pitäisiskö vielä yrittää??

[onneksi on lapset =)]

alkaa väsyttämään... taas oli synkkä aamu. alkoi kivasti kun pienet lapset tulivat herättämään mutta sitten kun mieskin heräsi niin ei ollut enään mitään puhuttavaa... paitsi tietysti lapsille.

tätä tämä on ollut jo pidempään. ei mitään muuta yhteistä kuin lapset, ainakin tuntuu siltä. taitaa olla lopun alkua vaikka niin en tahtoisi. puhua olen yrittänyt, auttaa kenties päivän ja taas ollaan samassa pisteessä. seksiä on todella harvoin joten sekin harmittaa todella paljon. mä pystyn kyllä olemaan ilmankin mutta entäs mies..?

mä tykkään olla kovasti kotona lasten kanssa mutta olisin todella myös tyytyväinen jos pääsisin joskus myös yksinäni johonkin. hoidan lapset ja kodin ja mulla on sellainen mielikuva ettei sitä arvosteta. kyllä se on helppoa hoitaa kotia, mitä ihmeellistä siinä on, kaikkihan osaa pyykätä, tiskata, tehdä ruokaa jne... näin mieheni ajattelee. hän käy töissä, pitkiäkin päiviä, mutta oikeuttaako se olla tekemättä kotona mitään??

aikaa hän löytää kyllä kaikenmaailman omiin hommiinsa mutta jos kyse on kotihommista niin ei... roskat vie jos mä laitan ne odottamaan ovelle... että näin...
jos mä pääsen joskus harvoin käymään jossakin, niin ensimmäinen kysymys on että ethän ole kauaa?? mene siinä nyt sitten nauttimaan "omasta ajasta"..

no tulipa purettua sydäntään edes tänne, tuntuu että pää halkeaa muuten jos en saa asioita sanottua, mies kun lähti jo hommiinsa... asioista ehdimme sen verran puhua aamulla että mä sanoin että meidän pitäisi puhua, hän siihen että joo, stressi alkaa olemaan jo kotiinkin tulosta... sitä alkaa olemaan kieltämättä jo itsekullakin... =)

 

[nainen30]

oli meilläkin tuommoista. Ihan kuin minun kirjoitukseni.
Mies löysi sitten toisen joka ei aiheuttanut stressiä roskapussin viemisistä.
Nyt oon ollut muutaman kuukauden lasten kanssa itsekseni.
Kovasti olis mies takaisin tulossa ja työaikojaankin järkkäämässä erilailla.
Nyt kun arki on alkanut luistaa, niin voin sanoa, että loppujen lopuks on paljon helpompi olla ilman miestä, kuin puhumattoman mörököllin kanssa

 

[lurjus]

Mene töihin. Mies ei halua olla elättäjä.

 

[tässä]

se nähdään taas ihminen ei ole tyytyväinen mihinkään .
Ihmeellinen valittaja, aika moni vaihtais osaa

Minulla on sinulle neuvo: lopeta valitus, ja koeta huutaa metsään hyvällä, jos vaikka kaiku vastaisi...

 

[pipe]

se nähdään taas ihminen ei ole tyytyväinen mihinkään .
Ihmeellinen valittaja, aika moni vaihtais osaa

Minulla on sinulle neuvo: lopeta valitus, ja koeta huutaa metsään hyvällä, jos vaikka kaiku vastaisi...

PUHUU IHMINEN, JOKA EI OLE KOKENUT SAMANLAISTA TILANNETTA!

 

[joo joo]

Senhän tietää että kun uupumus tulee on vaihdetta positiiviseksi vaikeeta vaihtaa..Ehkäpä arvonne ovat todellisuudessa niin erillaiset että tarttee ottaa kertausta ja kertoa toiselle mitä tuumaa kotihommista. Kun miehet mukautuvat aikas helposti siihen mistä pääsee helpoiten ali Eli jos kotona tekee kaiken ne luulee, että nainen haluaa tehdä. Sama pätee kaikkeen jos toinen tekee puolesta niin vastaisuudessakin saa tehdä.

