Pitäskö mun vaan hyväksyä että tuollaisia kuusivuotiaat on?

[Terhikki]

Nyt kun ei varsinaisesta uhmaiästä enää voi puhua tuon isomman tytön kohdalla, niin mä revin kauheeta stressiä sen mökötyksistä.

Tyttö kun on oikein reipas niin halutessaan, hauskan huumorintajuinen ja aika kiltti kaikkia kohtaan. Mutta sitten tulee näitä päivittäisiä juttuja; 'äitiii, pelataanko nyt' 'äitii, saako mennä tietokoneelle', 'äitiii, me haluttais mehujäät' - ja jos vastaus on Ei, alkaa ensin hyväntahtoinen uusintapyyntö joka vaihtuu pian kiukutteluun tavalla tai toisella. Ja mua ottaa päähän.

Uhmaiässä oli helppo vaan antaa sen kiukutella jos kiukutti eikä auttanut mikään, nyt mä en jotenkin osaa suhtautua enkä tykkää kun tarvii kivojenkin juttujen jälkeen mököttää.

Pitäskö mun vaan luovuttaa? Sanoa aina tiukasti Ei, ilman sen kummempia perusteluja jos asia niin on - ja antaa toisen niellä pettymyksensä.

'Pitää opettaa lapselle niitä pettymyksiäkin' - joo mä tiedän, mut missä määrin? Enkö mä saakin edes joskus vaan itsekkäästi olla tässä kahvini ja vauvani ääressä ilman että mun pitää keksiä superkivaa tekemistä isommille lapsille samalla? :saint:

 

[...]

Tietysti saat! Ja perustelu on mun mielestä aina hyvä juttu. Kysymykseen "pelataanko", on musta ihan ok perustelu myös se, että "ei nyt, kun haluan juoda rauhassa kupin kahvia". Meillä myös kuusivuotias ja nuo kuvailemasi tilanteet tosi tuttuja. ottaahan nuo päähän ja vaatii kärsivällisyyttä.

 

[harmaa]

Meillä poika juuri samanlainen! Ja 6vee

 

[Hudjuke]

Mun mielestä samoista asioista ei tarvi perustella joka päivä. Kyllä 6 vuotias tietää ja saattaa hakea ihan vaan huomiotakin. Itse olisin tiukkana, et jos mä ensin kiellän jotakin ja vähän ajan päästä asiaa kysytään uudestaan niin kiellän kyllä aina edelleen, muutenhan lapsi oppii et mankumalla saa mitä haluaa ja sillon sitä aikuinen itselleen vasta karhunpalveluksen tekeekin. Niin ja kahden tytön kokemuksella noi mankumiset vaan pahenee ku ikää tulee lisää

 

[Terhikki]

Jotenkin sitä vaan kaipaa tukea näille omille ajatuksille. Ipanoiden kanssa on ihan älyttömän kiva tehdä ja touhuta, mutta joskus tuntuu että onko tullut tehtyä liikaakin kun eivät aina malta keskenään olla.

No nytkin meni hetken mutistuaan omaan huoneeseen ja kuuluu olevan kiva leikki siskon kanssa menossa =)

 

[Terhikki]

Mun mielestä samoista asioista ei tarvi perustella joka päivä. Kyllä 6 vuotias tietää ja saattaa hakea ihan vaan huomiotakin. Itse olisin tiukkana, et jos mä ensin kiellän jotakin ja vähän ajan päästä asiaa kysytään uudestaan niin kiellän kyllä aina edelleen, muutenhan lapsi oppii et mankumalla saa mitä haluaa ja sillon sitä aikuinen itselleen vasta karhunpalveluksen tekeekin. Niin ja kahden tytön kokemuksella noi mankumiset vaan pahenee ku ikää tulee lisää

Olenkin koittanut olla johdonmukainen, eli jos olen selvästi kieltänyt niin en anna hetken päästä sittenkin lupaa. Jotenkin vaan itsestä tuntuu niin tylyltä välillä. Kun oishan se kiva jos ois aina vaan kivaa

 

[päivi]

Lainaus MLL sivuilta "6 vuoden ikää on kutsuttu mm. kuningasvuodeksi: esikouluikä on kuin varhaislapsuuden kruunaus. Ikään liittyy samantyyppinen itsenäistymisvaihe kuin 2-3-vuotiailla. Joillakin 6-vuotiailla itsenäistymisvaihe menee ohi ilman suurempia kuohuja. Joissakin 6-vuotiaiden kodeissa taas elää vaihtelevan pitkän ajan tunnemyrskyissä kamppaileva "pieni murrosikäinen".

Eli uhmaikä tämäkin.

 

[Terhikki]

Lainaus MLL sivuilta "6 vuoden ikää on kutsuttu mm. kuningasvuodeksi: esikouluikä on kuin varhaislapsuuden kruunaus. Ikään liittyy samantyyppinen itsenäistymisvaihe kuin 2-3-vuotiailla. Joillakin 6-vuotiailla itsenäistymisvaihe menee ohi ilman suurempia kuohuja. Joissakin 6-vuotiaiden kodeissa taas elää vaihtelevan pitkän ajan tunnemyrskyissä kamppaileva "pieni murrosikäinen".

Eli uhmaikä tämäkin.

Jep, pieneksi murkuksi tuota välillä sanonkin kun tömistelee lastenhuoneeseen suu mutrussa. Onneksi kuitenkin pahemmilta vielä vältytty, ei aiheuta mitään julkisia kohtauksia tms *koputtaa puuta niin lujaa kuin osaa*