Toggle sidebar

Pitäiskö heti kerto?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mirelle
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
se on 100 varmaa että juttusi paljastuu miehellesi. niin vain siinä käy. sun muuttunut käytös tai joku muu laittaa miehesi epäilemään ja tutkimaan;)

sä vaan hajoitat itteäsi. tuollaiset salarakasjutut syövät miestä tai naista tosi paljon. jopa melkein hulluuden partaalle niin kuin minulle oli käydä.

en todellakaan vaihtaisi kanssasi osaa. niinkuin ne iltapäivätapaamiset ihania ovatkin. ei sitä oikein tuossa tilanteessa edes tajua mikä todellinen tilanne on.


sitten kun kaikki on paljastunut mikään ei mene niin kuin oli kuvitellut. tunnemylläkät ovat aikamoisia.

 
Älä vaan missään nimessä tunnusta mitään. Jatka rauhassa mulkkua käytöstäsi ja mieti samalla löytyykö sisältäsi minkäänlaista toisen huomioimiskykyä. Voisit ihan vaikka ehdottaa miehellesi että hänkin saa ottaa salarakkaan. Ai niin, eihän sä käy sillä sinun on saatava pelata omilla säännöilläsi jotka koskevat vain sinua. Suhteen toisella osapuolella ei ole samaa oikeutta.
 
Onpa ilkeämielisiä viestejä, toisen subjektiiviseen tilanteeseen.
Ensimmäisen kiven heittäjää ei tarvinnut etsiä, se kun lensi jo.

Niin.. Mitäs kun ihastuu toiseen. Niin voi käydä. Asiasta kertominen johtaa epäilemättä kriisiin ja ikävään lopputulokseen. Millaiseen? Se riippuu osapuolten itsetunnosta ja suhteen yleisestä tilasta.

Se voi loppua omia aikojaan, tuo salasuhde. Niinkuin se usein tekeekin. Objektiivisena tarkkailijana sanoisin että olisi hyvä hankkiutua tilanteesta eroon. Sellaista ei kuitenkaan ihmistenvälisissä suhteissa ole, tai pitäisi olla edes. Toivottovasti kaikki päättyy hyvin.. turha sinun on tälläiseltä nettipalstalta kysyä mitä pitäisi tehdä.
 
""Mitäs kun ihastuu toiseen. Niin voi käydä.""

Erittäin lapsellinen kommentti. Ihastuminen voi tosiaan vahingossa käydä, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Ihastus ei automaattisesti johda mihinkäään. Sen sijaan suhde ei koskaan ala vanhingossa. Ap on ihan itse tietoisesti päättänyt aloittaa suhteen ja valehdella asiasta puolisolleen. Kun toisen ihmisen kunnioitus on tuntematon käsite niin se sitten todella on. Ärsyttää tämä nykyajan meno kun mistään ei tarvitse kantaa vastuuta eikä mistään saisi tuomita.
 
Tarkoituksenani on ollut peilata omia ajatuksiani muiden vastaaviin, ei niinkään kysellä reseptiä. Itsehän ne päätökset on kuitenkin tehtävä.

Viestit ovat olleet aika kovia ja tuomitsevia, mikä sinänsä ei ole ollut yllätys, jos ajattelee normien mukaista elämää. Toisaalta uskon myös, että ne kovimmat tekstit kirjoittaneet pelkäävät keskustella minun tapaisesta tilanteesta. Elämä on tällaista. En kuitenkaan koe nauttivani miesten imartelusta enkö koe olevani kevytkenkäinen hupakko. Enhän siinä tapauksessa miettisi muita, kuten aviomiestäni ja salarakastani. En leiki kummankaan tunteilla, sillä se ei kuulu tapoihini. Siksi yritän miettiä, mikä olisi paras tapa toimia. Totta kai ajattelen myös itseäni siinä, että kuuntelen sydäntäni. Se pyytää rauhassa harkitsemaan.

En jaksaisi tätä, ellei salarakkaan kanssa asioista voisi keskustella avoimesti. Mieheni kanssa keskustelen kaikista muista, mutten rinnakkaissuhteestani. En halua romuttaa hänen maailmaansa turhaan enkä kaataa ""sotkuni"" hänen niskaansa. Hän ei ole ansainnut sellaista kohtelua.

Olen oikeasti kahden suhteen loukussa, jossa tunteita liikkuu moneen suuntaan.
 
> Viestit ovat olleet aika kovia ja tuomitsevia, mikä sinänsä ei
> ole ollut yllätys, jos ajattelee normien mukaista elämää.

No mitä sitten odotit? ""Ei se mitään, kyllä me ymärretään. Voihan sitä niin käydä. Ei se sun vika ole"" Ja paskat. Itse olet soppasi keittänyt. Miksi puhut salarakkaasta? Siksikö että se ei kuulostaniin pahalta kuin huoraaminen?

>Toisaalta uskon myös, että ne kovimmat tekstit kirjoittaneet
>pelkäävät keskustella minun tapaisesta tilanteesta.

Keskustellaanhan täällä, ja mitä pelkäämistä siinä on. Pidät varmaan itseäsi tosi ""rohkeana"" ja ""älykkäänä"" kun _uskallat_ sanoa nimettömänä netissä että PETÄT MIESTÄSI koko ajan. Ja sitten nostat itsesi jalustalle väittämällä että ""Haluan pohtia tilannetta objektiivisesti"". Voi s.tana että voi olla omahyväinen lumppu ja omaan napaan tuijottava pikkukakara.

> En leiki kummankaan tunteilla, sillä se ei kuulu tapoihini.
Mistä sitten parhaillaan teet suhteessa kahden miehen kanssa. Älä puhu toista ja tee toista. TOiminnastasi päätellen tunteilla leikkiminen kuuluu tapoihisi.

> Siksi yritän miettiä, mikä olisi paras tapa toimia.
Etkä yritä, perustelet vaan itsellesi syyn jolla jatkaa nykytilanteessa.

Jos oikeasti miettisit, pistäisit huor... anteeksi salarakastamiselle lopun, ottaisit etäisyyttä mieheesi ja tutkisit tunteitasi mitä oikeasti haluat ja sen jälkeen tekisit päätöksen.

Jos sinulla on yhtään kunniotusta toisia ihmisiä kohtaan, lopeta huor... anteeksi salarakastaminen, kerro miehellesi ja muuta omilles. Katsos kun kaikkea ei voi saada, tai ehkä voikin vähän aikaa mutta lopputulos on katastrofi.

Mene itseesi, ja tee kerrankin jotain mikä on oikein. Et siihen kuitenkaan pysty, koska omat tarpeesi ja omistamisen halusi ylittää kaiken muun ja ympärilläsi olevien ihmisten ajattelemisen. Tuo ei ole tervettä.
 
Kyllä sinulle on vastattu ilman mitään normeja, elämänkokemuksella. Vastaukset ovat kovia, mutta tosia sinun haavemaailmaasi vasten.

Pidän omaa kokemustasi nyt jotenkin ainutlaatuisena, mutta näitä on PALJON, ja kaikki surkeaan itkuun ja jopa vuosia kestäviin sirpaleiden kokoamisiin päättyneitä. Niitä kun on vierestä katsonut ja tukeakin yrittänyt, ei ole harvakuvitelmia. Omilla vähäisillä neuvoillaan yrittää vain ohjata toista tajuamaan, mihin on itseään ajamassa.

Suhteen aloittaminen ja lopettaminen on tahdon asia, niin se vain on. Siinä asiassa voi narrata ainoastaan itseään, kuten teet.

Olet saanut peilata, peilistä vain ei tainnut katsoa sellainen kuva, kuin toivoit.
 
Miksi sinä 'yhden naisen mies' jankkaat koko ajan huoraamisesta? Eihän alkuperäinen ole kertonut ottaneensa rahaa seksistä!
Sitä paitsi et voi itsekkään olla varma milloin sinusta tulee 'kahden naisen mies'. Joskus kohtalolle ja tunteilleen ei voi yksinkertaisesti mitään!
 
Aika kapea katse on oltava jos ainut huoraamisen merkki on että ottaa rahaa makaamisesta.

Taitaa tämä Diane olla vielä kovin nuori.

>Sitä paitsi et voi itsekkään olla varma milloin sinusta tulee
>'kahden naisen mies'. Joskus kohtalolle ja tunteilleen ei voi
>yksinkertaisesti mitään!

Tunteilleen ei aina voi, teoilleen voi. Jos ihminen pystyy yhtään kontrolloimaan elämäänsä niin myös tunteilleen voi, ja pitääkin, kohdistaa kontrollia jos on liitossa toisen ihmisen kanssa.

Väitteeni tunteilleen voimisesta perustuu omakohtaiseen kokemukseen. Olen ollut tilanteessa jossa olen ihastunut toiseen naiseen. Jätin asian kuitenkin sikseen enkä ottanut yhteyttä vaikka ko. nainen laittoikin sähköpostia ja tekstiviestejä tapaamisen toivossa. Vaikka olinkin aika lailla ihastunut (ja mieli teki jatkaa) tein päätökseni asian suhteen ja vein vaimolle kukkia. Ei siksi että olisi ollut mitään sellaista tehtynä että pitäisi katua (ei edes halattu tämän naisen kanssa) vaan siksi että halusin viedä kukkia. Olin kuitenkin ihastunut häneen varsin kovasti ja hän olisi halunnut viedä asiaa eteenpäin. Itse olin oikeasti kahden vaiheilla, mutta ajattelin asiaa yläpäällä enkä alapäällä.

Yksi selvä merkki lapsellisuudesta/epäkypsyydestä on kykenemättömyys toiseen asemaan asettumisessa. Näin ollen ei pysty näkemään mitä tekemiset vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiin. Lapsethan ovat sellaisia että kun näkevät jotain mitä haluavat niin se on saatava.
 
""Erittäin lapsellinen kommentti""

Itse olette ehdottomuudessanne lapsellinen. Älä viitsi peilata asioita vain itsesi kautta, vaan kaiken sen mitä olet nähnyt.

Parisuhde on kuin onkin subjektiivinen kokemus, ja jos ottaa siihen ulkopuolisena ehdottoman kannan, on paitsi lapsellinen myös ilmeisen kokematon.

Huomaan että suhde uskottumuuteen riippuu seuraavista muuttujista. Oma parisuhde ja sen kaaren vaihe, Itsetunto ja ikä. Keskimäärin negatiivisimmin aiheeseen suhtautuvat sinkkunaiset ja he joiden parisuhde on kaaren ensimmäisessä vaiheessa (0v-3v), monipolvisempi ja kenties vivahdeikkaampi suhtautuminen asiaan on yli 4v seurustelleilla. Miksi kerron ihmistyypeistä? Siksi että asia on _subjektiivinen_ eli henkilökohtainen. _Kukaan_ ulkopuolinen ei voi, eikä saisi asettua toisen yläpuolelle ja määritellä asioita toisen puolesta, koska ei tiedä oikeasti mistä on kysymys. Ja heillä tuntuu olevan usein korkein moraali, joilla sitä ei edes koetella.

Itselläni ei enää nykyisellään edes ilme värähdä kun kuulen toisten ihmisten parisuhdesotkuista. Olen päättänyt keskittyä omaani ja tehdä siitä onnistuneen.

 
Et sitten tullut ajatelleeksi sitä että jos päätät reilusti sanoen huoraamisen toisen miehen kanssa tapahtuu katkeroituminen ja tämä ""salarakas"" (herranjestas kun typerä sana...) päättääkin ihan itse kertoa miehellesi. (joka tuskin on senjälkeen enää miehesi) ja nyt sanot että olette puhuneet siihen malliin ettei niin käy, mutta kun tämä ihmisluonto on sellainen että hups.. miksi välittäisin tosta kun sekin mulle teki näin. ja täytyy kyllä sanoa että niin käydessä se olisi sinulle ihan oikein. itse loukkaat kokoajan toista miksi sulle pitäisi käydä paremmin.
 
Kait tässä sitten pitäisi taputella vain päälaelle ja sanoa, että voi voi, ei se mitään, on se elämä niin rankkaa, miten sinä nyt tuolla tavalla ihastuit, voi voi lapsiparkaa, kyllä kaikki ymmärtää, että pettäminen on ihan normaalia, eihän me mitään normieläjiä olla...


Mutta tosiaan - mitä tarkoittaa, kun sanotaan olevansa ONNELLISESTI AVIOSSA, mutta silti haahuilee pettämisen kanssa?

Siihen tämä ap ei ole vielä vastannut. Muuten kyllä näyttää tekstiä riittävän.
 
No siis oikeasti: kuka jurpo kirjoittelee omasta elämästään kaiken mahdollisen tällaiselle hölmölle palstalle kaiken kansan luettavaksi ja kommentoitavaksi. Mene pariterapiaan äijäs kanssa, niin siellä saat purkaa pääs sisältöä eikä tartte kirjoitella minnekään palstoille.

Vai eikö sulla ole edes kavereita, joille voisi kertoa ja pohtia asioita oikeiden ihmisten kanssa, jotka oikeasti tuntevat ja tietävät tilanteet.

Tää on kyllä tosi huvittavaa. Mua ei pätkän vertaa kiinnosta moisten huuhkajien 'auttaminen' tai heidän 'ongelmiensa' pohtiminen. Jotkut ilmeisesti ovat jotain kotipsykologeja, kun jaksavat pohtia, että miten hyvänen aika sentään se mirkku nyt oikein pärjää tästä eteenpäin.

Tää olis viimeinen paikka, josta kukaan täysjärkinen viitsis kysellä yhtään mitään. Pelkkää seiskan viihdettä koko homma.
 
Miesten huora-kommentit johtuvat tietenkin siitä, että ovat joutuneet petetyiksi/jätetyiksi ja nyt on hyvä sauma purkaa agressioitaan.

Jos päätät jatkaa sivusuhdetta, pidä huoli, että käyttäydyt mahdollisimman hienotunteisesti aviomiestäsi kohtaan. Ei ole mukavaa saada sellaista tietoa joltain kolmannelta, mahdollisesti vielä vahingoniloiselta, osapuolelta.

Minulla oli avioliitossa ollessani 10 v. kestänyt suhde , jossa tunneskaala vaihteli huimasti; välillä oltiin eroamassa liitoistamme ja menossa yhteen, välillä oli lyhyitä taukoja.
Sitten päätin muuttaa elämäni, katkaisin suhteen ja vähän ajan päästä otin avioeron. En haikaile kummankaan miehen perään, ollutta ja mennyttä kumpikin. Tuskin olisi kestänyt arkea se romanssikaan.
Nyt kauempaa katsottuna näen, että liitossa, jossa on sivusuhteita, on jotain pielessä. En halua syyllistää sen enempää petettyä kuin pettäjääkään.

Kaikkia liittoja ei saa hoitamallakaan kuntoon. Tuskasta huolimatta on armollisempaa molemmille silloin erota.
 
Tilanteeni - ja etenkin minun toimintan i -on herättänyt tosi paljon aggressiivisia reaktioita, jotkut toivoivat minulle jopa pahimman mahdollisen rangaistuksen. Ikäänkuin tilanteeni olisi ennen kuulumatonta. Sitä en jaksa uskoa.

Ihmiset eroavat nykyisin liian helposti. Yritän tätä itse välttää antamalla itselleni aikaa kuulostella, missä mennään. Rakkauteen kuuluu myös vastuullisuus, joka minun kohdallani tarkoittaa sitä, että itse selvitän ""sotkuni"" enkä kaada sitä mieheni niskaan. Kannan vastuuta myös toisesta miehestä, onhan hänelläkin tunteet pelissä.

Hyvät ihmiset! Tällaista sattuu. Toivon, että teillä kaikilla on on onnellinen ja haaveriton elämä.
 
näyttävät elävän vain nettielämää, siellä ei olla uskottomia.
Ja on turvallistakin, ei haise, ei maistu, ei ole kuumaa eikä kylmää.

Täällä reaalielämässä on monenlaisia suhteita ja ihmisiä.
Meitä monella tavalla epätäydellisiäkin.
Onneksi fiksut ihmiset osaavat hoitaa salaisetkin suhteensa niin siististi, ettei ne ulospäin näy eikä niistä ""jäädä kiinni"". Melko rahvaanomainen koko sanonta, ihan kuin olisi kysymys jostain pikaisesta naimisesta autossa parkkiksella.
 
Sinä petät miestäsi koko ajan, joten ehdottomasti sinun täytyy kertoa! Kyllä hänellä on oikeus tietää millaisen ihmisen kanssa elää. Sanot ettet leiki kenenkään tunteilla. Siis mitä muuta tuo toimintasi sitten oikein on? Sinä petät koko ajan. Sinä valehtelet miehellesi ja annat hänen ymmärtää jotain, mikä ei pidä paikkaansa. Sinä olet epärehellinen ja valehtelet, etkä tunnu edes katuvan omia tekojasi. Miten ihmeessä kuvittelet että tällainen käytös olisi jotenkin oikein miehesi kannalta? Miten luulet, että toimimalla näin säästät hänen tunteitaan? Miten voit sanoa rakastavasi häntä, kun hän ei edes rehellisyyttä mielestäsi ansaitse?

Et halua kaataa miehesi niskaan omia sotkujasi, koska hän ei ole ansainnut sellaista kohtelua. Mitä hän on sitten tehnyt ansaitakseen tulla petetyksi toistuvasti ja jatkuvasti? Miten hän on ansainnut sen, että saa osakseen epärehellisyyteen perustuvan parisuhteen? Sinä pakotat hänet tietämättään ja tahtomattaan elämään moniavioisessa parisuhteessa, sinä eväät häneltä vapauden päättää itse, miten haluaa tulla liitossaan kohdelluksi, millä ehdoilla haluaa parisuhteessa elää. Mitä ihmettä hän on niin väärin tehnyt, että ansaitsee tällaisen kohtalon; tulla petetyksi ja huijatuksi niin, ettei saa itse enää päättää omasta kohtalostaan ja elämästään?

 
Kerronpa omasta elämästäni vuosia sitten:

Olin n. 46-vuotias kun hankin salarakkaan, ilmeisesti viidenkympin villitys alkoi silloin. Olimme salarakkaani kanssa yhdessä n. viisi vuotta, olin tosi onnellinen hänen kanssaan, mutta rakastin myös miestäni.

Lapset olivat jo melkein aikuisia, tunsin olevani aina hyväntuulinen ja iloinen, usein oli tämä vieras mies ajatuksissani.

Eräs työkaverini sanoi että asia paljastuu ennemmin tai myöhemmin, mutta nauroin vain hänelle, enkä uskonut.

Salarakkaani vaimolle asia paljastui vahingossa ja hän sitten soitti miehelleni ja kaikenlaista ikävää tapahtui, en voi niitä tässä kirjoitella etten paljastu.

Mieheni antoi anteeksi, mutta nyt kymmenen vuoden päästäkin vielä joskus muistelee asiaa.

Luulen että kaipasin vain sitä rakastamisen tunnetta, kun hankin tämän miehen. Sain kyllä mieheltäni rakkautta, mutta olin kyltymätön esim. seksin suhteen. Luulen että kävin silloin ylikierroksilla seksuaalisesti ja kun mieheni ei jaksanut, ajattelin että minusta riittää kyllä kahdellekin.

En kadu salarakkauttani, se antoi minulle monta ihanaa vuotta, mutta teki pari ihmistä murheelliseksi. Joskus vielä soittelemme tämän salarakkaan kanssa, mutta emme aloita uutta tiivistä suhdetta enää, en uskalla. Olemme kyllä muutaman kerran tavanneet ja rakastelleet aina silloin. Mieheni on nykyään niin hyvä minulle etten halua pilata suhdettamme, enää hän ei antaisi anteeksi.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa