[QUOTE="vieras";24245790]Voi Tiina, Tiina! Lähde! Ei se tilanne tuosta muutu, ei ainakaan paremmaksi.
Mä lähdin juuri ennen äitiysloman alkua lähes tyhjin käsin. Kaikki huonekalut, paitsi lasten ja meidän parisänky, tv, tietokone, astioista suurin osa jäi miehelle. Mies kyllä piti huolen, että hänelle ostettiin uusi sänky meidän säästötilin rahoilla, nekin oli kaikki sinne kertyneet kummasti mun tililtä.
Munkin ex ehdotti tätä kolmatta lasta, kovin oli iloinen, kun raskaustesti näytti plussaa. Muutaman kuukauden jaksoi tsempata ja sitten taas alkoi menot ja juoksut. Mä täytin kunnan vuokra-asunnon hakupaperit, vein ne suoraan isännöitsijälle ja kerroin itkien tilanteen. Kahden viikon päästä sain asunnon. Miehelle kerroin vasta siinä vaiheessa.
Ensimmäinen joulu vietettiin lähes tyhjässä asunnossa, ilman verhoja ja kattovaloja, mutta se oli meidän paras joulu ikinä! Pikkuhiljaa aloin rakentaan meille siitä asunnosta kotia, tein listan hankinnoista ja tavara kerrallaan olen tämän huushollin onnistunu täyttämään

Ainoa asia, jota kadun, on se, etten lähteny jo aikasemmin!
Oon just lukemassa kirjaa Pidä puolesi, irti narsistin hampaista (Janne Viljamaa), suosittelen. En sano, että miehesi on narsisti, mutta ehkä siitä saa vähän selvennystä, mitä toiselle voi ja saa tehdä ja kannattaako jäädä vai lähteä. Henkinen väkivalta on joskus pahempaa kuin fyysinen![/QUOTE]
Kiitos tästä kirjoituksesta! Olet toiminut hienosti ja tuo on vaatinut voimia. Tämä umpikuja on vienyt voimani täysin. Joskus tuntuu että elän vain ja ainoostaan tuon esikoisen takia,tästä toisesta en ole pystynyt nauttimaan kun tämä elämä on ollut tälläistä.Olen ruvenut lukemaan kirjaa "sata tapaa tappaa sielu"...Olen huomannut että,miehellä ei edes omatunto soimaa siitä miten kohtelee minua ja on ihan muina miehinä.Näkee kyyneleeni ja jotenkin "nauttii" niistä.Tai sitten vain kuvittelen.Koskaan hän ei "kadu" tekosiaan tai lohduta minua.Korostan että tämä kaikki pas...a on pulpahtanut väkevimmin pintaan juuri tänä odotusaikana. Juhannuksena hän ilmoitti ettei todellakaan vietä juhannusta minun tai lapsemme kanssa. Sanoi "luuletko tosiaan,että teidän kanssa viitin olla?" nuo sana sattui todella pahasti...Jälkeenpäin yritti muunnella sanomisiaan. Niin hän juhannuksena jätti meidät lapsen kanssa ja lähti kaverilleen. Lapsen kanssa lähdin keräämään saunavitsoja niin tuli takaisin koska ilm paikassa minne meni ei ollutkaan mahd juhlia kuten hän olisi toivonut( perheitä paikalla) ... tajuan kaiken,mutta olo on kuin olisin sidottu käsistä ja jaloista.