina anestesialääkäri joutui yrittämään 5 kertaa ennen kuin sai tipan paikoilleen ja perjantaina 7 kertaa. Tuossakin oli rääkkiä ihan tarpeeksi. Pahoillaan olivat todella mutta tiedän että mulla on huonot suonet. Mutta silti se SATTUI miljoonakertaa enemmän kuin sisätutkimukset ja mitkään supistukset yhteensä. Kädet on vieläkin mustana.

 

Esim. tuo pistäminen ja katetrin laittamin on ihan perustehtävä, joka jokaisen mainitsemistasi ammattikunnista pitäisi hallita ja jota jokainen voisi myös halutessaan enemmän harjoitella, mutta ei taida paljon ylimääräinen harjoittelu kiinnostaa.

Ei pidä paikkaansa. Laboratoriohoitajat/bioanalyytikot ei laita kanyyleja, se ei kuulu edes koulutukseen. Eikä myöskään sairaanhoitajat osaa automaattisesti ottaa näytteitä, koska se ei heidän työhönsä (välttämättä ) kuulu. Monet luulevat, että se on ihan sama miten sen näytteen ottaa, kunhan vaan saa verta putkeen. Näinhän asia ei kuitenkaan ole.

 

Miten niin outo aloitus!! Mun mielestä ihan aiheellinen! Sinun mielestä aiheelliset aloitukset ilmeisesti tyyliin, mitä ruokaa teit tänään tai kävitkö monta kertaa paskalla!

Ja mitä itse aloitukseen tulee, niin kurjaa lapselle tuollainen.

Ihan on yhtä tyhjänpäiväinen aloitus kuin nuo ehdottamassa ruoka- ja paskakommentit: Samaa tasoa ja kertovat paljon kirjoittajasta. Jätän sinut tänne vellomaan hyvässä olossasi Muistahan puhaltaa välillä

 

Meitä tosiaan on monenlaisia, suurin osa kuitenkin hyviä ja työhönsä sopivia. Edellä kuvatussa tapauksessa on varmasti yritetty, ei lääkärikäään huvikseen pistele. Mielummin menen vaikka kahville. Aina ei voi onnistua.
Ja jos anestesialääkäri ei saa tippaa laitettua niin ei sitten kukaan.
Onneksi te valittajat onnistutte aina kaikessa.

 

Meitä tosiaan on monenlaisia, suurin osa kuitenkin hyviä ja työhönsä sopivia. Edellä kuvatussa tapauksessa on varmasti yritetty, ei lääkärikäään huvikseen pistele. Mielummin menen vaikka kahville. Aina ei voi onnistua.
Ja jos anestesialääkäri ei saa tippaa laitettua niin ei sitten kukaan.
Onneksi te valittajat onnistutte aina kaikessa.

Minä olin ihan ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, että tarvitsin siinä määrin sairaanhoitoa ja se, etteivät kolme ensimmäistä alan ihmistä osanneet tehdä sitä, mitä he yrittivät tehdä (oletin että he osaisivat, koska yrittivät, enkä ollut hengenhädässä, jolloin olettaisin kokeiltavan sellaistakin, mitä ei ihan varmasti osaisi pelastaakseen ihmisen hengen) kyllä vähän säikähdytti minua. En minä tietenkään kärsinyt mitään korjaamatonta vahinkoa siinä, että jouduin odottamaan kivunlievitystä, se on ihan totta. Mutta silti. Se oli pelottavaa. Etenkin se, että ko ihmiset sanoivat, että en minä osaa tätä, vaikka minun pitäisi osata. Olisin ollut varmaan vähemmän huolissani, jos en olisi kuullut sitä. Korostan sitä, että omassa työssäni en koskaan joudu hoitamaan ketään toista, joten en oikeasti voi tietää millaista hoitotoimenpiteiden tekeminen toiselle on.

 

Olen pahoillani traumatisoutumisestasi. Sinulla on voinut ollapoikkeuksellisen huono onni matkassa. Voi myös olla että olet ymmärtänyt tilanteen tai puheet väärin.On kuitenkin turha lietsoa paniikkia ihmesten keskuudessa yksittäisen kokemuksen perusteella. Varkisinkaan kun kukaan ei ole ollut esim hengenvaarassa. Ei me huvikseen töppäillä eikä turhia temppuja tehdö.

 

Olen pahoillani traumatisoutumisestasi. Sinulla on voinut ollapoikkeuksellisen huono onni matkassa. Voi myös olla että olet ymmärtänyt tilanteen tai puheet väärin.On kuitenkin turha lietsoa paniikkia ihmesten keskuudessa yksittäisen kokemuksen perusteella. Varkisinkaan kun kukaan ei ole ollut esim hengenvaarassa. Ei me huvikseen töppäillä eikä turhia temppuja tehdö.

Mahdatko vastata minulle? En toivoakseni ole lietsonut paniikkia, enkä tunne traumatisoituneeni. Kerroin vain kokemuksestani, joka on tosiaan hyvin pienoinen, koska olen ehtinyt yli 40 vuoden ikään ennen kuin jouduin tapaturman kohtaamaan. Minä tiedän älyttömän hyvin, että kukaan ei töppäile huvikseen, teen itse sellaista työtä, josta ei ikinä kuuna päivänä saa kehua, haukut tulee jo ennen kuin itse huomaa virhettä tehneensä. Eikö näistä siis saisi kertoa, mitä ihmisille tapahtuu?

 

Kyllä, vastasin sinulle ja muilla jotka mielestäni lietsoivat aiheetonta pelkoa. Aiheellisia pelkojakin kun olisi ihan sairaalaan joutuessakin. Niin moni asia voi mennä pieleen vaikkei yleensä mene. Tipan laitto vaikka sata kertaa on pienimpiä niistä peloista.

 

Kyllä, vastasin sinulle ja muilla jotka mielestäni lietsoivat aiheetonta pelkoa. Aiheellisia pelkojakin kun olisi ihan sairaalaan joutuessakin. Niin moni asia voi mennä pieleen vaikkei yleensä mene. Tipan laitto vaikka sata kertaa on pienimpiä niistä peloista.

Miten sen voi määritellä, mikä kenestäkin tuntuu pelottavalta tai aiheelliselta pelolta? Lääkäritkö sen määrittävät?

 

Ei pidä paikkaansa. Laboratoriohoitajat/bioanalyytikot ei laita kanyyleja, se ei kuulu edes koulutukseen. Eikä myöskään sairaanhoitajat osaa automaattisesti ottaa näytteitä, koska se ei heidän työhönsä (välttämättä ) kuulu. Monet luulevat, että se on ihan sama miten sen näytteen ottaa, kunhan vaan saa verta putkeen. Näinhän asia ei kuitenkaan ole.

Kiitos sinulle, että olet kommentoinut näitä labrahoitajiin liittyviä viestejä . Olen kanssasi ihan samoilla linjoilla.

Mä pidän itseäni hyvänä näytteenottajana, löydän suonen yleensä melkein mistä vain. Mutta aina se ei vaan silti onnistu, joskus on pakko nostaa kädet ylös ja luovuttaa. Ja pyytää joku toinen koittamaan onneaan. Koska tuollaisessa tapauksessa kyse ei enää sitten ole ammattitaidosta, vaan puhtaasta tuurista.

Itse olen huomannut, että vastasyntyneillä on yleensä hyvät suonet. Noin 6kk-1v ikäsillä taas ei, koska sen ikäisillä on yleensä hyvin pulleat käsivarret ja kädenpäälliset ja ne suonet on sitten siellä jossain. Parivuotiaasta ylöspäin suonet alkaa taas tuntua paremmin, kun se lapsenpulleus alkaa pikku hiljaa väistyä. Ap:n tapauksessa lapsen suonet ovat todennäköisesti olleet oikeasti kateissa, jos ei kerran anestesialääkärikään ole sitä kanyylia paikoilleen saanut. Sitä kyllä vähän ihmettelen, miksei sitä käsivartta kokeiltu.

Vieras numero 37: siitä käsivarresta on yksinkertaisesti pakko pitää kiinni, muuten ei hommasta tulee senkään vertaa mitään. Ja vauvat itkevät nimenomaan sitä, kun niiden liikkumisvapautta rajoitetaan eli pidetään kiinni. Onhan kolme varttia hurjan pitkä aika sitä näytettä työstää, mutta jos on kyse näytteistä, jotka vaan pitää ottaa oli mikä oli, niin ei siinä muukaan auta kun vaan pistää ja hakea. Meillä on tapana suurinpiirtein kolmen tai neljän piston jälkeen soittaa pyytävälle osastolle ja neuvotella näytteiden tarpeellisuudesta ja kiireellisyydestä. Mutta jos sieltä käy käsky, että näytteet on saatava, niin eipä siinä sitten muu auta.

 

Aiheellinen pelko on kun esim pelätään että potilas kuolee sepsikseen kosk osa todellakin kuoleen. On myös aiheellista pelätä halvaantumista nikaman murtuman yhteysdessä. En pidä kovinkaan aiheellisena lietsoa paniikkia siitä että joudutaanko iv-kalyylin laittoa yrittämään kerran tai kymmenen kun henki tai terveys ei riipu siitä. Asiat ovat toki suhteellisia. En itse pelkää että kampaaja sävyttää hiukseni asteen pieleen. Asian saa korjattua eikä kenenkään tervys riipu siitä. Voihan sitä alkaa vaikka pelätä että Good wife illan jakso ei vastaa odotuksia tai että noutopitsassa ei ole riittävästi täytettä. Oma työ vaan pitää sen verran realiteeteissä että tietää mitä oikeasti pelätä ja mikä ei tuon negatiivisen tunteen arvoinen ole. En pelkää jokaisen potilaan tartuttavan minuun esim hepatiittiakaan.

 

Aiheellinen pelko on kun esim pelätään että potilas kuolee sepsikseen kosk osa todellakin kuoleen. On myös aiheellista pelätä halvaantumista nikaman murtuman yhteysdessä. En pidä kovinkaan aiheellisena lietsoa paniikkia siitä että joudutaanko iv-kalyylin laittoa yrittämään kerran tai kymmenen kun henki tai terveys ei riipu siitä. Asiat ovat toki suhteellisia. En itse pelkää että kampaaja sävyttää hiukseni asteen pieleen. Asian saa korjattua eikä kenenkään tervys riipu siitä. Voihan sitä alkaa vaikka pelätä että Good wife illan jakso ei vastaa odotuksia tai että noutopitsassa ei ole riittävästi täytettä. Oma työ vaan pitää sen verran realiteeteissä että tietää mitä oikeasti pelätä ja mikä ei tuon negatiivisen tunteen arvoinen ole. En pelkää jokaisen potilaan tartuttavan minuun esim hepatiittiakaan.

Minusta sinä olet vähän alentuva nyt.

 

Aiheellinen pelko on kun esim pelätään että potilas kuolee sepsikseen kosk osa todellakin kuoleen. On myös aiheellista pelätä halvaantumista nikaman murtuman yhteysdessä. En pidä kovinkaan aiheellisena lietsoa paniikkia siitä että joudutaanko iv-kalyylin laittoa yrittämään kerran tai kymmenen kun henki tai terveys ei riipu siitä. Asiat ovat toki suhteellisia. En itse pelkää että kampaaja sävyttää hiukseni asteen pieleen. Asian saa korjattua eikä kenenkään tervys riipu siitä. Voihan sitä alkaa vaikka pelätä että Good wife illan jakso ei vastaa odotuksia tai että noutopitsassa ei ole riittävästi täytettä. Oma työ vaan pitää sen verran realiteeteissä että tietää mitä oikeasti pelätä ja mikä ei tuon negatiivisen tunteen arvoinen ole. En pelkää jokaisen potilaan tartuttavan minuun esim hepatiittiakaan.

Täällä ei ole kukaan muu puhunt paniikin lietsomisesta kuin sinä. Tai arvottanut eli pelkoja...