[QUOTE="kasvattaja";28437613]Tutuista kavereista ei tarvitse luopua, kun vähän järjestelee elämää. Kotona hoidettavat lapset eivät ole vankilassa neljän seinän sisällä, vaan heillä on oikeus ja velvollisuus pitää yllä ihmissuhteita. Päiväkotirutiinit ovat myös raskaita, joista luopuminen tekee kaikille normaalien vanhempien 2v lapsielle hyvää.[/QUOTE]
"Kun itse järjestelee elämää" - kerrotko, miten? Vaikka sitä olisi itse valmis kuskailemaan ja kutsumaan kavereita äiteineen kylään,niin näillä toisilla perheillä ei välttämättä olekaan aikaa järjestellä omaa elämäänsä sen kotona hoidetun lapsen tarpeiden mukaisesti. Työpäivän jälkeen perheet haluavat viettää aikaa yhdessä eikä mennä kyläilemään kotiäitien ja kotilapsien luokse. Viikonloppuisin voi onnistua, mutta eivät he silloinkaan kaikkia viikonloppujaan pyhitä välttämättä muille perheille, joiden aikuisia eivät edes tunne. Ihmisillä on muitakin tuttuja ja sukulaisia, matkoja ja joskus halutaan olla ihan vaan oman perheen kesken.
Itse koin ainakin tosi hankalaksi järjestää leikkiseuraa omalle 3-vuotiaalleni, kun tämä oli kotihoidossa. Täällä Helsingissä ovat välimatkat pitkiä ja autottomalle varsinkin ajallisesti. Meillä on joitain tuttuja perheitä, joilla on samanikäisiä lapsia. Heidän kanssaan tapaaminen onnistui tosi harvoin, koska arki-iltoina ei ehtinyt (jo senkin vuoksi, että piti olla aika aikaisin kotona iltapuuhissa) ja viikonloppuisin onnistui vain satunnaisesti. Olimme juuri muuttaneet uudelle alueelle, emmekä tunteneet ketään. Yritin löytää lapselle leikkiseuraa perhekerhosta, ja käytiinkin siellä apri kertaa leikkimässä helistimillä taaperoiden kanssa - lopetimme sen, kun lapsi ei saanut niistä käynneistä (ymmärrettävästi!) mitään irti.
Leikkipuistoissa käytiin ja mielessäni olikin joku romantisoitu mielikuva, että siellä tutustuisi ihmisiin ja kohta lapsi voisi kutsua kavereita kyläänkin... no, ne kohtaamiset jäivät aika satunnaisiksi, mitään pysyviä kaverisuhteita ei syntynyt eikä mitään jatkuvuutta leikkeihin.
Vasta päiväkodissa lapselle muodostui pysyviä ja oikeita kaverisuhteita. Jos nyt olisin vauvan syntymän jälkeen ottanut hänet pois sieltä ja vienyt taas sinne perhekerhoon leikkimään helistimillä, ei siinä olisi ollut mitään järkeä. (Toki en itse olekaan kotiäiti, joten myös palstan mukaan olen "oikeutettu" pitämään lapsen päiväkodissa.)