Kerronpa omasta elämästäni vuosia sitten:
Olin n. 46-vuotias kun hankin salarakkaan, ilmeisesti viidenkympin villitys alkoi silloin. Olimme salarakkaani kanssa yhdessä n. viisi vuotta, olin tosi onnellinen hänen kanssaan, mutta rakastin myös miestäni.
Lapset olivat jo melkein aikuisia, tunsin olevani aina hyväntuulinen ja iloinen, usein oli tämä vieras mies ajatuksissani.
Eräs työkaverini sanoi että asia paljastuu ennemmin tai myöhemmin, mutta nauroin vain hänelle, enkä uskonut.
Salarakkaani vaimolle asia paljastui vahingossa ja hän sitten soitti miehelleni ja kaikenlaista ikävää tapahtui, en voi niitä tässä kirjoitella etten paljastu.
Mieheni antoi anteeksi, mutta nyt kymmenen vuoden päästäkin vielä joskus muistelee asiaa.
Luulen että kaipasin vain sitä rakastamisen tunnetta, kun hankin tämän miehen. Sain kyllä mieheltäni rakkautta, mutta olin kyltymätön esim. seksin suhteen. Luulen että kävin silloin ylikierroksilla seksuaalisesti ja kun mieheni ei jaksanut, ajattelin että minusta riittää kyllä kahdellekin.
En kadu salarakkauttani, se antoi minulle monta ihanaa vuotta, mutta teki pari ihmistä murheelliseksi. Joskus vielä soittelemme tämän salarakkaan kanssa, mutta emme aloita uutta tiivistä suhdetta enää, en uskalla. Olemme kyllä muutaman kerran tavanneet ja rakastelleet aina silloin. Mieheni on nykyään niin hyvä minulle etten halua pilata suhdettamme, enää hän ei antaisi anteeksi.