Juu, huomasin kanssa että on Ideaparkissa. Se on Eppujen lämppärinä ja Eput ei ihan kolahda. Ihan kyllä kuuntelen jos jossain tulee, mutten oikein muuten diggaa..
Luojan kiitos se Martina lähti BB:stä. En oikein viime viikolla jaksanut katsoa sitä, kun aina kun käänsi BB:lle, Martina oli aukomassa päätänsä siellä..
No, työnteko ei jostai kumman syystä nyt maita, niin laitetaanpa meikkiksen synnärikertomusta..
Eli... mua ei ollut koko raskauden aikana supistellut ja sitten paria viikkoa ennen laskettua aikaa aamulla kun isäntä lähti töihin, tunsin ihan ku kauheet menkakivut olis alkanu. Aluksi ihmettelin mitä se on, mutta sitten hoksasin kun ne tuli ½ tunnin välein, että aha, nää taitaakin olla suppareita..Niitä tuli koko aika tolla samalla välillä. Soitin isännällekin, että saattaa olla, että tänään mennään synnärille. Yhden maissa soitin polille, että mitäs pitäisi tehdä, kun on tullut koko päivän puolen tunnin välein. Ne oli siellä vain, että ne on vain harjotussuppareita, ei vielä mitään tapahdu. Päätin lähteä siinä sitten koiran kanssa pienelle lenkille (odotin kun supparit oli ohi, niin sitten oli puoli tuntia taas aikaa) ja voi helkutti, sitten kesken lenkin tulikin supistukset (mummut oli ihmeissään pyöräilytiellä, kun vedin kaksinkerroin). No, siitä ne alkoi tuleen 20 minsan välein. Soitin miehelle, että tulis kotiin. Kolmen jälkeen kuului pamaus (siis oikeasti) ja meni lapsvedet. Supistuksetkin tuli tiheemmin. Vietiin koira hoitoon ja päästiin lähteen kohti TAYSia, ja tietty jouduttiin Rantatien neljän ruuhkiin. Vihdoista viimein päästiin ä-polille, menin ilmoittautuun, niin hoitajat/kätilöt jutteli siellä keskenänsä, eivätkä "ehtineet" sanoa muuta mulle kuin käskettiin meneen käytävään odottaan omaa vuoroa! No, noudatin käskyä kuuliaisesti ja isäntä lähti hakeen parkkipaikkaa. Mut unohdettiin sinne käytävään, kippurassa makasin siellä lattialla, kun sitten joku hoitsu hokasi mut sieltä. Sitten vaan vaatteiden vaihto, laitettiin käyrille, annettiin peräruiske, kävin vessassa ja vietiin yläkertaan, missä kätilöt alkoi arpoon, kuka tulis mun kanssa. Mut vietiin yksin sinne saliin ja ilmeisesti sai jonkinlaisen päätöksen, koska sieltä tuli sitten sellainen tosi tyly kätilö, ja isäntää ei missään... Se oltiin ohjattu viereiseen saliin (mies! se oli luullut, että oon vaan jossain "käymässä" ja oli tyytyväisenä lueskellut iltalehteä!) ja se huomattiin vasta, kun sinne tuli toinen pariskunta.. No, sitten se tuli meikkiksen tueksi.. Epiduraalia en enää ehtinyt saamaan eli sitten laitettiin kohdunkaulan puudutukset, mitkä auttoi hetken, mutta sitten alkoi taas kamala tuska. Paikat oli auennu sen verta, ettei enää toistamiseen voitu antaa. Koitettiin ilokaasua, mutta se ei sopinut mulle, joten luomulla mentiin
poika oli kaikenlisäksi kasvot ylöspäin ja jäi kiinni, eli se ei oikein tahtonut tulla sieltä.. Lopulta saatiin kuin saatiinkin se ihanuus sieltä pihalle ja kaikki oli hyvin -vähän aikaa.. Mulla nimittäin alkoi vielä synnytyskipuja kamalammat kivut alapäässä ja kätilö hälyytti lääkärin paikanpäälle. Mulle oli päässyt välilihan leikkauksen takia muodostuun sisäinen hematooma, mikä aiheutti sen tuskan. No, ei muuta kuin katetroitiin ja passitettiin leikkaussaliin, nukutettiin ja vedettiin paikat taas auki. Sitten heräsinkin seuraavana aamuna heräämöstä. Olin menettänyt sekä synnytyksessä että leikkauksessa aika paljon verta, joten olo oli vähän höntti, kun sain sitten osastolle mentäessa pojan viereen.. päivä meni siinä hyvin, kunnes illalla alkoi jatkuva ramppaaminen, kun hoitajat tutki poikaa ja otti kokeita, yökin meni samallalailla, ja jouduin meneen lastenlääkärinkin juttusille yöllä. Kukaan ei aikaisemmin kertonut mistä oli kyse, siinä vasta lääkäri sanoi, että pojalla oli korkeat tulehdusarvot ja oli kosketusarka (mitä en itse kyllä ollut huomannut). Lääkäri oli sitä mieltä, ettei lasta tarvitse viedä lo5:lle, hoitajat taas oli eri mieltä. Siinä sitten odoteltiin yöllä vuoron vaihtumista ja heti kun tuli toinen lääkäri, lähettiin poikaa viemään LO:lle.. Poika oli siellä viikon tiputuksessa. Kaikki on joka tapauksessa nyt hyvin, mutta oli kyllä sellainen kokemus, etten kyllä kaipaa synnytystä lainkaan. Toivottavasti menisi toisellalailla, jos pikkukakkonen joskus ilmaantuisi..
