Pikkutytöt ovat leikkisiä. Miksi naiset eivät ole?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ransu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

"ransu"

Vieras
Tytöt ovat hyvin leikkisiä ja huumorintajuisia teini-ikään, eli noin 11-14 ikävuoteen saakka. Tyttöjen leikit ovat hyvin mielikuvitusrikkaita, eli mielestäni kekseliäämpiä kuin poikien leikit.

Mitä teille sitten kasvaessanne tapahtuu naiset? Mihin teistä katoaa leikkimielisyys ja huumonrintaju? Miksi nuo ominaisuudet eivät katoa miehistä? Kuten on yleisesti tunnettua, mies on ikuinen pikkupoika ja säilyttää huumorintajunsa ja kyvyn nauttia leikeistä läpi elämänsä.

Tosielämässä en ole milloinkaan tuntenut todella huumorintajuista naista. Huumorintajuisia vitsiniekkamiehiä sen sijaan tiedän montakin, jopa ihan lähisuvusta. Ilmiöhän näkyy myös esim. siinä, että naiskoomikkoja on todella vähän. Mistä moinen ilottomuus ja vakavamielisyys?
 
En koe että mun mies on ikuinen pikkupoika. Mä olen meistä leikkisämpi osapuoli. Sille on tilaa kun mies on mies, eikä lapsi muiden jatkeena. Seurustelin nuorempana näiden ikuisten pikkupoikien kanssa. Kyllä oli ilo ja leikki kaukana, kun sai olla äitinä poikaystävälle.
 
Naiset tekee yhä suurimman osan kotitöistä eli hoitaa lapset ja kodin ja lisäski käy kokopäiväisesti töissä. Ei sitä aina jaksa vitsiä vääntää. Toista se on miehillä kun työpäivän jälkeen voi levätä sohvalla kalja kädessä telkkaria tuijottaen.
 
Minä olin kadottaa leikkisyyteni ja huumorintajuni vaimouden ja äitiyden alle, mutta olen sen hankkinut pikku hiljaa itselleni takaisin ja nyt minulta ei tätä itsekkyyttäni pois riistetä, otan itselleni ja liekkisyydelleni aina aikaa ja jaksan silloin olla leikkisämpi muutenkin. Silti en väitä, että mua miesten huumori aina ilahduttais, mutta se kai ei olekaan tarkoitus vaan on tarkoitus löytää oma naisten huumori.
 
Naiset tekee yhä suurimman osan kotitöistä eli hoitaa lapset ja kodin ja lisäski käy kokopäiväisesti töissä. Ei sitä aina jaksa vitsiä vääntää. Toista se on miehillä kun työpäivän jälkeen voi levätä sohvalla kalja kädessä telkkaria tuijottaen.

En usko, että kysymys olisi tuosta. Kyllä miehen osa on aivan yhtä raskas kuin naisenkin.
Ja muutos tytöissä tapahtuu selkeästi jo murrosiässä.
 
Mä olen leikkisä ja huumorintajuinen aikuinen nainen. Nauran helposti, ja päivittäin tulee pelleiltyäkin yhtä jos toista. Suurin osa tuntemistani miehistä (ja etenkään naisista) ei kuitenkaan pidä mua ihan täysjärkisenä. Enkä sitä varmaan olekaan :D
 
Kappas mä olen joskus miettinyt tota asiaa. Olen hyvinkin huumorintajuinen nainen, meidän lapsuudenkodissa huumoria riitti perheenjäsenten kesken ja olen aina ollut hulluina miehiin jotka omaa saman huumorintajun kuin minä ja saa nauramaan...

Ja mun mieheni on... kukas muukaan... kuin huumorintajuinen vitsiniekka. Meidän kanssakäyminenkin verhoutuu hyvin pitkälti huumoriin ja toisen kiusoitteluun ja leikittelyyn. Missä kohtaa mä sitten muutun kärttyiseksi akaksi ja mun huumorintaju loppuu?

Siinä kohtaa kun tuntuu että mä joudun kantamaan yksin vastuun kodin arjesta. Miehet kun sitten tuppaa olemaan pikkupoikia monilla muillakin aloilla... jos pyytää jotain tekemään niin heitetään vaan läppää eikä mitään tapahdu. jos mä alan mäkättämään niin sitäkös vasta huumoria saa vedettyä-
 
[QUOTE="Vieras";22802846]Oletko täysjärkinen? Miksi heidän pitäisi leikkiä?[/QUOTE]

Olen melko täydellä järjellä varustettu humoristisesta luonteestani huolimatta. Siksi pitäisi, että elämässä pitää olla iloa ja itse pidän hassuttelusta.
 
[QUOTE="ransu";22802862]En usko, että kysymys olisi tuosta. Kyllä miehen osa on aivan yhtä raskas kuin naisenkin.
Ja muutos tytöissä tapahtuu selkeästi jo murrosiässä.[/QUOTE]

No ehkä ne tytöt aikuistuu. En ainakaan itse haluaisi olla nyt kolmekymppisenä 15-vuotiaan tasolla. Jotenkin tuntuu siltä että et ymmärrä että naisillakin on huumoria, mutta se on vähän kehittyneempää kuin sitä teinien pimppi-pippeli-pissa-kakkaosastoa.
 
[QUOTE="vieras";22802870]Mä olen leikkisä ja huumorintajuinen aikuinen nainen. Nauran helposti, ja päivittäin tulee pelleiltyäkin yhtä jos toista. Suurin osa tuntemistani miehistä (ja etenkään naisista) ei kuitenkaan pidä mua ihan täysjärkisenä. Enkä sitä varmaan olekaan :D[/QUOTE]

Kiva, että sinunlaisiasikin on olemassa. Itse joskus haaveilen juuri tuollaisesta hassuttelijasta.
 
[QUOTE="vieras";22802898]No haloo, kun lapsista tulee aikuisia, tulee vastuuntuntoa. Joudutaan huolehtiin jopa miehistä ja tietty lapsista.[/QUOTE]

Silti voi olla leikkisä!














Vaikka se nolottaakin lapsia.
 
[QUOTE="vieras";22802898]No haloo, kun lapsista tulee aikuisia, tulee vastuuntuntoa. Joudutaan huolehtiin jopa miehistä ja tietty lapsista.[/QUOTE]

Mutta ei aikuistumisen tarvitse tarkoittaa turhaa vakavoitumista.

Sekä naiset että miehet ovat rooliensa vankeja. Naisten kuuluu olla järkeviä, tuhahdella leikkisille miehille ja olla naama peruslukemilla. Miesten taas pitäisi olla niitä pikkupoikia. Ihan yhtä ahdistavat osotukset molemmilla.

Minä olen adhd-aikuinen ja varmaan addeus on syy siihen, että olen keskivertoa leikkisämpi. Yksinkertaisesti en osaa olla vakava, ei onnistu.
 
[QUOTE="vieras";22802931]Mutta ei aikuistumisen tarvitse tarkoittaa turhaa vakavoitumista.

Sekä naiset että miehet ovat rooliensa vankeja. Naisten kuuluu olla järkeviä, tuhahdella leikkisille miehille ja olla naama peruslukemilla. Miesten taas pitäisi olla niitä pikkupoikia. Ihan yhtä ahdistavat osotukset molemmilla.

Minä olen adhd-aikuinen ja varmaan addeus on syy siihen, että olen keskivertoa leikkisämpi. Yksinkertaisesti en osaa olla vakava, ei onnistu.[/QUOTE]

No höh... Sama selitys minullakin.:laugh:
 
NukkuMatti-lakossa.gif

Tervetuloa pääni sisään...: February 2008
 
Jaa, kun nainen on huumorintajuinen ja nauru raikaa, monet pitävät kanana. Minä en välitä, olen aidosti sellainen kuin olen, nauran paljon ja huumori on päivittäistä. Anoppi on sanonut minulle, että mulla on ihana nauru, se on niin aito ja nauran sydämestä - ja niin minä teenkin.

Huumori ja pilke silmäkulmassa auttavat jaksamaan siinä raskaassakin arjessa. Mutta ikinä en ole ajatellut, että tyttöjen huumori johonkin jossain vaiheessa katoaisi. Sen tiedän kyllä, että teini-iässä sekä pojat että tytöt välttelevät leikkimistä - sekun näyttää ainakin kavereiden mielestä lapselliselta - kuuluu siis jotenkin aikuistumiseen.

Minä voin heittäytyä ja tehdä spontaaneja asioita, nämä eivät onnistu mieheltäni - elämän kuuluu olla elämänmakuista ja siksi siihen pitää mahtua ne spontaanit asiat ja ilo.
 
Se on sääli, että naiset ovat tosiaan niin vakavia. Esim suunnittelutehtävissä voi olla tarvetta olla leikkisä, erilainen, luova, jne. Ei hyviä keksintöjä, tuotteita suunnitella vain olemalla tylsä ja kaavamainen. Mutta suunnittelu taitaakin olla miesten maailmaa ja naiset tyytyvät pyyhkimään pölyjä?
 

Similar threads

Yhteistyössä