Nyt kun ei varsinaisesta uhmaiästä enää voi puhua tuon isomman tytön kohdalla, niin mä revin kauheeta stressiä sen mökötyksistä.
Tyttö kun on oikein reipas niin halutessaan, hauskan huumorintajuinen ja aika kiltti kaikkia kohtaan. Mutta sitten tulee näitä päivittäisiä juttuja; 'äitiii, pelataanko nyt' 'äitii, saako mennä tietokoneelle', 'äitiii, me haluttais mehujäät' - ja jos vastaus on Ei, alkaa ensin hyväntahtoinen uusintapyyntö joka vaihtuu pian kiukutteluun tavalla tai toisella. Ja mua ottaa päähän.
Uhmaiässä oli helppo vaan antaa sen kiukutella jos kiukutti eikä auttanut mikään, nyt mä en jotenkin osaa suhtautua enkä tykkää kun tarvii kivojenkin juttujen jälkeen mököttää.
Pitäskö mun vaan luovuttaa? Sanoa aina tiukasti Ei, ilman sen kummempia perusteluja jos asia niin on - ja antaa toisen niellä pettymyksensä.
'Pitää opettaa lapselle niitä pettymyksiäkin' - joo mä tiedän, mut missä määrin? Enkö mä saakin edes joskus vaan itsekkäästi olla tässä kahvini ja vauvani ääressä ilman että mun pitää keksiä superkivaa tekemistä isommille lapsille samalla? :saint:
Tyttö kun on oikein reipas niin halutessaan, hauskan huumorintajuinen ja aika kiltti kaikkia kohtaan. Mutta sitten tulee näitä päivittäisiä juttuja; 'äitiii, pelataanko nyt' 'äitii, saako mennä tietokoneelle', 'äitiii, me haluttais mehujäät' - ja jos vastaus on Ei, alkaa ensin hyväntahtoinen uusintapyyntö joka vaihtuu pian kiukutteluun tavalla tai toisella. Ja mua ottaa päähän.
Uhmaiässä oli helppo vaan antaa sen kiukutella jos kiukutti eikä auttanut mikään, nyt mä en jotenkin osaa suhtautua enkä tykkää kun tarvii kivojenkin juttujen jälkeen mököttää.
Pitäskö mun vaan luovuttaa? Sanoa aina tiukasti Ei, ilman sen kummempia perusteluja jos asia niin on - ja antaa toisen niellä pettymyksensä.
'Pitää opettaa lapselle niitä pettymyksiäkin' - joo mä tiedän, mut missä määrin? Enkö mä saakin edes joskus vaan itsekkäästi olla tässä kahvini ja vauvani ääressä ilman että mun pitää keksiä superkivaa tekemistä isommille lapsille samalla? :saint: