pitääkö minunkin kertoa?

[raivotar]

En kertoisi jos se aiheuttaa tilanteen jossa lapset kärsivät!!Esim.pitäaikaista ja kovaa riitelyä!!Tietty jos lapset jo isompia,eivätkä riitelyn aikana kotona tai asiat muka "voidaan järkevästi ja rauhallisesti puhua".Itse en nimittäinsiihen pystynyt kun sain tietää mieheni salasuhteesta.Raivostuin aivan mielettömästi...ja pahaoloni kesti kauan ja siitä varmasti KÄRSI 2 vuotias poikamme!!
Olisin mieluummin ollut kuulematta (mieheltäni) koko asiasta ja pitänyt mielenrauhani POIKAMME tähden. #&%?$!* mieheni hyvästä olosta ja omastatunnosta ja minun anteeksiannosta ja muista löpinöistä, KUNHAN
poikamme ei olisi minun suuttumusta ja raivoani nähnyt.
Kannattaa ainakin miettiä milloin ja missä kertoo ja oavatko lapset muualla ja voiko asiasta todella "puhua ajan kanssa rauhassa esim.lapset yökylässä tms.

 

[huh]

Entä jos panosi vaimo kertoo tutuilleen / miehellesi...?

 

[muija]

niinpä.... mun mies tunnusti syrjähyppynsä ja minussa heräs piru ja päätin soittaa tän panon ukolle.... ja soitin kans... no h... pääsi irti hetkeksi mut mä en suvaitse mitään epärehellisyyttä ja senki ukon on OIKEUS tietää mitä sen muija tolskaa selän takana... oli muuten mies tyytyväinen ku soitin, oli näet epäilly jo pitkään emäntäänsä hommailuja.... syytöksiä oli sadellu"sairaalloisen mustasukkaisesta"miehestä... mut totuus tulee mahd joskus esiin halusitpa tai et ni kertoisin sinuna ITSE...

 

[Jep]

Tiedän tunteen. Erehdyin sivusuhteeseen sinkun kanssa, uskoakseni kukaan ei tiennyt ja yritin olla kertomatta miehelleni. Minusta pettäjän kuuluu kärventyä omassa liemessään eikä kaataa sitä toisenkin niskaan. Syyllisyys kuitenkin teki sen, että suhteemme alkoi kärsiä ja mies lopulta arvasi. Uskomatonta, että hänen itsetuntonsa ja rakkautensa kesti, todella rankkaa oli, mutta yhdessä ollaan =) Toki tajuan, että luottamus ei koskaan palaudu täysin ennalleen, esim. vältän vielä useamman vuodenkin jälkeen yksin biletystä, koska tiedän sen tuntuvan hänestä pahalta. Jossain määrin en ehkä itsekään luota itseeni eli en halua enää hakeutua tilanteisiin, joissa voisin erehtyä kohentamaan itsetuntoani kaatokännillä ja vieraiden miesten ihailulla. Kävin myös pari vuotta psykoterapiassa, siitä tuntui kyllä olevan apua. Tavallaan voisi sanoa, että karmeasta kokemuksesta oli myös jotain hyötyä sekä minulle, miehelleni että suhteellemme. Onneksi "Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa" pätee myös parisuhteessa! Tsemppiä :hug:

 

[Ristinsä kullakin]

Eikö teitä pelota, että olette mahdollisesti saaneet jonkin taudin toiselta mieheltä (tai omalta mieheltä, jos hän on pettänyt)?
Mä itse olen kanssa hairahtanut ja tunnontuskat ovat valtavat. Olen yrittänyt miettiä tilannetta kaikin puolin, et jos kertoisinkin miehelleni, mutta en pysty. En yksinkertaisesti pysty. En usko hänen antavan anteeksi. Ja se tuska, mitä hän joutuisi kestämään, jos saisi tietää... Mutta tää pelko taudeista saa mut sekopäiseksi, puhumattakaan, jos olisin tyhmyydessäni tartuttanut vieläpä mieheni! :headwall: \|O

 

[NiiN]

\

hei,sain juuri tietää että e-salarakkaani on kertonut meistä vaimolleen ja vaimo ilmoitti minulle että tietöää meistä ja tälläistä sattuu kuulemma mutta he ovat keskustelleet asiasta ja päättäneet jatkaa yhteistä elämäänsä! mietimpä tässä vain että pitäiskö minunkin nyt kertoa omalle miehelleni ja tunnustaa kaikki niinkuin teki ex-salarakas!
KOKO JUTTU OLI EREHDYS ALUSTA ASTI! #&%?$!* OLO JA HUONO OMATUNTO,MUTTA HELPOTTAAKO SE JOS EN KERRO? :'(
neuvokaa jotka ootte ollu samassa tilanteessa?

erehdys kun suhde ei toiminutkaan ja huuma laantui?
jos huuma olis edelleen päällä ja seksi sujuisi et olisi täällä toitottamassa että oli erehdys?
voi vitsi näitä ämmiä. mee muualle parkumaan erehdystä.

 

[kokemusta on]

Älä kerro jos oikeasti haluat säilyttää liittosi.