Hei Stella,
joo olen ollut kyllä tosi pirteä. herään aamuisin jo kuuden aikoihin joka mulle aamu-uniselle outoa . Ajattelin sen johtuvan kun täällä on aamusta niin valoisaa. Mutta ehtiipä sitten päivän mittaan touhuamaan kaikkea. Olen muuten vuorotteluvapaalla joten aikaa on, tai opiskelen samalla. Mies on töissä ulkomailla ja menen takaisin hänen luokse kohta. Kävin vain hoitoajan Suomessa.
ja noista testeistä. Niin, emme ole ajatelleet tuhlata voimavaroja niihin, samoin kun nyt puhutaan dna-testeistä joita voisi tehdä siittiöille. Emme kuitenkaan ole käyttämässä lahjasoluja joten se olisi turhaa. Ajatus on ollut että omilla ja jos ei onnistu niin meillä on hyvä kahdenkin. Se lapsen saaminen ei ole meidän parisuhteelle se kaiken "piste". Täytyy sitten ottaa kissanpentu kaveriksi nykyiselle kissalle . Katsoin aamulla tv:stä sen haastattelun ja se on tosi asia että lapsettomuuden keskellä on joutunut miettimään omaa parisuhdetta toisella tavalla ja sen arvoja. Tämä on varmasti vaikeimpia asioita joita joutuu käymään parisuhteessa läpi. Moni pari ei varmaan koskaan keskustele näin vakavasti ja mieti mikä on oikeasti tärkeää. Itse olen nyt viimeaikoina, varsinkin kun tietää että loppu hoitojen kohdalla on lähellä, niin miettinyt meitä ja meidän tulevaisuutta. Meillä tämä on ainakin lähentänyt ja ikinä ei ole edes käynyt mielessä erota. Ehkä asian hyväksyminen on helpompaa kun molemmissa on vikaa. Mieheni ei ole koskaan ajatellut että olisi vähempi nainen kun en ole äiti ja en ole kyllä itsekään. Toiset kokee että äitiys on naisen mitta, minusta naiseus syntyy aivan muusta.
Meillä on pari kummilasta ja ne riittää. En halua niitä enempää. Sen verran lapsettomuus on koskettanut että huomaan välttäväni pieniä vauvoja. Kuin voisin olla kummi kun en edes pysty syliin ottamaan. Menen vauvojen kanssa aivan jumiin joten vaistomaisesti kartan niitä. Ja koen että kummiudella yritetään antaa jotain korviketta, taitaa olla aika outo ajatusmalli. Isommat lapset on jo sitten ok.
Huh.. tulipas pitkä sepostus ja ajatus näköjään rönsyili oikein urakalla Joskus tekee hyvää kirjoitella ajatukset ilmoille ja onneksi täällä on paikka mihin voi avautua.
Hyviä päivänjatkoja! :wave:
joo olen ollut kyllä tosi pirteä. herään aamuisin jo kuuden aikoihin joka mulle aamu-uniselle outoa . Ajattelin sen johtuvan kun täällä on aamusta niin valoisaa. Mutta ehtiipä sitten päivän mittaan touhuamaan kaikkea. Olen muuten vuorotteluvapaalla joten aikaa on, tai opiskelen samalla. Mies on töissä ulkomailla ja menen takaisin hänen luokse kohta. Kävin vain hoitoajan Suomessa.
ja noista testeistä. Niin, emme ole ajatelleet tuhlata voimavaroja niihin, samoin kun nyt puhutaan dna-testeistä joita voisi tehdä siittiöille. Emme kuitenkaan ole käyttämässä lahjasoluja joten se olisi turhaa. Ajatus on ollut että omilla ja jos ei onnistu niin meillä on hyvä kahdenkin. Se lapsen saaminen ei ole meidän parisuhteelle se kaiken "piste". Täytyy sitten ottaa kissanpentu kaveriksi nykyiselle kissalle . Katsoin aamulla tv:stä sen haastattelun ja se on tosi asia että lapsettomuuden keskellä on joutunut miettimään omaa parisuhdetta toisella tavalla ja sen arvoja. Tämä on varmasti vaikeimpia asioita joita joutuu käymään parisuhteessa läpi. Moni pari ei varmaan koskaan keskustele näin vakavasti ja mieti mikä on oikeasti tärkeää. Itse olen nyt viimeaikoina, varsinkin kun tietää että loppu hoitojen kohdalla on lähellä, niin miettinyt meitä ja meidän tulevaisuutta. Meillä tämä on ainakin lähentänyt ja ikinä ei ole edes käynyt mielessä erota. Ehkä asian hyväksyminen on helpompaa kun molemmissa on vikaa. Mieheni ei ole koskaan ajatellut että olisi vähempi nainen kun en ole äiti ja en ole kyllä itsekään. Toiset kokee että äitiys on naisen mitta, minusta naiseus syntyy aivan muusta.
Meillä on pari kummilasta ja ne riittää. En halua niitä enempää. Sen verran lapsettomuus on koskettanut että huomaan välttäväni pieniä vauvoja. Kuin voisin olla kummi kun en edes pysty syliin ottamaan. Menen vauvojen kanssa aivan jumiin joten vaistomaisesti kartan niitä. Ja koen että kummiudella yritetään antaa jotain korviketta, taitaa olla aika outo ajatusmalli. Isommat lapset on jo sitten ok.
Huh.. tulipas pitkä sepostus ja ajatus näköjään rönsyili oikein urakalla Joskus tekee hyvää kirjoitella ajatukset ilmoille ja onneksi täällä on paikka mihin voi avautua.
Hyviä päivänjatkoja! :wave: