Pituus&paino, laihdutustavoite?

JemiJassulle


En kyllä ole mikään sanomaan:
Mutta tuo "viis kiloa saa pois ja sit kaikki tulee takaisin kun höllää"..
Jos muuttaisit pikkuhiljaa ruokailutottumuksia sellaisiksi että ne sit pysyy ja että nautit uudesta ruokavaliosta. Et joudu tinkimään mistään, kun pysyt kaikkessa kohtuudessa.

Pysyvät tulokset on hitaita, mutta jossain vaiheessa huomaat, että sulla on terveempi olo kropassa, joka vaikuttaa sit mieleenkin. Ja se antaa sitä motivaatiota.

Ota ohjenuoraksi kaksi kiloa kuukaudessa tai vaikka vain kilo. Ja katsot kuukauden päästä mikä on tilanne. Jos paino ei ole pudonnut tee uusia valintoja taas lisää, mutta älä luovu edellisessä kuussa opituista asioista.

Älä mieti että kymmenen kiloa siihen ja siihen mennessä. Tärkeintä on, että paino tulee alas vaikka hitaasti. Siinä samalla muuttuu ruokailutottumukset. Ja oikeanlainen ravinto ei aja jääkaapille.

Pitää muistaa, että liikunta kuuluu niin normaalipainoisten, alipainoisten, kuin ylipainoistenkin terveelliseen elämään.
Itsellä tosin (kuten niin monta kertaa sanonut) on tilanne ettei pysty liikkumaan kovinkaan paljoa tällähetkellä - joten tiedän kokemuksesta, että pelkällä ruokavalion muutoksellakin laihtuu.
Sitten kun lapsesi on isompia niin liikunta tulee väkisinkin kuvaan mukaan.

"Mielellään sinne 60:n tuntumaan että voi ottaa muutaman takasinkin."
Itse ajattelin myös tuota, että muutaman kilon voi ottaa takaisinkin. Mutta olen vihdoin tajunnut sen, ettei sekään kannata. Jos syyt muutaman kilon takaisin tulemiseen johtuu siitä, että palaa entisiin ruokailutottumuksiin, niin sieltä tulee takaisin ne kaikki muukin.

Kun paino on pudonnut haluttuihin lukemiin. Kannattaa alkaa käymään joka viikko vaa'alla ja jos kilokin tulee lisää, niin miettiä missä on menty vikaan. Ja alkaa siinä vaiheessa korjata tilannetta taas haluttuun suuntaan.

Kuten jo alussa mainitsin - en ole mikään toisia neuvomaan. Kerroimpa tässä vain muutamia näkemyksiä, jotka tulleet vastaan tämän jojoiluni kanssa. Pyydän anteeksi, etten osaa ilmaista itseäni selkeämmin.
<br><br>

 

Mulle "normaalisti syöminen" ei toimi. Mielestäni ruokavalioni on terveellinen, siihen ei kuulu yleisesti ottaenkaan herkuttelu. Jos en herkuttele lainkaan niin painoni pysyy paikallaan, mutta jos on synttärit tai jokin muu syy syödä jotain normaalista poikkeavaa, se tarkoittaa kiloa lisää. Eikä muuten tipu pois. Koitin joskus Painonvartijoita, lihoin kolme kiloa kuukaudessa...

Se on vaan monen mutkan kautta todettu, etten saa painoa pois ilman hurjaa määrää liikuntaa ja olemalla syömättä juuri mitään. Hyötyliikuntaa harrastan tunnin verran päivittäin pääasiassa kävellen. En ole kuitenkaan sitä muutamaa kiloa enempää lihonnut muuta kuin raskausaikana. Kahdesta ekasta sain vielä pois, mutta nyt se viisi kiloa on taas saatu pois ja 12 vielä jäljellä. 16-vuotiaana olen laihduttanut 34 kiloa, joten tiedän ettei tämä ole edes pelkästään itsehillinnästä kiinni.

Olen nyt päättänyt ottaa väkisin elämääni aikaa itselle ja pistää isän kaitsemaan lapsia ja saada itseni kuntoon tänä keväänä. Ja tämä lupaus alkaa ensi viikon sunnuntaina kun aloitan uuden liikuntaharrastuksen. Nyt hyvillä mielin sitä odotellessa... B)

 

\

JemiJassulle


En kyllä ole mikään sanomaan:
Mutta tuo "viis kiloa saa pois ja sit kaikki tulee takaisin kun höllää"..
Jos muuttaisit pikkuhiljaa ruokailutottumuksia sellaisiksi että ne sit pysyy ja että nautit uudesta ruokavaliosta. Et joudu tinkimään mistään, kun pysyt kaikkessa kohtuudessa.

Pysyvät tulokset on hitaita, mutta jossain vaiheessa huomaat, että sulla on terveempi olo kropassa, joka vaikuttaa sit mieleenkin. Ja se antaa sitä motivaatiota.

Ota ohjenuoraksi kaksi kiloa kuukaudessa tai vaikka vain kilo. Ja katsot kuukauden päästä mikä on tilanne. Jos paino ei ole pudonnut tee uusia valintoja taas lisää, mutta älä luovu edellisessä kuussa opituista asioista.

Älä mieti että kymmenen kiloa siihen ja siihen mennessä. Tärkeintä on, että paino tulee alas vaikka hitaasti. Siinä samalla muuttuu ruokailutottumukset. Ja oikeanlainen ravinto ei aja jääkaapille.

Pitää muistaa, että liikunta kuuluu niin normaalipainoisten, alipainoisten, kuin ylipainoistenkin terveelliseen elämään.
Itsellä tosin (kuten niin monta kertaa sanonut) on tilanne ettei pysty liikkumaan kovinkaan paljoa tällähetkellä - joten tiedän kokemuksesta, että pelkällä ruokavalion muutoksellakin laihtuu.
Sitten kun lapsesi on isompia niin liikunta tulee väkisinkin kuvaan mukaan.

"Mielellään sinne 60:n tuntumaan että voi ottaa muutaman takasinkin."
Itse ajattelin myös tuota, että muutaman kilon voi ottaa takaisinkin. Mutta olen vihdoin tajunnut sen, ettei sekään kannata. Jos syyt muutaman kilon takaisin tulemiseen johtuu siitä, että palaa entisiin ruokailutottumuksiin, niin sieltä tulee takaisin ne kaikki muukin.

Kun paino on pudonnut haluttuihin lukemiin. Kannattaa alkaa käymään joka viikko vaa'alla ja jos kilokin tulee lisää, niin miettiä missä on menty vikaan. Ja alkaa siinä vaiheessa korjata tilannetta taas haluttuun suuntaan.

Kuten jo alussa mainitsin - en ole mikään toisia neuvomaan. Kerroimpa tässä vain muutamia näkemyksiä, jotka tulleet vastaan tämän jojoiluni kanssa. Pyydän anteeksi, etten osaa ilmaista itseäni selkeämmin.

Moikka , tänne väliin on pakko tulla nyt toteamaan että kirjoitit tosi kivasti ja fiksusti.

olen itse muutaman(5-10kg)jojo laihduttaja,on todella raivostuttavaa olla ylipainoinen tuon verran.Olo on ahdistava,muttet kuitenkaan ole läski(hyi mikä sana)siis tarkoitan että monet silti sanovat että mistä sä laihdutat jne.

Välillä melkein toivoo että olisi sitä painoa sitten enempi että muutkin ymmärtäisi.
Syöminen ja ruoka on jatkuvasti mielessä mun elämässä,ja sitä asiaa koitankin tässä pikkuhiljaa muutella.Pisteitä lasken ja eka viikko(taas kerran)on mennyt kivasti painoa tippunut ihan hyvin ja olo on mahtava(taas kerran).

Kun saisi vain jatkettua!Mutta sun teksti pisti todella miettimään ja näkemään kuinka väärät omat ajattelutavat ovat olleet niin monessa jojolaihduttamiseen liittyvässä jutussa.

Tuo oli hyvä asia kanssa että ottaisi tavoitteeksi kilon-kaksi kuussa.Sillain mun mieskin sanoi liikunnasta että ota ensin tavoitteeksi liikkua 2 krt viikossa tai vaikka vaan kerran.

Mulla tuottaa suunnattomasti ongelmia se , että olen niin ehdoton.Silloin kun tiputan painoa lue:yritän taas oppia elämään terveellisemmin , en salli itselleni mitään herkkuja,sokeria,rasvaa ym.

Ja sittenhän se repsahdus tapahtuu kun pidän sen namipäivän ja tunnen että epäonnistuin koko laihduttamisessa!

Mutta siis , tulipas pitkä tarina....kiitos kirjoituksestasi :flower:

 

Henrietta

Kiva kuulla että siitä litaniasta oli edes jotain iloa jollekin.

Itse kokeilin kolmisen kertaa (omatoimisesti) paikkareita, mutta ne ei vaan sovi mulle. Paino ei vaan lähtenyt putoamaan millää kerralla. Tykkäsin paikkareista, kun oli se vihree, keltainen, punainen pistelasku systeemi. Se auttoi syömään oikein. Nykyään, kun on vain pisteitä, niin tuntuu että helposti tekee vääriä valintoja.

Mun ongelma on se että syön liikaa, vaikkei ole edes nälkä.. nk. herkuttelu (sipsit, pullat, karkit, keksit) ei kylläkään kuulu tapoihini. Mutta jogurttia ja ruisleipää menis hurjasti, jos kalorit antais periksi. Ongelma: liikaa hiilihydraattia, liian vähän rasvaa.


Niille jotka laihduttaa laihtumisen takia sanottakoon, että me ollaan yksilöitä lahduttaessakin. Se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle. Mulle ei sovi paikkarit, toisille taas ei karpaaminen, jotkut laihtuu pelkästään liikkumalla, toiset terveellisellä ruokavaliolla. Toivoisin, ettei täällä tuijotettaisi vain siihen omaan tekemiseen - sitä kautta ainakaan, että tuomittaisiin toisten tavat.

Minä - itseni takia opettelen "syömään oikein", koska haluan elää terveellisesti ja siinä sivussa löytää sen todellisen hyvänolon painoni - eikä enää jojoilua.

Taitaa olla itseni toistamista. Noo ehkä se jelppaa mua taas ymmärtämään, että tänäänkin voin tehdä oikeita valintoja ja jos tänään olisin pikkuisen fiksumpi ja päättäväisempi ja käyttäisin taas vähän enemmän itsekuriani.

 

Jatkan vielä..

\

Se on vaan monen mutkan kautta todettu, etten saa painoa pois ilman hurjaa määrää liikuntaa ja olemalla syömättä juuri mitään. Hyötyliikuntaa harrastan tunnin verran päivittäin pääasiassa kävellen. En ole kuitenkaan sitä muutamaa kiloa enempää lihonnut muuta kuin raskausaikana.

Olen nyt päättänyt ottaa väkisin elämääni aikaa itselle ja pistää isän kaitsemaan lapsia ja saada itseni kuntoon tänä keväänä. Ja tämä lupaus alkaa ensi viikon sunnuntaina kun aloitan uuden liikuntaharrastuksen. Nyt hyvillä mielin sitä odotellessa... B)

Kommentoin nyt tätäkin sitten.
Jos kyse on siitä, että lihot kilon joka juhlassa, kun pitää sitten vain liikkua. Eikä lopettaa syömistä. Yhden kilon kuluttaminen tarkoittaaa 7000kcal vajetta. Siitä voit sitten laskea paljon sun pitää liikkua. Ja katsoa että silti syöt sitä normaalia terveellistä ruokaa, etkä sitäkään enempää kuin normaalisti. Jos olet himo liikkuja niin ton 7000 kcal saat pois helposti kahdessa viikossa. Ilman nälkäkuuria.
(Todettakoon, että itseltäni menisi pelkällä liikkumisella tuo 7000 pois viidessä viikossa. Ja kipeetä tekisi - polven takia. Siksi mä puhun niin paljon siitä ruokavalion merkityksestä.).

Mitä tähän toiseen kappaleeseesi tulee. Niin hienoa että sait tuossa parin päivän aikana tehtyä päätöksen "ottaa aikaa itsellesi". Kyllä sun hyvinvointi on tärkeää koko perheelle ja tuskinpa isä kärsii, jos joskus pääsee itsekseen lapsia kaitsemaan.

Mutta siihen mikä saa minut aina näkemään punaista on "ensi sunnnuntaina" tai "kevääseen mennessä". Mutta en suinkaan tuomitse, koska ollaan kaikki erilaisia. Ja uskon myös siihen, ettei terveellinen elämä, liikunta, vähempi syöminen jne. tule tai onnistu ennenkuin sen aika on. Ja ennenkuin itse on muutokseen valmis. Siitä se varmaan usein johtuu, että ihmiset eivät laihdu, jos he eivät ole "henkisesti" valmiita siihen. Mene ja tiedä.

Hyvää päivän jatkoa vain kaikille. :wave:

 

Olen 155cm "pitkä" ja painan tällä hetkellä 67kg. Aloituspaino huiteli tuolla 76kg kantturoissa ja sieltä siis olen elämäntapamuutokseeni alkanut=)

Tavoitteena minulla on elokuuhun mennessä painaa abauttiarallaa jotain 52-56kg välimaastossa

Liikun enemmän ja syön terveellisemmin, normi kotiruokaa ja karkkiakin=) Se karkki kun on mun kompastuskivi, ja sitä pitää saada monta kertaa viikossa vähäsen tai muutoin repsahtaa totaalisesti..

Itseasiassa joulukuun alussa painoin 63kg, mutta tuo kinkku ja karkki että se suklaa vei mut totaalisesti urilta Eli niitäpä tässä nyt tiputtelen =)

 

Oli miten oli, mutta mun paino se vaan nousee. Johtuu EHKÄ menkoista, jotka 1,5viikkoa myöhässä.. Tai ehkä ei johdu. Mene ja tiedä. Pitää viikonloppuna kyl herkutella, mutta pysyä kohtuudessa.

 

Heippa kaikille!

Tulin vaan kertomaan iloisia uutisia eli alas mennään, nyt paino huitelee 75Kg:ssa ja tosi tiukkana oon kyllä ollut. Aloitin tosiaan eilen uuden liikuntaharrastuksen. Juuri se sunnuntai oli siis tärkeä siksi, että sitä lajia ei ole tarjolla muina päivinä ja edellisenä sunnuntaina en päässyt paikalle tyttäreiden synttäreiden vuoksi. Nyt vielä aloitetaan tytön kanssa yhteinen, hän satujumpassa ja äiti rinnakkaistunnilla -harrastus kerran viikossa.,5 vuotta on menty lasten ehdoilla ja täytyy sanoa että tämä itsekkyys kyllä tuntuu jo nyt hyvältä. Vaikka reidet törkeen kipeet onkin...

Ljusalle

siinä tulikin selitys siitä sunnuntaista eli ei ollut kyse "joka maanantai" aloitettavasta laihduttamisesta. Mut tsemppiä sulle painonpudotukseen ellei ole kyse päinvastaiseen kehittyvästä tapahtumasta??!! Ja myös muille laihduttajille!! Toivottavasti saadaan vähän vauhtia tähän ketjuun niin ehkä motivoi (ainakin mua) yrittämään enemmän.

 

Siis 4,5 vuotta on menty lasten ehdoilla piti sanomani :kieh:

 

Ei ole tarkoitus mitenkään osoittaa sormella sitä "vasta ensiviikon sunnuntaina aloittamista, vaan yleensäkin sanoa, että elämäntapa remontti - pitää aloittaa heti, ei ensi viikon alusta. Ja sitäkin sanoin, että ei kukaan pysty laihtumaan tai muuttamaan elämäntapojaan, jos ei ole henkisesti ensin kypsynyt ajatukseen. Eli ei näin, "kaveri aloitti laihdutuksen, no mäpä ajattelin että voisin tehdä saman" -> itse ainakin oman kuuleman ja kokeman mukaan kukaan ei ole tuolla tavalla jaksanut muutamaa viikkoa pidempään.<br><br>

 

\

Siis 4,5 vuotta on menty lasten ehdoilla piti sanomani :kieh:

Sori, tähän pakko tarttua.

Enkä tarkoita nyt mitenkään kohdentaa tätä JemiJassuun, vaan ihan YLEISESTI.. Vaikka mentäisi lasten ehdoilla, niin eikö terveellisesti syövä ja liikkuva äiti jaksa paremmin ja ole siten enemmän "hyödyksi" koko perheelle; kun on energisempi ja (jopa) iloisempi. Jos äidillä on aikaa itselleen, edes se puolituntia päivässä, niin eikö se ole ihan tervettä itsekkyyttä.