 

[ap.]

mä teidän että asiat voisivat olla pahemminkin, saisin turpiini tai mies pettäisi tms. mutta eipä tämäkään tilanne nyt niin herkku ole.. mielestäni en valita turhasta, teen tällä hetkellä kaiken kotona, eikä se aikataulu ole mikään 8-16 ja hommat loppuu siihen, vaan kyllä sen kaikki kotona lasten kanssa olleet tietävät että yleensä pääset rauhoittumaan kun lapset menevät nukkumaan. tai esim nyt kun tykkäävät leikkiä kotileikkiä huoneessaan niin mä istun tovin tässä..
enkä mä valita lapsista, maailman ihanimmat ovat mutta joskus vaan suoraan sanottuna vituttaa tiskit, vaipat, pyykit jne.
ja ne paljon puhutut stressiä tuottavat roskat =)
töistä paluusta olemme yhdessä miehen kanssa puhuneet ja olimme molemmat sitä mieltä että mä jään kotiin, jos vain suinkin on mahdollista. onhan se rahallisesti tiukkaa mutta ei se siitä mättää. molemmat oli tietoisia siitä että tuhlattavaksi asti rahaa ei ole ja muutenkin meillä on aina ollut yhteiset rahat, sen tiliä ollaan käytetty jossa rahaa on.
enkä mä todellakaan vaadi sitä että mies alkaisi tekemään kotihommia joka päivä töidensä lisäksi mutta olishan se kiva että joskus ne roskat vietäisiin ilman pyytämättä
tää puhumattomuus eniten vaivaa. tuntuu ettei me osata puhua enään mistään. mä koitin miettiä mistä me olemme ennen lapsia puhuneet, eikä mulle tullut mitään mieleen.
nyt siellä joku miettii että kaikesta toiset jaksaa valittaa, itse on soppansa keittänyt mutta toisen ongelmat saattavat tuntua itsestä vähäpätöiseltä ja päinvastoin... ehkä ne jotka ovat saman kokeneet voivat kertoa mihin ratkaisuun päätyivät ja miksi. kenties tästä jollakin tavalla vielä noustaan, sillä mä kyllä tykkäisin että saisin mieheni "takaisin" ja voisimme olla "happy family" =)

 

["kotiterapeutti"]

"enkä mä valita lapsista, maailman ihanimmat ovat mutta joskus vaan suoraan sanottuna vituttaa tiskit, vaipat, pyykit jne."

Leikin taas kotiterapeuttia. Olen yksin ja nökötän netissä. Pyykkikone linkosi ja nyt on hiljaista. Vien roskat ulos vaikka olen jalka kipsissä. Hyvin se sujuu. Menen alas ilman hissiä ja saan samalla hyötyliikuntaa.

Sinäkin tunnut pyörivän liian pienissä ympyröissä kuin kehäkettu. Veikkaan, että kaipaat jo takaisin töihin vaikka se tunnukaan taloudellisesti järkevältä.

Kun käyt edes osa-aikatyössä, pääsi selviää ja pienet roskapussireissut hoituvat samalla ovenavaisulla.

Sinun on ihan itse keksittävä mistä puheenaiheista miehesi pitää. Netissä en millään pysty arvaamaan miehesi mielenkiinnonaiheita. En omista kristallipalloa vaikka viihdynkin Ellien kristallipallopalstalla.

Suomalainen mies oli mielestäni sovinisti yli 20 vuotta sitten, kun valitsin lapsillemme isää. Kun näitä Ellien viestejä lueskelee, niin ei asia oli miksikään muuttunut.

Vähän sama asia kuin ranskalaisten englannin kielen taito. Kuulin eilen, että Pariisissa ei edelleenkään osata englantia.

Ei maailma muutu yhdessä yössä vaikka välistä siltä tuntuu. Meidän naisten on vain oltava itsenäisiä ja joka asiaan osaavia. Mies on monessa perheessä yksi lapsista.
Aikuistuminen on jäänyt kesken ja ikää kun karttuu, mies taantuu lapseksi jälleen.

Olen vaihtanut mielipiteen tällä palstalla nimimerkki ukkopahan kanssa. Ehkä mies provoilee tai sitten kirjoittaa totisinta totta.

Hän sanoo, että on hankkinut varmuuden vuoksi liudan lapsia vanhuuden päiviään varten. Jos vaimo vammautuu, niin hän ei ala hoitaa vaivaista vaimoa.

Jos joku Elleistä kaipaa uutta miestä, niin suosittelen Ikeassa käyntiä. Lööppiuutisen mukaan siellä vetää vesiperän miesasioissa. Eikö se olekin onni onnettomuudessa.

 

[ap.]

"kotiterapeutti"
tosi ihana!! sä kyllä piristit mun päivän!!! =)))

 

["kotiterapeutti"]

"kotiterapeutti"
tosi ihana!! sä kyllä piristit mun päivän!!! =)))

Nyt lähden tyhjentämään pyykkikoneen, keitän itselleni kahvit ja luen jotain mukavaa.
Ehkä katson vähän telkkaria. Tänään siellä tuli ihana suomifilmi Nukkekauppias ja Lilith.
Tykkään nukeista ja näin viime yönä unta nalleista.

