Pirkanmaan äiteet

Anno Sama juttu täälläkin, et oon kyl joustanu aika lailla periaatteissani esikon suhteen nyt. Just kunhan ei itseään satuta, ni touhutkoon mitä touhuaa. Pojalla on hetkittäin semmoset pirunsarvet päässä, kun huomaa et käyn imettämään.. Hihittelee vaan kun keksii jotain kiellettyjä juttuja. Jos kieltää, ni entisestään vaan innostuu ja nauraa vaan. Mahdollisimman vähän oon huomioinu pahanteon yhteydessä, kiellän ja nostan vaan pois. Muuten sitten yritetään huomioida ja viettää mahdollisimman paljon aikaa pojan kanssa.

Ihana ilma tosiaan, mä oon tänään intoutunu puuhastelemaan vaikka mitä. Oon siivoillu ja järjestelly taloa läpeensä, kukkien mullanvaihdot sain aluilleen ja pihallakin tuli jopa oltua. Mä saan hirmusesti virtaa auringosta! Ihanaa kun raskauden pahoinvointi ja väsymys on nyt vihdoin takana ja jaksaa tehdä vaikka mitä. Meillä on kans ristiäiset tulossa parin viikon päästä. Vieraita on käyny tosi vähän tähän mennessä ja eipä taida olla tulossakaan. Ystävät asuu ympäri Suomea, eikä kovin moni ole enää toisen lapsen kohdalla juurikaan huomioinut.

 

Moi Anno :wave:
Kyllähän me oltiin samassa huoneessa synnärillä =) Mä kanssa mietin tuolla kerhon puolella pipariportaassa, että me varmaan tunnetaan... Terkut sun lapsosille!

 

Meillä on nyt pari hyvää yötä takana, kun aiemmin herätyksiä saattoi olla kymmenkunta. Pojan nukkumiseen auttoi, kun siirsimme hänet omaan huoneeseen, yllättävää kylläkin.

Jo se helpotti, kun minä nukuin pari yötä sohvalla. Pojan ei tarvinnut ilmeisesti tarkistella, että onko äiti siinä vieressä. Viime yönä nukuimme jopa melkein kuusi tuntia putkeen ja se on harvinaista.

Koiran pirulainen vaan vikisi välillä portin takana, kun olisi halunnut sänkyymme nukkumaan. Lapsen synnyttyä vasta laitoimme koiran pois pedistä, koska se aina varasti lämpimän paikan itselleen, kun kävin ruokkimassa lapsen.

Meillä oli ristiäisissä 35 henkeä yhteensä. Tuttu pitopalvelu teki sapuskat ja toimitti paikalle Hämeenkyrön Iso-pappilaan, jossa työkaverini vastasivat tarjoilusta. Sukulaiset asuvat kovin kaukana, mutta oli ilo kokoontua joskus harvoin yhteen. Paikkana pappila on todella upeasti kalustettu ja toimiva isommallekin joukolle ja säästyimme kodin laittamiselta juhlia varten.

Jotenkin ristiäispäivänä vaan tuntui, että juhla oli jollain tavalla siihenastisen elämän tärkein juhla, vaikka itse kävinkin rippikoulun vasta lasta odottaessani.

 

Ai ristiäisistä on ollut puhetta..
Meillä ei ollut kuin isovanhemmat ja heidän uudet puolisonsa,kummit,me ja pappi.
Jouduttiin karsimaan todella paljon sukulaisista sillä varsinkin minulla on iso suku kun isäni perheessä on 13 lasta ja ristiäiset pidettiin keskikokoisessa omakotitalossa..
Hell.Srk:ssa ollleeseen mein tytön siunaustilaisuuteen viikko ristiäisten jälkeen kutsuttiin enempi porukkaa kun se oli seurakuntatalolla niin mahtukin kaikki istumaan.

Yöt menee tosi hyvin,plikka nukahtaa noin klo 23 ja herää noin klo 8-9.Ilman yösyöttöjä,eikä syö paljoa aamu-eikä iltapalaa,päivällä ruoka kyllä maittaa.