Toki ymmärrän niitäkin yh-äitejä / yh-isiä; joilla ei joka päivä ole mahdollista ottaa aikaa itselleen, mutta pari(kolme) kertaa viikossa sellainen tunnin pätkä tuskin on mahdotonta. (Vaikka kuntosalille sitten tunniksi ja lapset lapsiparkkiin, jos ei muita läheisiä ole.

Korjatkaa jos itse olette eri mieltä edellä sanomastani.

 

Mä olen 160 cm ja tän hetken paino n.76. Tavoiteena olis päästä tonne 65 juhannukseen mennessä mutta motivaatio niin hukassa. Kaikkein ihaninta olisi jos joskus olisi normaalipainoinen, tuo 65 taitaa olla vielä vähän ylipainon puolella. Mutta jos edes sinne.

Vuosi sitten paino oli 88 että sen 12 kiloa pudotin silloin. Nyt kyllä taas yksi yritys alkanut kun joulut ym menny.

 

\

\

Siis 4,5 vuotta on menty lasten ehdoilla piti sanomani :kieh:

Sori, tähän pakko tarttua.

Enkä tarkoita nyt mitenkään kohdentaa tätä JemiJassuun, vaan ihan YLEISESTI.. Vaikka mentäisi lasten ehdoilla, niin eikö terveellisesti syövä ja liikkuva äiti jaksa paremmin ja ole siten enemmän "hyödyksi" koko perheelle; kun on energisempi ja (jopa) iloisempi. Jos äidillä on aikaa itselleen, edes se puolituntia päivässä, niin eikö se ole ihan tervettä itsekkyyttä.

Toki ymmärrän niitäkin yh-äitejä / yh-isiä; joilla ei joka päivä ole mahdollista ottaa aikaa itselleen, mutta pari(kolme) kertaa viikossa sellainen tunnin pätkä tuskin on mahdotonta. (Vaikka kuntosalille sitten tunniksi ja lapset lapsiparkkiin, jos ei muita läheisiä ole.

Korjatkaa jos itse olette eri mieltä edellä sanomastani.

Hmmm...Tuo terveellinen syöminen onnistuu ihan varmasti kaikilta jos sitä halusivat ,oli sitten lapsia tai ei,siihen ei taida itsekkyyttä tarvita lastenkaan puolelta.

Mutta toi liikkuminen,se on ihan tosi vaikeaa jopa minulle,jolla on se mies ja lapsetkin jo 6ja 7 vuotiaita.

En tiedä onko se sitten itsekkyyden puuttumista vai mitä mutta en raaski jättää heitä tunniksi,kahdeksi illassa edes isänsä kanssa.Ihan sen takia koska olen töissä 5 asti ja muutenkaan siitä illasta ei montaa tuntia jää ennen nukkumaanmenoa B)

Aamulla menen 10 kyllä vasta mutta en voi heitä keskenäänkään jättää enkä varsinkaan kun ovat umpiunessa aina tuonne 8-9saakka.

Vkl asia on eri(tosin silloinkin olen lauantaina töissä

=)

Mutta siis tässä oma näkövinkkelini asiaan.ja tää on todella oikeasti mulle ongelma että kun ei ole sitä aikaa päivästä liikuntaan.

 

Niin, eikös se laihtumisen kannalta riitä se kolme kertaa viikossa.
Mutta tuo tekee kyllä asian hankalaksi, kun on sen ikäiset muksut, ettei enää vaunuissa voi viedä ja toisaalta ne ei vielä jaksa kävellän kovinkaan pitkiä lenkkejä. :/

 

\

\

\

Siis 4,5 vuotta on menty lasten ehdoilla piti sanomani :kieh:

Sori, tähän pakko tarttua.

Enkä tarkoita nyt mitenkään kohdentaa tätä JemiJassuun, vaan ihan YLEISESTI.. Vaikka mentäisi lasten ehdoilla, niin eikö terveellisesti syövä ja liikkuva äiti jaksa paremmin ja ole siten enemmän "hyödyksi" koko perheelle; kun on energisempi ja (jopa) iloisempi. Jos äidillä on aikaa itselleen, edes se puolituntia päivässä, niin eikö se ole ihan tervettä itsekkyyttä.

