pitäisitkö/piditkö lapsella pk-paikan, kun vauva syntyy ja ikäeroa reilu 2v.?

Leikkipuistoissa käytiin ja mielessäni olikin joku romantisoitu mielikuva, että siellä tutustuisi ihmisiin ja kohta lapsi voisi kutsua kavereita kyläänkin... no, ne kohtaamiset jäivät aika satunnaisiksi, mitään pysyviä kaverisuhteita ei syntynyt eikä mitään jatkuvuutta leikkeihin./QUOTE]

Sinulla oli näin, mutta se ei tarkoita etteikö joku toinen pystyisi luomaan ystävyyssuhteita niissä pahamaineisissa leikkipuistoissa tai avoimissa kerhoissa. Minä olen luonut ystävyyssuhteita sekä itselle että lapselle. Samat lapset ovat käyneet tämän vuoden kerhossa keskenään ja nyt aloittavat syksyllä päivähoidon tuttujen ihmisten kanssa. Vaati kyllä minulta paljon, mm. avoimuutta ja asenteiden muutosta että ystävystyin, varsinkin näin pahamaineisessa kaupungissa kuin Lahti.

Mutta se onnistui, enkä näe mitään syytä miksei muillakin voisi onnistua. Kerhoista vielä, että niihin ei välttämättä ole hakijoita eikä niitä sitten järjestetä, jos paikkakunnan kaikki yli kaksivuotiaat on niissä päiväkodeissa.

 

Leikkipuistoissa käytiin ja mielessäni olikin joku romantisoitu mielikuva, että siellä tutustuisi ihmisiin ja kohta lapsi voisi kutsua kavereita kyläänkin... no, ne kohtaamiset jäivät aika satunnaisiksi, mitään pysyviä kaverisuhteita ei syntynyt eikä mitään jatkuvuutta leikkeihin./QUOTE]

Sinulla oli näin, mutta se ei tarkoita etteikö joku toinen pystyisi luomaan ystävyyssuhteita niissä pahamaineisissa leikkipuistoissa tai avoimissa kerhoissa. Minä olen luonut ystävyyssuhteita sekä itselle että lapselle. Samat lapset ovat käyneet tämän vuoden kerhossa keskenään ja nyt aloittavat syksyllä päivähoidon tuttujen ihmisten kanssa. Vaati kyllä minulta paljon, mm. avoimuutta ja asenteiden muutosta että ystävystyin, varsinkin näin pahamaineisessa kaupungissa kuin Lahti.

Mutta se onnistui, enkä näe mitään syytä miksei muillakin voisi onnistua. Kerhoista vielä, että niihin ei välttämättä ole hakijoita eikä niitä sitten järjestetä, jos paikkakunnan kaikki yli kaksivuotiaat on niissä päiväkodeissa.

Ei kun nyt et tajua ollenkaan - ongelmamme ei siis ollut se, että minulla ei olisi ollut ikäistäni seuraa perhekahvilassa, vaan se, että 3-vuotiaalle lapselleni ei ollut kavereita siellä. Vaikka kaikista niistä äideistä olisi tullut ystäviäni, niin lapseni olisi silti ollut siellä ainoa yli 2-vuotias lapsi.

Ja puistoissa joko ei ollut ketään tai sitten satunnaisia, lähes aina uusia lapsia. Ja aikuisten ystävystymiseen muuten menee yleensä enemmän aikaa kuin yksi leikkipuistokäynti.

Täällä oli kerhoon pitkä jono - kerroinkin varmaan, että mietimme kerhoakin yhtenä vaihtoehtona ja siksi tuli asiaa selviteltyä.

 

Meillä tilanne on aika erilainen kuin suurimmalla osalla, mutta ei se mitään. Meillä ei pidettäisi lasta päiväkodissa, olisi hän sitten minkä ikäinen tahansa, kun vauva syntyy. No, johtuu siitä että lapsi joutuu vuoropäiväkotiin ja todennäköisesti kaupunkiin (n.20km päähän) kun tällä kylällä ei vuoropäiväkoti vaan aukea tarpeeksi ajoissa ja kuitenkin molemmat ollaan siellä kaupungissa töissä. Joten ei olis oikein järkeä ajella sen muutaman tunnin takia edes takas, saati sitten jos isä veisi lapsen sinne joskus ennen kuutta. Kerhoista en tiedä miten niitä tällä kylällä on, jotain kait on järjestetty. Leikkipuistotoimintaa ei ole, hyvä jos on edes niitä leikkipuistoja.

Mutta ei tarvitse näitä asioita pohtia kun lapsille ikäeroksi tulee noin vuosi ja ei tuo esikoinen siis ehdi tarhaan mennä. Menevät sitten aikanaan samaan aikaan ja kiva kun pääsevät sitten varmaan samaan ryhmäänkin. Mutta jos tilanne olis sama kuin ap:lla, niin ottaisin varmaan lapsen pois hoidosta, 2v on vielä kuitenkin aika pieni. Jos olis kyse 4-5-vuotiaasta niin saattaisin pitää parina päivänä viikossa hoidossa jos olis jo useamman vuoden siellä ehtinyt olla. Ja siis joku 6h maksimissaan päivässä. Mikäli se päiväkoti olis suht lähellä.

Ei se virikehoito aina ole pahasta. Joskus se olisi lapselle parempi olla siellä hoidossa kuin kotona, ikävä kyllä. Silloin kun minä olin pieni, ei tarhapaikkaa tippunut, jos toinen vanhempi oli esim työtön. Ei paljon sossujakaan kiinnostanut, vaikka se työtön isä oli myös alkoholisti.

 

miksi te teette lapsia jos ette niitä itse halua hoitaa ??

 

Jos olet oikein tarkkaavainen, huomaat että minulla ja aloittajalla on eri nikki, eri ikäiset lapset ja erilainen tilanne tähänastisen päivähoidon suhteen.

Ja jos luet vielä kerran oikein tarkasti kirjoitukseni, huomaat sieltä muun muassa kohdan "ajattelisin ehkä toisin, jos lapseni olisi ollut hoidossa".

Ja siltä varalta, että tarkkaavaisuus alkaa hiipua, väännetään vielä rautalangasta pointtini: sisaruksen saava kaksivuotias elää tosi myrskyisää kehityskautta. Ainakin itse koen tosi tärkeänä pitää lasta lähelläni juuri nyt. Varmaan ajattelisin siitäkin asiasta toisin, jos asuisin vaikka jossakin toisessa maassa.

Jos vielä haluat aiheeseen palata, toivottavasti jaksat skarpata niin että keksit jotakin rakentavaa sanottavaa.

Myrskyisät kehityskaudet kertovat lähinnä vanhempien kyvyttömyydestä kasvattaa omaa jälkikasvuaan. Meillä esikoinen oli 2v3kk kun pikkukakkonen tuli taloon, eikä ollut mitään myrskyjä

Kannattais varmaan alkaa keskittyä enemmän siihen lapsen kasvatukseen, kuin tähän palstaan...

 

miksi te teette lapsia jos ette niitä itse halua hoitaa ??

Sinunko lapsi ei koskaan ole missään kodin ulkopuolella ilman vanhempia - kerhossa, harrastuksissa, kaverin luona, mummolassa?

 

Muuten tähän ikuiseen tappeluun puuttumatta - pidin, ja pitäisin vastakin. Esikoinen ja osapäiväiseksi kun sisarus syntyi, seuraavista syistä: 1) tahdoimme säilyttää paikan ihanassa, pienessä lähipäiväkodissa - yksityinen, joten ei hoitotakuuta; 2) jo päiväkodissa olevien sisarukset olivat etusijalla paikkoja täyttäessä; 3) täällä ei ole niin minkäänlaista kerhoa isommille järkevän matkan päässä; 4) tahdoimme että esikoinen saa jatkaa tutussa päikyssä, missä oli ne OMAT kaverit, eikä joutua toiselle puolelle kaupunkia outojen lasten ja tätien keskelle ja sieltä sitte ihanmihinvaan päikkyyn aikanaan.

Oli aivan loistava ratkaisu kaikin puolin. Tahdoin, ja tahdon edelleen, hoitaa lapseni "ihan itse", mutta kylläpä tuossa jäi vielä 5 kokonaista päivää ja 2 melkein kokonaista ihan juuri siihen puuhaan Saman verran siis, kuin keskimäärin kerhoissa käyvillä lapsilla jää oman perheensä kanssa...