[QUOTE="Vieras";25938394]Niinkun mä olen jo tosi monta kertaa kirjoitellut, niin kukaan muu ei näe sinne perheen sisälle ja tiedä, että mikä on kenellekin se paras ratkaisu. Jokainen voisi olla onnellinen omasta päätöksestään, eikä arvostella muiden päätöksiä!
Meillä on lapsia monta ja kaikilla pitkäaikaissairauksia. Kuntoutuksiin pitää kuljettaa, hammaslääkäreitä meillä on usein (koska hampaiden kanssa isoja oikomisongelmia), lääkärissä käydään 200 kilometrin päässä kotoa (lähempää ei löydy näin hankalissa tapauksissa osaavaa lääkäriä), fysioterapia käyntejä, astmaatikkoja (joka pahenee ihan joka nuhasta ja koulusta poissaoloja tosi paljon tämän takia. Ei siis ole mitään pientä flunssaa meidän perheessä), silmälääkäri+silmäpolikäyntejä, korvalääkärikäyntejä vähintään 5 kuukaudessa (useimmat hyvät lääkärit ottaa vastaan vaan päiväaikaan) ym. Tästä koostuu minun arkeni! Sit joka lapsella on laajat ruoka-aineallergiat, jotka vaatii vähintään kaksi eri ruokaa joka ruualle. Eli ruuanlaittoon menee aikaa paljon enempi, kun "normaali" perheissä. Hengitysteillä reagoi yksi lapsista, joten täytyy olla todella tarkkana. Mitään valmisruokia ei pystytä käyttää, vaan kaikki pitää tehdä alusta saakka itse. Kaikkia ruokia ei saa meidän kaupungista, vaan joudun ajamaan toiseen kaupunkiin hakemaan lapsille ruokia, joskus useammankin kerran kuukaudessa. Lasten kaverit ovat useimmiten meillä, ettei kukaan syö mitään väärää ruokaa. Joka aamu meillä on sellaiset kasat lääkkeitä pöydällä, mitä yleensä on vanhuksilla. Meille se on ihan normaalia arkea. Kuukauden sisään laskin, että mä olisin ehtinyt olla työpaikalla 4 päivää. Muut päivät joku sairasti tai rampattiin lääkärissä. Ensiavun hoitajat tervehtii kaupassa, joten siellä on jokunen tunti tullut istuttua. Sairaalan käytävillä lastenpolin hoitajat tervehtii ja kyselee kuinka teillä jaksellaan, vaikka oltais vaan polikäynnillä. Ollaan siis sielläkin jo tulleet tunnetuiksi.
Sitten tämän kaiken keskellä ihmiset arvostelee, että oot niin laiska, kun oot VAAN kotona!!!!! Kyllä välillä tekis mieli sanoa, että tulkaa elämään meidän arkea ja puhukaa sitten, että kuinka laiska äiti olen. Joskus on vaan tehtävä päätöksiä, joita muut eivät ymmärrä. Ärsyttää vaan ihan suunnattoman paljon, kun arvostellaan, eikä tiedetä, mitä siellä arjen keskellä tapahtuu. Voi kuinka oliskaan helppoa, kun olis terveet lapset, itse olisin terve ja mieheni. Voitas elää ihan normaalia ja tavallista arkea. Ehkä mekin vielä joskus, tällä hetkellä ei. Aina ei jaksaisi selittää koko litanniaa ihmisille, jotka kysyy, miksi et ole töissä. KUKAAN ei ymmärrä mitä tämä on, paitsi ne, joilla itsellään on pitkäaikaissairaita lapsia ja tarpoo allergiasuossa. Mä en todellakaan shoppaile ja istuskele sohvalla kaiket päivät, vaan mun aikani kuluu ihan muissa asioissa.
"Parasta" tässä hommassa on vielä se, että vaikka lääkäri onkin sitä mieltä, että tarttisin kotiin jo omaishoitajan tuen, niin Kela ei katso sitä tarpeelliseksi!! Eli meidän tulot on todella pienet. Yhden viikon aikana laskin ihan huvikseni, että kuinka paljon meni rahaa YHDEN lapsen lääkkeisiin, lääkäriin, labroihin ym., niin summa oli 1000. Pakkohan sekin raha oli kaivaa ja siirtää laskuja, että saatiin lapsi hoidettua. Onneksi vakuutus korvaa, mutta ennenkun ne saadaan, niin aikaa siinäkin kuluu.
Älkää oikeesti kaikkia kotiäitejä arvostelko laiskoiksi!!! Tuntuu toisista tosi pahalta. Mä itse pystyn asian kanssa elämään, koska mä tiedän, että en pysty töissä käymään. Mun mielestä oli reilumpaa irtisanoa itsensä ja antaa vakipaikka jollekin muulle, kun se, että mä olisin kerran kuukaudessa sen yhden päivän ollut töissä. Kyllä siitäkään ei työkaverit olis kauheesti tykännyt. Kaikilla ei ole edes niitä voimavaroja sanoa takaisin, että miksi näin on!! Ja mä tiedän muitakin, kun itseni tämmöisessä tilanteessa olevan. Onneksi mulla on vertaistukea ympärilläni, ei tätä muuten jaksaisi! Yhdessä miehen kanssa tämä päätös on tehty, ei tämmöstä asiaa itse yksinään tekisi. Mulla oli vakituinen työpaikka, josta vuosi sitten sanoin itseni irti. Mä meen töihin, kun pystyn. Kaikille en edes halua tätä meidän tilannetta selittää, koska en mä mitään säälipisteitä hae! Ymmärrystä toivois toisilta, eikä haukkumista ja arvostelua.
Sepitin pitkän tarinan, mutta harmittaa vaan toisten äitien puolesta, jotka saa vääränlaista arvostelua osakseen. Tähän ketjuun jo aiemminkin kirjoitin, mutta siitä sain ihmettelyä osakseni! Tässä meidän tarina kokonaisuudessaan, niin ei tartte ihmetellä, miksi mun työni on ison perheen kotihommien tekeminen ja kaiken tämän muun pyörittäminen.
Aurinkoista kevättä kaikille ja toivottavasti jokainen pystyy olemaan tyytyväinen ihan siihen omaan päätökseensä ilman, että tarttee muiden päätösiä haukkua ja arvostella!![/QUOTE]
Henkkoht valinta tehdä suurperhe? Turha kai silloin jeesustella kuinka paljon joutuu tekemään ja kuinka paljon maksamaan. Ei yhteiskunnakaan tehtävä kai kaikkea ole kustantaa, kuitenkin te olette tehneet sen valinnan että lapsia on tehty niin paljon että taloudellisesti tekee tiukkaa ja kaikki on miehen tienestin varassa. Jos ja kun sen ison perheen haluaa, pitänee kai muistaa että kaikki meistä voi sairastua vakavastikin. Ja vaikka hoito suomessa on puoli ilmaista, maksaa se silti.
Teet kovan työn, mutta tässä ketjussa sympatia pisteet ei nouse. Kaikki on kuitenkin ollut teidän, sinun ja miehesi valintoja.
Mä en ole kuitenkaan mikään marttyyrimamma, enkä tosiaan vetoa asioissa siihen että kaikki päätökseni ovat lasten parhaaksi.
Ja kyse ei edelleenkään ole laiskuudesta.
) työn raskaasta oravanpyörästä,mutta uskon että oli myös lapsille hyväksi saada olla ekat vuodet kotona.