Pitääkö uudelle rakkaalle kertoa menneisyydestä?

Pitääkö uudelle seurustelukumppanille mielestänne kertoa, jos on aiemmin elämässään istunut tuomion taposta? Vaikka ihmisen elämänarvot olisivat nyt täysin erilaiset kuin silloin aikanaan?

 

Pitäis. Ainakin itse haluaisin tietää.

 

Mitä korva ei kuule, sitä sydän ei sure.

 

Ehkä en nyt heti tätä läväyttäisi pöydälle. Seuraa seurustelun kulkua, onko luotettava seurustelukumppai ja aiot jatkaa. Kerro asia jossain sopivasti. Rehellisyys on kuitenkin hyvä asia tässäkin asiassa, tulee kuitenkin jotain kautta tod.näk. esille eikä silloin ole hyvä olla ns. housut kintuissa selittelemässä.

 

Riippuu.
Mut tossa tilanteessa kertoisin heti.

 

Mielenkiintoista, jos joku ihan oikeasti on sitä mieltä, että tuollaisella ei olisi merkitystä. Vaikea edes hahmottaa millainen maailmankuva pitää ihmisellä olla. En tiedä olenko se minä vai te muut, joka on omituinen, mutta lainkaan samalla aaltopituudella emme ole.

 

Asia tule esiin joka tapauksessa jossain vaiheessa niin helpompi kertoa mahdollisimman pian. Sitäpaitsi tuomio on kärsitty ja kun on sinut itsensä kanssa niin ihan ok.

 

Mä kerroin kaiken. Mm sen, että olen antanut lapseni adoptioon. Mies mietti pari päivää, mutta hyväksyi menneisyyteni. Nyt meillä on yhteinen perhe. Rikosrekisteri mulla on aina ollut puhdas.

 

Mitä korva ei kuule, sitä sydän ei sure.

Mitähän salattavaa herralla itsellään on taustoistaan?

 

Taposta saa sen verran monta vuotta vankeutta, että nimi on todennäköisesti julkaistu netissä. Parempi kertoa heti kuin toivoa, että toinen ei sitä saa jotain muuta kautta selville.

 

Olis ihan hirveä saada kuulla jostain muualta tuollainen vaikka 2 vuoden päästä. Hyyh karmivaa! Todellakin pitää kertoa ensimetreillä.

 

Noin iso asia pitää kertoa