Täällä pyöritään nyt vaan oman ).( ympärillä.. Tänään on vatuttanu ihan perkuleesti.. Kävin psykologin juttusilla aamulla, kun mieltä on painanu jo jonkun aikaan meiän isän kuolema.. Kuoli siis äkillisesti edelliskesänä. Halusin mennä juttelemaan ammattilaisen kanssa, et saisin pääni jo pikkuhiljaa kuntoon. Lääkäri oli sitä mieltä, et vauvarojekti olis hyvä pistää vähäks aikaa jäihin :'( ja että mun pitäis alkaa popsia mielialalääkkeitä!! Lääkkeisiin en suostunu, mut sain sitten kotitehtäväksi miettiä, halutaanko me miehen kanssa jatkaa yrittämistä. Ihan kamalaa, ku on jo muutaman kuukauden ajan tässä yritetty ja haaveena oli jo ennen tämän esikoisenkin syntymää, että toista aletaan yrittää heti perään. Itselläni ei nyt kuitenkaan ole semmonen olo, et olisin jotenkin epävakaassa mielentilassa surun takia. Nyt olo on kyl niin sekava.. Päinvastanen vaikutus tolla käynnillä, ku ajattelin. Mut eipä näitä lapsiin liittyviä juttuja ikinä voi suunnitella valmiiks asti, ku ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Niinhän se menee, et elämä on se, mitä tapahtuu sillä aikaa kun sitä suunnittelee.. :/ Juttelin tossa veljenvaimon kanssa ja sekin oli sitä mieltä, et vauvasuunnitelmat jäihin, jos kerran lääkäri niin suosittaa.. :'(
Enpä tiedä, mitä tehdään. Tässä alkaa juurikin olla ovispäivät ovella.. SEKAVAA! |O
Onnea kovasti kaikille plussanneille!! :heart: