Jepulis, huomenna on jälleen The Päivä, jolloin minun ja rakkaan mieheni soluset pääsevät yhteen kristallisella maljalla, rakkauslaulujen soidessa. Toivottavasti tykkäävät toisistaan tälläkin kertaa. Muutama solu on siis saatavissa ja tällä kertaa toimenpide tehdään molemmilla puolilla, eli kestänee 30 sek. kauemmin kuin viimeksi
. Mua ei jännitä tälläkään kertaa alkuunkaan, luotan ja tiedän saavani lääkitykset kohdilleen, ja ne tooodella tehoavat minuun. Aamupäiväkännit on tiedossa
. Kyselin haluaako mies tällä kertaa esilääkityksen kotona minun sijaani, viimeksi oli raukka suorastaan sekaisin ja jännitti ihan sikana. Mutta hällä on nyt eri fiilikset, luottaa ettei siinä mitään ongelmaa ole nytkään. Vitsi muuten, miten sitä ajatteleekin niin rutiininomaisesti, toinen kertahan tämä vasta on, mutta silti... Kaikkeen sitä suhtautuukin "näin aina"? Jaa, jaa... Mulla on punktion jälkeen vielä parturi, puol tuntia ja tukka on taas hyvin. Sitä mies ei enää ymmärtänyt, et miksi se siihen perään. No, se nyt oli varattuna piiitkän aikaa sitten. Mitä sitä muuttamaan, kun aikataulut sopii. Puolen tunnin paikallaan istuminen ei ole mitään, onhan siinä huomenna pari tuntia punktiosta. Monet teistä istuvat pidempäänkin autossa, ennen kuin pääsevät kotiin. Mutta selitä sitä sitten putkiaivoille... :/ Lopun päivää olen kyllä budjetoinut makoiluun sohvalla.
Hanneli onnea sinullekin huomiselle! Pidetään peukkuja toisillemme pikku hönöissä!
Kurre Mitäpä siitä, vaikka rakkauselämä kärsii työn ja kesän pyörteissä. Tärkeintä on elää ja nauttia, lempeitä hetkiä tulee silloin kun hyvältä tuntuu. Olette vahvoja miehesi kanssa, kun olette ottaneet kummiuden vastaan. Koska mietitte sen asian läpikotaisin ennakkoon, voin uskoa, että se kääntyy teille iloksi ja vahvuudeksi vuosien varrella.
PeePee mutkia, mutkia... :hug: Ota nyt kuitenkin rauhallisesti, sinusta pidetään hyvää huolta ja asiat tutkitaan pohjia (kainaloita) myöden. Oman kullan lämpöön vaan minäkin toivottelen sinut!
Merikeiju sinullekin sanoisin, että on vain hyvä, että kaikki kaivellaan ja tutkitaan. Se tietää pientä aikalisää, mutta tietää kuitenkin eteenpäin menoa.
Ellaseni semmoistahan tämä on, että just kun ajattelee "jee, kaikki hyvin, ei ahista ja kyllä tää tästä", niin sittenhän se taas iskee tajuntaan... Ja iman muuta ehdotat lääkärille, että haluatte kokeilla inssiä väliin. Varmasti se onnistuu.
Haave, viikon morsiamemme! Sinulla siis tuli prinssi valkoisella hevosella, ei hakemaan vaan auttamaan neitoa pulassa: piikittely apuna. Erinomaisen ihanaa mieheltäsi! Piikittelyonnea, ja ihastuttavaa viikkoa sinulle ja miehellesi! Nauttikaa! Minusta vauvanalkusolujen kasvattelu yhdessä häiden alusviikolla ja vähän jälkeenkin on älyromanttista! :heart: (Mussa on varmaan jotain vikaa, tiedetään... mutta ihan totta!)
Stellaseni Riidelkää, puhukaa, itkekää, sopikaa ja rakastakaa toisianne. Tunteet ja ajatukset ne on miehilläkin, vaikkeivat saa niitä aina ulos... Voisiko miehelläsi olla ajatus, että ei halua sinuun enää koskevan? Surua on niin rankkaa katsoa vierestä. Mä en aina saa miestäni sanomaan, mitä hänen päässään liikkuu, tunteet ei tule samalla tavalla ulos kuin itsellä. Joskus toki jopa itsestäni on vaikea saada järkeviä ajatuksia saati sanoja omista tunteista. Mutta koska harva on ajatusten tai tunteiden lukijoita, pitää vielä vaan keskustella, riidellä jne. En voi muuta sanoa, kuin että olkaa samaa mieltä lopulta. Kenenkän ei kannata jättää näin isoja asioita parisuhteen väliin. Bataattikeittokin on parempaa kaksin syötynä :heart: . Kiitos, tuo oli uusi resepti. Nam, bataatti on ihanaa.
Mirumuru :heart: Rakkaus ja hyvinvointi välittyivät meille lämpimästi viestistäsi! Pidä huolta arvokkaista pienokaisistasi! Muutama viikko vielä ja saat jäädä nauttimaan pesänrakennuksesta. Nauti olostasi ja kuuntele pieniäsi ja itseäsi! (Äläkä unohda meitä tosiaankaan
) Perässä koitetaan tulla!
Namimami AatuBeetu kuulumisia olen minäkin kovasti odotellut. Toivon, että sinulla on kaikki hyvin, onhan?
Kamilla ovis, ovis!
Pääsitte ilmeisesti
Hobe kotiin turvallisesti! Harmillista, että veit lämpimät kelit mukanasi
Minulle olisi vielä kelvannut muutaman viikon...!
Nitro Kirjoitit todella koskettavasti. Elämä ei ole aina (tai siis useinkaan) reilua, niin se vaan menee. On lapsia zero tai 15, kaipaus ei katoa minnekään. Poikasi kysymyksiin kannattaa vastata niin rehellisesti kuin osaatte, lapsen ikä huomioiden: ette tiedä miksi teille ei enempää lapsia suoda, parhaanne olette tehneet, lääketiedekin on apuna ollut. Niin itse kertoisin (meillähän asiasta on keskusteltu syvällisemminkin poikien kanssa, 14 ja 21 v.). Mutta te sen parhaiten tiedätte, mitä haluatte perheenä jakaa. Kirjoituksestasi välittyi todellakin positiivinen eteenpäin elämässä -tunnelma. Erinomaista! Sinullakin on matkallasi ollut tunteiden kirjoa laidasta laitaan, ne vaan pitää käydä, jotta pääsee tasapainoon itsensä ja ympäröivän elämän kanssa. Piehtaroimaan surussa ja säälissä ei kannata jäädä, siitä ei saa pisteitä myöhemmin. Elämä on todellakin tässä ja nyt. Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja kaunista elämässäsi! Matkanteko jatkuu! =)
Tämä Pömppis jatkaa yläkertaan unten maille. Kauniita unia kaikille rakkaille ystävilleni!