Sinuna laittaisin nuket ja nallet kotiteatteriin. Katsomoon lisäksi mies ja lapset.
Sitten sinuna esittäisin nukketeatteria. Siinä äiti voisi ihmetellä miksi hänen aina pitää viedä roskat ulos. Sitten voisit ottaa mikrofonin käteen ja kysyä yleisöltä miten asian voisi ratkaista. Pitäisikö pyytää Rölli Peikko apuun.

Olen usein täällä Elleissä muistellut aikoja, kun kävimme ehjänä perheenä Onkiniemen nukketalossa eli Pikku Kakkosen Ransun kotona. Lasten isäkin nauroi katketakseen nukketalon väen jutuille.

Tuolla Ellien etusivun blogissa on mukava juttu millä saada mieli pirteäksi marraskuun kaamoksessa.

Eilen kävin Valintatalossa kainalokepeillä. Tuntui siltä, että joku tarttui takana oveen. Sanoin kiitos automaattisesti sulkeutuvalle ovelle. Sitten joku oli pudottanut hansikkaan käytävälle. Sanoin ohi kävelevälle nuorelle pojalle, että juoksuta tuo hanska kassalle.
Minä en pääse näillä kepeillä.

Olin kassalla ja edellä oleva nainen huomasi hanskan kassan sermillä. Hän ilahtui kuin pikkulapsi. Minäkin iloitsin hiljaa mielessäni.

Elämässä voi antaa toiselle hyvää mieltä melko pienillä asioilla. Kun olen ollut nyt sairauslomalla, olen nähnyt elämää ihan uusin silmin.

Tuossa uusimmassa Sara-lehdessä on pieni juttu amerikkalaisesta naisesta, joka menetti koko perheensä auto-onnettomuudessa. Aikansa surtuaan hän alkoi suunnitella värikkäitä kainolosauvoja. Luin jutun ennen loukkaantumista. Minulla on noista sairaalan kepeistä peukalot kipeät.

Ehkä Suomessa saa jo noita keppejä. Jos ei, niin voisin vaikka alkaa niiden markkinoijaksi.

Tilanteesi on minulle tuttu. Tein aikoinaan kotivideon, kun lapseni olivat neljä ja alle kaksivuotiaat. Kun katsoin tuota videota myöhemmin, ymmärsin monta asiaa.
Jälkeenpäin olen oppinut pitämään itsestäni. Mahdoton mäkättäjä ja marisija, mutta kyllä siihen oli aihettakin.

Siksi kai tykkään auttaa Ellejä netissä. Ei yhdenkään Ellin tarvitse käydä samaa helvettiä läpi minkä minä kävin. Itselleen kannattaa olla armollinen ja hyvä. Siitä se toisenkin rakastaminen lähtee. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Mutta nyt lopetan höpinän. Täällä Elleissä on viikonloppuna aina melko hiljaista.
Hyvä niin. Eihän täällä oikeita terapeutteja kirjoittelekaan. He ovat varmasti ihan tööt raskaan viikon jälkeen.

 

["kotiterapeutti"]

*laittaa pikkarit pyykkiin*

 

[ap.]

kenties tästä vielä tuleekin jotakin... keskustelimme miehen kanssa viikonloppuna vakavasti ja pitkään. molemmat totesivat että asioiden on muututtava tai loppu häämöttää. mies sanoi kyllä että hän ei ajatellut että asiat on noinkin huonosti kun kuuli mun puoleni asioista.

hiljaa hyvä tulee... annetaan ajan kulua ja toivotaan parasta. väkisin ei mitään kannata yrittää mutta suuri asia oli jo se, että sunnuntaina kun lapsetkin oli jo hereillä ja touhusivat omiaan niin me loikoiltiin sängyllä ja juttelimme!! siis niinkuin aikuiset konsanaan. tunne oli valtava =)

 

[pikkareista]

*laittaa pikkarit pyykkiin*

Tämä heitto ei ollut minun kirjoittama. Nickittömänä kirjoittamisessa on riesansa.
Ei koskaan kannata kirjoittaa kahta kertaa samalla nimimerkkillä.

Ap. näköjään näkee jo valoa tunnelissa. Suihkuun tässä tosiaan ollaan menossa ja pikkarit vaihtuu samalla reissulla. Huomenna on sairaalareissu. Ihan mukava täällä Elleissä on porista.
Pienet piruilut eivät minua hetkauta. Olenhan itsekin välistä melko ilkeä jutuissani.

 

[höh]

Mitä tästä opimme? Miksi naiset eivät avaa suutansa, vaan odottavat vain, että mies tajuaisi itse, että nainen on uupunut ja kaipaa apua? Eikä se tarkoita, että pitää nalkuttaa, mököttää, viskellä lautasia ja riehua. Voi yrittää keskustella ja saada toisen tajuamaan, että kotiäitiys on raskasta, koska siinä ei ole työaikoja. Vaikka kotiäidin työ on antoisaa, se ei silti tarkoita, etteikö se olisi raskasta. Mieluinenkin työ on raskasta, jos sitä tekee pätkittäistä yöunta lukuunottamatta lähes koko vuorokauden.