Toki ymmärrän niitäkin yh-äitejä / yh-isiä; joilla ei joka päivä ole mahdollista ottaa aikaa itselleen, mutta pari(kolme) kertaa viikossa sellainen tunnin pätkä tuskin on mahdotonta. (Vaikka kuntosalille sitten tunniksi ja lapset lapsiparkkiin, jos ei muita läheisiä ole.

Korjatkaa jos itse olette eri mieltä edellä sanomastani.

Hmmm...Tuo terveellinen syöminen onnistuu ihan varmasti kaikilta jos sitä halusivat ,oli sitten lapsia tai ei,siihen ei taida itsekkyyttä tarvita lastenkaan puolelta.

Mutta toi liikkuminen,se on ihan tosi vaikeaa jopa minulle,jolla on se mies ja lapsetkin jo 6ja 7 vuotiaita.

En tiedä onko se sitten itsekkyyden puuttumista vai mitä mutta en raaski jättää heitä tunniksi,kahdeksi illassa edes isänsä kanssa.Ihan sen takia koska olen töissä 5 asti ja muutenkaan siitä illasta ei montaa tuntia jää ennen nukkumaanmenoa B)

Aamulla menen 10 kyllä vasta mutta en voi heitä keskenäänkään jättää enkä varsinkaan kun ovat umpiunessa aina tuonne 8-9saakka.

Vkl asia on eri(tosin silloinkin olen lauantaina töissä

=)

Mutta siis tässä oma näkövinkkelini asiaan.ja tää on todella oikeasti mulle ongelma että kun ei ole sitä aikaa päivästä liikuntaan.

Niin, ja edellisen lisäksi on ainakin minun kohdallani ollut kyse siitäkin, että kun lapset ovat pieniä ja käy kokopäivätyössä, ei ole ollut aikaa tai henkistä energiaakaan panostaa omaan itseensä. Hyvä kun saa muuten arjen pyöritettyä ja lapset ruokittua ja kasvatettua plus sitten illalla huushollin hoidettua.

 

pituus 170 cm ja paino 75 kg. Vielä ois viisen kiloo kesään mennessä tiputettava B)

 

nyt 168cm ja 60kg,kesään mennessä -5kg.

 

Minua motivoi ajatella niitä ihmisiä, jotka ovat varmoja epäonnistumisestani, repsahtamisestani, laiskuudestani, saamattomuudestani. Kesällä olen 15 kiloa kevyempi, leikkautan ja värjään hiukseni, valkaisutan hampaani, käyn kosmetologilla, uudistan garderobini ja a vot, pidähän kiinni leuastasi, anoppi, ettei loksahda kokonaan paikaltaan... Ja ystävät hyvät, te joilla on ollut joo joo -asenne elämäntaparemonttiini, saattepa tekin nähdä... Ja sinä, pieni poikani, sinä olet ansainnut iloisen, jaksavan, leikkivän ja reippaan äidin. Ja siippani hei, täällä minä olen kilojeni alla, se itsetuntoinen, naisellinen nainen, jota ei ole aikoihin näkynyt, mutta täältä sitä kuoriudutaan esiin...

 

Siltä varalta että joku miettii, mitä sieniä olen syönyt, niin tämä oli vastaus kysymykseen, mikä motivoi laihduttamaan...

 

170cm ja nyt aamupuntarissa 63,9kg.
Tavoite 60kg...
Aloitin viime to, lähtöpaino oli 66kg.
Hyvä minä!

 

167 cm pitkä ja 72kg painoa.Tavoite n.62kg toukokuun loppuun mennesä.

 

\

Niin, ja edellisen lisäksi on ainakin minun kohdallani ollut kyse siitäkin, että kun lapset ovat pieniä ja käy kokopäivätyössä, ei ole ollut aikaa tai henkistä energiaakaan panostaa omaan itseensä. Hyvä kun saa muuten arjen pyöritettyä ja lapset ruokittua ja kasvatettua plus sitten illalla huushollin hoidettua.

Tähän nyt kertakaikkiaan pakko sanoa, että kun olo on kevyempi, syö terveellisesti ja liikkuu säännöllisesti: olo on paljon ENERGISEMPI ja jaksat paremmin "arjen pyörittämisen" ja olet paremmalla tuulella. Ehkä se on klisee, mutta olen itse huomannut kyseisen asian.

Ja itseensä panostaminen on meidän jokaisen perus oikeus ja velvollisuus. ei elämää voi elää vain toisten ehdoilla. Jonkin verran omaa aikaa pitää perheellisemkin saada vain itselleen. :\|

Ja pitää vielä edelliseen lisätä. Kun liikut tunnin päivässä, se antaa voimaa kaikella "jäljelle jäävälle" 23:lle tunnille. En kertakaikkiaan voi ymmärtää, jos 24:stä tunnista ei liikene yhtä tuntia itselleen - jokaiselle meistä. Ja eihän sitä tarvitse liikkua kuin kolme tuntia viikossa, senkin voi jakaa vaikku kuuteen osaan. Lapset puolituntia aikaisemmin nukkumaan ja itse liikkumaan, jos muu ei auta.

Jos on aikaa palstalla pyöriä, niin ihmettelen ettei ole aikaa liikkua :kieh: (vaikka kuin on perhe ja kokopäivä työ).<br><br>

 

167cm ja painoa n70kg :ashamed: tavoitteena kesään mennessä painaa60kg =) ostin juuri stepperinkin =) en vaan tiedä miten tosta kauheesta pömppömahasta pääsis eroon!! vatsalihaksiako? ja millaisia ja minkä verran? :flower: tsemppiä meille kaikille! :hug:

 

\

167cm ja painoa n70kg :ashamed: tavoitteena kesään mennessä painaa60kg =) ostin juuri stepperinkin =) en vaan tiedä miten tosta kauheesta pömppömahasta pääsis eroon!! vatsalihaksiako? ja millaisia ja minkä verran? :flower: tsemppiä meille kaikille! :hug:

Kannattaa stepperiä tehdessä jännittää vatsalihakse - kuten pilateksessa n.70% täydestä jännityksestä. Ja pitää se niin kauan kuin voi ja sitten uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Se ei käytännössä auta pömppistä pois, mutta vahvistaa vatsalihaksia.

Pömppiastä ei myöskään poista vatsalihasten treenaus, vaan rasvan vähenetäminen kehosta. Mutta jos kokeilet vatsojen tekemistä - muista että vain joka toinen päivä pitkiä sarjoja - joka toinen päivä pitää antaa lihasten levätä; muuten vatsalihasten tekemisestä ei ole juurikaan hyötyä.

Vatsalihaksia treenatessa (tulee näkymään kun rasvakerros on ohentunut riittävästi) kannattaa sitten muistaa myös syvät- vinotvatsalihakset.

=) Tuossa muutama neuvo. (itse en ole paras esimerkki tuon tehosta, mutta teorissa noiden pitäisi olla jotakuinkin "oikeita" vinkkejä ja faktaa).

 

Pituutta 168 ja painoa 82. Siinäpä sitä ois pois saatavaa. Jos tuonne 70kg pääsen ni tyytyväinen olen, siitä sitten jatkaa jos niikseen tulee. Ruokaremontin olen aloittanut, kohta 3vkoa ollut tällä elämäntapa remontilla ja 2kg pudonnut paino.
Kovasti haluaisin lenkkeillä, mutta vajaa 3v kaksoseni eivät enään malta istua kelkassa/pulkassa/rattaissa sen aikaa ja aika meneekin sitten tienpientareella seisomiseen ja katsomiseen kun lapset haluaa laskea pyllymäkeä
Enkä raaski olla kiukkuamassa että NYT mennään...

Olen koittanut vähintään jokatoinen päivä liikkua sen 30min-1h.
Olen myös ollu nyt 4pvä tupakkalakossa...
Hiukka fiilarit on vähissä, tekis mieli jotain nannaa koko ajan ja sitten miettii ettei kande syödä kilojaan takasin ja sitten miettii tupakkaa ja sitten ahistaa :ashamed:

Illalla menenkin mieluummin aikaseen nukkumaan kun jään katteleen telkkaa, vaikka triljoona adonista pomppis telkassa mulla ajatukset jääkaapissa
Outoa...Mutta eiköhän se tästä. Nyt varmaan on se eka käännekohta, jos tästä selvitään, alkaa taas elämä meneen mallillaan