Soraya, Finttu & Meikku, ihania uutisia!!
:heart:
Todella mahtavaa! Ja
Meikku, usko pois vaan, siellä se pieni ihminen on. :heart:
Merikeijuseni, :hug: :hug: :hug: Voi rakas ystävä, et ole missään mielessä yksin ajatustesi kanssa. Et todellakaan. Olen lukenut sinun kirjoituksia lähes kylmät väreet selkäpiissä, sillä ne tuovat mieleen sen oman olon, kun kaikki on tuntunut täysin toivottomalta ja kaikki omat voimat on käytetty. Sisällä on vaan ollut sellanen musta kivi, joka painaa päivä päivältä enemmän ja pelkää hukkuvan sen alle. Ympärillä on vielä heitetty lisää kiviä kannettavaksi, kun toisilla tuntuu onnea ja iloa olevan niin paljon kuin vaan ikinä toivovat... Pura vaan nyt rakas pömppis niin paljon sitä mustaa möykkyä tänne kuin jaksat, kyllä me täällä sitä pystytään ottamaan vastaan, sillä jokaisella meistä lienee myös omaa kokemusta, valitettavasti. Ja me autetaan sua kääntämään kelkka kohti parempaa, sillä sekin sieltä vielä tulee, aivan takuuvarmasti. Sen uskallan luvata. Aika ajoin ne pohjasyöksyt vaan on niin kovia, ettei sieltä meinaa itse omin voimin päästä pinnalle. Mutta me autetaan ja aika auttaa, vaikkei se nyt varmaan tippaakaan lohduta tällä hetkellä.
Äläkä todellakaan ystävä yritä leikkiä vahvempaa kuin olet, vaan skippaat ristiäiset, jos siltä tuntuu. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että välillä pystyy tsemppaamaan ja selviää vaikka mistä, mutta ei aina. Itse sen tietää ja silloin on ajateltava omaa parastaan.
Ja kiinnittymisestä sen verran, että meillä alkiot on olleet todella hyviä, mutta tulos silti pyöreä nolla. Limis myöskin ideaali, mutta siltikään ei mitään. Joten eipä ole kehuttava tilanne täälläkään - vaikka toki lääkärin mielestä meillä on tosi hyvät lähtökohdat. Jepjep.... uskokoon ken tahtoo.
PeePee täällä voidaan ihan hyvin, kiitos kysymästä.
Sain verikokeessa varmuuden, että hcg alle kolmen, joten olen saanut siis huoletta reissata työn merkeissä, kun ei tarvitse enää kohdunulkoista miettiä. Helpotti kyllä oikeesti tosi paljon. Muuten mulla menossa joku kummallinen vaihe, sillä oon jaksellut tilanteeseen nähden mielestäni aika hyvin. Romahdin sillon ennen testausta aika pahasti, mutta sen jälkeen jotenkin suhtautuminen on ollut aika kepeää. Ja edes kiinnittymisen yritys oli mulle isoa plussaa, vaikkei siitä sitten seurannut kuin jatkuvaa verikokeissa ramppaamista ja päänvaivaa, mutta siltikin edes jotain. Kyllä sitä ihminen voi vähään olla tyytyväinen.
No joo, tää työn aloitus ja lentäminen paikasta toiseen tietty vaikuttaa, kun ei vaan ehdi miettiä ja ajatella... ja siitähän seuraa aina hyvää...
Mutta pakko sanoa, että vaikka nyt tällä hetkellä ajatus tästä pakkotauosta ja mietintäerästä on menossa, niin kyllä pari kertaa on reissun päällä kyynel tullut silmäkulmaan, kun olen katsellut onnellista odottaa pariskuntaa vauvavatsaa silittämässä... Ei siitä karkuun pääse, ei vaikka kuinka yrittäisi. Kyllä se tyhjä syli niin vahvasti kaiken läpi puskee. Oletko käynyt uudelleen ultrassa, vai miten teillä edetään? Mikä on polyypin tilanne?
Kamilla, täällä sitä ollaan, vaikkakin aika harvakseltaan ehdin kommentoimaan. Kiva kun on kaivattu! =) Miten sun kesä on kulunut ja kuinka olet jaksanut dieetin kanssa? Jatkatteko hoitoja julkisella loppuvuodesta, oliko se niin?
Ai niin, me käytiin eilen julkisella ekalla käynnillä (tähän asti yksityisellä ) ja oli kanssa aika jännää, miten erilailla suhtauduin nyt hoitojen jatkamiseen. Oltiin ajateltu, että pidettäis nyt ehkä enemmän taukoa ja katottais sitten myöhemmin syksyllä ja se on tuntunut aika hyvältä ajatukselta. Jo työnkin suhteen. Jonot tuntien en odottanut ihmeitä eilisestä käynnistä, mutta lääkäri ehdottikin, että kokeiltaisiin inssiä vielä kerran, kun sillä on kuitenkin onnistuttu aiemmin. Ja nyt sitten siihen inssiin mennään varmaan jo elo-syyskuun vaihteessa. Jotenkaan en ollut ajatellut seuraavaa hoitoa vielä, mutta enhän mä nyt vastaankaan aio pistää.
Ja ajatus inssistä tuntuu oikeasti hyvältä, vaikken mä sitä ivf:ääkään mitenkään pahana pitänyt. Siinä vaan on toivo niin korkealla, että sitten kun käy niin kuin meille kävi, niin se on raastanut mua ja miestä. Jotenkin antoi itsensä uskoa, että tämä on melko varma keino ja kyllä passit sitten ainakin tuo sen plussan. No eipä tuonut. Jotta sellaista. Ja oli helpottavaa, kun samalla nyt ultrattiin ja varmistettiin, ettei siellä missään ole mitään ylimääräistä kasvamassa. Ja jopa johtofolli löytyi, mutta luomumahikset kun on tapettu meillä, niin sen suhteen ei suuremmin kannata stressata.
Rakkaat siskot, toivottelen kaikille mahtavaa helleviikkoa ja kaikkea kesäistä iloa tuottavaa! Nauttikaa, tätä ei nimittäin kestä kauan! Täytyy meidän työläistenkin kehittää keinot livahtaa nauttimaan kesästä, eiks vaan? B) Olette kovin tärkeitä ja palataan vilkkaampaan keskusteluun sitten kun lomat on kaikilla vietetty ja akut ladattu! :flower:
