Pitäskö se nyt oikeesti sit ottaa ja lähteä?

["Tiina"]

Elikkäs meille on tulossa toinen lapsi,aiemmin mennyt suht hyvin.Mies ollut aina kova menemään mutta vuosi ennen kuin alettiin yrittämään toista hän oli mitä ihanin.Kun sai kuulla että toinen on tulossa (5 kklla raskaana) niin hän on ollut kanssamme vain 3 vkonloppua.Minusta se on aina vähän. Nyt vain ilmoitti että töistä lähtee suoraan kavereiden kanssa risteilylle. Ei antanut mun sanoa mitn,vaan länttäs luurin korvaan ja ei vastaa puhelimeenm,ei viesteihin. Täydellisen epäkunnioittavaa!!! mulla on niiin vihainen ja loukattu olo.
Hän tekee mitä lystää ja on ihan törkeä minua kohtaan.Jotenkin olen kokenut että hän ajattelee minun olevan nalkissa. Meillä uusi talo,vauva tulossa,mihin menisin? AIvan uskomattoman paha olo.Pitääkö minun kestää tämä kaikki paha olo sisälläni ja jäädä kynnysmatoksi? niin mihin minä menisin? on niin lyöty olo miksi hän kohtelee minua ja perhettämme näin?

 

[Tönt]

mietintätauko voisi kyllä tehdä hyvää varsinkin miehelle. voi olla että muuttuu kun lapsi syntyy tai sitten ei. ja vaikka muuttuisikin niin oisko sillä enää merkitystä? se ei kunnoita sua etkä varmaan kunnoita sitä eikä varmaan luotakkaan enää tommosten temppujen jälkeen.

 

[vierass]

Mun kaverin mies pistää kaverin tasaisin väliajoin paksuksi niin kaveri on raskauden ja imetyksen myötä "vankina" kotona pari vuotta kerrallaan Mies menee miten sattuu eikä pahemmin osallistu lasten hoitoon. Jokunen aika sitten kaveri oli hakenut kierukan, kun ei enempää lapsia haluaisi niin mies suuttunut ja raivonnut, että lähtee kävelemään ja ei tapaa lapsia enää ollenkaan jne jos kaveri ei poista sitä kierukkaa. Ihana helmi mies!

 

[Tasku Venus]

Mun kaverin mies pistää kaverin tasaisin väliajoin paksuksi niin kaveri on raskauden ja imetyksen myötä "vankina" kotona pari vuotta kerrallaan Mies menee miten sattuu eikä pahemmin osallistu lasten hoitoon. Jokunen aika sitten kaveri oli hakenut kierukan, kun ei enempää lapsia haluaisi niin mies suuttunut ja raivonnut, että lähtee kävelemään ja ei tapaa lapsia enää ollenkaan jne jos kaveri ei poista sitä kierukkaa. Ihana helmi mies!

Karseeta.:O

 

[leijonanmorsian]

Hakekaa apua.

 

["kia"]

Mun äidin miehen sanoin; "pidä kesät paksuna ja ota talveksi kengät pois, niin pysyy vaimo kotona"
No mun miehelle tuota ei tarvitse sanoa, sen mielestä mun pitäisi olla koko ajan raskaana(en aio olla).
Ap:n tilanne kuulostaa siltä että mies todellakin haluaa vaan "kahleet" joilla vaimo pidetään kotona hinnalla millä hyvänsä. Kun vaimolla olisi vapaus lähteä tai tehdä mitä itse haluaa(kun ei ole raskaana)niin mies heittää kärrynpyöriä ja tekee mitä vaan että vaimo näkisi kuinka hyvän miehen ja isän kanssa olisi lapsia tekemässä.
Ja sitten kun on pullat uunissa niin miehen esitys loppuu ja alkaa kynnysmattona kohtelu, koska mies on saanut haluamansa ja ei voi uskoa että nainen rikkoisi lapsen ja syntymättömän lapsen perheen.
Kyllä tuossa olisi aikalisän paikka.

 

[Kerpele]

No, tuohon huonoon kohteluun en voi yhtyä. Mutta kun meille nyt tuli ero, niin mä jään tähän työttömänä, kouluttamattomana, luottotiedottomana, hirveät ulosottovelat niskassa.. Mulla ei ole tukiverkkoa, asuntokin on kaupungin vuokra-asunto. Silti, mä olen onnellinen että tehtiin tämä päätös erota, mulla oli heti paljon onnellisempi olo kun päätös oli tehty ja päivä päivältä jaksan uskoa taas parempaan enemmän ja enemmän. Ennen eropäätöstä olin vain surullinen ja ihan puhki koko elämään.

Asioilla on tapana järjestyä

 

[Susimieli]

Laittaisin puhelimen kiinni ja pakkaisin matkalaukut. Tyhjä kämppä kun odottaa miestä niin eiköhän tajua ettei se voi sua kohdella kuin kasaa paskaa.

Oot vaikka viikon pois ja sit tuut kotiin ja keskustelette haluaako se perheen vai poikamieselämän.

 

["tiina"]

itken nyt ja laitoin just miehelle viestiä et se on vienyt mun elämän halun ja siltä tuntuu.Kaikki painaa niskassa niin julmetusti,en tajua miten voi kohdella mua näin?!eikö naista joka odottaa pitäs pitää kuin kukkaa kämmenellä. Se oikeen tuntuu nauttivan,puhelimessakin oli sen kuulonen et kohta alkaa viheltää.(upeat kelit ja kavereita,laivalla on kivaa,kuka nyt haluisi olla lapsen ja raskaana olevan kanssa kotona?) Useita kissanristijäisiä ollut ja olen puhunut ja pyytänyt et olisi kesää meidänkin kanssa ja kuten kirjoitin niitä on vain muutama vkonloppu kun on ollut meidän kanssa.

Mulla ei riitä enää voimat yhtään,tai tehdä mitn. Meillä olisi kaikki niin hyvin ja se tahallaan antaa asioiden mennä huonoiksi...en voi ymmärtää miten se on niin välinpitämätön juuri nyt kun olen raskaana auttakaa....

 

["www"]

Laittaisin puhelimen kiinni ja pakkaisin matkalaukut. Tyhjä kämppä kun odottaa miestä niin eiköhän tajua ettei se voi sua kohdella kuin kasaa paskaa.

Oot vaikka viikon pois ja sit tuut kotiin ja keskustelette haluaako se perheen vai poikamieselämän.

Peesi. Mä tekisin saman. Menisin vaikka johonkin motelliin viikoksi, jos ei olisi muuta paikkaa. Tulostaisin vielä netistä eropaperit ja jättäisin keittiön pöydälle. En vastaisi viikkoon puhelimeen enkä tekstareihin. Senkin jälkeen pakottaisin miehen keskustelemaan, ennen kuin palaisin kotiin.

 

["Milka"]

En usko että kunnioittaminen sua kohtaan miehen puolelta ainakaan lisääntyy, jos vain nielet kaiken, jopa tuollaisen käytöksen.

Oletko uhkaillut ennen erolla tms.? Jos et, niin sinuna laittaisin miehelle nyt tekstiviestin, että hällä on tunti aikaa ilmoittaa että tuleekin risteilyn sijaan kotiinsa selvittämään asioita vaimonsa kanssa. Ja että jos ei tule, on hän tehnyt avioliittonsa suhteen omat päätöksensä, sinä teet omasi.

Olen niin pahoillani sun puolestasi, en edes osaa kuvitella kuinka paha olo tuossa tilanteessa voi olla, mutta voimia jatkoon!

 

["tiina"]

[QUOTE="Milka";24245373]En usko että kunnioittaminen sua kohtaan miehen puolelta ainakaan lisääntyy, jos vain nielet kaiken, jopa tuollaisen käytöksen.

Oletko uhkaillut ennen erolla tms.? Jos et, niin sinuna laittaisin miehelle nyt tekstiviestin, että hällä on tunti aikaa ilmoittaa että tuleekin risteilyn sijaan kotiinsa selvittämään asioita vaimonsa kanssa. Ja että jos ei tule, on hän tehnyt avioliittonsa suhteen omat päätöksensä, sinä teet omasi.

Olen niin pahoillani sun puolestasi, en edes osaa kuvitella kuinka paha olo tuossa tilanteessa voi olla, mutta voimia jatkoon![/QUOTE]

Mä laitoin viestiä ja annoin valita,mies valitsi iltaristeilyn kaverien kanssa ja siitä yöelämään.Eli se uhkaus oli tehoton. Tällä hetkellä mietin menisinkö sit tavaroiden ja lapsen kanssa ystävälleni.Tosin sekään ei välttämättä häntä hetkauta.Hän tietää miten rakas ja tärkeä asia minulle on perhe ja nimenomaan ehjä perhe. Olen aina itse tehnyt työtä että suhde pysyy hyvänä ja olen ollut aina luottamuksen arvoinen ja siihen hän taitaa luottaa. Tämä kesä ja kevät on ollut kauheita. Olen aivan kehäraakki ja hän näkee sen.Olen miestäni nähnyt vilaukselta,isä hän ei ole esikoisellemme ollut.Masussa oleva vauva oli hänen puolelta haluttu ja toivottu,mutta näköjään äitiä voi kohdella miten haluaa kun äiti odottaa vauvaa. Ja niin puhutaan nyt aikuisesta miehestä...vieläpä se

 

["Milka"]

[QUOTE="tiina";24245405]Mä laitoin viestiä ja annoin valita,mies valitsi iltaristeilyn kaverien kanssa ja siitä yöelämään.Eli se uhkaus oli tehoton.[/QUOTE]

Eli ei selvästikään usko että oikeasti lähtisit, jos olet tehnyt selväksi kuinka tärkeä sulle ehjä perhe on. No, nyt sitten vaan seuraavaa askelta peliin ja miehelle seuraava viesti: "Selvä. Teit päätöksesi.". Ja sitten vaan kaverille, isovanhemmille, motelliin,...

Voi että jos olisit minun kaverini, niin auttaisin mieluusti apuun. Vaan ulkomailla kun asun, niin en voi edes tarjoutua tueksi. Mutta toivottavasti löydät paikan jonne mennä.

Ja minusta sinun kannattaisi valmiiksi varata aika jonnekin kunnan perheneuvontaan, jonot ovat kuitenkin pitkiä eikä miehesi tarvitse sitten jatkossa tietää ettet ollut alunperinkään eroamassa, vaan varasit tuon ajan jo etukäteen. Tämä siis siinä toivossa, että mies suostuu perheneuvontaan tulemaan, ja että sinäkin saat itseäsi ilmaistua tarpeeksi selkeästi. Nyt on vaan aika pistää kova kovaa vastaan, tai sinusta tulee katkeroitunut, onneton vaimo ja äiti.

 

[mjää]

Mä en tommosta sietäis, pakkaisin laukut ja lähtisin, jatkoa voisi EHKÄ miettiä. Mun miestä pyydettiin laivalle myös tässä kesällä, mutta sepä nosti siitä "metelin" että ilman mua ei tule lähtemään, eli liput myös mulle.
Mutta joo, mun mielestä pieni tauko voisi nyt teillä olla paikoillaan :hug:

 

[Ken guru]

Mun kaverin mies pistää kaverin tasaisin väliajoin paksuksi niin kaveri on raskauden ja imetyksen myötä "vankina" kotona pari vuotta kerrallaan Mies menee miten sattuu eikä pahemmin osallistu lasten hoitoon. Jokunen aika sitten kaveri oli hakenut kierukan, kun ei enempää lapsia haluaisi niin mies suuttunut ja raivonnut, että lähtee kävelemään ja ei tapaa lapsia enää ollenkaan jne jos kaveri ei poista sitä kierukkaa. Ihana helmi mies!

No tuo nainenhan ANTAA kaiken tuon tapahtua itselleen. Eli hyväksyy siis miehen teot.

 

[Ken guru]

[QUOTE="tiina";24245405]Mä laitoin viestiä ja annoin valita,mies valitsi iltaristeilyn kaverien kanssa ja siitä yöelämään.Eli se uhkaus oli tehoton. Tällä hetkellä mietin menisinkö sit tavaroiden ja lapsen kanssa ystävälleni.Tosin sekään ei välttämättä häntä hetkauta.Hän tietää miten rakas ja tärkeä asia minulle on perhe ja nimenomaan ehjä perhe. Olen aina itse tehnyt työtä että suhde pysyy hyvänä ja olen ollut aina luottamuksen arvoinen ja siihen hän taitaa luottaa. Tämä kesä ja kevät on ollut kauheita. Olen aivan kehäraakki ja hän näkee sen.Olen miestäni nähnyt vilaukselta,isä hän ei ole esikoisellemme ollut.Masussa oleva vauva oli hänen puolelta haluttu ja toivottu,mutta näköjään äitiä voi kohdella miten haluaa kun äiti odottaa vauvaa. Ja niin puhutaan nyt aikuisesta miehestä...vieläpä se [/QUOTE]

Jos uhkailet, sun pitää olla valmis toteuttamaan ne! Eli itse teit uhkauksesta tehottoman. Olen todella pahoillani sun puolesta kaikesta pahasta mitä olet kokenut, ja olen sitä mieltä, että vain sinä itse voit muuttaa tuon.

 

["tiina"]

[QUOTE="Milka";24245491]Eli ei selvästikään usko että oikeasti lähtisit, jos olet tehnyt selväksi kuinka tärkeä sulle ehjä perhe on. No, nyt sitten vaan seuraavaa askelta peliin ja miehelle seuraava viesti: "Selvä. Teit päätöksesi.". Ja sitten vaan kaverille, isovanhemmille, motelliin,...

Voi että jos olisit minun kaverini, niin auttaisin mieluusti apuun. Vaan ulkomailla kun asun, niin en voi edes tarjoutua tueksi. Mutta toivottavasti löydät paikan jonne mennä.

Ja minusta sinun kannattaisi valmiiksi varata aika jonnekin kunnan perheneuvontaan, jonot ovat kuitenkin pitkiä eikä miehesi tarvitse sitten jatkossa tietää ettet ollut alunperinkään eroamassa, vaan varasit tuon ajan jo etukäteen. Tämä siis siinä toivossa, että mies suostuu perheneuvontaan tulemaan, ja että sinäkin saat itseäsi ilmaistua tarpeeksi selkeästi. Nyt on vaan aika pistää kova kovaa vastaan, tai sinusta tulee katkeroitunut, onneton vaimo ja äiti. [/QUOTE]

Kiitos Milka! Totta että näköjään vain itse voin muuttaa tilanteen.Kun tietäs mikä olisi parasta tehdä?! En usko että mies sydämmessään haluaa meitä menettää,mutta miksi ei löydy kunnioitusta. Sen sanon että,jotain on tehtävä tai raskas syksykin on edessä.Tämä on kuin umpikuja,en osaa paremmin kuvata.Välistä minut valtaa suunnaton ahdistus ja pettymys.Rekisi mieli ravistella miestä ja sanoa etteikö se tajua mitään...olen puhunut ja ehdottanut vaikka mitä pelisääntöjä,mutta mies rikkoo ne ja on sit ihan pokkana sen jälkeen. Kumpa asiat ratkeisi ja epävarmuuden tilanne saisi tunteen että voisi vaan nauttia tästä vauvan odotuksesta....

 

[!!]

Laittaisin puhelimen kiinni ja pakkaisin matkalaukut. Tyhjä kämppä kun odottaa miestä niin eiköhän tajua ettei se voi sua kohdella kuin kasaa paskaa.

Oot vaikka viikon pois ja sit tuut kotiin ja keskustelette haluaako se perheen vai poikamieselämän.

Tätä suosittelen minäkin.
Se on mukava tulla reissuiltaan kotia, mutta ykskaks koti onkin tyhjä ja vaimoke ei vastaa puhelimeen... siinä saa miettiä mieskin tekosiaan!!

 

["tiina"]

Jos uhkailet, sun pitää olla valmis toteuttamaan ne! Eli itse teit uhkauksesta tehottoman. Olen todella pahoillani sun puolesta kaikesta pahasta mitä olet kokenut, ja olen sitä mieltä, että vain sinä itse voit muuttaa tuon.

turhauduin kun mies oli ihan et "jaa...joko lähdit?!" :/ pakko todeta et voimat on niin lopussa ja jos lähden "tauolle" mies vaan saa ihan luvalla bilettää,välistä varmaan kysyisi joko tulisin kotiin,ehdottaisin ehtoja joilla tulen,mies sanoo ok ja heti on ne rikkomassa.Tiedän tuon. Sydämmessään se rakastaa meitä ja surisi jos lähtisimme pois...pysyvästi. Mutta itse olen sellainen ihminen et en leiki,jos lähden ja pyydän muuttoapua,järjestän kodin yms...niin en palaa sit enää vaikka kuinka ruinaisi. En halua tehdä sitä esim sukulaisille joilta pyytäisin apua.Sikälikin mies olisi saatava aikuismaisesti tajuamaan tilanne:tämä ei ole peliä! Olen raskaana,tarvitsen häntä,lepoa ja rauhaa.Enkä jatkuvia miehen "reissuja".Mies arvostaa ystävänsä tosi korkeelle ja varmaan nauttii nyt täysin siemauksin kun saa olla niiden kanssa.Tuossa kaveriporukassa oli yksi mies joka sai ihan luvan kanssa "sikailla" koko vaimon raskausajan,sillä ehdolla että on sit tukena kun vauva syntyy.
en ymmärrä sitä naista millään. No mieshän oli aina pe-la ihan kaatokänässä ja ei mennyt kotiin yms.. Mun mies on todennut et hieno systeemi niillä oli Ihan uskomatonta.

 

["vieras"]

Voi Tiina, Tiina! Lähde! Ei se tilanne tuosta muutu, ei ainakaan paremmaksi.

Mä lähdin juuri ennen äitiysloman alkua lähes tyhjin käsin. Kaikki huonekalut, paitsi lasten ja meidän parisänky, tv, tietokone, astioista suurin osa jäi miehelle. Mies kyllä piti huolen, että hänelle ostettiin uusi sänky meidän säästötilin rahoilla, nekin oli kaikki sinne kertyneet kummasti mun tililtä.

Munkin ex ehdotti tätä kolmatta lasta, kovin oli iloinen, kun raskaustesti näytti plussaa. Muutaman kuukauden jaksoi tsempata ja sitten taas alkoi menot ja juoksut. Mä täytin kunnan vuokra-asunnon hakupaperit, vein ne suoraan isännöitsijälle ja kerroin itkien tilanteen. Kahden viikon päästä sain asunnon. Miehelle kerroin vasta siinä vaiheessa.

Ensimmäinen joulu vietettiin lähes tyhjässä asunnossa, ilman verhoja ja kattovaloja, mutta se oli meidän paras joulu ikinä! Pikkuhiljaa aloin rakentaan meille siitä asunnosta kotia, tein listan hankinnoista ja tavara kerrallaan olen tämän huushollin onnistunu täyttämään Ainoa asia, jota kadun, on se, etten lähteny jo aikasemmin!

Oon just lukemassa kirjaa Pidä puolesi, irti narsistin hampaista (Janne Viljamaa), suosittelen. En sano, että miehesi on narsisti, mutta ehkä siitä saa vähän selvennystä, mitä toiselle voi ja saa tehdä ja kannattaako jäädä vai lähteä. Henkinen väkivalta on joskus pahempaa kuin fyysinen!

 

["vieras"]

[QUOTE="tiina";24245640]turhauduin kun mies oli ihan et "jaa...joko lähdit?!" :/ pakko todeta et voimat on niin lopussa ja jos lähden "tauolle" mies vaan saa ihan luvalla bilettää,välistä varmaan kysyisi joko tulisin kotiin,ehdottaisin ehtoja joilla tulen,mies sanoo ok ja heti on ne rikkomassa.Tiedän tuon. Sydämmessään se rakastaa meitä ja surisi jos lähtisimme pois...pysyvästi. Mutta itse olen sellainen ihminen et en leiki,jos lähden ja pyydän muuttoapua,järjestän kodin yms...niin en palaa sit enää vaikka kuinka ruinaisi. En halua tehdä sitä esim sukulaisille joilta pyytäisin apua.Sikälikin mies olisi saatava aikuismaisesti tajuamaan tilanne:tämä ei ole peliä! Olen raskaana,tarvitsen häntä,lepoa ja rauhaa.Enkä jatkuvia miehen "reissuja".Mies arvostaa ystävänsä tosi korkeelle ja varmaan nauttii nyt täysin siemauksin kun saa olla niiden kanssa.Tuossa kaveriporukassa oli yksi mies joka sai ihan luvan kanssa "sikailla" koko vaimon raskausajan,sillä ehdolla että on sit tukena kun vauva syntyy.
en ymmärrä sitä naista millään. No mieshän oli aina pe-la ihan kaatokänässä ja ei mennyt kotiin yms.. Mun mies on todennut et hieno systeemi niillä oli Ihan uskomatonta.[/QUOTE]

Huhhuh! Mutta sinusta tämä nyt on kiinni. Joko hyväksyt miehes käytöksen ja olet onneton, tai teet selväksi ettei sua kohdella miten sattuu! Mie en tajua miten jaksat tuollaista nulikkaa katsella, ite antaisin tuollaiselle potkun perseelle hyvin nopeasti. Mitä "hyötyä" tuosta miehestä sulle on, jos kerran olet kuitenkin yksin koko ajan? Mikset sitten asuisi lasten kanssa keskenänne, eipähän sun sitten tarttis murehtia miehes tekosista. Ja mahdollisuus sitten vaikka löytää se parempi yksilö jossain vaiheessa! Tsemppiä joka tapauksessa, pää pystyy, älä enää niele tuollaista paskaa siltä mieheltäsi!

 

["tiina"]

[QUOTE="vieras";24245790]Voi Tiina, Tiina! Lähde! Ei se tilanne tuosta muutu, ei ainakaan paremmaksi.

Mä lähdin juuri ennen äitiysloman alkua lähes tyhjin käsin. Kaikki huonekalut, paitsi lasten ja meidän parisänky, tv, tietokone, astioista suurin osa jäi miehelle. Mies kyllä piti huolen, että hänelle ostettiin uusi sänky meidän säästötilin rahoilla, nekin oli kaikki sinne kertyneet kummasti mun tililtä.

Munkin ex ehdotti tätä kolmatta lasta, kovin oli iloinen, kun raskaustesti näytti plussaa. Muutaman kuukauden jaksoi tsempata ja sitten taas alkoi menot ja juoksut. Mä täytin kunnan vuokra-asunnon hakupaperit, vein ne suoraan isännöitsijälle ja kerroin itkien tilanteen. Kahden viikon päästä sain asunnon. Miehelle kerroin vasta siinä vaiheessa.

Ensimmäinen joulu vietettiin lähes tyhjässä asunnossa, ilman verhoja ja kattovaloja, mutta se oli meidän paras joulu ikinä! Pikkuhiljaa aloin rakentaan meille siitä asunnosta kotia, tein listan hankinnoista ja tavara kerrallaan olen tämän huushollin onnistunu täyttämään Ainoa asia, jota kadun, on se, etten lähteny jo aikasemmin!

Oon just lukemassa kirjaa Pidä puolesi, irti narsistin hampaista (Janne Viljamaa), suosittelen. En sano, että miehesi on narsisti, mutta ehkä siitä saa vähän selvennystä, mitä toiselle voi ja saa tehdä ja kannattaako jäädä vai lähteä. Henkinen väkivalta on joskus pahempaa kuin fyysinen![/QUOTE]

Kiitos tästä kirjoituksesta! Olet toiminut hienosti ja tuo on vaatinut voimia. Tämä umpikuja on vienyt voimani täysin. Joskus tuntuu että elän vain ja ainoostaan tuon esikoisen takia,tästä toisesta en ole pystynyt nauttimaan kun tämä elämä on ollut tälläistä.Olen ruvenut lukemaan kirjaa "sata tapaa tappaa sielu"...Olen huomannut että,miehellä ei edes omatunto soimaa siitä miten kohtelee minua ja on ihan muina miehinä.Näkee kyyneleeni ja jotenkin "nauttii" niistä.Tai sitten vain kuvittelen.Koskaan hän ei "kadu" tekosiaan tai lohduta minua.Korostan että tämä kaikki pas...a on pulpahtanut väkevimmin pintaan juuri tänä odotusaikana. Juhannuksena hän ilmoitti ettei todellakaan vietä juhannusta minun tai lapsemme kanssa. Sanoi "luuletko tosiaan,että teidän kanssa viitin olla?" nuo sana sattui todella pahasti...Jälkeenpäin yritti muunnella sanomisiaan. Niin hän juhannuksena jätti meidät lapsen kanssa ja lähti kaverilleen. Lapsen kanssa lähdin keräämään saunavitsoja niin tuli takaisin koska ilm paikassa minne meni ei ollutkaan mahd juhlia kuten hän olisi toivonut( perheitä paikalla) ... tajuan kaiken,mutta olo on kuin olisin sidottu käsistä ja jaloista.

 

[Hmh]

Itse asiassa en olisi ollenkaan varma ettei miehesi jopa ole narsisti...kuvaus sopis hyvin. Vaikka sitä sanaa liikaa nykyään viljelläänkin.
Joka tapauksessa, lähde nyt pois, ei tuo muutu.

 

["Mito"]

Ei tuollaista tarvitse, eikä kannata sietää. Lähde ihmeessä niin löydät vielä edestäsi kunnollisia, välittäviä miehiä ja rakkautta.

 

["tiina"]

kiitos vastauksista ja saa laitella lisää,lähden nyt lapsen kanssa kauppaan.