Avainsanoja jaksamiseen ovat se, että otat itsellesi omaa aikaa. Kun mies ymmärtää, että nainen tarvitsee omaa aikaa jaksaakseen, niin ensinnäkin mies saa tilaisuuden olla lasten kanssa (isäsuhteen tärkeys) ja toisekseen nainen saa hengähdystaukoa kotiympyröistä. Myös parisuhteesta täytyy pitää kiinni ja voi yrittää keksiä tarvittaessa vaikka jonkun harrastuksen olipa se sitten kävelyä, elokuvia, hyvää ruokaa, pyöräilyä tms. Perheen yhtenäisyyden vahvistamiseksi kannattaa keksiä myös harrastuksia ja tekemisiä, joihin koko perhe osallistuu (esim. uiminen, pulkkailu, kävely). Myös esimerkiksi ruokaa voi tehdä koko perheen kera.

Moni mies auttaa, kun häntä pyytää auttamaan. Jos tekee ruokaa, niin kun pyytää miestä tekemään salaattia ja kattamaan pöydän, niin kyllä hän sen tekee. Itse asiassa keittiössä on kiva kuherrella, vaihtaa suukkoja ja halauksia, jolloin tuskin malttaa odottaa, että pääsee illalla sänkyyn asti lasten mentyä nukkumaan.

Ikinä ei saisi luottaa liikaa siihen, että toinen osaa lukea ajatuksia. Jos joku asia vaivaa, se pitää ottaa puheeksi.

Monella miehellä työ on pakopaikka. Jos kotona lapset tappelee, nainen mököttää ja koti on kuin pommikenttä, niin ei ihme, jos sitä mieluiten jää ylitöihin. Jos taas sovitaan, että esim. vaimon pitää päästä vaikkapa keskiviikkoisin jumppaan ja vaikkapa perjantai-illat on varattu parisuhteen hoitamiselle, niin jäähän sitä miehelle vielä kolme arki-iltaa sovittaa ylitöille. Ai niin, ylitöitä voi tehdä myös siten, että aloittaa päivänsä vähän aikaisemmin aamusta, jolloin jää illat aikaa olla perheen kanssa. Kun mieskin viihtyy kotona ja haluaa olla vaimon kanssa eikä vain koe olevansa rahan ansaintakone joka on aina tiellä, niin parisuhdekin voi paremmin.

Yksi juttu vielä tuli mieleen. Kun nainen on kotiäitinä, hän osaa tietysti hoitaa lapset ja kodin luomansa rutiinin mukaan. Jos mies erehtyy yrittämään lastenhoitoa ja siivousta, niin mieheltä menee into kokonaan, jos nainen on vieressä julistamassa siitä, miten EI saa tehdä ja miten hän tekee kaikki asiat. Kun antaa miehen vapaasti vaihtaa lapselle vaipat ja vaatteet omalla tavallaan, niin hän kokee siitä onnistumisen iloa. Nainen ei saisi olla kodin kaikkivaltias, joka diktaattorina sanelee, miten pitää tehdä asiat.

 

[Unohdettu rooli]

Hyvä alku. Teille, niinkuin meille useimmille muillekin on käynyt, jotta olette unohtaneet olla toisillenne kumppanit ja rakastetut. Olette alkaneet elää vain vanhempina.

Suhde näivettyy, jos sitä ei hoideta. Pitää nähdä vaivaa ja käyttää mielikuvitusta, ei se rahaa vaadi. Te aloititte sängyllä loikoilemalla ja puhumalla, muistakaan tehdä sitä usein jatkossakin!

Kiva on käydä kävelyllä ja vaikka elokuvissa joskus kahdestaan, aina sen verran jostakin lapsenlikkaa löytyy muutamaksi tunniksi. Jos ystäviä tai sukulaisia on lähellä, ei muuta kuin reilusti pyytämään. Meillä oli tapana toisen samanlaisen pariskunnan kanssa vuorotella. Otimme omat lapset kainaloon ja menimme ystäville yökylään. Vapaalla oleva pariskunta yöpyi meillä. Vuorottelimme sopivasti ja näin meillä molemmilla oli lapsettomia vapaita ja kahdenkeskistä aikaa vähän juhliakin. Saatoimme vaihtaa kokonaisen viikonlopunkin. Lapsista se oli kivaa.

Kokeilkaapa, resepti on vapaasti käytettävissä.