Pikkukakkosta odottavat :) vol2.

[Salliina85]

Mä yritän palata linjoille Muutto on saatu hoidettua ja nyt kun ollaan 1,5 viikkoa asusteltu tässä, niin alkaa suurin osa tavaroista olla paikallaan Esikoinen oppi kävelemään (on muutaman viikon yli 1v), käy potalla kakalla ( :O ) ja on alkanut ymmärtää puhetta. Jotenkin tosi ihanaa aikaa :heart:

Meillä oli ensimmäinen neuvola täällä maanantaina ja siellä pikkuisen sydän jumpsutteli. En tietenkään ( ) noihin sykerajoihin usko, mutta varma poikaolo sai kolauksen, kun sykkeet oli siellä 150 Mutta ihan sama kumpi tulee. Mä olen voinut hyvin ja maha on ponnahtanut oikein kunnolla esille. Mieskin eilen yhdelle sukulaiselleen kertoi vauvauutisen, niin tämä vaan sanoi, että niinhän minä tuota kattelin jo Vieläkään ei oikein tajua, että keväällä meillä on kaksi lasta. Viime aikoina tosin olen yllättävän paljon miettinyt sitä, että miten rakkaus ja huomio jakautuu kahdelle tasan. Se jännittää mua. Ootteko te miettineet sitä? Mä pelkään, että mä alan suosia jompaakumpaa, enkä sitä todellakaan halua... Mutta että jos toinen on vaikka huomattavasti vaativampi, niin huomioi sitä sitten enemmän kuin toista tai jotain... Mietittekö te tälläsiä??

Oikein ihanaa isänpäivää kaikille :heart: Täälläkin odotellaan juhlakalua kotia, niin päästään kakkukahville. Tein mansikka-valkosuklaajuustokakkua. Nam

Salliina ja sissi rv 15+5

 

[alley]

Salliina: Mä mietin välillä, että miten saan ajan jaettua niin ettei tyttö tunne oloaan hyljeksityksi. Mutta onneksi hän on jo sen verran vanhempi, että ehkä hiukan ymmärtää ja voin ottaa avuksi monessa asiassa, niin tuntee itsensä tärkeäksi. Mutta varmasti täytyy alkaa tekemään viikoittaina sitten jotain ihan omaa juttua. Paljonhan riippuu siitäkin minkälainen vauva on. Jos nukkuu paljon ja on ns. helppo niin aika riittää hyvin esikoisen kanssa puuhasteluun, mutta sitten jos on vaativa vauva niin sitten täytyy keksiä jotain... Tänään juuri katottiin aamulla Anniina Balleriinaa telkkarista (tytön lemppari), ja siellä Anniiina sai pikku siskon. Kovasti tyttö kyseli että miksi Anniinan äiti ei enää tykkää siitä ym. Onneksi se sitten loppui hyvin

ON: Taas uusi flunssa... Ei oo reilua.

 

[Elovena77]

Meillä oli ensimmäinen neuvola täällä maanantaina ja siellä pikkuisen sydän jumpsutteli. En tietenkään ( ) noihin sykerajoihin usko, mutta varma poikaolo sai kolauksen, kun sykkeet oli siellä 150

Salliina ja sissi rv 15+5

sinuna en olisi huolissaan poikaolostasi.. minulla ekan lapsen kohdalla aina sykkeet suurinpiirtein 150 luokkaa ja samoissa lukemissa mennään tälläkin kertaa.. Siis tosiaan esikoinen on poika ja ultrassa hyvin selkeästi meillä näkyi, että poika tulossa tälläkin kertaa... joten ei tosiaan noihin sykkeisiin ole uskominen

Huomioiminen voi olla meillä omanlaisensa ongelma, kun tuo esikoinen on keskellä murrosiän jylläyksiä ja vaatii kyllä osansa.. mutta toisaalta olen tullut siihen tulokseen, että hänet voi helpommin ottaa mukaan jokapäiväiseen touhuun vauvankin kanssa.. Kovasti jo esikoinen odottaa pikkuveljeä syntyväksi.. joskin mieli voi muuttua muutaman valvotun yön jälkeen

Täällä on viikonlopun aikana saatu kaikki vauvatarvikkeet kotiutettua ja nyt vielä makuuhuone järjestykseen,jotta saadaan pinnasanky omalle paikalleen.. voi levollisin mielin keskittyä odotukseen. eikä tarvi stressata siitä,että mitä jos kuitenkin syntyy etuajassa ja mitään ei ole valmiina..

Tänään täällä olisi poksumiset menossa

Elovena77 & murmeli 32+0 (vähiin käy)

 

[Hjannah]

Tulin vain pikaisesti poksumaan puolivälin kunniaksi!!

Hjannah&Palmis rv 20+0:heart:

Huomasin myös, että multa puuttuu synnäri tuolta listalta, eli siihen voi päivittää Kätilöopiston

 

[mansikka-maija]

Nopponen juu kerkesin saada ne piikit, ekan kerran mulla siis tuli vuotoa 12+ viikolla. sitten hulahti oikein kunnolla joskus siinä 22 viikon kieppeillä. sillon olin eka kerran sairaalassa. sitten sain olla "rauhassa" sinne viikolla 29+, jolloin jouduin sitten lopullisesti osastolle. mies vei joka kerran mut sinne kun vain muutama kilometri oli sairaalaan. Kuopioon sitten lähdettiin lanssilla pillit vinkuen, siinä kyydissä makoillessani ajattelin että jos tässä rytäkässä se istukka kestää matkassa eikä ala vuotaa, tai että ei ala supistella niin kestää loppuun saakka. vaan eipä sitten kestänykkää. silloin kun mulla sitten tytön syntymää edeltävänä yönä hulahti taas sänkyyn niin et viittiny enää edes nousta vaan soitin kelloa ja ilmotin hoitajalle että taas tulee sitä verta, hoitaja katto ja totes että tää ei oo verta vaan lapsivettä - ja sit mentiin jo kiireellä
sain sitten kotiutumisen jälkeen kotiin lappusen missä kerrottiin istukan olleen repaleinen, ei selkeää kiinnittymiskohtaa ja useita vuoto kohtia..

nyt vaan lepäilet ja huilaat niin pääset varmasti hyville viikoille ja vaikka ihan sinne sektio viikoille asti, mikäli siis ei se istukka nouse.. toivotaan kuitenkin että nousee


ON: täällä ehkä hieman huono olo hellittänyt, joskaan ei kokonaan hävinnyt.. jotta alan pikkuhiljaa odotella sitä energistä oloa.. on jo vähän toivoa siitä, jes!

 

[Salliina85]

alleylle paranemista :hug:

Elovena77, ihanaa että teillä on jo tarviketta laitettu paikoilleen! Hui, se on jotenkin niin kutkuttavaa aikaa Tsemppiä loppuraskauteen!

Hjannahille onnea puolivälin rajapyykin saavuttamisesta! :heart:

mansikka-maija, joko on energinen olo tullut?

ON: Täällä ei mitään raportoitavaa. Hurjasti joudun olee pojan kanssa kaksin kun mies reissussa (työ&opiskelukuviot), niin väsyttää, kun on vastuussa kaikesta. Tällä tavalla sitä vasta tajuaa, mikä se on se yksinhuoltajan taakka. Eikä siltikään voi ymmärtää sitä kokonaan, kun meillä on aina odotettavissa päivä, jolloin mies palaa kotiin.

Mulla on ihan kauhea olo, kun syön koko ajan ja paino nousee Ei siis oo nälkä, syön vaan. Järkyttävää. Pitäis varmaan vähän kyetä jotenkin rajottamaan sitä. Mutta sitten sahaan toiseen ääripäähän enkä syö juuri mitään. Kultaista keskitietä etsimässä ollaan. Miehelle tää on taas vaikeaa, kun häpeän omaa kroppaani hurjasti, eikä hän voi sitä ymmärtää yhtään. Onko kellään muulla ollut tällästä?

Mieli myllertää muutenkin. Pelkään, ettei masuvauvalla oo kaikki hyvin, kun olin tuntevinani liikkeitä viime viikolla ja nyt ei oo vähään aikaan kuulunut mitään. Pelkään, ettei siellä olekaan enää kaikki hyvin. Ja rakenneultra menee pari viikkoa joulukuun puolelle. Sinne on vielä pitkä aika.

Tsemppiä kaikille tasapuolisesti!

Salliina ja sissi rv 16+4

 

[mansikka-maija]

Salliina ei vielä(kään).. puuh.. mutta nyt en oo oksentanu melkein pariin viikkoon että eiköhän tää tästä yököttää kyllä ja usein.. :/
me muuten mennäänkin näköjään melko samaan tahtiin en jotenkin o oees älynny tuota listaa sen kummemin kattoa.. niin ja siis mullakin välillä tulee sellasia ajatuksia et onkohan kaikki ook, kun en vieläkään tunne oikein mitään liikkeitä.. jotain pientä välillä mutten mitään varmaa ja kunnollista :/ ja siis luonnollosesti myös mulla HIRVEEN pitkä aika seuraavaan ultraan, tosin neuvolaan ois enää vajaa pari viikkoa..

ON: meillä vietettiin tänään esikoisen kanssa keskostenpäivää piparin leivonnan merkeissä, nyt katotaan vielä vähän nasu- elokuvaa ja syyään herkkuja... sit ajoissa nukkumaan mies lähti pikkujouluihin ja kotiutuu sieltä vasta huomenna (on toisessa kaupungissa) joten köllähdetään tytön kanssa yhdessä tuonne meijän sänkyyn

 

[Nitta + masuasukki]

Puolivälissä vihdoinkin!!!!! Kova on tyttö potkimaan pitkin päivää ja tuntuvat jo kivasti vatsan päältäkin kokeilemalla =) 8 päivää rakenneultraan =)

 

[Elovena77]

Tästä taitaa tulla vähän omanapainen vuodatus, mutta menköön..
eilen aamulla heräsin siihen, kun molempia ranteita särki vallan mahottomasti.. ei oikein tiennyt että uskaltaako edes kahvikuppia nostaa.. Oikeassa kädessä kipu/jomotus oli vielä astetta ikävämpi.. ilta kohden alkoi sitten sormien turvotuskin..
Viime yönä herätessäni huomasin, että särky oli siirtyny myös oikeaan nilkkaan
Sitten luin jostain että rannekanavanoireyhtymä voi syntyä raskausaikana ilman mitään muuta syytä... oireet täsmäisi...
Onko kenelläkään kokemusta moisesta oireesta??

Eilen koin myös tuskallisen automatkan hakiessani esikoista isänsä luota..
Murmeli pisti sellasen pyörityksen vatsassa, että melkein piti ajaa auto tien sivuun ja odottaa tilanteen laantumista.. Mutta samaa pyörimistä on nyt jatkunut koko yön ja vielä tämän aamua..
toivottavasti tämä ei nyt sitten ennakoi sitä ennenaikaista syntymistä...isäntäkin oli suurinpiirtein kännykkä kädessä, valmiudessa soittamaan mammalle ambulanssia..
Jotenkin niin hassua kun esikoisesta ei ole lainkaan näin vilkkaita liikkumis muistikuvia...

Tähän loppuun vielä *POKS POKS*

Elovena77+ murmeli 33+0

 

[meliah]

Moikkis murulaiset pitkästä aikaa! Olen käynyt kyllä lueskelemassa teidän juttuja, mutta jotenkin tuntuu että omaan napaan ei mitään infottavaa kuulu, niin on sitten jäänyt kirjoittaminen, hyi minua :ashamed: :kieh:

Elovena77 Minulla ei oo henk.koht. kokemusta, mitä nyt olen jotain juttuja rannekanavaoireyhtymästä lueskellut. Onneksi sen pitäisi sitten hävitäkkin itsestään, jos se on raskauden aikana tullut. Kylmää, lepoa ja mahdollista tukisidettä voi muistaakseni itsehoitona kokeilla. Toivottavasti helpottaa pian,
on varmasti viheliäinen vaiva.

Nitta Ooo, onnea puolivälistä! Ja kohta se rakenneultrakin sinulla tosiaan, voi kuinka kivaa Onko sukupuolituntemuksia/arvauksia? Meinaatteko ottaa selville jos pieni on yhteistyöhaluinen asiassa?

mansikka-maija Teidän keskosten päivän vietto kuulosti
kotoisan ihanalta :heart: Saanko kysellä(voi olla että olet siitä kertonutkin tai jos et halua kertoa, niin skippaa koko kysymys) Miten pienenä keskosena esikoisesi syntyi ja millaista hoitoa alkuun tarvitsi? Onko esikoisen aikainen syntymä vaikuttanut/tuleeko vaikuttamaan tämän raskauden seurantaan?

Salliina Voi minä niin tiedän miltä tuo arjen yksin pyörittäminen tuntuu, meillä sama tilanne että mies aikaa vievän työn takia käy kotona vaan kääntymässä ja nukkumassa. Lähetän sinulle virtuaalikukkapuskan kun oot niin ihana ja jaksat vastata arjesta :flower: :kiss:

Painoasian Salliina nosti puheeksi. Minulla oli tuollaista esikoisen aikana, että kun paino nousi aika hurjasti, niin sitten en oikein halunnut nähdä ketään tai mennä minnekkään. Miehen ja minun väleihin se ei kylläkään vaikuttanut, kun mies sinnikkäästi kehui vaan massua ja pyöreitä muitakin muotoja. Vaikea tuo tilanne tai ei niinkään tilanne vaan se sinun tunne :hug:
Pystyisitkö yhtään lohduttautumaan ajatuksella, että vaikka miten nyt kertyy kiloja, niin ne on kyllä pudotettavissa sitten raskauden jälkeen. Miten sinulla meni painoasiat esikoisen odotusaikana? Ja ruokapäiväkirja voisi olla hyvä vaihtoehto rajoittaa herkuttelua ainakin. Mutta jos se on niin "joko tai" niin mielummin vaikka sitten herkuttelut kuin sellanen kitudieetti raskausaikana. Onko sinulla syömishäiriötaustaa? Neuvolasta voisi päästä ihan ravintoterapeutinkin puheille.

Hjannah onnea puolivälin johdosta!

alley Toivottavasti sinun flunssa on jo helpottanut :hug:

Minä kävin neuvolassa toissa viikolla. Olihan pitkä väli, kun edellinen käynti oli rv 17 ja tuo edellinen siis rv 23. Tai no, nyt kun nuo lukemat laittaa ylös, niin ei se nyt niiiin pitkä ollut, mutta tuntui ainakin vuodelta
Kelan laput sain, voimavarakysely käytiin läpi, edellisestä synnytyksestä taas puhuttiin. Terkkari on varmaan johonkin merkannut että minua synnytys pelottaa, sen myönsin ekalla kerralla. En itse ole kertaakaan ottanut asiaa puheeksi, mutta aina terkkari siihen palaa. En vaan haluaisi puhua koko asiasta. Jos siitä ei puhu, sitä ei ole edessä-loogista? Kaikella sitä yrittääkin itseään huijata :headwall: Ja toisaalta en halua aiheuttaa mitään ylimääräistä vaivaakaan tai että minua nyt pidetään jotenkin huonona äitinä/odottajana. Monet on varmasti kokenut pahempiakin synnytyksiä niin tuntuu väärältä vinkua sitten omasta. Muuten käynti oli ihan ok, painoa oli tullut 700g viikkotahtia, verenpaineet olivat matalat, hb hyvä 120, vauvan sykkeet 150 luokkaa. Ainiin ja sf-mitta oli 19. Toinen sokerirasitus olisi vielä edessä, joulukuulle pitäisi varailla aika siihen.

Meliah 25+0

 

[alley]

Elovena: Yksi tuttu kertoi tuosta rannekanavien tukoksesta tms, ja siihen kuulemma saa rannetuet lääkäristä. Mutta hänellä siitä ei juurikaan ollut apua. Vaiva jää synnärillä pois kuitenkin

Salliina: Mulle kanssa maistuu aika hyvin kaikki, Ja aina oon ollu kova syömään karkkia. Painossahan se näkyy... Kävin ravintoterapeutilla silloin ihan raskauden alussa, kun mulla on tää keliakia kanssa, ja sain aika hyvät ohjeet. Nyt sitten vaihtelevalla menestyksellä pitänyt kiinni niistä. Mutta mulla ateriarytmi menee pääsääntöisesti näin: Aamupalalla leipää ja lasillinen appelsiinimehua (mehulla saan sen ekan makeanhimon tyydytettyä), sitten töissä teekupillinen ja yhdeksän-kymmenen välissä joko hedelmiä tai jogurtti. Syödään lounas 12-14. Kotona seuraava lämmin ateria 17-18 ja ehkä vielä iltapalaksi jogurttia, kiisseliä, muroja tms. Näin jos muistan syödä niin ei ylimääräistä tee mieli, jos joku jää välistä tai myöhästyy niin on välittömästi jääkaapilla napostelemassa jotain.

ON: Flunssa selätetty vaihteeksi. Tänään jos pääsisi koiran kanssa lenkille, pitkästä aikaan. Tai kunnon lenkille, sellaselle tunnin pituiselle. Liikkeet masussa vahvistuu koko ajan, mieskin tunsi lauantaina liikkeet kättä vasten :heart: Pikkuisen alkaa jo mielessä siintää hankinnat tai se että niitä saa alkaa tekemään. Raha vaan vielä puuttuu Reilu kahden viikon päästä rakenneultra.

Alley ja masuvauva (niin kuin meillä kotona sitä kutsutaan, että tyttökin ymmärtää )

 

[Särö78]

Hei kaikille pitkästä aikaa!

Elovena En tiennytkään että raskaus voi aiheuttaa tuollaisia vaivoja. Minulla ei ole ollut mitään kipuja ranteessa mutta muutaman kerran on joku tavara rivenny kädestä ihan yllättäen. Minä olen jo kuvitellut että se on työperäistä (ammatissani koneistajana tuo rannekanavaoireyhtymä on yleinen ammattitauti) Mutta pitääpä seurailla jos tuo jatkuu niin en turhaan panikoi että tässä ennen pitkää leikkaukseen joutuu niin kuin työkaverini jos tuo tosiaan synnytyksen jälkeen hoituu itsestään.

(.) Tänne ei ihmeitä kuulu, mahaa kasvatellaan hitaasti mutta varmasti. Sen kummempia vaivoja ei ole ollut. Sokerirasitukseen menen torstaina ja ensi viikolla on ensimmäinen lääkärineuvola. Siellä kuulen tuomion et onko minulla taas raskausdiabetes.

Särö 25+3

 

[mansikka-maija]

meliah : esikoinen syntyi rv 33+4, painoa 1920g. mikä oli viikkoihin nähden hieman pieni. Ensimmäiset tunnit käytti c-papia (hengitysapu), hyväkuntoinen ja virkeä tyttö oli koko ajan ja mitään suurta ja mullistavaa hoitoa ei tarvittu. omaan koti sairaalaankin päästiin jo 4 päivää syntymän jälkeen. sitten vietti vielä jotain viikkoja sairaalassa ennen kuin kotiutui pari viikkoa ennen laskettua aikaa, painoa silloin 2200g.
raskaus myrkytyksen ja etisen istukan ja lapsiveden menon takia syntyi siis noin aikaisin.
sen kummempia seurantoja ei tässä uudessa raskaudessa ole, kuin että mun käskettiin tarkasti seurata omaa oloa mahdollsien myrkytyksen uusimisen takia. napavirtauksiakin kasvun suhteen katotaan sitten rakenneultrassa ja siitä sitten seurannat jos jotain erikoista ilmenee..
pelkohan mulla on ihan järjetön siitä että se kaikki sama tulee uudelleen, mutta tähän asti siis aivan täysin erilainen raskaus ekaan verrattuna niin voihan olla että menee normaalisti loppuun saakka näin toivon.


ON: keskiviikkona pääsen neuvolalääkärin juttusille, terkkari laitto sinne lähetteen kun tää 3-vuoro työ ei vaan kerta kaikkiaan onnistu. tää pahoinvointi ei ota loppuakseen ja mä olen kokoajan ihan poikki missähän vaiheessa alkaa henkisesti käydä rankaksi?? mua siis varsinaisesti väsymys ei haittaa, mutta työntekoa se jonkuu verran häiritsee.. jos siis voisin tehdä pelkkää aamua niin ois koko ajan sama rytmi ja saisin nukkua uneni ÖISIN , katotaan mitä se lääkäri sanoo..

 

[Nopponen!]

mansikka-maija: En tiiä minkä alan töitä teet mut ite oon 3-vuorotöissä hoitoalalla ja kun plussan testiin viime kesänä sain tein sen jälkeen enää vaan 2 yövuoroa, jonka jälkeen marssin esimiehen luo, oli pakko tunnustaa jo tosi aikaisin raskaus ja pyytää ettei enää yövuoroja, menin ihan sekaisin, varsinkin ku alkuraskaudessa olin niin väsynyt. Enkä kuitenkaan hormoonien takia nukkunu päivälläkään vaikka väsytti... Oisin joutunu saikulle jos ois pakko ollu öitä tehä. Onneksi auliisti lupasivat ettei öitä tartte tehä... Ja näin jaksoin hyvin siihen saakka kunnes alko supistelut ja todettiin se etinen-istukka. Työkaverini sai jopa keskenmenon yhdessä yövuorossa ja sen jälkeen kun tuli uudelleen raskaaksi lopetti heti yöt ja nyt on jo saanut poikavauvan! Eihän sitä tiiä johtuiko keskenmeno yövuoroista mut väsynyt hän ainakin oli ja väkisellä niitä teki, joten ei varmaan ainakaan ollut hyväksi asialle... Joten puhu todellakin lääkärille ja esimiehelle asiasta, älä riskeeraa mitään!!!

Elovena77: Mun ystävällä oli raskausaikana juurikin tuo rannekanavaoireyhtymä... Todella viheliäinen vaiva. Tietääkseni helpotti kuitenkin synnärille hänelläkin...

meliah: Kyllä sinun olisi varmaan hyvä puhua synnytyspelostasi. Ja hus pois tuollaiset puheet että olisit vaivaksi tai huono odottaja/äiti! Jokainen kokee synnytyksen itse omalla tavallaan eikä sitä voi kukaan tulla moittimaan! Varmasti synnytyksesi on ollut ihan kamala vaikka nyt ajattelet että muut ovat kokeneet pahempaa. Ite koin esikoisen synnytyksen ihan hirveenä vaikka kätilön mukaan se oli helppo ensisynnyttäjälle. Mun synnytys kesti "vaan" 8h, (jokainen sekunti yhtä helvettiä) ja epiduraalin pyydettyäni sitä yritettiin laittaa mutta se meni 2 kertaa väärään tilaan selässä joten ei auttanut mitään. Luomuna siis, ponnistusvaihe "vaan" 30min (se se vasta helvettiä olikin!) Joten täällä toinen joka on pelännyt synnytystä siitä saakka (jo yli 4v. tuo ihana palkinto jonka kuitenkin sain sitten kärsimyksen jälkeen) ja vinkunut siitä kyllä kaikille, sellaisellekkin ystävälle jonka synnytys kesti 24h ja hän sai 3.asteen repeytymät ja hänet nukutettiin ku hänet ommeltiin kasaan... Ja silti olen myös hänelle kehdannut myöntää että koin omani kamalaksi vaikka tavallaan pääsin helpommalla kuin hän. Se on niin itsestään kiinni, kivun sietokyvystä ja kaikesta! Älä siis vähättele itseäsi, tuntemuksiasi ja kokemaasi! Se on minun neuvo! Pidetään peukkuja että selviimme molemmat siitä vielä toistamiseen! Ja minä ainakin kehtaan sanoa että ensisynnytykseni oli tavallaan lyhyt ja kaikki meni kuten pitääkin (paitsi kivunlievityksen osalta) ja repesin 3 tikin verran ja silti oon ihan kauhuissani kun joudun uudestaan kokemaan sen (Jos nyt istukka siirtyy ylemmäs eivätkä sit joudu leikkaan, sitäkin pelkään ihan sikana!)! Odotan vain sitä ihanaa palkintoa, josko se tällä kertaa auttais unohtamaan koetut kivut kun saan sen syliini, edellisiä kun en ole unohtanut vieläkään... : / Tsemppiä siis!!! :hug:

Nopponen 25+3

 

[Omppuf]

Tulin vaan napalemaan. Joiduin osastolle vuodelepoon. Kohdunsuu oli sormelle auki ja kanava melkein hävinnyt. Nyt siis toivottavasti maataan ens vuoteen asti. Ymmärtänette että hiljenen joksikin aikaa täältä ja parempia vointeja teille muille <3! Omppu ja pipanat 27+4

 

[taiska87]

Tsemppiä ja hurjasti jaksamista omppuf !! Toivottavasti lepo auttaa..


Mä en oo vieläkään päässy synnyttään,nyyh... Huomenna LA.. Noh,ehkä hää tulee sitten ko niin päättää. Huoh. Tekis mieli mennä jo kokkolaan sairaalan ovelle ootteleen,kun en keksi enään mitään,mitä voisin tehhä,tylsyys pukkaa päälle...

JA aina käy näin,justiin ko oon kirjottamassa,niin eiköhän tuo yksi pieni öhkömönkiäinen herää päikkäreiltä.

Noh, tsempit teille muille ja kovasti jaksamista kaikille! Ootte mielessä kyllä usein <3

Taiska ja muru 39+6

 

[Nopponen!]

Omppuf:Tsemppiä sinulle osastolla makoiluun. Tuo on niin mun kauhukuva ku itselläkin vaarana joutua jos vuodot palaavat... Ei oo helppoa vaan maata! Voimia! :heart:

Omaa napaa sitten----
(.) Äitipolilla käyty kontrollissa sen vuotavan istukan takia ja yllätys,yllätys; istukka ei ole siirtynyt senttiäkään ja kätilö meinas et leikkaus siis edessä, ei enää usko et ehtis nousta. Meidän vauva siis syntyy jo helmikuun alussa viimeistään kun leikkaavat jo 36-37 viikoilla... Apua, reilu 2kk enää! Ja sekin vaan jos istukka toimii moitteetta sinne saakka eikä vuoda... Iiik! Pelottaa koko sektio! Nyt kaikki sektion kokeneet kertokaas kokemuksenne? Onko sitä tosiaan kipee monta viikkoa ja vauvaakaan ei voi ottaa syliin???? Oon ihan paniikissa ku nyt voi sanoa et suunniteltu sektio ”varmistui” 90% varmuudella kätilön mukaan!!! Miten mä selviin siitä? Oon vaan aina aatellu et alatiesynnytys on se ainut oikee luonnollinen tapa ja nyt sit ehdin miettiä ja pelätä tätä 2kk etukäteen. Raskasta!
Muuten kaikki oli ok, sukupuoli näytti edelleen samalta kun rakenneultrassa. Painoarvio oli 842g. :heart: Istukka toimii (ainakin vielä) moitteetta... Voi kumpa tulisi ens vuosi äkkiä, sit olis jo paremmat viikot... Omapaino noussu kohtuudella +250g/vk ja sain kehuja ku viitsin jo noudattaa RD ruokavaliota etukäteen! Seuraava kontrolli ennen joulua... Sitten kai ne alkaa suunnitteleen jo sektiopäivää!!! Toinen sok.ras. myös 3vk päästä, saapa nähä joko pomppaa?? Tällaista täältä... Nyt on sit miettimistä. Outoa ajatella et saan tietää vauvani syntymäpävän jo etukäteen... jos ei mitään yllättävää satu. Hassua!

Onko kellään muulla vaivana koko raskauden ajan vaivannut ummetus jonka jälkeen alkanut käsittämätön löysävatsaisuus/ripuli? Tätä nyt kestänyt jo sunnuntaista asti, eilen ei tarvinnu ripuloida mut tänään taas... Mainitsin asiasta äippäpolillakin mut eivät osanneet sanoa juuta eikä jaata asiaan... Mulla ei siis oo vatsatauti, ainakaan kellään muulla ei oo oireita perheessä. Mulla ei oo paha-olo ja ruokahalu on ennallaan, mutta oon ihan ripulilla aina pari tuntia lounaan jälkeen!! Maha ei juurikaan oo kipee, vähä kouristaa ennen ku pitää mennä vessaan. Joka päivä oon syöny eri ruokia, joten mistään tietystä se ei johdu! Siis niin outoa ku oon tavallisestikin erittäin kovavatsainen... ??? Ketään muita joilla samaa... Toivottavasti ei oo vaarallista vauvalle...


Nopponen 25+5

 

[Omppuf]

taiska: Et sinä varmaan kerenny tänne. Lähen karkuun tuonne ouluun neljäksi viikoksi, jolloin teillä jo 100 prosentin varmuudella on nyytti kainalossa ja kotona. Voimia synnytykseen <3 täällä on ainakin ollut tosi mukava henkilökunta!
Nopponen: toivotaan että sun kauhukuvat ei toteudu ja tilanne pysyy kontrollissa! En olis sektiosta huollissaan, suomessa on kuitenkin tosi hyvät lääkärit ja hygienia. toipuminen tietty pidempi, mutta ei kait muuten ainakaan täysi-ikäisellä vauvalla pitäisi olla vaaraa.

Tänään siirretään sitten Oysiin neljäksi viikoksi toivon mukaan. Ei ole tämä maailma vielä pienille valmis. Jokainen päivä lisää on tuuletuksen arvoinen ja toivotaan vielä montaa viikkoa

hitaasti etenevä omppu ja 27+6

 

[alley]

Nopponen: Tässä mun sektio kokemus. Eli tyttö oli perätilassa ja mentiin suunnitellusta sektiosta vähän kiireellisempään, kun eivät synnärillä ottaneet ajoissa sisään, vaikka lääkäri oli niin neuvonut. Kärrättiin siis saliin, missä selkäranka puhdistettiin, tämä sattui oikeesti enemmän kun jo päällä olleet kipeät supistukset, ja sitten laitettiin puudute. Sen vaikutusta seurattin, sillä että tunto poistuu käytännössä koko ruumiista rinnoista alas päin. Sitten meni muutama minuutti kun täyden kympin tyttö oli maailmassa. Hänet näytettiin minulle ja vietiin puhdistettavaksi. Minut vietiin heräämöön, missä seurattiin puudutteen häviämistä ja kohdun tyhjentymistä. 2 tunnin päästä pääsin osastolle tuoreen isän ja vauvan luokse. Osastolla imetin ja huonon kätilön ansiosta jouduin itse vaihtamaan asentoakin, että imetys onnistuisi yhtään. Tyttö syntyi aamulla ja illalla yrittivät nostaa pystyyn, mutta istuallaan olokin pyörrytti niin paljon että siirrettiin aamuun. Aamulla pääsin käymään vessassa ja suihkussa ja varovaisesti kävelemään. Kyllähän se haava oli arka ja sitä piti varoa, mutta aika pian se rupesi sujumaan. Se ensimmäinen päivä meni niin etten päässyt sängystä, mutta jo seuraavana osallistuin voimieni mukaan vauvan hoitoon. Kotiin päästiin vasta neljäntenä päivänä, kun tyttö vaati 2 lääkärintarkastusta, muuten olisi päästy jo kolmantena päivänä. Viikon päästä otettiin tikit pois. Kotona kun oltiin niin sain vauvaa nostaa, mutta en mitään painavampaa kuukauden ajan. Omien voimien mukaan pääsin kävelemään vaunulenkkejä ja särkylääkeitä käytin ehkä viikon verran kotona, puolta annosta siitä mitä sairaalassa sain. Toipuminen riippuu paljon ihmisestä, ja mun mielestä siitä kuinka reippaasti uskaltaa lähteä liikkeelle. Eli heti kun pääsee pystyyn niin liikkumaan (kävelemään) niin normaalisti kun hyvältä tuntuu. Ja mun mielstä tää oli helppo ja ihan mukava tapa synnyttää Tosin nyt toivon alatie synnytystä, mutta jos tarvii mennä sektioon niin ei harmita.

 

[Nopponen!]

Omppuf:Jos minulla alkaisi vaivat/vuotelut ja joutuisin ennen rv 36 osastolle ja mahdolliseen leikkaukseenkin jo aiemmin tulisin sinne OYS:n sulle kaveriksi! Eivät ala OAS:ssa leikkaan keskosia ellei oo hätätilanne ja ouluun saakka ei ehtisi... Mut toivotaan parasta meille molemmille, viikkoja vielä monen monta lisää! :heart:

alley:Kiitos sektio kokemuksesi kertomisesta, kuulosti siinä mielessä hyvältä että jos sitä itsekin selviää... Aina vaan kauheat kauhukuvat ekana mielessä ku uus asia mulle ja koskaan oo muutenkaan mistään leikattu ni sana leikkaus nostaa jo karvat pystyyn...

Nopponen 25+6, ja taas huomenna poksuu!

 

[alley]

Nopponen: Oli se mullaki silloin eka leikkaus, tai siis sellainen mistä muistan mitään. Toisissa sairaaloissa vauva saa olla äidin mukana heräämössä. Oon käyny lueskelemassa joka kuukauden synnytyskertomukset nyt odotusaikana Mutta kauhein juttu siinä oikeesti oli se puudutuskohdan puhdistus. Siinä vaiheessa sitten kun se sektio oli edessä niin tuntui oikeesti järkevimmältä vaihtoehdolta. Mulle oli itsestään selvää etteä perätilaista vauvaa synnytä alateitse ensikertalaisena varsinkin kun painoarvio oli liki 4kg.

 

[amante]

jospa minäkin yritän vähän osallistua! :wave:

ensinnäkin paljon voimia omppuf ja nopponen!!!! :heart: sanotaan, että odottavan aika on pitkä, mutta se saattaa tuossa tapauksessa tuntua vieläkin piinaavammalta. toivotaan teille molemmille vielä monia pulleita viikkoja! :hug:

taiska: joko olet jakautunut???????

tällaista pikaista tämä taas tällä kertaa on... :ashamed: harmittaa, kun pino on niin hiljainen kun lukemassa käyn kyllä usein, mutta kun itsekin on näin aktiivinen niin.......

ON: ei kummempaa... maha kasvaa, liikkeitä tuntuu päivittäin. vähän alakuloinen ja muutenkin sellanen epävireä olo koko ajan. ei kyllä mitään hehkeyttä lähimaillakaan! rakenneultra parin viikon päästä, josko se taas sais mieltä vähän pirteämmäksi! =) ei vaan jaksais odottaa! kaipa tää keli vaikuttaa mielialaan myöskin, eli joulua odotellessa! :heart:

viikot ja päivät hukassa, jossain 19 nurkilla mennään! :heart:

 

[Nopponen!]

Niinpä siinä kävi että osastolle vuodelepoon joutui, ainakin toistaiseksi. Päivällä kovat kivut säikäytti ja näytille joutui lähtemään... Vauva voi hyvin, paikat kiinni ja vuotoa ei ole mutta edelleen supistelee ajoitain kipeesti ja paine alamahassa. Nyt sit lepäillään... Ainakin huomiseen. Voi kunpa kivut loppuis ja pääsisin kotiin vielä piiitkäksi aikaa... : /

Nopponen 26+2 vasta....

 

[Elovena77]

Nopponen toivotaan parasta että pääset vielä kotiin vatsan kasvatukseen, eikä tarvitsisi sairaalassa makoilla... Voimia!!
Jokos Taiska87 on saanut nyytin syliin? =)

täällä tänään neuvolakäynti ja hemoglobiini oli tipahtanut hurjasti... nyt enään 110,joten lisärautaa ostamaan apteekista.. muuten kaikki näytti hyvältä SF-mitta oli 33,turvotuksia ei juurikaan,näyte puhdas,syke oli siellä 145.
painon nousu/vko oli tällä kertaa reilut 900g.. eniten koko raskauden aikana ja kokonais painonnousu on nyt suurin piirtein 12kg

En tiedä kuinka moni teistä on kuullut k-ryhmän ja mll:n ja muiden tahojen yhteistyöstä: HYVÄ JOULUMIELI!
Tällä seudulla neuvolat jakavat hyvä joulumieli-keräyksestä tulleita lahjakortteja vähävaraisille perheille..Lahjakortilla saa sitten ostaa k-ryhmän kaupoista jouluksi esim.ruokaa yms..
Tästä neuvolakäynnistä tuli siinäkin mielessä aivan ihana, että onni kohtasi meidän perhettä ja neuvolantäti halusi lahjoittaa meidän perheelle hyvän joulumielen-lahjakortin..
kaikkien vastoinkäymisten jälkeen se tuntui aivan ihanalta...

Äitiysloma alkaisi minulla sitten huomenna ja tänään mennäänkin viikoilla 34+1

hyvää joulun odotusta kaikille vatsan kasvattajille ja heidän perheilleen

 

[alley]

Elovena: Mukavaa että saitte lahjakortin Ja äitiyslomakin on kiva juttu, ei oo sullakaan pitkäaika enää kun h-hetki koittaa.

Nopponen ja Omppuf: Tsemppiä lepäilyyn, toivotaan että pääsette molemmat hyville viikoille ennen kuin vauvat syntyvät.

ON: Täällä tylsistytään töissä. On todella hiljaista, ja silloin ei oikeen oo inspiraatiota tehdä rästihommiakaan. Varsinkin kun pomo (äitini) on poissa koko viikon. Omassa olossa ei ihmeempiä, liikkeitä tuntuu paljonkin päivittäin. Siihen ei vaan niin paljon kiinnitä huomiota kun tyttöä odottaessa, vasta illalla kun saa likan nukkumaan ja rauhoittuu istumaan sohvalle niin tulee kiinnitettyä huomiota liikkeisiin. Välillä mietin että onko liikkunut ollenkaan päivällä, mutta kyllähän se liikkuu, on vaan niin paljon muuta tohinaa... Ehkäpä sitten kun liikkeet on muutakin kuin pelkkää möyrintää

Painoa on tullut jo ehkä hieman liikaa. En oo ees herkutellu kovin paljon, mutta liikuntaa tietty pitäis olla enemmän... Huomenna poksuu puoliväli

Alley ja pirpana 19+6