O
onneksi on lapset =)
Vieras
alkaa väsyttämään... taas oli synkkä aamu. alkoi kivasti kun pienet lapset tulivat herättämään mutta sitten kun mieskin heräsi niin ei ollut enään mitään puhuttavaa... paitsi tietysti lapsille.
tätä tämä on ollut jo pidempään. ei mitään muuta yhteistä kuin lapset, ainakin tuntuu siltä. taitaa olla lopun alkua vaikka niin en tahtoisi. puhua olen yrittänyt, auttaa kenties päivän ja taas ollaan samassa pisteessä. seksiä on todella harvoin joten sekin harmittaa todella paljon. mä pystyn kyllä olemaan ilmankin mutta entäs mies..?
mä tykkään olla kovasti kotona lasten kanssa mutta olisin todella myös tyytyväinen jos pääsisin joskus myös yksinäni johonkin. hoidan lapset ja kodin ja mulla on sellainen mielikuva ettei sitä arvosteta. kyllä se on helppoa hoitaa kotia, mitä ihmeellistä siinä on, kaikkihan osaa pyykätä, tiskata, tehdä ruokaa jne... näin mieheni ajattelee. hän käy töissä, pitkiäkin päiviä, mutta oikeuttaako se olla tekemättä kotona mitään??
aikaa hän löytää kyllä kaikenmaailman omiin hommiinsa mutta jos kyse on kotihommista niin ei... roskat vie jos mä laitan ne odottamaan ovelle... että näin...
jos mä pääsen joskus harvoin käymään jossakin, niin ensimmäinen kysymys on että ethän ole kauaa?? mene siinä nyt sitten nauttimaan "omasta ajasta"..
no tulipa purettua sydäntään edes tänne, tuntuu että pää halkeaa muuten jos en saa asioita sanottua, mies kun lähti jo hommiinsa... asioista ehdimme sen verran puhua aamulla että mä sanoin että meidän pitäisi puhua, hän siihen että joo, stressi alkaa olemaan jo kotiinkin tulosta... sitä alkaa olemaan kieltämättä jo itsekullakin... =)
tätä tämä on ollut jo pidempään. ei mitään muuta yhteistä kuin lapset, ainakin tuntuu siltä. taitaa olla lopun alkua vaikka niin en tahtoisi. puhua olen yrittänyt, auttaa kenties päivän ja taas ollaan samassa pisteessä. seksiä on todella harvoin joten sekin harmittaa todella paljon. mä pystyn kyllä olemaan ilmankin mutta entäs mies..?
mä tykkään olla kovasti kotona lasten kanssa mutta olisin todella myös tyytyväinen jos pääsisin joskus myös yksinäni johonkin. hoidan lapset ja kodin ja mulla on sellainen mielikuva ettei sitä arvosteta. kyllä se on helppoa hoitaa kotia, mitä ihmeellistä siinä on, kaikkihan osaa pyykätä, tiskata, tehdä ruokaa jne... näin mieheni ajattelee. hän käy töissä, pitkiäkin päiviä, mutta oikeuttaako se olla tekemättä kotona mitään??
aikaa hän löytää kyllä kaikenmaailman omiin hommiinsa mutta jos kyse on kotihommista niin ei... roskat vie jos mä laitan ne odottamaan ovelle... että näin...
jos mä pääsen joskus harvoin käymään jossakin, niin ensimmäinen kysymys on että ethän ole kauaa?? mene siinä nyt sitten nauttimaan "omasta ajasta"..
no tulipa purettua sydäntään edes tänne, tuntuu että pää halkeaa muuten jos en saa asioita sanottua, mies kun lähti jo hommiinsa... asioista ehdimme sen verran puhua aamulla että mä sanoin että meidän pitäisi puhua, hän siihen että joo, stressi alkaa olemaan jo kotiinkin tulosta... sitä alkaa olemaan kieltämättä jo itsekullakin... =)