P
"Pettynyt"
Vieras
Asia voisi olla iloinen, jos olisi osannut hoitaa edellistäänkin, mutta ei. Tässä se nähtiin ettei pitäisi liiaksi autella. Esikoisensa hoidattivat 1,5kk iästä lähtien isovanhemmilla, eli meidän äidillä ja isällä. Joka viikonloppu vähintään yksi yö siellä, välillä viikollakin. Ja iltaisin hoidossa toisinaan kun on harrastuksia. Isäni on toisinaan valitellut ettei heillä ole enää omaa aikaa, ovat kuitenkin työikäisiä kummatkin vielä seuraavat 5-10 vuotta, mutta palavat kyllä tällä tahdilla loppuun.
Sisareni (18v), lapsensa (1,5v) ja poikaystävänsä (19v) asuvat pikkutalossa päätalon vieressä. Se taisi olla virhe majoittaa nuori perhe siihen opettelemaan elämistä kun ovat nyt kuvitelleet että pärjäävät ja voivat hommata toisen vauvan. Olemme koko perheen voimin istuneet, miettineet ja kartoittaneet heidän tilannettaan, minäkin olen ollut mukana kun oli mahdollista että meidän perheen suuntaan olisi vedetty nuoria (naapurikaupunkiin ihan omaan vuokrakämppään niin että olisin valvonut alkuun touhujansa kunnes lähtee sujumaan). Nyt on käynyt niin että ei ne osaa maksaa laskujaan ajoissa, kaupasta ostetaan herkkuja, sisko ei näytä aikovankaan koskaan takaisin kouluun.
Tämä iloinen uutinen pudotettiin pommin lailla kun olin perheeni kanssa mummoloimassa. Istuttiin isommalla väellä kahvipöydässä kun tuli puheeksi heidän ulosottovelkansa(! mistä lie ja milloin senkin saaneet), niin sanoivat etteivät vielä muutakaan pois talosta kun tulee toinen lapsi. Koittavat saada raha-asiansa kuntoon kun ei tarvi maksaa vuokraa asumisestaan.
Äitini kysyi kuinka jaksavat kaksi lasta hoitaa niin tuli niin sinisilmäinen vastaus että kuten kaikki muutkin, ovathan he jo pärjänneet tämän yhdenkin kanssa niin miksei kahdenkin.
Muuten ihan hauska, mutta he joutuvat lähtemään, oli jo heidänkin tiedossaan (elokuusta 2011 lähtien) että ostamme vanhemmiltamme tämän tilan (kaupat parhaillaan tekeillä) kun eivät tee mitään näillä hehtaareilla ja liian isolla talolla. Ja huutohan siskolta tuli kun sanoin etten jatka heidän majoittamistaan tuossa talossa kun ensikuun alusta tämä siirtyy meille. Kesäkuussa talon oltava tyhjä. Luulisi silloin asuntojakin löytyvän kun ei vielä saapuvat opiskelijat ole vallanneet jokaista halpiskämppää.
Olen kuulemma epäreilu paska. Olenko?
Sisareni (18v), lapsensa (1,5v) ja poikaystävänsä (19v) asuvat pikkutalossa päätalon vieressä. Se taisi olla virhe majoittaa nuori perhe siihen opettelemaan elämistä kun ovat nyt kuvitelleet että pärjäävät ja voivat hommata toisen vauvan. Olemme koko perheen voimin istuneet, miettineet ja kartoittaneet heidän tilannettaan, minäkin olen ollut mukana kun oli mahdollista että meidän perheen suuntaan olisi vedetty nuoria (naapurikaupunkiin ihan omaan vuokrakämppään niin että olisin valvonut alkuun touhujansa kunnes lähtee sujumaan). Nyt on käynyt niin että ei ne osaa maksaa laskujaan ajoissa, kaupasta ostetaan herkkuja, sisko ei näytä aikovankaan koskaan takaisin kouluun.
Tämä iloinen uutinen pudotettiin pommin lailla kun olin perheeni kanssa mummoloimassa. Istuttiin isommalla väellä kahvipöydässä kun tuli puheeksi heidän ulosottovelkansa(! mistä lie ja milloin senkin saaneet), niin sanoivat etteivät vielä muutakaan pois talosta kun tulee toinen lapsi. Koittavat saada raha-asiansa kuntoon kun ei tarvi maksaa vuokraa asumisestaan.
Äitini kysyi kuinka jaksavat kaksi lasta hoitaa niin tuli niin sinisilmäinen vastaus että kuten kaikki muutkin, ovathan he jo pärjänneet tämän yhdenkin kanssa niin miksei kahdenkin.
Muuten ihan hauska, mutta he joutuvat lähtemään, oli jo heidänkin tiedossaan (elokuusta 2011 lähtien) että ostamme vanhemmiltamme tämän tilan (kaupat parhaillaan tekeillä) kun eivät tee mitään näillä hehtaareilla ja liian isolla talolla. Ja huutohan siskolta tuli kun sanoin etten jatka heidän majoittamistaan tuossa talossa kun ensikuun alusta tämä siirtyy meille. Kesäkuussa talon oltava tyhjä. Luulisi silloin asuntojakin löytyvän kun ei vielä saapuvat opiskelijat ole vallanneet jokaista halpiskämppää.
Olen kuulemma epäreilu paska. Olenko?